Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) julkisti kesäkuussa 2026 uuden eettisen suosituksen Luontoon ja ympäristöön kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin järjestämiseksi Suomessa (LYTE-suositus). Sen tavoitteena on paitsi suojata tutkimuskohdetta myös tukea tutkijoita ja tutkimusorganisaatioita suunnittelemaan ja toteuttamaan luontoon ja ympäristöön kohdistuvaa tutkimusta (katso myös Myllyntaus 2026).

LYTE-suositus sisältää tutkimuseettiset periaatteet, joita on tarkoitus soveltaa kaikkeen luontoon ja ympäristöön kohdistuvaan tutkimukseen Suomessa. Periaatteet koskevat luontoon ja ympäristöön vaikuttavaa tutkimusta myös siinä tapauksessa, että tutkimus ei suoranaisesti kohdistu niihin. (TENK 2026).

Lisäksi suositus sisältää ehdotuksen eettisen ennakkoarvioinnin malliksi luontoon ja ympäristöön kohdistuvalle tutkimukselle Suomessa. Tutkimuksen eettisellä ennakkoarvioinnilla tarkoitetaan prosessia, jossa arvioidaan tutkimusasetelman eettisiä riskejä suhteessa tutkimuksen tietoarvoon ennen tutkimuksen aineistonkeruun aloittamista. Tutkimusorganisaatiossa, kuten yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa, toimiva eettinen toimikunta laatii ennakkoarviointilausunnon tutkijan pyynnöstä.

Ihmistieteellisen tutkimuksen eettistä ennakkoarviointia on toteutettu jo pitkään suomalaisessa tiedeyhteisössä, ja LYTE-ennakkoarvioinnin malli on laadittu sen rinnalle. Muutama kuukausi LYTE-suosituksen julkistamisen jälkeen on vielä arvoitus, kuinka tutkimusorganisaatiot tarttuvat TENKin ehdotukseen LYTE-ennakkoarvioinnin järjestämisestä.

TENKin ohjeissa ja suosituksissa esitetyt ennakkoarvioinnin mallit on laadittu ennen kaikkea suojaamaan tutkimuskohdetta haitoilta, joita tutkimuksesta voi mahdollisesti aiheutua. Ihmiselle ja luonnolle aiheutuvia haittoja ei kuitenkaan arvoteta tai punnita samoin tavoin. Näitä koskevat tutkimuseettiset ohjeistukset ja pohdinnat ovat erilaisia ja erillisinä myös tarpeellisia – ihmisen ja luonnon ilmeisestä yhteenkietoutuneisuudesta huolimatta.

Tutkimuskohteen luonteesta riippumatta tieteellinen tutkimus on kiistatta ihmislähtöistä toimintaa. Myös luontoon ja ympäristöön kohdistuva tutkimus tapahtuu osana yhteiskuntaa. Esimerkiksi professori Sami Pihlström kirjoittaa: ”Erilaiset arvot, ideologiat ja katsomukset ovat aina mukana, kun tutkija tai tiedeyhteisö tarttuu mihin tahansa tutkimuskysymykseen. – – Niinpä ei ole järkevää kysyä, onko tiede arvosidonnaista (koska se itsestään selvästi on) vaan millaista sen arvosidonnaisuuden pitäisi olla.” (Pihlström 2024.)

Arvojen kanssa ollaan tekemisissä jo silloin, kun määritellään ja rajataan tutkimuskohdetta ja kysytään, mitä luonto on. Arkiajattelussakaan ei ole aina selvää, onko esimerkiksi kallioperä tai avaruus osa luontoa. Onko olohuoneen peikonlehti luontoa, entä sitä asuttavat ripsiäiset? Sekä peikonlehti että ripsiäiset kuuluvat ihmisen elinympäristöön; peikonlehti, olohuone ja ihmiset muodostavat puolestaan ripsiäisen elinpiirin. Mistä ripsiäiset tulevat – ikkunanraosta ilmavirran mukana, mullasta vai toisista kasveista – siis luonnostako?

Ihmisen asema suhteessa luonnonolioon tai elinympäristöön muuttuu, kun hänestä tulee tutkija, ja niin myös ripsiäisen, kun ihminen asettaa sen tutkimuskohteeksi. Tavallisesti ihminen saattaa hävittää ripsiäiset omasta peikonlehdestään sen kummemmin asiaa ajattelematta, mutta tutkijalta odotetaan TENKin mukaan vastuullisempaa suhtautumista tutkimuskohteeseensa. Ripsiäiselle, sen yhteisölle ja elinpiirille voi koitua tutkimuksesta monenlaista haittaa, mahdollisesti jopa kärsimystä.

