Image

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta on julkaissut tiedeviestinnän suositukset Viesti rohkeasti, vaikuta vastuullisesti (2018). Näissä suosituksissa nostetaan esille tieteentekijöiden oikeus ja velvollisuus osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuoda esille monenlaisilla kanavilla tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden saralla tapahtuvaa tieteellistä toimintaa.  

Tiedeviestintä on tiedeyhteisön ulkoista ja sisäistä tiedonvälitystä ja vuorovaikutusta, joka koskee sitä, mitä tieteessä tapahtuu. Se ei ole ainoastaan tutkimustulosten julkistamista vaan myös muun muassa erilaisten menetelmien ja teoreettisten lähtökohtien avaamista. 

Omassa tutkijapiirissä olen välillä huomaavinani sitä, että erilaisia tiedeviestinnän muotoja ei arvosteta tarpeeksi. Jonkun viestipalvelun ytimekäs viesti voidaan esimerkiksi arvottaa alemmaksi kuin tiedeviestintä, joka on julkaistu vertaisarvioidussa puheenvuorossa tai katsauksessa tiedeyhteisön sisällä. 

Tiedeviestinnässä on kuitenkin olennaista ymmärtää, että tarvitsemme monenlaista ja monenlaisille kohderyhmille suunnattua tietoa tutkimuksistamme. Kolumni paikallislehdessä tavoittaa tietyn kohderyhmän, ja kolumni kansainvälisessä asiantuntijalehdessä tavoittaa toisenlaisen kohderyhmän. Monipuoliselle ja monikanavaiselle tiedeviestinnälle on tilausta. 

Tänä aikana on yhä merkityksellisempää, että tutkitusta tiedosta viestitään monikanavaisesti. Erilaiset media-alustat mahdollistavat monenlaisen tiedon levittämisen tutkitusta tiedosta. Tiedeviestintään kuuluu siksi myös kriittinen tarkastelu, joka tapahtuu kuitenkin kunnioittaen ja eettisiä ohjeita noudattaen. 

Valitettavasti yksi aikamme ilmiö on se, että asialliseen tiedeviestiin voidaan kasvottomana vastata hyvinkin kovasanaisesti. Vaarana on, että tutkitusta tiedosta ja siihen liittyvistä prosesseista ei tämän vuoksi uskalleta viestiä ja tiedevastaisuus saa omilla foorumeillaan perusteetonta tilaa. Tarvitaan niitä, jotka ovat puolustamassa epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuneita rohkeasti ja omilla kasvoillaan. 

Parhaimmillaan tiedeviestintä ei ainoastaan lisää luottamusta tieteelliseen tietoon ja tuo tieteen tuloksia yhteiskunnallisen päätöksen teon tueksi vaan myös herättää sivistynyttä keskustelua tieteen merkityksestä kaikkien kansalaisten keskuudessa. Tiedemaailman edustajana toivoo, että keskustelun sävy ja taso säilyvät sivistyneenä ja tieteellisesti kestävänä. 

Sivistystehtävä on yksi olennainen näkökulma siihen, miksi monipuoliselle ja rohkealle tiedeviestinnälle on paikkansa nyky-yhteiskunnassa. Myös tiedeviestinnän suosituksissa nousee rohkeus yhtenä merkittävänä painopisteenä osana tutkijayhteisöjen viestintää.

Jokaisen tiedeyhteisön jäsenen on syytä katsoa peiliin, millä tavalla ja missä sanomissa on valmis viestimään. Tiedeyhteisöjen sisältä tuleva kriittinen tarkastelu saattaa nostaa rimaa niin nuorille ja vanhemmillekin tutkijoille sen suhteen, millä media-alustoilla on valmis viestimään.

Erilaisten viestintäkanavien määrän kasvaessa ja perinteisenä pidettyjen medioiden paikan sumentuessa, voimme löytää tutkijoina itsemme epävarmuuden suosta. Näissä tilanteissa on hyvä, jos uskallamme itse ja rohkaisemme toisiamme tekemään rohkeita avauksia tiedeviestinnän saralla.

•

Lue myös:

Kuka tarttuu toimeen, kun tiedettä uhataan?

Opetus- ja tutkimushäirintä tulevat yliopistoihin – kuinka varautuneita yliopistot ovat?

Sosiaalinen yliopisto – Mitä tarkoittaa yliopiston yhteiskunnallinen vaikuttavuus?