Image

Me ihmiset rakastamme oikopolkuja. Myös tiedonhankinnassa tartumme siihen, mikä löytyy nopeasti ja vaivattomasti. Siksi tekoälyapureista on tullut yhä keskeisempiä käyttöliittymiä, joiden välityksellä hahmotamme maailmaa ja rakennamme sitä koskevia tulkintoja.

Tekoäly kehittyy vauhdilla, ja sen kilpavarusteluun investoidaan jättisummia. Harvemmin pysähdymme pohtimaan, mitä oikeastaan tapahtuu, kun kysymme jotakin koneelta.

Tekoälyjärjestelmien vastaukset rakentuvat valinnoille: käytetyille teknologioille, aineistoille ja niiden välittämälle arvomaailmalle. Siksi tekoäly on myös vallan väline. Kuka määrittää, millaisen tiedon varassa tekoäly toimii, millä ehdoilla tietoa käytetään ja keille hyödyt ohjautuvat?

Europeanan tuore julkaisu The Case for Public AI visioi yleistä etua edistävää eurooppalaista tekoälyä, joka tukee avoimuutta, yhteentoimivuutta ja vastuullisuutta. Tarkoitus ei ole torjua yksityisiä innovaatioita, vaan varmistaa, ettei yhteiskunnallista tietopohjaa rakenneta vain suuryritysten ehdoilla. Europeanan tavoitteena on laatia eurooppalaisten kulttuuriperintöorganisaatioiden yhteinen data-avaruus.

Tekoälyn kestävän käytön kannalta on ratkaisevaa, että sen päätelmien taustalla oleva aineisto olisi löydettävissä ja arvioitavissa. Laatu ei riipu vain kielimallista, vaan myös siitä informaatioympäristöstä, jonka varaan järjestelmän toiminta rakentuu. Jos lähteitä ei tunneta, konteksti katoaa ja päätelmien alkuperä hämärtyy.

Kirjastojen, arkistojen ja museoiden tehtävä on koota aineistoja ja asettaa niitä käyttöön. Tämä edellyttää tiedon alkuperän, aitouden ja jatkuvuuden varmistamista: standardeja, kuvailukäytäntöjä, tunnisteita, hakujärjestelmiä ja säilyttämisen infrastruktuureja.

Europeanan mukaan kulttuuriperintöorganisaatioiden tulee osallistua nykyistä aktiivisemmin tekoälyn kehittämiseen ja datan käyttöehtojen määrittämiseen. Muuten käyttöliittymät julkisesti ylläpidettyihin aineistoihin rakentaa joku muu. Jos kirjastot, arkistot ja museot jäävät vain raaka-aineiden toimittajiksi, asiakassuhteet ja arvonluonti siirtyvät yksinomaan kaupallisille alustoille. Samalla pienten kielten ja kulttuurien näkyvyys heikkenee.

Reilun kaupan tekoäly ei edellytä vain parempia algoritmeja. Se tarvitsee yhteiskuntaa, joka huolehtii tiedon tuotannon, kuvailun, säilyttämisen ja käytön edellytyksistä. Avoimuuden rinnalle kaivataan vastavuoroisuutta ja luotettavuutta: tieto saa liikkua, mutta sen alkuperän, käytön ehtojen ja yhteiskunnallisen arvon on liikuttava mukana.

Reilumpi tekoäly perustuu instituutioille, jotka kantavat vastuuta tiedon säilymisestä ja ymmärrettävyydestä myös tulevaisuudessa. Ne huolehtivat siitä, että eurooppalaiset kielet, tietovarannot ja kulttuurit säilyvät elinvoimaisina vielä sadan vuoden päästäkin.

Kulttuuriperintöorganisaatioiden aineistot voivat parantaa tekoälyn vastausten laatua, lisätä läpinäkyvyyttä ja vahvistaa tiedon jäljitettävyyttä. Järjestetyt, dokumentoidut ja monikieliset aineistot ovat tekoälyn kannalta aivan muuta kuin verkkoa haravoiden koottu data, joka voi sisältää niin virheitä, mainoksia, propagandaa kuin salaliittoteorioitakin.

Tekoälyn tulevaisuus ei ratkea vain palvelinkeskuksissa, kielimallilaboratorioissa tai osakemarkkinoilla. Avainkysymys on se, millaiseksi rakennamme yhteisen tietopohjamme – ja kenen ehdoilla sitä huomenna käytetään.

•

Lue myös:

Generatiivinen tekoäly haastaa tiedejulkaisemisen luotettavuuden

Lopuksi jäljelle jää ilo

Voiko tekoäly ajatella tai ymmärtää? Näkökulmia tekoälyn ja ihmisen suhteeseen

•

Haluatko pysyä kärryillä uusimmista tiedeaiheista? Tilaa Tieteessä tapahtuu -uutiskirje!