Image

– No minkälaisella kammalla tätä työtä nyt sit lähdetään tekemään?

– Tiheällä täikammalla, sitä ainakin tarvittais.

Näin Ylen Ykkösaamu-ohjelmassa toimittaja Seija Vaaherkumpu haastatteli uutta sosiaali- ja terveysministeriä Wille Rydmania (ps.) sote-järjestöihin kohdistuvista leikkauksista ja kevään kehysriihestä.

Hallituskauden leikkaukset sote-järjestöiltä ovat jo yhteensä noin 140 miljoonaa euroa. Alan kattojärjestö Sosten mukaan näin suuri leikkaus heikentää merkittävästi järjestöjen kykyä auttaa haavoittuvassa asemassa olevia. Rydmanin mukaan leikkaamisen varaa on edelleen.

Leikkaukset ovat kohdistuneet muun muassa lapsiperheitä tukevien järjestöjen toimintaan, tuettuun lomatoimintaan sekä maahanmuuttajajärjestöihin. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitosta kerrotaan, että Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) on leikannut järjestön yleisavustuksesta 75 prosenttia. Perheiden lastenhoitoapu on jo lakkautettu, ja kevään muutosneuvotteluissa saatetaan joutua karsimaan myös lasten ja nuorten puhelinpalvelua.

Väestöliiton toimitusjohtaja Tiina Ristikari kommentoi aihetta LinkedIn-postauksessaan: ”Tutkimus osoittaa, että kriisiaikoina tehtyjen leikkausten vaikutukset eivät jää vain yhteen budjettikauteen. -- Siksi nykyinen kehitys ja ministerin puhe järjestöjen rahoitusleikkausten kasvattamisesta huolestuttaa.”

Ristikari on lapsiperhetutkimuksen dosentti ja tutkinut erityisesti vuonna 1987 syntyneitä. Mittava vuoden 1987 ikäluokan tutkimusaineisto osoittaa, kuinka vahingollisia 1990-luvun lama-aikana tehdyt poliittiset päätökset ja ehkäisevästä työstä leikkaaminen olivat lasten ja nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta. Ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisemisessa erityisesti ehkäisevät ja hyvinvointia tukevat palvelut ovat keskeisiä – ja juuri tätä työtä järjestöt tekevät.

Suomalaiset tunnistavat kansalaisjärjestöjen ja erityisesti sote-järjestöjen yhteiskunnallisen merkityksen. E2 Tutkimuksen toteuttamassa kyselyssä 90 prosenttia suomalaisista arvostaa sote-järjestöjen työtä, ja neljä viidestä ajattelee, että kansalaisjärjestöjä tarvitaan nostamaan esiin yhteiskunnan epäkohtia.

Tiedeyhteisöä tarvitaan nyt tuomaan esiin kansalaisjärjestöjen merkitystä demokratian, tutkitun tiedon ja tutkimusyhteistyön näkökulmista.

Järjestöillä on ainutlaatuinen kosketuspinta ihmisten arkeen. Tutkijat hyötyvät tästä luottamuksesta ja asiakasrajapinnasta, ja monet järjestöt toimivatkin tutkimuskumppaneina. Toisaalta järjestöt hyötyvät ja soveltavat tutkimusten tuottamaa tietoa käytännössä.

Itselläni on THL-vuosiltani esimerkki: kun Suomen ensimmäinen maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimus osoitti, että yli 45-vuotiaat somali- ja kurditaustaiset naiset kokevat huomattavia vaikeuksia internetin käytössä, järjestöissä käynnistettiin ryhmämuotoista tukea juuri tälle kohderyhmälle, osallisuuden ja työllistymisen tukemiseksi.

Oikeusministeri Leena Meri (ps.) totesi oikeusministeriön tiedotteessa hallituksen Kansalaisjärjestöstrategiasta, että kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten kehittäminen nojaa varainhankinnan edellytysten ja valtionavustustoiminnan kehittämiseen. Puhutaan kehittämisestä, mutta tarkoitetaan leikkaamista, kuten politiikan tutkija Johanna Vuorelma kiteytti päättäjien tosiasioita hämärtävää kieltä Helsingin Sanomien kolumnissa. 

Oma lukunsa on ministerin puhe täikammasta. Epäinhmillistävä puhe ja täiksi tai loisiksi kutsuminen ovat tuttuja autoritaarisista valtioista, kun pyritään oikeuttamaan tulevia toimenpiteitä. 

Tästäkin voisi historian ja politiikan tutkijoilla olla sanottavaa? 

• 

Lue myös:

Herkuton pulla ja maukas tutkijan identiteetti

Köyhien maiden opiskelijoiden rahoilla paikataan suomalaisten korkeakoulujen leikkauksia 

Tieteen vapauden puolustaminen ei saa olla pelkkiä korulauseita ja juhlapuheita 

• 

Haluatko pysyä kärryillä uusimmista tiedeartikkeleista? Tilaa Tieteessä tapahtuu -uutiskirje!