Tilivelvollisuusmekanismilla tarkoitetaan tilannetta, jossa hallinnon toimijan on selitettävä toimintaansa arviointivaltuudet omaavalle taholle (Bovens ym. 2014). Mekanismi voi olla esimerkiksi eettinen ohjeistus, suoritusmittari, ministerin vastuu eduskunnalle tai kasvava mediapaine. Sen odotetaan vahvistavan hallinnon legitimiteettiä ja tehokkuutta sekä heikentävän korruptiota. Tilivelvollisuutta pidetään tärkeänä välineenä läpinäkyvyyden, vastuullisuuden ja tehokkuuden osoittamisessa. Media on yksi merkittävä taho, jolle päättäjät perustelevat toimintaansa.

Viime vuosikymmeninä julkishallinnon tilivelvollisuusmekanismit ovat laajentuneet Euroopassa (Autioniemi 2021; Demmke ym. 2020). Poliitikoilla, viranomaisilla, julkishallinnolla mutta myös yksityisillä organisaatioilla on vahvistunut tilivelvollisuus. Samaan aikaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on yleistynyt, mikä tekee mediaskandaaleista entistä yleisempiä (Allern ja Pollack 2020; Harrebye ym. 2026).

Skandaalit toimivat usein yhteiskunnallisen keskustelun ja tunteiden herättäjinä (vertaa Wirth ja Schramm 2005). Uutisoinnillaan media voi lisätä epäasiallisen toiminnan, kuten korruption, näkyvyyttä ja vahvistaa julkista vastuuta yhteiskunnassa tai jopa tuoda tiedonhankinnallaan esiin muutoin piiloon jäävää laitonta tai eettisesti kyseenalaista toimintaa (Jacobs ja Schillemans 2019).

Kuten Sandra Jacobs ja Thomas Schillemans muistuttavat, median vaikutus tilivelvollisuusmekanismina voi olla myös implisiittisempi: jo pelkkä mahdollisuus, että media raportoisi organisaation toiminnasta, voi johtaa siihen, että organisaatio tarkastelee kriittisesti omaa toimintaansa ja muuttaa sitä. (Jacobs ja Schillemans 2019).

Ristiriitaisesti media voi samaan aikaan peittää laajempaa ymmärrystä epäasiallisen toiminnan laajemmista järjestelmällisistä syistä. Näin media tilivelvollisuusmekanismina voi johtaa yksilöiden tai yksittäisten organisaatioiden vastuunalaiseksi tekemiseen, jolloin väärinkäytöksiä tai vääränä pidettyä toimintaa tuottavan kulttuurin, rakenteiden ja laajemman yhteiskunnallisen kontekstin selvittäminen voi jäädä vähemmälle.

Keskitymme artikkelissa perinteiseen uutismediaan ja sen rooliin politiikan ja kestävyysmurroksen tilivelvollisuusmekanismina, vaikka sosiaalisen median merkitystä ei tänä päivänä voida sivuuttaa. Samankaltaiset tilivelvollisuuden mekanismit koskettavat myös sosiaalista mediaa, tosin somen nopeuden, reaaliaikaisuuden, kommentointimahdollisuuden ja algoritmipohjaisen kuratoinnin edelleen kiihdyttäminä (Zulli 2021).

Mediaa tilivelvollisuusmekanismina ei voida käsitellä ilman puhetta mediaskandaaleista (Shanahan ym. 2011). Politiikan skandaaleissa median rooli on ehkä ilmeisin. Ajatuksena on, että mitä enemmän poliittisista skandaaleista uutisoidaan, sitä todennäköisemmin epäasiallisesti käyttäytyneet poliitikot menettävät poliittisen tehtävänsä tai luopuvat siitä (Hayes 2025).

Vastaava on yleistettävissä yrityksiin ja muihin organisaatioihin. Mediaraportointi vääränlaisena pidetystä, jaettujen arvojen vastaisesta tai laittomasta toiminnasta johtaa organisaation mainehaittaan ja siten taloudellisiin tai rikosoikeudellisiin vaikutuksiin (vertaa Bitektine ja Haack 2015). Median rooli poliittisissa skandaaleissa on monitahoinen (vertaa Demmke ym. 2023). Media raportoi vallan väärinkäytöstä, määrittää vallankäytön ehtoja, asettaa toimijoita väärinkäytöstä vastuuseen ja voi aktivoida virallisia vastuunalaistamisen mekanismeja, kuten eduskunnan välikysymyksiä (Jacobs ja Schillemans 2019).

