Ihmiskunnan kasvu on viimeiset 200 vuotta perustunut fossiilisilla polttoaineilla tuotettuun energiaan. Lähes 50 vuoden ajan on puhuttu myös siitä, miten ilmasto muuttuu hiilidioksidin määrän kasvaessa.

Yhtenä toiveikkaana ratkaisuna ilmastonmuutokseen on teknologian kehitys, jonka avulla yritetään siirtyä saastuttavista energiamuodoista puhtaampiin.

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun akatemiatutkija, filosofi Johanna Ahola-Launosen mukaan teknologiaoptimismi on kaksiteräinen miekka, sillä siinä usein haetaan vain korvaavaa ratkaisua sen sijaan, että koetettaisiin ratkaista oikeaa ongelmaa.

”Ongelmana on korvaamispuhe. Puhdas korvaa likaisen, vihreä korvaa harmaan. Niin kauan kuin puhutaan vain korvaamisesta, tuetaan nykyistä kasvulogiikkaa ja kulutuksen kasvun jatkumista”, Ahola-Launonen sanoo.

Ahola-Launosella on meneillään Suomen Akatemian tutkimusprojekti, jossa hän tutkii pienen tutkijaryhmän kanssa teknofiksismiä eli ajattelutapaa, jossa teknologian uskotaan ratkaisevan kestävyysmurrokseen liittyvät ongelmat.

Tutkimuksessa koetetaan selvittää, mitkä toiveikkuuden elementit ovat passivoivia ja mitkä taas realistisia. Teknologian lisääminen toivekeskusteluun on helposti polarisoivaa: ollaan liian toiveikkaita tai mennään liian kriittisiksi.

Tutkimusryhmään kuuluu juuri väitellyt sosiologi Olli Tiikkainen. Hän vastaa empiirisestä osuudesta, joka kohdistuu suomalaisiin kestävyysmurrosta lähellä oleviin julkisiin organisaatioihin. Tutkimusmetodeina ovat haastattelut ja havainnointi, joilla selvitetään, miten teknologinen toiveikkuus näkyy organisaatioissa.

Lopulta tarkoitus on pohtia organisaatioiden kanssa sitä, miten haitallisiin toiveikkuusrakenteisiin voisi vaikuttaa ja miten hyvää kestävyysmurroksen kannalta hyödyllistä toiveikkuutta voisi jalkauttaa laajemmin.

Ahola-Launosen mukaan teknologinen toiveikkuus on välttämätöntä, koska se ohjaa resursseja, politiikkaa ja tutkimusta uusien ratkaisujen kehittämiseen. Samalla se on ongelmallista, sillä sama toiveikkuus voi myös passivoida: se ylläpitää odotusta, että ratkaisu on tulossa, jolloin vaikeampiin rakenteellisiin muutoksiin ei tartuta.

”Esimerkiksi kiertotalous on periaatteessa oikea suunta, mutta siinä on paljon viherpesua. Monet kiertotalouskäsitteet ovat harhaanjohtavia, eikä kierrätettävän materiaalin osuus ole merkittävä”, Ahola-Launonen sanoo.

Ahola-Launosen mukaan aidon kiertotalouden pitäisi olla lähes suljettua ja materiaalivirtoja hidastavaa, sillä kierrätysmateriaalin muokkaus vie energiaa.

”Tavoite pitäisi olla myös kierron hidastaminen, ei vain kierrättää enemmän.”

Ahola-Launonen on myös optimistinen teknologioiden suhteen. Esimerkiksi hän mainitsee lihaa korvaavat teknologiat, jotka vähentävät eläintuotannon ekologista ja eettistä kuormaa, sekä perustarpeisiin liittyvät vedenpuhdistus- ja kierrätysteknologiat.

”Laajemmin katsottuna kaikkea uusiutuvaa energiaa, oli se sitten bioenergiaa tai aurinkoa, tarvitaan. Kyse on skaalasta. Jos kestävyysmurros on metri, niin uusiutuvien energiateknologioiden osuus on vain pieni osa. Loput pitää vähentää.” 