Sekä tutkijan että tutkimuskohteen asemoitumista on LYTE-suosituksessa käsitteellistetty ihmisen ymmärryksestä käsin. LYTE-suosituksessa ei kuitenkaan määritellä luontoa ja ympäristöä, eikä ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin ohjeessa määritellä ihmistä (vertaa TENK 2019). Ratkaisu on ollut tietoinen: luonto ja ympäristö ovat monitulkintaisia käsitteitä, joille ei liene olemassa yleismaailmallisia määritelmiä, jotka soveltuisivat kaikille tutkimusaloille. Määrittely olkoon tutkimuksen tehtävä – ei TENKin.

LYTE-suosituksen lähtökohta on, että tutkimuksesta aiheutuu tutkimuskohteelle yleensä sekä hyötyä että haittaa – suoraa tai välillistä. Suosituksen mukaan tutkimus on toteutettava siten, että sen ”hyödyt ylittävät sen mahdollisesti aiheuttamat haitat”.

Tutkijan on suosituksen mukaan arvioitava, mitä haittoja ja eettisiä riskejä tutkimuksesta aiheutuu riippumatta siitä, ylittävätkö ne ennakkoarvioinnin kynnyksen, ja joka tapauksessa minimoitava ne. Eettisen pohdinnan tulisi kuitenkin ulottua haittojen kartoittamista laajemmaksi arvopohdinnaksi, jossa tutkija reflektoi asemaansa suhteessa tutkimuksen kohteeseen ja siihen ympäristöön, jossa hän ja muut tutkimukseen ”osallistuvat” toimivat ja ovat.

Kun ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin ohjeessa ihmisarvon käsite läpileikkaa periaatetekstin, LYTE-suosituksessa kehotetaan huomioimaan luonnon itseisarvon lisäksi näkökulmat, jotka liittyvät luonnon välinearvoon ja merkityksellisiin luontosuhteisiin. Esimerkiksi saamelaiselle tietty paikka voi olla hyvin eri tavalla merkityksellinen kuin jollekin toiselle ihmiselle.

Tutkijan tehtävä ei ole aivan yksinkertainen: hänen tulee tunnistaa tutkimuksesta luonnolle tai ympäristölle mahdollisesti aiheutuvat haitat sekä noudattaa tutkimuseettisiä periaatteita ja poiketa niistä ainoastaan syystä, joka on painava ja perusteltu. Lisäksi hänen tulee soveltaa kaikkia kolmea arvottamisen tapaa rinnakkain ja dokumentoida tutkimusasetelmansa. Eri arvottamisen tavat voivat nostaa esiin ristiriitoja, joiden näkyväksi tekeminen mahdollistaa niistä käytävän yhteiskunnallisen keskustelun.

Tutkittava ripsiäinen ei itse tiedä sille annetusta itseisarvosta tai sen loukkaamisesta, tutkimukseen osallistumisestaan, minimoiduista haitoista tai ylipäätään siitä eettisestä kaupankäynnistä, jossa se on osapuolena. Ripsiäinen ei ole antanut suostumustaan tutkimukseen osallistumiselle eikä voi näin tehdäkään. Se ei voi vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin tai toimia osana luontaista yhteisöään. Vähintäänkin näitä mahdollisuuksia on tutkimuksen yhteydessä rajoitettu (esimerkiksi Raivio ym. 2013).

On mahdollista, että ripsiäinen kuolee tutkimuksen yhteydessä joko niin, että se tapetaan tai ettei sen kuolemaa voida estää. TENKin suositusta tulkiten kuoleman tulee perustua tutkijan ennalta punnittuun ja aktiiviseen päätökseen tutkimusasetelmasta. Ripsiäisen ei tule kuolla epähuomiossa.

Tappaminen tulee LYTE-suosituksen mukaan minimoida, mutta muun muassa vieraslajien kohdalla laki saattaa edellyttää toisin. Esimerkiksi karanteenituhoojaksi luokitellun Scirtothrips dorsalis -ripsiäislajin edustajat tulee hävittää, ja niiden esiintymisestä on ilmoitettava viipymättä Ruokavirastoon.

Verrattuna ihmistieteiden ennakkoarvioinnin ohjeistukseen LYTE-suositus tarjonnee vähemmän täsmentävää konkretiaa siitä, miten tutkijan tulisi kunnioittaa tutkimuskohdettaan – tai sen omaehtoisuutta, kuten suosituksen eläimiä koskevassa periaatteessa muotoillaan. Monilajinen empatia, luontokulttuuriset näkökulmat, posthumanismi, feministinen etiikka ja uusmaterialismi voivat tarjota tähän hyödyllisiä lähtökohtia (esimerkiksi Schnegg ym. 2024; Valtonen ym. 2020).

