Tieteellisen julkaisemisen kenttä elää digitaalisen murroksen aikaa, ja painetun lehden rooli on alkanut horjua. Globaali digitalisaatio muuttaa perinteisiä julkaisukäytäntöjä ja vaikuttaa syvästi tieteellisten lehtien julkaisemisen toimintatapoihin. Suurin osa tiedelehdistä julkaistaan nykyisin ainakin osin mutta usein yksinomaan digitaalisessa muodossa.

Digitaalinen julkaiseminen on nopeasti muodostunut vallitsevaksi normiksi. Vaatimukset tiedelehtien avoimesta saatavuudesta, painokustannusten kasvu ja maksavien tilaajien väheneminen ajavat kehitystä kohti paperisten julkaisujen lakkauttamista. Samalla kestävän kehityksen näkökulmasta on nostettu esiin kysymyksiä siitä, kuinka perusteltua paperimuotoisten tieteellisten julkaisujen tuottaminen ja kuljettaminen ovat nyt ja tulevaisuudessa.

Erityisen haastavassa asemassa ovat pienilevikkiset, ei-kaupalliset ja muilla kielillä kuin englanniksi julkaistavat tieteelliset lehdet. Niille on haastavaa ylläpitää sekä painettua että digitaalista ilmestymismuotoa, minkä vuoksi niiden painettua versiota uhkaa helposti lakkautus.

Suomen kielen tutkimukseen keskittyvä Virittäjä-lehti teki lukijatutkimuksen vuonna 2012. Sen tulosten perusteella paperilehdellä oli 2010-luvun alussa vielä vahva aseman erityisesti opiskelijoiden keskuudessa, kun taas tutkijat ja ulkomailla työskentelevät suosivat useammin digitaalista versiota sen saavutettavuuden ja hakutoimintojen vuoksi. Vuosikymmenen loppupuolella tehtiin uusi lukijakysely, jonka tulosten mukaan digitaalinen lukeminen oli vankistanut asemaansa, mutta yli puolet vastaajista luki lehteä edelleen sekä painettuna että sähköisenä. (Niskanen ja Mäntynen 2012; Neuvonen ja Lappalainen 2018).

Päivittäis- ja aikakauslehtien lukemiseen laajemmin kohdistuva kansallinen mediatutkimus osoittaa, että digitaalinen lukeminen on yleistynyt ja monimuotoistunut Suomessa nopeasti. Erityisesti aikakauslehtien paperimuotoista formaattia suosittiin kuitenkin vielä 2020-luvun taitteessa (KMT 2024).

Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistys julkaisee Puhe ja kieli -lehteä, joka on ilmestynyt jo pitkään sekä painettuna että avoimesti verkossa. Digitaalisen formaatin kasvava suosio ja painetun julkaisemisen haasteet herättivät meidät lehden toimittajina hiljattain kysymään, onko kahden formaatin ylläpito edelleen tarkoituksenmukaista. Miten lukijat kokevat eri julkaisuformaatin muodot?

Toteutimme lukijakyselyn kartoittaaksemme formaattivalintojen vaikutuksia tieteellisten lehtien saavutettavuuteen, vaikuttavuuteen ja lukukokemukseen. Kyselyyn vastasi yhteensä 135 tiedelehtien lukijaa, jotka nimesivät kyselyssä 48 säännöllisesti lukemaansa lehteä erityisesti kielitieteen alalta, muilta humanistisilta aloilta sekä yhteiskunta-, kasvatus- ja luonnontieteistä.

Kyselyaineiston pohjalta analysoimme, mitä myönteisiä ja kielteisiä puolia eri julkaisuformaatteihin liittyy. Lisäksi selvitimme, millaisia linjauksia ja käytäntöjä niiden valinnassa saattaa tulevaisuudessa korostua tieteellisessä julkaisemisessa. Huomioimme myös lukijakokemuksista nousevan eri formaattien rinnakkaisen käytön, joka haastaa digitaalisen julkaisemisen yksiselitteisesti ekologisena vaihtoehtona.

