Image

Olen muutamaan otteeseen harmistunut pahan kerran huomattuani, ettei jotain aihetta kaikesta päätellen ole tutkittu, vaikka minusta ilman muuta pitäisi. Jos olisi kyse oman alani tutkimusaiheista, ryhtyisin tietysti heti kirjoittamaan rahoitushakemuksia. Mutta kun ei niin ei: en osaa tarttua työhön itse.

Annan pari esimerkkiä.

En ole onnistunut löytämään minkäänlaista tutkimuskirjallisuutta siitä, kuinka sosiaalisen median kasvu on vaikuttanut moraalinormijärjestelmien muutokseen. Siinä missä vaikkapa 1990-luvun helsinkiläisnuorten moraalinen ihanneyksilö oli varsin itseriittoinen ja kovapintainen, opiskelijoitteni moraalinen ihanneyksilö tunnistaa oman haurautensa ja riippuvuutensa muista. Moraalisesti ihanteellisen toiminnan lähtökohtana on nykyään myös oletus muiden vastaavasta haavoittuvuudesta.

Minusta on ilmeistä, että muutos liittyy jotenkin siihen, kuinka paljon sosiaalinen ympäristömme on somen myötä muuttunut. Yksikään yksilö ei ole riittävän kovapintainen selvitäkseen sellaisista massiivisista somehyökkäyksistä, jotka ovat nykyään mahdollisia. Nuoruudestani tuttu itseriittoisuusihanne näyttää somen maailmasta katsottuna perustuvan naiiville kuvitelmalle siitä, kuinka paljon yksilö kykenee kestämään. Siksi se on kohtuuttoman vaativa.

Olen jo pitkään halunnut lukea empiiriselle tutkimukselle perustuvaa kirjallisuutta, joka käsittelisi sometodellisuuden moraalinormijärjestelmiä. Mutten löydä.

Toiseen ärsyttävään tutkimustyhjiöön törmäsin vastikään hankkeessa, jossa tutkimme näennäistiedettä työelämässä. Selasin Frederic Laloux’n myyntimenestyskirjaa Reinventing Organizations. Kirja esittelee New Age -ajattelulle rakentuvaa johtamis- ja organisaatioteoriaa. Laloux ilmoittaa siinä, että kunhan ihmiskuntana tästä kehitymme uudelle tietoisuuden tasolle, niin voimme luopua demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä: ”Sen sijaan, että projisoisimme ihmisten haluja maailmaan (demokratian perusajatus), voisimme opetella kuuntelemaan, mitä maailma kutsuu meitä tekemään.”

Näennäistieteellisten johtamisoppien ihannetyöntekijä on yleensä poliittisesti passiivinen, mutta näin avoimeen demokratianvastaisuuteen en ollut aiemmin törmännyt. Aloin siksi etsiä tutkimusta, jossa käsiteltäisiin tällaisissa johtajille suunnatuissa selfhelp-oppaissa esitettyjä poliittisia näkemyksiä. Samankaltaisia kirjoja on lukemattomia. Niitä luetaan valtavan paljon ja niiden oppeja tuputetaan työpaikoilla, joten ei ole samantekevää, millaista poliittista ajattelua ne edustavat.

Löysin kuitenkin vain tutkimuksia siitä, mitä kyseenalaiset johtamisopit aiheuttavat työpaikoilla. Kukaan ei näytä tutkineen, millaisia poliittisia näkemyksiä näissä kirjoissa aivan suorasanaisesti esitetään. Turhauttaa, koska haluaisin viitata tutkimukseen, jota ei ole.

Muitakin esimerkkejä olisi. Harmi kyllä en osaa tehdä näille mieltäni kaihertaville aiheille muuta kuin valittaa tutkimuksen puutteesta somessa ja nyt tässä kolumnissa.

Muillakin tutkijoilla on epäilemättä mielessä aiheita, joita ei osaa tutkia itse, mutta joista tehtyä tutkimusta pitäisi ehdottomasti päästä lukemaan. Tällaisista aiheista olisi hauska kuulla. Jos luit tämän kolumnin loppuun asti ja etenkin jos olet lisäksi tutkija, niin voisitko kertoa somessasi aihetunnisteella #mikseitätäoletutkittu, mistä aiheista sinun mielestäsi pitäisi olla tutkimusta, muttei tunnu olevan?

•

Lue myös:

Miten suuret kielimallit vaikuttavat akateemiseen julkaisemiseen?

Tieteen on oltava kommunistista ollakseen tiedettä

Yliopistojen bonustehtävä: yhteiskunnallinen vuorovaikutus

•

Haluatko pysyä kärryillä uusimmista tiedeartikkeleista? Tilaa Tieteessä tapahtuu -uutiskirje!