Onko asiantuntijuus kriisissä? Vai elämmekö päinvastoin tieteentekijöiden yhteiskunnallisen vaikutuksen kulta-aikaa?

Viimeaikaiset tieteelliset julkaisut ja konferenssien teemat näyttävät tukevan molempia johtopäätöksiä, vaikka edellinen saakin usein enemmän huomiota. Esimerkkeinä aihetta käsittelevästä kansainvälisestä kirjallisuudesta mainittakoon Tom Nicholsin The Death of Expertise (2017), Gil Eyalin The Crisis of Expertise (2019) ja David S. Caudillin Expertise in Crisis (2022).

Nämä kansainväliset huolenaiheet vaikuttavat epäilemättä myös meihin Pohjoismaissa ja Suomessa, vaikka kansainvälisessä vertailussa politiikan, asiantuntijoiden ja kansalaisten välinen vuorovaikutus on toiminut suhteellisen hyvin Pohjois-Euroopassa. Onhan korkeaa luottamusta perinteisesti kutsuttu ”pohjoismaiseksi kullaksi”.

Suomessa eduskunnan valiokunnilla on keskeinen rooli lainsäädäntötyössä: eduskunta päättää täysistunnossa asioista, joiden käsittelyn pohjana ovat valiokuntien mietinnöt (Forsten 2005; Helander ym. 2007).

Eduskunnan ja sen valiokuntien rooli on joidenkin tutkimusten mukaan vahvistunut EU-aikana. Työ valiokunnissa tapahtuu kuitenkin suljettujen ovien takana toisin kuin eduskunnan suuren salin keskustelu. (Blom 2018; Isaksson 2016; Rinne 2010.)

Valiokunnissa yksi keskeisimmistä tiedonhankinnan tavoista on asiantuntijoiden kuulemiset – joko paikan päällä tai vain kirjallisten lausuntojen avulla. Esimerkiksi kansanedustaja Atte Harjanteen (vihr.) mukaan suullisia kuulemisia pidetään yleisesti merkittävämpinä kuin kirjallisia lausuntoja, koska suullisten kuulemisten yhteydessä on mahdollisuus keskusteluun ja kuulemiseen liittyy pääsääntöisesti myös kirjallinen lausunto (Harjanne 2023).

Valiokunnissa muotoutuvat myös eduskuntaryhmien kannat käsiteltäviin asioihin. Näin kertoi esimerkiksi vuonna 2013 haastattelussa eduskunnan tuolloinen puhemies Eero Heinäluoma (sd.) (HS 28.4.2013).

Tämän vuoksi niillä ihmisillä, joita valiokunnissa kuunnellaan, on omalta osaltaan mahdollisuus vaikuttaa lainsäädäntöön. Valiokuntien jäsenten haastattelujen perusteella asiantuntijalausunnoilla on myös todellista merkitystä (Rinne 2010).

Itä-Suomen yliopiston professori Anssi Keinänen totesi valiokuntien työskentelyä selvittävässä tutkimuksessa vuonna 2011, että kuultaviksi kutsutuista asiantuntijoista eniten vaikutusvaltaa valiokunnan kannanmuodostukseen oli asiaa valmistelleiden ministeriöiden.

Keinäsen mukaan toiseksi eniten valtaa oli riippumattomilla asiantuntijoilla, kuten tutkimuslaitosten ja yliopistojen tutkijoilla. Näiden jälkeen seurasivat muiden ministeriöiden edustajat sekä tahot, jotka edustavat elinkeinoelämää, palkansaajajärjestöjä ja kansalaisjärjestöjä. Keinäsen tutkimus perustui kyselyihin. (Keinänen 2011, 148.)

Viime aikoina etenkin tiedeyhteisössä on herännyt keskustelua kansalaistieteestä, avoimesta tieteestä, teknopopulismista ja tieteellisen asiantuntemuksen väheksymisestä. Julkisessa keskustelussa on esiintynyt myös ajatus itsesäätelevästä kuluttajakansalaisesta, joka liikkuu vapaasti tiedon markkinoilla.

On syntynyt uusia, sosiaalisten medioiden vahvistamia jännitteitä tieteellisen tiedon, asiantuntijuuden ja demokratian välille: jos kaikki ovat asiantuntijoita, kukaan ei ole asiantuntija.