Kyselyn vastausten perusteella digitaalinen julkaiseminen tarjoaa selviä etuja tiedon saatavuudessa, jakamisessa ja ekologisuudessa. Digitaalinen muoto koettiin erityisen käytännölliseksi liikkuvassa työelämässä, jossa suuri artikkelimäärä kulkee helposti mukana. Myös hakutoiminnot, linkitykset ja mahdollisuus nopeaan tiedonhakuun koettiin tärkeiksi (vastaavia havaintoja myös esimerkiksi Cherian 2015; Saarti ja Tuominen 2017).

Tietynlainen ristiriitaisuus tai näkökulmien painottelu oli myös tyypillistä: moni lukisi edelleen mielellään painettua paperimuotoista lehteä, mutta digitaalisen formaatin edellä mainitut edut ohjaavat lukemista. Lisäksi tiedelehtien digitalisaation lisääntyminen ja vastaavasti painettujen formaattien väheneminen suuntaavat lukijoita enenevässä määrin digitaalisten formaattien pariin.

Digitaalisia lehtiä kulutetaan ahkerasti. Kaksi kolmesta kyselymme vastanneesta kertoi lukevansa eniten verkon digijulkaisuja, kun paperilehti oli yleisin formaatti vain noin viidennekselle. Loput kertoivat lukevansa digiartikkeleita mobiilisovelluksessa tai käyttävänsä eniten erilaisia hybridiratkaisuja, kuten artikkelien lukemista PDF-tallenteina tai tulostettuina.

Painettu julkaisu liittyy monien lukijoiden kokemusmaailmassa lukurauhaan, keskittymiseen ja fyysiseen vuorovaikutukseen tekstin kanssa. Esteettisyys, muistiinpanot, kirjanmerkit ja arkistointi mainittiin useissa vastauksissa painetun muodon vahvuuksina.

Lukijat, jotka hyödynsivät niin paperisia kuin digitaalisia formaatteja, pitivät lukemisessa erityisen tärkeänä mahdollisuutta vaikuttaa itse formaatin valintaan lukemisen funktion perusteella. Asiantuntijatyöhön liittyvää lukemista voidaan esimerkiksi säädellä eri tavoin sen mukaan, millaisia tehtäviä lukemisella on. Näitä ovat esimerkiksi oman asiantuntemuksen kartuttaminen ja tutkimuksen tai opetuksen taustoittaminen. Valintaan voi vaikuttaa myös se, ajoittuuko lukeminen työ- vai vapaa-ajalle.

Eräs digitaalisia ja painettuja formaatteja yhdistelevä vastaaja kuvaili: ”Tiede- ja muita lehtiä [luen] lähinnä vapaa-ajalla iltaisin, silloin on mukavampi lukea painettua lehteä kuin ruudulta. Kaikkia tutkimuksessa ja opetuksessa käyttämiäni lehtiä käytän digitaalisena, jopa skannaan painetut lähteet, jotta pystyn tekemään ja käsittelemään muistiinpanojani systemaattisesti viitteidenhallintaohjelmassa.”

Moni jakoi edellisen vastaajan kokemuksen digitaalisen lukemisen mielekkyydestä tutkimuskontekstissa esimerkiksi viitteidenhallinnan ja tallennusmahdollisuuksien vuoksi. Usea vastaaja toisaalta painotti myös paperilehden ensisijaisuutta vastaavassa tarkoituksessa. Miellyttävämmän lukukokemuksen lisäksi valintaa perusteltiin muun muassa fyysisen julkaisun tarkemmalla ja syvällisemmällä hahmottamisella, selailtavuudella ja monipuolisempien muistiinpanomenetelmien käyttömahdollisuuksilla.

Suomalaisten tutkijoiden lukutottumuksia kartoittavat tutkimukset osoittavat digitaalisuuden lisänneen artikkelien lukumäärää, mutta samalla lukeminen on muuttunut osittain pintapuolisemmaksi. Fyysinen formaatti säilyttää merkityksensä edelleen: suuri osa ihmisistä, jotka olivat vastanneet suomalaisten tutkijoiden lukutottumuksia kartoittavaan tutkimukseen, tulosti edelleen artikkeleita luettavaksi tai luki tieteelliset kirjat painettuina (Tenopir ym. 2019a).

