Kenelle tutkimus on, jos kohderyhmä ei ymmärrä sen tuloksia?

Image
Koristeellinen.

Kenelle tutkimus on, jos kohderyhmä ei ymmärrä sen tuloksia?

Jos tutkimustieto esitetään tavalla, jota sen kohderyhmä ei ymmärrä, se jää heidän ulottumattomiinsa. Saavutettavuuteen tulee kiinnittää huomioita myös puhevammaisten näkökulmasta.
Jaana Mäkinen,
Tiina Vuohijoki,
Anna-Maija Saarinen,
Tanja Vihriälä,
Johanna Virkki

Tutkimustietoa yleistajuistetaan yhä enemmän, mikä on tärkeää tiedon laajemman leviämisen kannalta. Silti yleistajuinen esitystapa ei aina tarkoita, että sen sisältö olisi ymmärrettävissä. Tiedon saavutettavuudessa huomio kohdistuu aiheellisesti näkemiseen ja kuulemiseen liittyviin esteisiin – mutta samalla voi unohtua, että se on myös kielellinen kysymys.

Puhevammaisilla henkilöillä voi olla vaikeuksia kielen tuottamisessa, ymmärtämisessä tai molemmissa. Suomessa puhevammaisia henkilöitä arvioidaan Kehitysvammaliiton mukaan olevan noin 120 000. Puhevammaisuuden taustalla voi olla synnynnäinen syy, kuten kehitysvamma, tai myöhemmin ilmennyt syy, kuten aivoverenkiertohäiriö, tapaturma tai neurologinen sairaus.

Puhevammaisuus ei useimmiten tarkoita kuulo- tai näkövammaa. Moni puhevammainen kuulee ja näkee tavanomaisesti, vaikka osalla voi olla myös liitännäisiä aisti- tai oppimisvaikeuksia.

Osalla vaikeudet painottuvat puheen tuottamiseen: puhe voi olla epäselvää tai työlästä, vaikka kielen ymmärtäminen ja kirjoitetun tiedon seuraaminen sujuisivat hyvin. Osalla puhevammaisuuteen liittyy myös kielen ymmärtämisen, sanojen löytämisen tai viestien rakentamisen vaikeuksia.

Tutkimustiedon seuraaminen voi tällöin olla vaikeaa ja ymmärtäminen jopa mahdotonta, jos tieto esitetään vain tekstimuodossa ilman vaihtoehtoisia tapoja hahmottaa sisältöä. Tämä koskee myös puhevammaisuutta käsittelevää tutkimusta: sen tulokset voivat kuvata puhevammaisten ihmisten tilannetta olematta heidän itsensä ymmärrettävissä.

Kyse ei ole viestinnällisestä lisästä, vaan tutkimuseettisestä velvoitteesta.

On tutkimuseettisesti ongelmallista, jos tutkimus kohdistuu ihmisryhmään, jolle sen tulosten keskeinen sisältö ei ole ymmärrettävissä. Kun näin on, tutkijoilla on vastuu tehdä tulokset ymmärrettäviksi myös heille. Kyse ei ole viestinnällisestä lisästä, vaan tutkimuseettisestä velvoitteesta.

Käytännön ratkaisut eivät edellytä laajoja rinnakkaisjulkaisuja. Usein riittää, että tutkimuksen keskeinen sisältö tarjotaan tarvittaessa myös selkokielisenä tiivistelmänä, symbolituettuna tekstinä, kuvitettuna tai lyhyenä videokoosteena. Oleellista on, että tätä ei jätetä yksittäisten tutkijoiden harkinnan varaan, vaan se näkyy siinä, miten tutkimusta suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan ja rahoitetaan.

Jos tutkimus tuottaa tietoa ihmisistä, sen on oltava myös heidän käytettävissään. Siksi tutkimusta suunniteltaessa on kysyttävä, ketä tieto koskee, missä muodossa se on heille ymmärrettävää – ja miten tämä varmistetaan.

Kuvatuettu tiivistelmä

Puhevammaisten tulee ymmärtää heitä koskevat tutkimukset.

Image
Neljä pientä piirrosta vierekkäin. Ensimmäisessä on ihmisen pää ja sen suun kohdalla punainen rasti. Toisessa henkilö katsoo symboleita sisältävää julistetta, näyttää peukkua ja hänen päänsä päällä syttyy lamppu. Kolmannessa piirroksessa on sama ihmisen pää ja rasti suun edessä, ja neljä nuolta osoittaa tätä symbolia. Neljäs piirros on avoin kirja. Kirjan aukeaman toisella sivulla on kaavio.

Tulokset on esitettävä tarvittaessa kuvilla, symboleilla tai videolla tuettuna.

Image
Viisi pientä piirrosta vierekkäin. Ensimmäisessä on pylväsdiagrammi, toisessa henkilö esittelee projektorin äärellä diagrammia. Kolmas piirros esittää valokuvaa, neljännessä on käsi ja kolme yksinkertaista symbolia. Viimeisenä on videota kuvaava symboli.

Lue myös:

Eettiset ohjeet ovat tasapainoilua tutkimuksen vapauden ja muiden arvolähtökohtien välillä – ja näin on myös saamelaisia koskevassa tutkimuksessa

Kotoperäiset kielet monikielisessä Suomessa – Millainen on karjalan kielen asema?

Tutkimuksen ja edunvalvonnan suhde kaipaa selkeytystä suomalaisella viittomakielialalla

Keskustelu-osiossa julkaistaan tieteeseen tai tiedeyhteisöön liittyviä mielipidekirjoituksia, jotka edustavat niiden kirjoittajien omia näkemyksiä. Voit tarjota osioon omia puheenvuorojasi. Lue ensin ohjeet kirjoittajalle.

Jaana Mäkinen on projektikoordinaattori Tampereen yliopistossa ja puhevammaisten tulkki.
Tiina Vuohijoki on tutkijatohtori Tampereen ylipistossa ja sairaanhoitaja (YAMK).
Anna-Maija Saarinen on tutkimusapulainen Tampereen yliopistossa ja puhevammaisten tulkki.
Tanja Vihriälä on tutkijatohtori Tampereen yliopistossa ja puheterapeutti.
Johanna Virkki on apulaisprofessori Tampereen yliopistossa ja puheterapeutti.