Kun asiantuntijuuden kriisiä pohdittiin 2010-luvun alussa Tiedetoimittajain Liiton julkaisussa, syitä tutkitun tiedon heikkoon vaikuttavuuteen etsittiin muun muassa siitä, että eduskunnan valiokuntiin tutkijoita kutsuttiin kuultaviksi ”varsin vähän”. Kiireisillä kansanedustajilla oli taas rajoitetusti aikaa itse perehtyä aihepiirien kannalta olennaiseen tutkimustietoon. Siksi vastuu tutkimustiedon esittämisestä jäi virkamiehille.

Julkaisussa haastatellun kansanedustajan Anna Kontulan (vas.) mukaan virkamiehillä taas oli liian satunnaiset yhteydet tutkimuskenttään. ”Kuultavina ovat aina samat asiantuntijat, vaikka olisi paljon muitakin tutkijoita, joilla voisi olla uutta tietoa tarjottavanaan”, hän sanoi (Tiedetoimittaja 4/2012, 4–5).

Helsingin Sanomissa selvitettiin vuonna 2013 valtiokunnissa kuultuja asiantuntijoita vuosina 1998–2013. Silloin esiin nousi, että elinkeinoelämän ja ammattiliittojen asiantuntijoilla oli vahva asema kuulemisissa. Tieteentekijöiden lausuntoihin tämä selvitys ei ottanut kantaa. (HS 28.4.2013.)

Muutama vuosi myöhemmin Anna Kontula ilmaisi Helsingin Sanomissa huolensa siitä, että tutkijoita on hankala saada antamaan asiantuntijalausuntoja hallituksen esityksistä. Tuolloinen Jyväskylän yliopiston rehtori ja Suomen yliopistojen rehtorineuvoston Unifin puheenjohtaja Keijo Hämäläinen vastasi kritiikkiin korostaen tutkijoiden ajankäytön haasteita (HS 3.6.2021).

Tutkimuksissakin on kritisoitu sitä, että samat tahot ovat toistuvasti valiokuntien kuultavana. Ongelmaan kiinnitti huomiota jo valiokuntalaitoksen kehittämistä selvittävä toimikunta vuonna 1986. Sen raportissa epäiltiin, että hyvinkin pienten eturyhmien edustajia kuullaan valiokunnissa tarpeettoman usein (Liukkonen 2013; Blom 2018; Helander ja Pekonen 2007, 82).

Tieteellisen tiedon merkitys korostui entisestään vuonna 2020 alkaneen koronapandemian aikana, jolloin asiantuntemuksen kiistanalainen ja neuvoteltu luonne tuli kaikille selväksi. Pandemia nosti etualalle kysymyksen siitä, kenen tieto ja asiantuntemus tunnustetaan ja otetaan käyttöön yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä miten se tehdään.

Valtio-opin professorit Voitto Helander ja Kyösti Pekonen totesivat kirjasarjassa Suomen eduskunta 100 vuotta, että eduskuntatutkijoilla ei ole tarjota järjestelmällistä tutkimustietoa siitä, missä määrin valiokunnat ovat turvautuneet ulkopuoliseen asiantuntemukseen ratkaisujen tueksi (Helander ja Pekonen 2007, 85). Tiedetään silti, että valiokunnissa kuultujen asiantuntijoiden määrä on kasvanut 1960-luvulta alkaen.

Analysoimalla eduskunnan valiokunnissa kuultujen asiantuntijoiden nimiä, titteleitä ja organisaatioita on kuitenkin mahdollista arvioida määrällisesti sitä, kuinka paljon tieteentekijöitä on kuultu lainsäädäntötyössä eri aikoina ja eri valiokunnissa sekä verrata näitä tietoja kaikkiin asiantuntijakuulemisiin. Viimeisen neljännesvuosisadan osalta tämä on mahdollista hyödyntäen eduskunnan julkaisemaa avointa aineistoa.

Eduskunta on julkaissut avoimesti aineiston valiokuntien kuulemista asiantuntijoista vuosilta 1997–2022. Tässä artikkelissa käytetty aineisto on haettu verkkosivuilta 27.1.2023. Olemme käyttäneet aineistoa alkaen pääministeri Paavo Lipposen (sd.) toisesta hallituksesta, joka aloitti työskentelynsä 15.4.1999.

Eduskunnan julkaisemaa aineistoa on korjattu ja rikastettu tässä artikkelissa käytetyksi dataksi. Tämä perustyö tehtiin Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskuksessa.