Vaikka osa tiedelehtien lukijoista tulostaa kyselymme perusteella artikkeleja, lukutottumuksissa on myös havaittavissa muutos puhtaasti digitaalisen lukemisen yleistymisen suuntaan. Eräs vastaaja kuvaili: ”Painettu tiedelehti tai artikkelien tulostaminen oli aikaisemmin itselleni tärkeää, mutta lehtien digitalisoitumisen jälkeen olen omaksunut tavan lukea tiedelehdet vain digitaalisena. Näin painettu tiedelehti on itselleni kadottanut merkityksen.”

Sosiaalinen media ja tekoälypohjaiset hakutyökalut ovat tulleet osaksi tutkijoiden tiedonhakua ja artikkelien jakamista, erityisesti kansainvälisessä vertailussa (Tenopir ym. 2019b; Renshaw ja Carley 2024). Suunta on digitaalinen, mutta toistaiseksi ”sekakäyttö” vaikuttaa useimmille tiedelehtien lukijoille vakiintuneelta lukemisen tavalta.

Ajatukset tulevaisuudesta jakoivat oman kyselymme vastaajien mielipiteitä. Osa piti digitalisaatiota väistämättömänä ja painettua lehteä katoavana kuriositeettina. Toiset näkivät painetussa muodossa edelleen varmuusvaraston, kulttuuriperinnön ja hyvinvoinnin lähteen. Useampi vastaaja ehdotti maltillista painettujen lehtien säilyttämistä esimerkiksi kirjastoissa, arkistointitarkoituksiin tai osana monikanavaista levitystä. Arvokkaaksi nähtiin sekin, että kirjastot fyysisinä kokoontumispaikkoina säilyvät.

Eräs vastaaja tiivisti osuvasti: ”Kaikkien tiedelehtien painamista ei välttämättä tarvitse jatkaa, mutta julkaisijoiden mahdollisuus hävittää julkaisunsa omilta sivustoiltaan ilman, että sitä enää sen jälkeen voi missään lukea (esim. Kansalliskirjastossa), on ehkä suurin huolenaiheeni, jos paperilehden julkaiseminen loppuu.”

Huolenaiheista huolimatta digitaalinen tiedejulkaiseminen koettiin henkilökohtaisesti selvästi merkityksellisempänä kuin painettu. Digilehden koki itselleen vastaushetkellä tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi 80 prosenttia vastaajista, painetun vain 33 prosenttia, eivätkä tulevaisuusnäkymät poikenneet tästä olennaisesti.

Viidennes vastaajista koki paperilehden itselleen tulevaisuudessa kokonaan turhaksi. Toisaalta melko pieneenkin vastaajajoukkoomme mahtui myös useampi vastaaja, joka koki, ettei heillä ollut tai tulevaisuudessakaan ole käyttöä digitaaliselle tiedelehdelle.

Moni tiedelehden lukija pitää kyselymme perusteella digitaalisen formaatin kiistattomana etuna ajasta ja paikasta riippumatonta saavutettavuutta. Tämä näkökulma on kuitenkin vain osa totuutta ja siinä mielessä harhaa, että digiformaattikaan ei ole ajasta ja paikasta täysin riippumaton. Etätöiden ja -opiskelun lisääntymisen myötä ja matkustaessa moni lukee tiedejulkaisuja yhä ainakin ajoittain sähköverkon ulkopuolella tai epävarman sähkö- ja tietoliikenneverkon varassa. Tässä kontekstissa digitaalinen artikkeli tulee usein yhä tulostettua paperille – varmuuden vuoksi.

Osalle lukijoista formaattien vaihteleva käyttö puolestaan on terveydellinen ja työskentelyn tehokkuuteen liittyvä ratkaisu. Kyselymme perusteella juuri paperilehden valinnalla ainakin ajoittain suojataan omaa hyvinvointia. Sillä halutaan esimerkiksi ehkäistä silmien väsymistä, vältellä staattista istumista koneen ääressä tai varmistaa keskittyvä lukeminen. ”Painetuilla lehdillä on hyvinvointiarvonsa”, kuten yksi vastaajista totesi.