Vaikka yksittäisten poliitikkojen, yritysjohtajien tai virkamiesten epäeettinen toiminta voi olla väärin arvojen, sääntöjen ja lakien valossa, huomiota tulisi kiinnittää myös tapoihin, joilla media kehystää poliittisia skandaaleja (vertaa Adam ja Maier 2010). Median logiikka perustuu usein mätien omenien etsimiseen, jolloin huomio kiinnittyy yksilöiden epäasialliseen toimintaan institutionaalisten rakenteiden sijaan (Demmke ym. 2025). Annette Quaylen ja Andrew Westin tutkimuksen mukaan media esittää korruption usein yksinkertaisena laillisuuden rikkomisena. Näin tehdessään media jättää usein selittämättä, miksi käyttäytyminen on moraalisten tai eettisten normien vastaista. (Quayle ja Westin 2025.)

Paradoksaalisesti mediassa hallinnon etiikan ilmiöihin suhtaudutaan usein yksinkertaistaen. Poliittiset skandaalit jättävät poliittisen järjestelmän kompleksisen luonteen helposti piiloon. Esimerkiksi Suomi on perinteisesti ollut korporatistinen Pohjoismaa, jossa intressiryhmien vahvan kytköksen poliittiseen päätöksentekoon on nähty heikentävän päätösten läpinäkyvyyttä (katso Vesa ym. 2018). Järjestelmään liittyvä pyöröovi-ilmiö eli poliitikkojen ja poliittisen avustajakunnan liikkuminen yritysten, edunvalvontaorganisaatioiden, julkishallinnon ja poliittisten pestien välillä saa mediassa usein negatiivista huomiota (vertaa Niskanen ja Autioniemi 2025).

Esimerkkinä median toiminnasta voidaan tarkastella Talvivaaran kaivosonnettomuutta, jonka dramaattiset päästövuotokuvat kohahduttivat kansaa viime vuosikymmenellä (vertaa Harju ja Karvonen 2016; Kangaspunta 2016). Uutisoinnissa suuri ympäristökatastrofi henkilöityi yhtiön toimitusjohtajaan, mutta myös itse yritys, viranomaiset, kuten ELY-keskus ja lopulta kaivosteollisuus ja -järjestelmä, saivat osansa kritiikistä (Sairinen ym. 2017). Talvivaaran ympärillä käyty julkinen keskustelu ja tähän liittynyt mediaraportointi ovatkin todennäköisesti johtaneet systeemiseen muutokseen: kaivoksiin liittyvään kansalaisaktiivisuuteen, lisääntyvään valvontaan, lainsäädännön kehittämiseen ja julkiseen keskusteluun ympäristövastuusta (Leino ja Miettinen 2020; Pölönen ja Leino 2023).

Vuonna 2024 Hukkajoella ajanut metsäkone aiheutti mittavat tuhot raakkukannalle. Media oli merkittävässä roolissa tapauksen esiintuomisessa ja rikosoikeudellisen vastuun käynnistämisessä (katso Polo 2025). Toisin kuin Talvivaaran tapauksessa Hukkajoen tapahtumasta alkanut julkinen keskustelu ei välttämättä johda yksistään yksilöiden, organisaatioiden tai viranomaisten asettamiseen vastuuseen. Onkin mahdollista, että koko metsäsektori joutuu tapahtuman julkisuuden vuoksi arvioimaan toimintaperiaatteitaan laajemmin.

Media voi olla tärkeä vihreää siirtymää koskevan tiedon lähde: sillä on keskeinen rooli agendan asettamisessa, vallitsevien yleisten asenteiden muokkaamisessa ja kriittisten näkemysten esiin tuomisessa (Donnison ym. 2023). Medialla on näin vaikutus siihen, mitä pidämme oikeudenmukaisena kestävyysmurroksena eli laajana yhteiskunnallisena siirtymänä kohti maapallon kannalta parempaa elämää. Uhkana oikeudenmukaiselle murrokselle voi kuitenkin olla median yksinkertaistava uutisointi, joka voi pitää rakenteelliset ja oikeudenmukaisuutta koskevat kysymykset pimennossa. Median rooli ei ole yksiselitteisen hyvä kestävyysmurroksen kannalta.

