Kuka tarttuu toimeen, kun tiedettä uhataan?
Kuka tarttuu toimeen, kun tiedettä uhataan?
Tiede, koulutus ja asiantuntijuus ovat usein poliittisten toimijoiden sanoissa jonkinlaisen ”erityisen suojelun piirissä”. Yleensä on vaikea tietää, mitä tällä tarkoitetaan, mutta teot antavat konkreettisen merkityksen: tieteestä on aina helppo leikata, ja asiantuntijuus on aina helppo kyseenalaistaa.
Yhdysvaltojen yliopistoissa ajattelun vapaus ja aineellinen vauraus ovat muodostaneet perustan huimille menestystarinoille lääketieteen läpimurroista kvanttilaskentaan. Yhdistelmä on myös taannut vetovoiman parhaiden tutkijoiden houkuttelemiseksi.
Presidentti Donald Trumpin hallinto on kuitenkin lähtenyt moukaroimaan maan huippuyliopistoja ennenkokemattomalla voimalla ja vauhdilla. Aiemmin tuloksekas askellus on nyt muuttunut ontumiseksi poliittisen pelin, kroonistuvan alirahoituksen ja harhaanjohdetun suuren yleisön paineen alla.
Aivovuodon suunta voi kääntyä pois Yhdysvalloista. Euroopassa on jo aloitettu Yhdysvaltain hallinnon mielivaltaisia toimia pakenevien tieteentekijöiden houkuttelu. Vaikka tämä vahvistaisikin tieteen tekemisen mahdollisuuksia Euroopassa, kansainvälisen tieteellisen yhteistyön sirpaloituminen on uhka itsessään.
Lisäksi Euroopassakin tapahtuu resurssin rajaamista. Erityisesti hidas ja kärsivällisyyttä vaativa perustutkimus – joka mahdollistaa ihmelääkkeet ja teknologiset läpimurrot – on alirahoitettua ja politisoitua. Tieteen rahoituksesta on tullut budjettineuvotteluissa vaihtokaupan väline, joka on helppo altistaa leikkauksille ja lyhytnäköiselle oikuttelulle.
Pahinta on, että tutkijoista on tullut poliittisia maalitauluja: Pandemiasta alkanut terveysasiantuntijoiden kyseenalaistaminen jatkuu, ja ilmastotutkijat taistelevat tulostensa kieltämistä vastaan. Myös monilla muilla aloilla työskentelevät tutkijat kohtaavat häirintää, sensuuria ja rajoitusuhkia. Tällainen ilmapiiri johtaa pätevien tutkijoiden pakenemiseen julkisuudesta, lannistaa rohkeaa tutkimusta ja rapauttaa luottamusta. Tieteen toimivuus osana demokratiaa vaarantuu, mistä Miia Tikka ja Tuija Saresma kirjoittavat tämän numeron artikkelissaan.
Jos luottamus tieteeseen murenee, vahingot ovat valtavia. Kansalaisten torjuessa perusfaktat ilmastokriisistä, rokotteista tai evoluutiosta kyseessä on kansakunnan, poliittisen johtajuuden ja koulutuspolitiikan epäonnistuminen. Kun tiedekasvatukselta leikataan mahdollisuudet pysyä valheiden vauhdin ja vaikutusvallan edellä, ihmiset eivät opi arvioimaan todisteita ja salaliittoteoriat kukoistavat.
Tieteen kyseenalaistamisella ja sensuroinnilla on vuosituhansien historia. Ajattelijoita, maailmankuvan muokkaajia ja teknillisten edistysaskelien pioneereja on ajettu maanpakoon, kielletty toimimasta tai tuhottu. Lopulta tiede on kuitenkin aina selviytynyt: Maakeskisestä maailmankuvasta luovuttiin. Oikea teoria genetiikasta vakiinnutti asemansa. Tupakoinnin haitat tulivat lopulta tunnistetuiksi. Ehkä ihmiskunta herää ilmastonmuutoksenkin torjuntaan.
Tieteen menestystarina rakentuu pienistä askeleista ja toimista. Kun tiede on uhattuna, pitäisi vahvistaa tekoja tieteen puolesta: Perustutkimukseen tarvitaan rahoitusta, joka on suojattu poliittisilta sykleiltä. Luonnontieteiden ja matematiikan opetukseen tarvitaan voimakasta investointia. Poliittisille toimijoille, jotka tietoisesti horjuttavat tieteen merkitystä lyhytnäköisen hyödyn vuoksi, on vaadittava seuraamuksia. On rakennettava kansalaiskulttuuri, jossa todisteilla on jälleen merkitystä.
Kun vauhti alamäessä kiihtyy, olemme vaarassa menettää kykymme tehdä järkeviä päätöksiä omasta tulevaisuudestamme. Kysymys ei ole siitä, kuka johtaa yksittäisissä innovaatioissa, vaan siitä, onko meillä yhä tahtoa ja viisautta tehdä, mitä todella tarvitaan.
•
Lue myös:
Akateemisen vapauden ja sivistysyliopiston tila Suomessa 2020-luvun alkupuolella
Opetus- ja tutkimushäirintä tulevat yliopistoihin – kuinka varautuneita yliopistot ovat?
•
Haluatko pysyä kärryillä uusimmista tiedeartikkeleista? Tilaa Tieteessä tapahtuu -uutiskirje!