Tarvitsemme parempaa uskontoihin ja katsomuksiin liittyvää yleissivistystä
Tarvitsemme parempaa uskontoihin ja katsomuksiin liittyvää yleissivistystä
Mäenalanen. Kuvan lähde: Frendikuva.
Yhteiskunnallinen keskustelu uskonnoista on saanut viime aikoina kielteisiä sävyjä. Uskontoja ei enää nähdä sivilisaatioiden älyllisinä uskomusrakenteina, vaan uhkaavina ideologisina linnakkeina, joiden tarkoitus on rajoittaa yksilönvapautta sekä vapaata ajattelua. Vuosittainen suvivirsikeskustelu ja esimerkiksi vuonna 2024 käyty keskustelu Händelin Messias-oratorion perumisesta kirkkonummelaisessa koulussa osoittavat, että uskontoihin ja katsomuksiin liittyvä yleissivistys ei ole maassamme parhaassa mahdollisessa tilassa.
Suomen uskonnollinen ja katsomuksellinen kenttä on muuttunut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Väestörakenteen muutos ja kaupungistumisen kiihtyminen ovat johtaneet tilanteeseen, jossa olemme siirtyneet yhtenäiskulttuurista katsomuksellisesti moninaiseen yhteiskuntaan.
Kun uskontojen ja katsomusten määrä ympärillämme kasvaa, kasvaa myös niihin liittyvän yleissivistyksen tarve. Esimerkiksi vuoden 2015 pakolaiskriisi osoitti, että emme ymmärrä islamin monimuotoisuutta niin hyvin kuin pitäisi. Katsomuksellisen yleissivistyksen puute johtaa ennakkoluuloihin ja pahimmillaan rasismiin.
Uskontoihin ja katsomuksiin liittyvä yhteiskunnallinen keskustelu keskittyykin liian usein uskonnon opillisiin sisältöihin ja tulkintakysymyksiin. Esimerkiksi hiljattain käydyn Päivi Räsäsen oikeusjutun myötä monille saattaa syntyä syrjivä ja vahingollinen käsitys, jonka mukaan Raamattu tuomitsee seksuaalivähemmistöjä yksiselitteisesti. Kristillinen monituhatvuotinen perinne ei kuitenkaan tyhjene yhteen tulkintaan, joka saa yhteiskunnallisessa keskustelussa paljon näkyvyyttä kärjistävyytensä vuoksi.
Yhteiskunnallinen keskustelu uskonnoista ja katsomuksista tulisi liittyä niihin tietoihin ja taitoihin, joita tarvitsemme monikatsomuksellisessa ympäristössämme. Näitä taitoja ovat suvaitsevaisuus, dialogisuus, monilukutaito sekä kyky arvioida uskontoja myös kriittisesti. Katsomuksellisesti yleissivistynyt kansalainen ymmärtääkin, että esimerkiksi Raamattua on mahdollista tulkita eri tavoilla ja asettaa teoksen historialliseen kontekstiinsa.
Yhteiskunnallisen keskustelun keskittyminen uskontojen opillisiin ja tulkinnallisiin seikkoihin on omiaan luomaan ja ylläpitämään kielteisiä käsityksiä uskonnoista. Tämä johtuu usein siitä, että jonkin uskonnon opillinen yksityiskohta yleistetään koko uskontoa koskevaksi säännöksi. Uskonnot ovat sisäisesti monimuotoisia, ja ajatussuuntien erot yhdenkin uskonnon sisällä voivat olla merkittäviä. Hyvään katsomukselliseen yleissivistykseen kuuluu taito hahmottaa uskonto monimuotoisena ilmiönä, joka ilmenee uskonnollisesti ajattelevien ihmisten arjessa eri tavoin.
Uskontoihin liittyvät kärjistykset yhteiskunnallisessa keskustelussa johtuvat ensisijaisesti tiedon puutteesta. Oman uskonnon opetuksen mallin mukaan toteutettu koulun katsomusopetus on aiheuttanut tilanteen, jossa kansalaisella on parhaimmat tiedot omista uskonto- ja katsomusperinteistään. Yhteisen yhteiskunnan rakentaminen ei kuitenkaan onnistu, jos emme tunne myös muiden uskontojen ja katsomusten monimuotoisuutta riittävän hyvin.
Uskonnon- ja katsomuksenvapaus on maassamme korkealle arvostettu arvo ja oikeus. Tämän arvon suojelemiseksi meidän tulisi ymmärtää toisiamme paremmin – riippumatta siitä, olemmeko uskonnollisia vai uskonnottomia. Tarvitsemme vähemmän kärjistyksiä ja tahallista väärinymmärtämistä – enemmän dialogisuutta ja suvaitsevaisuutta. Näin mielekkäämpi uskontoja käsittelevä keskustelu on mahdollista.
Suurin osa maailman ihmisistä kokee olevansa tavalla tai toisella uskonnollisia, minkä vuoksi katsomuksellisen yleissivistyksen ja kyvyn kohdata erilaisuutta tulisi olla moderneja kansalaistaitoja riippumatta katsomuksellisesta taustastamme.
•
Lue myös:
Kun pyhiä huudettiin avuksi – arviossa Pyhimys naapurissa
Vaikeinta Jeesuksessa on uskoa siihen, että hän oli Palestiinan juutalainen
Uusia aiheita