Esimerkiksi Suvi Vikströmin ja kumppaneiden tutkimuksen mukaan suomalaisessa mediassa uutisoidaan ilmastonmuutoksesta mittavasti, mutta ilmastonmuutosta hahmotetaan yksittäisten poliittisten päätösten ja yksilöllisen vastuun kautta. Ilmastonmuutos ymmärretään uutisoinnissa erillisenä politiikan alana, ja sen hillitseminen ja sopeutuminen ovat alisteisia talouspoliittisille tavoitteille. (Vikström ym. 2023.)

Lisäksi Annu Perälän tutkimuksen mukaan uutisointi perustuu usein ääri-ilmiöihin varautumiseen. Sopeutumiseen liittyvät teemat olisivat kuitenkin alueellisesti tarkoituksenmukaisempia, sillä Suomessa ei juuri ole esimerkiksi hyvin vaikeita metsäpaloja tai hirmumyrskyjä. Sopeutumisella tarkoitetaan kaikkea, minkä avulla pyritään mukautumaan muuttuviin ilmasto-oloihin maailmassa, jossa ilmastonmuutosta ei pystytä pysäyttämään. (Perälä 2023.)

Hukkajoen tapauksen mediauutisointia koskevat alustavat analyysit nostavat esiin kysymyksiä siitä, onko uutisoinnissa korostunut tahallisuus ja yksittäisen organisaation toiminta tapauksen mahdollistaneiden rakenteiden ja asenteiden sijaan. Näin voidaan pohtia, mikäli se on korostanut esimerkiksi metsäyhtiön vastuuta metsänomistajien vastuun sijaan tai mikäli raportoinnin kieli on keskittynyt näyttävään tuhosanastoon raakkujen lajillisiin oikeuksiin ja tarpeisiin keskittymisen sijaan (vertaa Kuusela ym. 2025). Metsäsektorin näkökulmasta median yksinkertaistava vastuunalaistaminen ja yksittäisen tapahtuman korostaminen voivat puolestaan piilottaa sitä, kuinka ympäristönäkökulmia huomioidaan metsäteollisuudessa (Pakkanen 2025).

Keskustelun laajeneminen yksittäisistä tapahtumista ja teoista laajempiin rakenteisiin voisikin tukea laajemman yhteiskunnallisen ymmärryksen luomista tapahtumaan johtaneiden tekijöiden moninaisuudesta. Näin voitaisiin tuoda esiin sitä, minkälaisia rakenteellisia muutoksia vihreän siirtymän kaltaisten kompleksisten ongelmien ratkaiseminen vaatii. Mediakeskustelun vaikutukset voivat puolestaan edelleen näkyä virallisissa tilivelvollisuuden foorumeissa, kuten oikeudessa. Vastuuta tällaisen keskustelun tukemisessa on paitsi medialla, mutta myös mediassa esiintyvien organisaatioiden ja niiden edustajien kommenteilla (Kuipers ja Brändström 2020).

Politiikan ja kestävyysmurroksen esimerkit osoittavat, että media on merkittävä tilivelvollisuusmekanismi, sillä se kykenee paljastamaan epäkohtia ja herättämään julkista keskustelua. Toisaalta se pelkistää ilmiöitä ja vaikuttaa oikeudenmukaisuuspuheeseen, kuten siihen, mitä julkisessa keskustelussa pidetään eettisesti tavoiteltavana ja mitä taas tuomittavana.

Median merkitystä tilivelvollisuuden vahvistajana ja määrittelijänä ei voida unohtaa. Neljäntenä valtiomahtina median rooliin kuuluu epäkohtien esiin nostaminen niin yksilön, organisaation kuin järjestelmän tasolla. Roolissa on kuitenkin omat haasteensa, kuten skandaalien henkilöityminen ja pelkistävä vaikutus, jotka asettavat epäkohtien rakenteelliset tekijät usein taka-alalle. Median kautta leviävät uudet tulkinnat ympäristöongelmista sekä niiden syistä ja ratkaisuehdotuksista. Media kompleksisena tilivelvollisuusmekanismina vaatii lisää tutkimusta myös Suomessa erityisesti vihreän siirtymän kysymyksissä.

•

Lue myös:

Filosofi Johanna Ahola-Launonen tutkii, mikä on teknologian rooli kestävyysmurroksessa

Luontokadon syyt, seuraukset ja pysäyttäminen

Pitkä tie tiedosta tekoihin – Ilmastotiedon paradoksit

•

Haluatko pysyä kärryillä uusimmista tiedeartikkeleista? Tilaa Tieteessä tapahtuu -uutiskirje!