Tutkijoiden tittelit ja taustaorganisaatiot eivät välttämättä aina löytyneet suoraan aineistosta tai niiden kirjoitusmuodoissa oli vaihtelua. Aineistossa kuulemiset olivat valtiopäiväasioittain eriteltynä. Tämän vuoksi yksi kuuleminen saattoi esiintyä aineistossa moneen kertaan, jos se kosketti kuulemispäivänä käsiteltyä useampaa valtiopäiväasiaa. Lisäksi aineistossa on 3 815 riviä kaksoiskappaleena.

Kaikkiaan henkilöityjä kaikkien tahojen kuulemiskäyntejä vuosina 1999–2022 oli 145 919 kappaletta. Eri nimisiä henkilöitä oli kuultavana 24 832, kun jätetään pois edellä mainitut toistot ja sellaiset kuulemiset, joissa asiantuntijan nimeä ei oltu mainittu.

Aineistosta tunnistettiin 54 akateemista organisaatiota, joihin sisältyy yliopistojen lisäksi esimerkiksi erilaisia yhteenliittymiä, kuten BIOS-tutkimusyksikkö, Helsinki Graduate School of Economics ja Sosnet, joka on sosiaalityön yliopistokoulutuksen yksiköiden muodostama yhteistyöverkosto. Mukana olivat myös valtioneuvoston nimittämät tiedepaneelit, joita ovat Ilmastopaneeli, Luontopaneeli ja Kestävyyspaneeli.

Tunnistimme aineistosta kuulemiset, joissa lausunnon kirjoittajana tai kuultuna oli tieteentekijä. Ihminen määriteltiin tieteentekijäksi tittelin perusteella, jos se oli esimerkiksi professori, dosentti tai yliopistonlehtori. Jos titteli ei yksiselitteisesti määrittänyt tieteentekijyyttä, huomioitiin myös akateeminen organisaatio. Näin meneteltiin, jos titteli oli esimerkiksi tutkija, tohtori tai jonkin tutkintonimikkeen lyhenne.

Akateemista organisaatiota ei silti katsottu yksin riittäväksi tieteentekijän tunnisteeksi, vaan lisäksi edellytettiin tutkijanrooliin viittaavaa titteliä. Näin pyrittiin rajaamaan pois lausunnot, jotka annettiin hallinnollisessa roolissa. Tämä menettely rajasi pois esimerkiksi sellaiset tiedepanelisten kuulemiset, jotka annettiin vain puheenjohtajan tittelillä, ja osan sellaisten tutkijoiden kuulemisista, jotka työskentelivät ministeriöiden alaisissa tutkimuslaitoksissa. Tutkimuslaitosten tutkimusprofessorien kuulemiset ovat kuitenkin mukana datassa.

Datassa on kaikkiaan 10 356 tutkijakuulemiskäyntiä. Sama ihminen on voinut vuosien aikana olla valiokuntien kuultavana useita – jopa satoja – kertoja. Eri nimisiä henkilöitä joukosta löytyi 1 608.

Kuulemiskäyntien ja henkilöiden lisäksi mittasimme Pieloun indeksillä sitä, miten tasaisesti kuulemiskäynnit jakautuivat eri nimisille henkilöille (Pielou 1966).

Pieloun indeksi voi saada arvon välillä 0–1. Nolla olisi tarkoittanut tässä tapauksessa, että sama asiantuntija olisi ollut kuultavana joka kerta. Yksi taas olisi tarkoittanut sitä, että jokainen kuultu asiantuntija olisi esiintynyt yhtä monta kertaa eli esiintymiset olisivat jakautuneet tarkalleen tasan.

Tässä artikkelissa emme ota kantaa siihen, mitä asioita ja miten paljon valiokunnissa on kulloinkin käsitelty. Emme arvioi sitäkään, mikä vaikutus tieteentekijöiden lausunnoilla tai kuulemisella on lopulta ollut lainsäädäntötyöhön.

Luokittelimme datan hallituskausittain. Hallituskausien pituus vaikuttaa siihen, kuinka monia asioita niiden aikana on ehditty käsitellä ja kuinka paljon niihin liittyviä lausuntoja ja kuulemisia on pidetty. Siksi on perusteltua huomioida vertailuissa vain tieteentekijöiden suhteelliset osuudet kaikista kuulemisista, ei niiden yhteismäärää. Tässä ei myöskään oteta kantaa siihen, mitkä tekijät voisivat selittää havaittuja eroja.

