Yhdysvalloista on kirjoitettu 2020-luvulla paljon teoksia. Eikä ihme, kun maa on historiansa suurimmassa kriisissä, joka voi johtaa melkein mihin tahansa… Jotkut teokset ovat avoimen vasemmistolaisia, kuten Naomi Kleinin Kaksoisolento, toiset neutraalimpia, kuten Markus Kantolan Aatteiden Yhdysvallat. Joukon jatkoksi asettuu professori emeritus Markku Henrikssonin Yhdysvaltain idea, joka myös esittelee Kantolan ja muiden tutkijoiden Yhdysvaltoja käsitteleviä teoksia.

Käsillä oleva teos lupaa sukeltaa itse mahtimaan ytimeen. Se kuitenkin esittelee maata niin yksityiskohtaisesti, että se sopii oppikirjaksi yhtä hyvin lukioon kuin yliopistoonkin. Lukija tulee tietämään pikkutarkasti esimerkiksi, millainen valtakoneisto Yhdysvalloissa on ja miten se toimii… Ja tajuamaan, miksi esimerkiksi presidentti Donald Trump saa mellastaa kuin yksinvaltias: Yhdysvallat ei ole eikä ole koskaan ollut parlamentaarinen maa, koska hallitus ei tarvitse eduskunnan luottamusta, vaan presidentti sanoo viimeisen sanan.

Kirjan avartavia puolia on, ettei se etene kronologisesti vaan teemallisesti. Eri teemoissa verrataan Yhdysvaltoja ennen ja nyt, jolloin lukija hahmottaa, mikä on muuttunut ja mihin suuntaan. Myös monet nyt absurdeiltakin näyttävät asiat tulevat entistä ymmärrettäviksi, kun niiden historialliset juuret nostetaan esiin. Näitä ovat esimerkiksi Venäjän NATO-kammo ja Trumpin halu ostaa Grönlanti.

Näin kirjasta myös selviää, miksi Trump lupasi tehdä Yhdysvalloista jälleen suuren, vaikka maa on jo maailman johtava talous- ja sotilasmahti. ”Amerikan suuruus” viittasi 1950-lukuun, joka oli suuri aikakausi tai ainakin sitä pidettiin sellaisena: sodan jälkeen vaurastuneiden tavallisten omakotitalossa asuvien ihmisten turvalliseen maailmaan, jossa valkoinen mies oli vallassa ja muita sai syrjiä. Tämä ilo loppui siihen, kun 60-luvun radikaalit nuorisoliikkeet tulivat ja mullistivat kaiken.

Kirjassa on pitkä ja perusteellinen luku puritaaneista, missä selviää, että taloudellinen menestys ja uskonnollisuus kulkevat käsikädessä tuossa luvatussa maassa. Ja kävelevät yhä, ovathan nykyisetkin republikaanit usein yhtä uskonnollisia kuin varakkaitakin.

Teoksessa ei silti edes mainita Max Weberin kuuluisaa ja avartavaa teosta Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki (1905). Siinä Weber selvittää, miksi kapitalismi ja protestanttinen usko sopivat niin hyvin yhteen, etenkin juuri Yhdysvalloissa. Kalvinismin mukaan Jumala on ennalta ja mielivaltaisesti kuin arpaa heittämällä päättänyt, että jotkut ihmiset pääsevät taivaaseen ja toiset päätyvät helvettiin. Puritaanien mukaan menestyminen maallisessa elämässä on varmin merkki taivaaseen pääsystä ja köyhyys päinvastaisesta kohtalosta.

Näin Yhdysvaltoja rakennettiin kovalla vauhdilla pelko ja epävarmuus mielessä, kunnes maa kiiri Euroopan maiden ohi. Ilman tuota älytöntä ja karmivaakin uskomusta mahtimaan suuruus ja menestys olisi varmasti jäänyt huomattavasti vaatimattomammaksi.

Kirjassa mainitaan uskomus taloudellisesta menestyksestä taivaaseen pääsemisen takeena, mutta enempää ei asiaa avata. Kirjassa kyllä todetaan, että talouden mahtimaana pidetty Amerikka onkin ehkä maailman ideologisin valtakunta. Jopa ideologian luomus, voisi täydentää. Niin pahassa kuin hyvässä, sillä olihan 1700-luvulla näkemys ihmisten yhtäläisestä arvosta pelkkä puhdas idea, joka vielä odotti konkreettisia muotojaan.