Vastauksissa kuvattiin toisaalta myös digitaalisen formaatin joustavaa käyttöä ja uuden ajan lukutapoja, joiden avulla kirjoitettu teksti muuttuu saavutettavaksi kuunneltuna. Eräs vastaaja esimerkiksi kuvaili: ”Kuuntelen nykyään englanninkielisiä uutis-, tiede- ja terveysaiheisia podcasteja, joita seuraan noin 40 kymmentä. Niitä voi kuunnella tupla- tai triplanopeudella.”

Digitaalinen lehti sai kyselyssä paljon kannatusta ympäristösyistä. Toisaalta myös digitaalisen lehden ekologisuutta epäiltiin, sillä keskustelu digitalisaation ympäristövaikutuksista on lisääntynyt.

Tieteellisen julkaisutoiminnan monimuotoisuus ja lukijoiden vaihtelevat tarpeet puoltavat edelleen harkittua, lukijakuntaa kuuntelevaa julkaisuformaatin valintaa. Rinnakkaiselo näyttää toistaiseksi vastaavan parhaiten sekä lukijoiden että julkaisemisen tavoitteisiin.

Julkaisuformaatti kytkeytyy lukutottumuksiin ja kokemuksiin sekä liittyy esimerkiksi lukemisen tehokkuuteen, estetiikkaan ja terveydellisiin vaikutuksiin. Julkaisuformaatti vaikuttaa sekä tiedon saavutettavuuteen että sen merkitykselliseen käyttöön. Lisäksi julkaisuformaatin valintaan on yhdistetty kulttuuristen arvojen ja luonnonvarojen suojaamisen kysymyksiä, joiden huomioiminen on osa sekä julkaisujen kuluttamista että vastuullista tiedejulkaisemista.

Vastuullista tiedejulkaisemista on myös huomioida erilaiset lukijat ja rakenteet, joiden varassa he toimivat. Saatavuuden epävarmuutta ruokkivat niin julkaisijoiden estot,  embargo-jaksot avoimessa julkaisemisessa kuin kirjastojen säästötoimetkin. Taustalla vaikuttaa suurten kustannustalojen taloudellinen intressi, mutta myös osa pienemmistä voittoa tuottamattomista julkaisijoista pyrkii yhä kattamaan osan kuluistaan osittaisella avoimuuden säätelyllä, jotta ne saisivat tuloja tilausmaksuista.

Työsuhteiden katkonaisuus etenkin tutkimus- ja kehittämistehtävissä tarkoittaa, että moni tiedelehtien suurkuluttaja ei ajoittain pääse lukemaan maksumuurien takana olevia lehtiä. Työn luonteesta johtuen lukemisen tarpeet eivät kuitenkaan katoa tutkimusrahoituksen tai työsuhteen katkojen aikana. Digilehtien käyttöoikeudet eivät myöskään koske kaikkia työsuhteisia tiedelehtien lukijoita. ”Jos olisin yliopistossa, valitsisin kohdan ”helppo saatavuus”, mutta nykyisessä työpaikassani ei ole käyttöoikeuksia tiedelehdille”, yksi vastaaja kuvaili.

Osa tiedelehtien lukemiskulttuurin muutosta on ajantasaisen tiedon saatavuus. Lukijat tarvitsevat tietoa digitaalisista arkistoista ja digitaalisen lukemisen mahdollisuuksista. Tulevaisuudessa tärkeäksi nousee myös digitaalisten julkaisujen säilyvyyden turvaaminen pitkällä aikavälillä. Lisäksi tarvitaan tutkimustietoa julkaisuformaatin vaikutuksista työtehoon, terveyteen sekä lukemiseen ja tiedon käsittelyyn.

•

Lue myös:

Julkaisumetriikkaa tulee käyttää järkevästi – Suomessa tehdään kansallista yhteistyötä vastuullisuuden edistämiseksi

Kansainvälisinkin tiede vaikuttaa paikallisesti ja monikielisesti

Kenelle tutkimus kuuluu? Rights Retention Strategy vahvistaa tutkijan oikeuksia ja tutkimuksen huoltovarmuutta

•

Haluatko pysyä kärryillä uusimmista tiedeartikkeleista? Tilaa Tieteessä tapahtuu -uutiskirje!