Tieteentekijöiden kuuleminen on kasvanut lievästi, jos Anneli Jäätteenmäen (kesk.), Mari Kiviniemen (kesk.), Alexander Stubbin (kok.) ja Antti Rinteen (sd.) lyhyitä hallituskausia ei huomioida.

Useimmin tutkijoita kuultiin pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen aikana. Sen kuluessa tieteentekijöiden kuulemisia oli kaikista kuulemiskäynneistä yli kymmenesosa, ja kuulluista eri henkilöistäkin kahdeksan prosenttia oli tieteentekijöitä.

Mielenkiintoista on myös huomata, että tutkijakuulemiskäyntien jakautuminen eri ihmisille muuttui aiempaa tasaisemmaksi, kun sitä arvioitiin Pieloun indeksillä: monimuotoisuus ja tasapuolisuus kasvoivat, joten yhä useammilla tieteentekijöillä oli mahdollisuus viedä tiedettä päätöksentekijöille.

Valiokunnittain tarkasteltuna ylivoimaisesti eniten tutkijoita on kuultu perustuslakivaliokunnassa. Sen kuulemiskäynneistä yhteensä lähes puolet oli tutkijoita – kaikista valiokunnissa kuulluista ihmisistä tieteentekijöiden osuus on vain kymmenesosa.

Perustuslakivaliokunnan Pieloun tasaisuusindeksi on kuitenkin muihin valiokuntiin verrattuna hyvin alhainen. Tämä tarkoittaa sitä, että perustuslakivaliokunnassa tieteentekijöiden kuulemiset jakautuvat muita epätasaisemmin, joten osa kuulluista tieteentekijöistä käy valiokunnassa selkeästi muita useammin.

Perustuslakiin erikoistuneita tieteentekijöitä on toki hyvin rajallinen joukko, mutta kun tasapainoindeksi on muita alhaisempi myös hallinto- ja lakivaliokunnissa, herää huoli tieteellisen kuulemisen keskittymisestä pienelle joukolle näissä hallinnon kokonaisuuden kannalta keskeisissä elimissä.

Tulevaisuusvaliokunnassa tutkijoiden osuus on neljännes sekä käynneistä että kuulluista ihmisistä, ja muissa valiokunnissa osuus on selvästi tätä pienempi. Erityisen vähän tutkijoita on kuultu puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnissa, mutta suhteellisesti kaikkein vähiten heitä on kuultu liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Siellä tieteentekijöiden kuulemisia oli vain yksi sadasta. Uudessa tiedusteluvalvontavaliokunnassa oli kuultu vain kolmea tieteentekijää.

Valtiovarainvaliokunta järjesti kuulemisia enemmän kuin muut valiokunnat, kun asiaa tarkastellaan koko neljännesvuosisadan jaksolla. Sen kuulemiset edustivat 14 prosenttia kaikista eduskunnan kuulemiskäynneistä. Tieteentekijöiden kuuleminen oli kuitenkin valtiovarainvaliokunnassa suhteellisen vähäistä: vain kolme prosenttia käyntien ja henkilöiden kokonaismääristä oli tieteentekijöitä.

Sekä talous- että valtiovarainvaliokunnissa tutkijakuulemisten määrä kasvoi kuitenkin selvästi Sanna Marinin hallituskaudella. Verrattuna aiempien hallituskausien keskiarvoon, sekä tutkijakuulemisten osuus että tieteentekijöiden osuus kuulluista henkilöistä kasvoi valtiovarainvaliokunnassa noin kolminkertaiseksi ja talousvaliokunnassa käyntien osalta yli nelinkertaiseksi ja henkilöiden osalta yli kaksinkertaiseksi.

Marinin kaudella lähes kaikissa valiokunnissa tieteentekijöiden suhteellinen osuus kuulemisista kasvoi verrattuna aiempiin hallituksiin. Tosin jo Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana tutkijoita kuultiin merkittävästi enemmän kuin aiemmin. Alhaisen lähtötason vuoksi kasvu on silti määrällisesti pientä, perustuslaki- ja tulevaisuusvaliokuntia lukuun ottamatta.

Tieteentekijöiden kuulemisten lakipistettä ei suinkaan ole saavutettu, ja seuraavillakin hallituskausilla on varmasti mahdollisuus kasvattaa tieteentekijöiden kuulemisen määrää ja osuutta.