Tutkijoiden eettinen herkistyminen ja tutkimusasetelmien eettisyyden lisääntyminen vaikuttanevat myönteisesti tutkimuksen laatuun ja tieteen kehitykseen. Tutkimusyhteisön inhimillisen eettisen pääoman kasvu auttaa osaltaan suojaamaan luontoa ja ihmiskuntaa sen osana, ja tutkimus voi toivottavasti toimia kannustavana esimerkkinä muille yhteiskunnan sektoreille.

Tutkimuksen eettisen ennakkoarvioinnin yhtenä tehtävänä on porrastaa haittojen vakavuutta ja osoittaa ennalta kohta, jonka ylittyessä tarvitaan tarkempaa eettistä harkintaa eli eettisen toimikunnan näkemystä tutkimusasetelmasta. ​​Ennakkoarvioitavat tutkimusasetelmat ovat ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin ohjeessa ja LYTE-suosituksessa sukua toisilleen, mutta tutkimuskohteiden piirteiden vuoksi ne ovat silti erilaisia.

Image

Eettisen pohdinnan tulee olla tutkimuksen aikana jatkuvaa eikä vasta ennakkoarvioinnin käynnistämää, mutta ennakkoarvioitavien tutkimusasetelmien asettamat rajat voivat luoda selkeyttä. Olennaista on pohtia, milloin haitta on luonteeltaan ”merkittävä” ja mitkä ovat ne ”painavat syyt”, jotka sallivat poikkeamisen LYTE-suosituksen linjaamista eettisistä periaatteista.

On mahdotonta asettaa haittojen ja riskien merkittävyydelle täsmällisiä raja-arvoja, jotka koskevat kaikkia mahdollisia tutkimuskohteita. Arviointi tulee tehdä kussakin tutkimusasetelmassa erikseen. Apuna siinä voi käyttää arviota haittojen ja riskien alueellisesta ja ajallisesta ulottuvuudesta sekä vaikutusten luonteesta eliöyksilöille, lajeille ja elinympäristöille ottaen huomioon uhanalaisuusluokituksen. Haittojen ja riskien asettamiseksi mittasuhteisiin on soveltuvin osin mahdollista hyödyntää myös tutkimustietoa, joka koskee luonnossa esiintyvää häiriödynamiikkaa (katso esimerkiksi ​​Kulha ja Honkaniemi 2022). 

Eettiset valinnat ovat lopulta tutkijan parhaaseen harkintaan perustuvia ratkaisuja, jotka kohdistuvat eri kysymyksiin riippuen tutkimusaiheesta ja -asetelmasta. Erilaisissa asetelmissa nousevat esiin erilaiset kysymykset, joita voivat olla esimerkiksi: Miten minimoin selkärangattomien eläinten kuolemisen? Voinko pienentää riskiä norpan pesinnän häiriintymiseen? Kuinka turvaan uhanalaisen kasvin jäljellä olevat esiintymät? Järkkyykö jokiekosysteemin tasapaino, jos kerään aineistoni tietyllä tavalla? Mitä seuraa, jos uusi kokeilulajini karkaa tutkimuskentältä ympäröivään luontoon?

LYTE-suosituksen tutkimuseettiset periaatteet eivät tarjoa valmiita vastauksia, vaan ne ohjaavat tutkijoita tunnistamaan eettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät heidän tutkimukseensa, ja punnitsemaan asetelmien hyötyjä ja riskejä. Eettiseen kilvoitteluun kannustamisella ei pyritä hankaloittamaan tutkimuksen suunnittelua tai toteutusta, vaan auttamaan tutkijaa parantamaan tutkimuksensa laatua ja eettisten arvovalintojen läpinäkyvyyttä.

LYTE-suosituksella ei myöskään kajota tutkijan vapauteen valita tutkimuskohteitaan ja tutkimusmenetelmiään, vaan sillä tarjotaan eettisiä työkaluja vapauden vastuulliseen soveltamiseen. Mikään ei estä tutkijaa soveltamasta omassa tutkimuksessaan korkeampia eettisiä standardeja kuin TENK suosittaa.

Koska LYTE-periaatteet ovat yleisiä ja tarkoitettu toimimaan eri tieteenalojen apuna, tutkijat tulevat tarvitsemaan koulutusta ja valmentautumista eettisten kysymysten tarkasteluun sellaisella tavalla, joka soveltuu heidän omaan tutkimukseensa. Tämä tuottaa haasteen tutkimusorganisaatioille: LYTE-sisältöä on tarpeen sisällyttää tutkimusetiikan opetukseen hyvän tieteellisen käytännön ja ihmistieteiden tutkimusetiikan rinnalle.

Pitkällä tähtäimellä tutkijoiden taitoja ja tutkimuksen laatua vahvistaa se, että nuoret tutkijat saavat tietoa LYTE:stä. Silti tietoa ja tukea tarvitsevat myös varttuneemmat tutkijat. On tärkeää, että tutkimusorganisaatiot yhdessä ja erikseen tarjoavat tiedeyhteisölle mahdollisuuksia tutustua LYTE-suositukseen ja keskustella sen merkityksestä ja soveltamisesta.