On yleisesti uskottu, että Yhdysvaltojen sisällissota alkoi, koska etelävaltiot pitivät kiinni orjuudesta ja pohjoisvaltiot halusivat vapauttaa myös nuo onnettomat kahleistaan. Todellinen syy oli puhtaasti taloudellinen: Orjia ei yksinkertaisesti tarvittu teollisuustyössä, joka oli vallannut alaa pohjoisvaltioissa. Etelän puuvillapelloilla mustat orjat taas olivat talouden elinehto. Muuten rotusorto olikin pohjoisessa yhtä yleistä kuin etelässäkin.

Kirja tuo kaunistelematta esiin julman sorron, jota kohdistettiin niin mustiin kuin alkuperäiskansoihinkin. Se on niin piintynyttä, että vielä 1970-luvulla esimerkiksi uraanin jätekasat usein jätettiin alkuperäiskansojen jäsenten hoidettavaksi. Kirja toteaa, että presidentti Jimmy Carter puhui uhrialueista, joiden oli “uhrauduttava muun kansakunnan hyväksi kärsimällä kaivostoiminnan haitat ja toimimalla muun muassa ydinjätteen sijoituspaikkoina”. Nämä uhrialueet sijaitsivat lähes tyystin intiaanireservaateissa.

Amerikka on alusta lähtien taistellut jotain vihollista vastaan, oli se sitten alkuperäiskansa, kommunisti tai terroristi. Kylmän sodan kohdalla kirjassa vilahtaakin huomio, jota olisi voinut kehitellä pitemmällekin. Kirja toteaa, että kylmän sodan päättymisen jälkeen amerikkalaiset olivat jonkin aikaa ymmällään, koska heillä ei ollut mitään, mitä vastustaa.

Onneksi tuli sota terrorismia vastaan. Kirjoitan ”onneksi”, koska ymmällään olon taustalla oli, että ihmisillä on tapana heijastaa muihin omat piilotajuntansa hirviöt. Jos ihmisillä ei ole ketään tai mitään, mihin hirviönsä heijastaa, ne käyvät päälle. Silloin paljastuu se kauhistuttava tosiseikka, että paha ei asusta ulkona, vaan nousee sisältä. Amerikkalaisten kollektiivinen ymmällään olo johtui tästä, vaikka sana “ymmällään” on aika lievä ilmaus.

Pälkähästä kuitenkin pääsee, kun vain keksii uuden vastustajan, johon sisäisen pahan voi turvallisesti heijastaa.

Kirjassa on myös paljon sellaista, etenkin lähihistoriaa koskevaa, minkä jokainen vähänkin maailman tapahtumia seuraava valmiiksi tietää. Pitkästi selostetaan esimerkiksi Yhdysvaltain kolmesta viimeisestä presidentinvaalista, Trumpin ja Joe Bidenin poliittisista eroista, koronan ajasta, syistä, joiden vuoksi Trumpin viimeisin vastaehdokas Kamala Harris epäonnistui, sekä tietysti Ukrainan sodasta.

Mutta mikä se Yhdysvaltain idea sitten on? Lähes Raamatun kaltaisena pyhänä tekstinä pidettyyn perustuslakiin kirjattiin, että kaikki ihmiset syntyvät tasa-arvoisina. Mutta ideassa oli tahra jo alusta pitäen: Ihmisillä viitattiin aikoinaan ainoastaan valkoisiin miespuolisiin ihmisiin. Tosin tätä on korjattu huomauttamalla, että perutuslain pitää muuttua historiallisen kehityksen myötä. Vieläkin löytyy silti monia, jotka pitävät siitä kiinni yhtä kirjaimellisesti kuin isosta kirjastakin. Eikä tämä tahra olekaan poistunut Yhdysvaltain ideaa likaamasta, päinvastoin nyt se taitaa olla leviämässä tahraamaan koko idean ja sitä kantavan maan samalla heitolla.

Tasa-arvon yläpuolella oli vielä yksi toinen idea. Se on syvälle syöpynyt uskonnollinen vakaumus, että korruptoituneen Euroopan rinnalla Yhdysvallat edustaa uutta maailmaa ja maan loputon laajeneminen on Jumalan tahto. Yhdysvallat itse on se idea, kuten Joe Biden on todennut.

Tämä vakaumus on kestänyt ja kantanut tähän päivään asti. Trumpin johdolla sitä tullaan todennäköisesti toteuttamaan yhdessä tuon kapean ihmiskäsityksen kanssa ja vielä kovemmalla kädellä kuin tähän asti on tehty.

• 

Lue myös: 

Kun virallinen Suomi vannoo luottamustaan Trumpin Yhdysvaltoihin, tutkijoiden on syvennettävä tilannekuvaa

Miksi idiootit ja julmurit hallitsevat maailmaa?

Siirtokunnasta supervallaksi – Yhdysvaltojen värikäs historia