Kaikista tutkijakuulemiskäynneistä valtaosa tapahtui perustuslakivaliokunnassa, missä kuultiin 41 prosenttia kaikista tieteentekijöiden kuulemisista. Seuraavaksi eniten tieteentekijöitä kutsuttiin kuultaviksi laki- ja talousvaliokuntiin, joissa tapahtui lähes kymmenen prosenttia tieteentekijöiden kuulemisista.

Perustuslakivaliokunta ottaa kantaa useisiin periaatteellisiin lainsäädäntöprosesseihin. Yliopistojen tutkijakunta on yksi keskeinen näissä lausunnoissa käytetty ryhmä (Wiberg 2003).

Perustuslain asiantuntijana toimiminen on monella tapaa haastava tehtävä: valtiosääntöoikeuden dosentti Liisa Nieminen totesi lehtihaastattelussa vuonna 2021, että esimerkiksi sote-uudistuksen lähes 2000-sivuisesta lakipaketista oli aikaa lausua vain kaksi viikkoa. Tämäkin on yksi syy siihen, että perustuslakivaliokunnassa lausuntoja antaa vakiintunut ja suhteellisen pieni joukko valtiosääntöasiantuntijoita (HS 3.6.2021).

Yksittäisistä tutkijoista kaikista eniten valiokuntien kuultavina kävivät Suomen eturivin oikeustieteilijät. Viisitoista kaikissa valiokunnissa eniten kuultua tutkijaa ovat oikeustieteilijöitä, ja heidän yhteenlaskettu kuulemisensa muodosti lähes kolmanneksen kaikista tutkijakuulemisista.

Yksittäisistä tutkijoista useimmin on kuultu hallinto-oikeuden professoria Olli Mäenpäätä, Suomen ympäristökeskuksen professoria Mikael Hildéniä, valtiosääntöoikeuden professoria Tuomas Ojasta, yleisen oikeustieteen professoria Kaarlo Tuoria ja valtiosääntöoikeuden professoria Veli-Pekka Viljasta. Näiden viiden professorin kuulemisien kokonaismäärät ovat massiivisia, ja ero seuraaviin on moninkertainen. Heidän kuulemisensa toki ajoittuvat pitkälle aikavälille.

Image

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta selvitti vuoden 2005 asiantuntijakuulemisia valtiokunnissa. Vuoden aikana kuulemisia oli 6 187 kappaletta, ja vain joka kolmas valiokunnissa kuultu oli tuolloin nainen. Naispuolisia asiantuntijoita kuultiin eniten julkisen sektorin asiantuntijakuulemisissa, joissa naisten osuus oli 38 prosenttia. Vähiten heitä kuultiin tieteen ja tutkimuksen lohkolla, joissa heidän osuutensa oli 17 prosenttia. (Holli ja Saari 2009.)

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos selvitti asiaa uudelleen vuonna 2020. Silloin valiokuntien asiantuntijakuulemisten sukupuolijakauma oli tasoittunut, mutta tutkimusta edustavista asiantuntijoista yhä vain neljännes oli naisia (Siukola ym. 2020, 45–48).

Myös tässä artikkelissa käytetyssä pidemmän välin aineistossa naiset ovat tieteen edustajina selvästi vähemmän kuultuja kuin miehet. Kaikista valiokunnissa kuulluista tai lausuntoja kirjoittaneista tieteentekijöistä alle kolmannes on ollut naisia. Kuulemiskäynneistä naisten osuus on ollut vielä pienempi, vain noin yksi viidesosa.

Alhaista naisten osuutta kuulemisissa voi tuskin pitää yksin valiokuntien syynä, vaan se kuvastaa omalta osaltaan yliopistojen vinoutunutta sukupuolijakaumaa. Esimerkiksi professoreista noin kolmasosa on nykyisellään naisia.

Viime kuukausina on käyty hallitusneuvotteluja Petteri Orpon (kok.) johdolla hallitusneuvotteluja, jotka ovat loppusuoralla. Valtioneuvosto on julkaissut päivittäin verkkosivuillaan tiedot hallitusneuvottelujen asiantuntijakuulemisista listaten päivämäärän, asiantuntijan nimen, nimikkeen, organisaation ja reformipöydän tai -jaoston, jossa asiantuntijaa on kuultu. Reformipöydissä on käsitelty eri ministeriöiden hallinnonaloihin liittyviä kysymyksiä.