Nykytilanne ruokkii niin kutsuttua irtikytkennän myyttiä, jossa uskotaan, että materiaalinen kasvu voitaisiin kytkeä irti sen aiheuttamista ympäristöhaitoista. Myytin vuoksi kasvun tavoittelua pidetään järkevänä ja välttämättömänä. Kulutuksen vähentäminen puolestaan näyttäytyy ideologisena.

Teknologiaoptimismikeskustelussa uusien teknologisten ratkaisujen odotetaan olevan vastaus meneillään olevaan ongelmaan. Kun ne eivät olekaan, siirrytään seuraavaan mahdolliseen teknologiseen ratkaisuun eikä mietitä muita vaihtoehtoja ongelmaan.

Teknologiaoptimismi on monelle yritykselle tärkeä markkinointikeino. Se on Ahola-Launosen mukaan ihan ymmärrettävää yksittäisen yrityksen näkökulmasta.

”Yrityksillä on oikeus markkinoida tuotteitaan, mutta kun kaikki yritykset tekevät niin, syntyy kollektiivinen ’lupausten yhteisö’, joka rakentaa mielikuvaa siitä, mitä ratkaisukeinoja on”, Ahola-Launonen sanoo.

Historiallisesti kaikki teknologian puhtaammat ja tehokkaammat kehitysaskeleet ovat lisänneet kokonaiskulutusta. Kun asiat ovat tehokkaampia ja halvempia, niitä myös kulutetaan enemmän. Tätä kutsutaan rebound-efektiksi.

Teknologiaoptimismiin kuuluu myös se, että asioiden taustat jäävät piiloon ja uudet asiat näyttävät puhtailta ja paremmilta. Esimerkiksi Ahola-Launonen mainitsee tietotekniikassa käytetyn pilven metaforan.

”Tieto ei ole abstraktissa pilvessä, vaan se on jonkun muun tietokonesalissa käyttämässä sähköä.”

Teknologiaoptimismi ei kuulu vain kestävyyteen. Ahola-Launonen on tehnyt väitöskirjansa yksilöä vastuullistavasta terveyspuheesta, jossa elintapasairaudet ovat moraalisen arvioinnin kohteena.

Lääkärit ovat esimerkiksi alkaneet nähdä lihavuuden sairautena, jota voidaan hoitaa lääkkeillä. Kun lihavuutta hoidetaan lääkkein, helposti vähemmälle huomiolle voi jäädä, miten ja minkälaista ruokaa on tarjolla.

Ahola-Launosen mukaan kumpikin ääripää on ongelmallinen. Sekä ajatus lihavuudesta yksilön heikkoutena että biologisena sairautena ohittaa rakenteet aivan samoin kuin kestävyysmurroksessa keskusteltaessa.

Elokuussa tutkijaryhmä on aloittamassa Maj ja Tor Nesslingin säätiön rahoittaman Teknologiamyyttien murtajat -mediahankkeen. Siinä Ahola-Launosen ja muiden tutkijoiden kanssa työskentelee toimittaja ja viestintäavustaja.

Tavoitteena on tuottaa journalistisesti toteutettua materiaalipankkia eri teknologioiden ”bluffeista ja realismeista” tutkijoiden, päättäjien ja kansalaisten käyttöön.

Ahola-Launosen tutkimus tapahtuu kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksella. Se on hänestä hyvä paikka, sillä se mahdollistaa monitieteellisen tutkimusryhmän. Tavoitteena on rakentaa ryhmä, jossa yhdistyvät sosiologia, filosofia, tieteen- ja teknologiantutkimus sekä käytännön suunnittelu.

”Johtamisen laitoksella ei ole yhtä kuningastieteenalaa. Yhden tieteenalan laitoksella tällaisia hankkeita olisi vaikea tehdä.”

•

Lue myös:

Mätiä omenia poimimassa? Mediaskandaalit kestävyysmurroksessa

Pitkä tie tiedosta tekoihin – Ilmastotiedon paradoksit

Vihreän energian investointien eteneminen Suomessa

•

Haluatko pysyä kärryillä uusimmista tiedeartikkeleista? Tilaa Tieteessä tapahtuu -uutiskirje!