​​​TENKin ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin ohjeesta tuli sitova vuonna 2019. Sitä ennen se toimi suosituksena samaan tapaan kuin LYTE-suositus tällä hetkellä. Suositus ei ole määräys, joten tutkimusorganisaatioissa on mahdollisuus kokeilla ja pohtia, millaiseen LYTE-toimintaan niiden olisi tulevaisuudessa mahdollista sitoutua.

LYTE-suositus tarjoaa ennakkoarviointiprosessin järjestämistä varten organisaatioiden yhteisiä, mahdollisesti alueellisia LYTE-toimikuntia ja niille riittävää resursointia ja asiantuntemusta. Kun toimikuntatyötä jäsennetään ja jatkokehitetään, arvokkaita tulevat olemaan ensimmäiset kokemukset, joita saadaan ennakkoarviointikynnyksen ylittävistä tutkimusasetelmista ja niiden käsittelystä.

Ihmistieteiden tutkimuseettisistä toimikunnista ja niiden välisestä tiedonvaihdosta on Suomessa jo pitkä kokemus, jota voidaan ilman muuta hyödyntää LYTE-toimintamallin muotoilussa. Samaan aikaan on nähtävissä, että LYTE-toiminta vaatinee myös sen omista lähtökohdista tehtävää tarkastelua kansallisen ennakkoarviointiyhteistyön luonteesta ja käytännöistä. Turhautumisen välttämiseksi on perusteltua turvata, että toimikunnat viestivät tutkijoille selkeästi ja yhdenmukaisesti ja että tutkijat saavat palvelua ”yhden luukun” periaatteella.

LYTE-suositus on laadittu ja sitä testataan osana kansallista tutkimuseettistä yhteissääntelyä. Tähän kuuluu, että tiede- ja tutkimusyhteisö laatii yhdessä ne tutkimuseettiset periaatteet, ohjeet ja suositukset, joita se katsoo mielekkääksi noudattaa.

Tutkimusetiikan kansallisella koordinaatiolla edesautetaan Suomessa toimivien tutkijoiden yhdenvertaisuutta. Yhtenäisyyteen tai sen puutteeseen vaikuttavat paitsi kansallisesti yhteiset ohjeet myös ne tavat, joilla tutkimusetiikkaa koulutetaan ja joilla eettisten toimikuntien toiminnalle annetaan resursseja organisaatioissa. TENKille luontevasti soveltuvia tehtäviä ovat kansallisten ohjeiden ja suositusten ylläpito, yhtenäisen koulutusmateriaalin laatiminen organisaatioiden käytettäväksi sekä toimivien käytäntöjen levittäminen esimerkiksi järjestämällä eettisten toimikuntien tapaamisia.

Myös kansainvälinen tutkimus hyötyy Suomessa tehdystä tutkimusetiikan pioneerityöstä. LYTE-suositus on kansainvälisesti katsoen lähes ainut laatuaan, ja se onkin jo herättänyt kiinnostusta niiden tahojen keskuudessa, jotka kehittävät tutkimusetiikkaa EU:n Horisontti-ohjelmassa. Sekä Euroopan tasolla että globaalisti vaikuttaa kuitenkin siltä, että tutkimusetiikan kansalliset linjaukset ja käytännöt etenevät hyvin eritahtisesti. Kansainväliselle vuoropuhelulle ja kokemusten vaihdolle on siksi paljon tilaa ja mahdollisuuksia.

LYTE-toiminnan globaaliksi vallankäyttäjäksi saattavat kuitenkin valikoitua suuret tiedekustantamot. Niillä on halutessaan vipuvoimaa linjata, millaista eettistä prosessia luontoon ja ympäristöön kohdistuvat tutkimusasetelmat edellyttävät, jotta ne voidaan julkaista kansainvälisissä tiedelehdissä. Tämän vuoksi kansainvälisen keskustelun LYTE-toiminnasta olisi suotavaa ulottua myös tiedekustantajiin ja niiden verkostoihin.

LYTE-suositus on nyt maailmalla ja tiedeyhteisön käytössä. Vastaukset ratkaistaviin kysymyksiin selviävät tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden käytännön testauksessa.

•

LYTE-suositus on julkaistu suomeksi ja englanniksi, ja sen ruotsinkielinen käännös ilmestyy syksyllä 2026.

•

Lue myös:

Eettinen uupumus on myös tieteen ongelma

Luontokadon syyt, seuraukset ja pysäyttäminen

Yksin vai yhdessä – missä kulkevat yksilön rajat?

•

Haluatko pysyä kärryillä uusimmista tiedeartikkeleista? Tilaa Tieteessä tapahtuu -uutiskirje!