Tunnistimme tieteentekijät hallitusneuvotteluista 29.5.2023 klo 11.13 julkaistusta aineistosta samalla menettelyllä kuin pitkän aikavälin aineistossa. Yhteensä asiantuntijakuulemisia oli tuohon mennessä ollut 971, joista tieteentekijöiden kuulemisia oli 83, siis noin yhdeksän prosenttia. Eri nimisiä ihmisiä oli kuultu yhteensä 762, joista tutkijoiksi tunnistimme 74 henkilöä, siis noin kymmenen prosenttia kaikista kuulluista.

Tieteentekijöiden osuus kaikista kuulemisista vaihteli suuresti eri reformipöydissä. Erityisen paljon tieteentekijöitä oli kuultu Toimiva ja kestävä hyvinvointiyhteiskunta -reformipöydässä jaostoineen, jossa oli kuultu yhteensä 20 tieteentekijää, mikä oli 12 prosenttia kaikista pöydän kuulemisista.

Puhtaan energian Suomi -pöydässä oli kuultu 12 tieteentekijää (11 prosenttia), ja samaa määrää oltiin kuultu myös Kasvun kaava -pöydässä (9 prosenttia). Kestävä julkinen talous -pöydässä kuultujen tieteentekijöiden osuus kaikista pöydän kuulemisista oli suurin eli 18 prosenttia, mutta kuultujen tieteentekijöiden kokonaismäärä oli silti vain kuusi henkilöä.

Tieteentekijöitä oli kuultu toukokuun loppuun mennessä suhteellisen vähän Kansainvälinen ja aktiivinen Nato-Suomi -pöydässä ja Hyvinvointi syntyy työstä -pöydässä (5 prosenttia kummassakin). Tieteentekijöitä ei oltu lainkaan kuultu jaostossa, joka käsitteli maa- ja metsätaloutta. Myöskään puolueiden puheenjohtajien pöydässä ei oltu kuultu erikseen tieteentekijöiden tietoa.

Kenties hallitusneuvottelujen asiantuntijakuulemisten jakautumiset ennakoivat myös kuulemisia seuraavien vuosien lainsäädäntötyössä valiokunnissa. Se jää nähtäväksi.

Tarkastelumme tulokset ovat linjassa vuoden 2022 Tiedebarometrin kanssa. Sen mukaan luottamus tiedettä kohtaan on ”säilynyt ja osittain myös vahvistunut”. Myös luottamus yliopistoihin ja korkeakouluihin sekä oikeuslaitokseen on barometrin mukaan noussut tasaisesti 2000-luvun aikana.

Jos luottamus tieteeseen säilyy, tieteellinen asiantuntemus tulee jatkossakin olemaan myös poliittisen päätöksenteon korvaamaton voimavara. Tieteellisen asiantuntemuksen kuuleminen toimii sekä hallinnon välineenä että poliittista valtaa legitimoivana työkaluna. Tästä syystä onkin entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota myös menetelmiin, joilla tieteellistä tietoa voidaan tuoda – tai tarkoituksellisesti jättää tuomatta – poliittiseen päätöksentekoon.

Tieteentekijöiden lausuntojen määrät ja kuulemiset ovat kokonaisuudessaan kasvaneet hitaasti mutta jatkuvasti kuluneen neljännesvuosisadan aikana. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että monissa valiokunnissa tieteentekijöiden ääni on jäänyt edelleen marginaaliin.

Sanna Marinin hallituskaudella tieteentekijöiden suhteellinen osuus kuulemisissa kasvoi verrattuna kahteen edelliseen vuosikymmeneen, mutta kasvunvaraa on edelleen paljon. Nähtäväksi jää, jatkuuko tämä trendi tulevien hallituskausien aikana.

Lupaavana jatkona voi kuitenkin pitää käynnissä olevien hallitusneuvottelujen asiantuntijakuulemisia, joissa tieteentekijöiden suhteellinen osuus on samalla tasolla – noin kymmenessä prosentissa – kuin edeltävän hallituksen aikana valiokuntakuulemisissa.

•

Artikkelin pääkuva: Petteri Orpon johtamissa hallitusneuvotteluissa oltiin toukokuun lopussa kuultu noin 80 tieteentekijää. Kuvan lähde: STT-Lehtikuva.

•

Lue myös:

Eduskuntaan valittiin 15 tutkijakoulutuksen saanutta – Eniten tohtoreita kokoomuksen eduskuntaryhmässä

Parlamenttisampo avaa eduskunnan miljoona puhetta ja kansanedustajien verkostot kaikkien tutkittaviksi

Salaliittoteoreetikot ammentavat innoitusta romantisoidusta tieteestä