Lääketiede on saanut osakseen runsaasti aiheellista kritiikkiä siitä, ettei siinä huomioida ihmistä kokonaisvaltaisesti. Lääketieteen tohtori ja neurologian erikoislääkäri Hanna Haveri ja psykologian tohtori ja psykoterapeutti Kirsi Salonen kytkevät teoksessaan Luonto ja planetaarinen terveys ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin tarkastelemisen luonnon hyvinvointiin. Näin he tavoittelevat huomattavasti totuttua kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa terveyteen.

Kirjoittajat tekevät tärkeän ja ansiokkaan avauksen keskittyessään planetaariseen terveyteen. Aikaisemmissa yleistajuisissa suomenkielisissä tietoteoksissa sitä on tarkasteltu ja sivuttu ainoastaan osana muiden aihepiirien käsittelyä. Esimerkiksi Haveri on käsitellyt planetaarista terveyskäsitystä teoksessaan Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa (2023).

Luonto ja planetaarinen terveys on ulkoasultaan oppikirjamainen, ja se luultavasti tavoittaa parhaiten kasvatus-, opetus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja opiskelijat. Kirja tarjoaakin tärkeitä näkökulmia ihmisten kanssa työskenteleville nostaessaan tarkastelun keskiöön sen, miten ihmisten hyvinvointi ja terveys kietoutuvat luontoon.

Elämäntapamme perustavanlaatuisesta muutoksesta kertoo se, ettei kauniina talvipäivänä hiihtolomaviikolla näy yhtäkään lasta leikkimässä lumisissa metsissä tai pulkkamäissä. Olen kohdannut näyn lukuisia kertoja keskellä tiheää asutuskeskusta suuren kaupungin kupeessa.

Myönteiset kokemukset luonnossa ja luonnosta ovat vähentyneet lyhyessä ajassa merkittävästi. Vastaavasti tietynlaista luontoon liittyvää tietoa – uhkakuvia ja maailmanlopun tunnelmia – tulvii joka puolelta, mutta toivosta ja paranemisen mahdollisuuksista saamme lukea uutisia harvoin. Tässä tilanteessa tarvitaan uskoa tulevaan ja tietoa siitä, miten parantua yhdessä luonnon kanssa.

Juuri näihin kysymyksiin pureudutaan Luonto ja planetaarinen terveys -kirjassa. Tutkimustietoon nojautuen kirjassa nostetaan esiin, miten luontoympäristöt vaikuttavat ennaltaehkäisevästi useiden sairauksien kehittymiseen sekä jo puhjenneiden sairauksien oireiden lievittymiseen. Monimuotoinen luonto on ihmisen paras kumppani – lajirikkaudessaan se tarjoaa ihmisille muun muassa terveyttä ja vastustuskykyä tukevia mikrobeja.

Luonnon parantavien vaikutusten lisäksi kirjassa tehdään näkyväksi myös sitä, miten ihmiset sairastuvat yhdessä luonnon kanssa. Ylikulutus kiihdyttää luontokatoa ja ilmastonmuutosta ja luonnon sairastuessa, ihmisetkin alkavat sairastaa enemmän. Silloin tarvitaan enemmän ja enemmän lääkkeitä, ja niilläkin on luontoa kuormittavia vaikutuksia. Näin muodostuu noidankehä, jossa kaikki – sekä luonto että ihminen – ovat kaiken aikaa entistä sairaampia.

Ihmiskunta ei ole aina elänyt tilanteessa, jossa kaikki elävä planeetallamme uhkaa sairastua. Ylikulutus ja luonnosta vieraantuminen ovat modernin maailman ilmiöitä. Suurimman osan historiastaan ihminen on elänyt tiiviissä yhteydessä luontoon.

Psykoevolutiivisten näkemysten mukaan psykologinen elpyminen luonnossa on ihmisen lajityypillinen ominaisuus. Luontoympäristöjen merkitystä on tutkittu erityisen paljon stressistä palautumisen yhteydessä. Kirjassa esiteltyjen tutkimustulosten mukaan luontoympäristöt lievittävät parhaimmillaan jännittyneisyyttä ja alentavat verenpainetta, sydämen sykettä sekä syljen kortisolitasoa jopa muutamissa minuuteissa.

Kirja tutustuttaa lukijan luontoyhteyttä tukeviin menetelmiin – erityisesti psykologisen elpymisen teorioihin pohjautuvaan Luonnosta virtaa -menetelmään, jota toinen teoksen kirjoittajista on ollut suunnittelemassa. Teoreettisen tiedon lisäksi kirja tarjoaa esimerkkejä kyseiseen menetelmään perustuvista ohjatuista harjoituksista, joita voidaan käyttää hyvinvoinnin ja terveyden tukena erilaisissa elämäntilanteissa. Niillä voidaan myös vahvistaa luontoyhteyttä.

Planetaarisen terveyden näkökulmien tärkeys on kiistatonta. On vaikea keksiä alaa, jolle luonnon monimuotoisuuden elintärkeyttä painottavat planetaarisen terveyden näkökulmat olisivat merkityksettömiä. Luonnon monimuotoisuuden  ymmärtäminen kaikkien hyvinvoinnin ja terveyden edellytykseksi tulisi olla itsestään selvää.

Kaikkia koskettavasta tärkeästä aiheesta huolimatta Luonto ja planetaarinen terveys -teos jää sisällöltään hajanaiseksi. Tiedon omaksumista olisi voitu helpottaa kiinnittämällä huomiota lukijaystävällisyyteen ja teoksen huolellisempaan jäsentelyyn. Ajoittaiset töksähtelevät siirtymät aiheesta toiseen vaikeuttavat lukemista, ja teoksessa esiintyvä jatkuva toisteisuus tekee lukukokemuksesta raskaan aiheuttaen merkillisen tunteen siitä, ettei aiheen käsittelyssä päästä eteenpäin.

Häiritsevä toisteisuus ei ilmene ainoastaan tekstin tasolla, vaan esimerkiksi planetaarisen terveyden ja Luonnosta virtaa -kuntoutuksen teoreettista mallia koskeva taulukko esitetään lähestulkoon täsmälleen samanlaisena kirjan alku- ja loppupuolella. Näissä yhteyksissä myös tekstintasolla toistetaan menetelmän vaiheet, loppupuolella tosin lyhennettynä versiona. Kirjassa olisi ollut runsaasti tiivistämisen varaa.

Luonto ja planetaarinen terveys on puutteistaan huolimatta tärkeä avaus aiheeseen, sillä tietoa planetaarisesta terveydestä ja yhdessä parantumisen mahdollisuuksista tarvitaan. Jäänkin odottamaan aiheesta laajemmalle yleisölle suunnattua teosta, jonka lähestymistapa olisi lukijaystävällisempi.

• 

Lue myös: 

Ekologinen kriisi ei ratkea ilman maailmankuvan muutosta – arviossa Erityisin eläin 

Hiilemme maalla, merellä ja ilmassa – arviossa Kertomus maasta 

Samanlaiset vai erilaiset apinat – arviossa Simpanssi sisällämme