Image

On tärkeää viestiä tutkimustulokset kansainvälisille asiantuntijayleisöille kunkin tieteenalan parhaiden käytäntöjen ja perinteiden mukaisesti. Jos tieteestä viestitään yksinomaan englanniksi, vaarana on, että tiede- ja tutkimusyhteisö ei täytä kaikkia tehtäviään ja velvollisuuksiaan yhteiskuntaa kohtaan.

Tiedepolitiikka edellyttää kansainvälisen huippuosaamisen lisäksi vastuullista tutkimusta ja innovaatiotoimintaa sekä tieteen avoimuutta suhteessa yhteiskuntaan. Tutkitun tiedon laaja saatavuus sekä tieteen ja yhteiskunnan välinen vuorovaikutus on mahdollista vain, jos tutkimusta viestitään ja sitä käytetään eri kielillä. Monikielisyys on avoimen tieteen elinehto.

Monikielisen tiedeviestinnän Helsinki-aloite käynnistettiin huhtikuussa 2019 edistämään toimintaympäristöä, joka arvostaa monikielistä tieteellistä julkaisemista, tiedeviestintää ja avointa tieteellisten julkaisujen saatavuutta kaikilla kielillä. Allekirjoittajat yli 70 maasta ovat yhtä mieltä siitä, että tiedeviestinnän monikielisyys on kansainvälinen, ei vain kansallinen tai paikallinen huolenaihe.

Helsinki-aloitetta tukevan European University Associationin (EUA) lausunnon mukaan ”monikielisyys on erityisen tärkeä Euroopalle, sillä sen tutkimukselle on ominaista maantieteellinen, kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus”. Euroopassa on 24 virallista kieltä, mutta vain hieman yli puolella eurooppalaisista kielitaito riittää keskusteluun yhdellä vieraalla kielellä ja ainoastaan 38 prosentilla englanniksi.

Tutkimuksen vaikuttavuus on laajimmillaan maailmanlaajuista, mutta vaikuttavuus toteutuu aina paikallisesti yhteiskunnissa ja yhteisöissä, joissa puhutaan ja kirjoitetaan eri kieliä. Tutkimustiedon soveltaminen edellyttää kriittistä keskustelua ja dialogia paikallisiin oloihin perehtyneen tiedeyhteisön ja yhteiskunnan eri toimijoiden välillä.

Tarvitsemme sekä kansainvälistä että paikallista tutkimusta, josta viestitään kaikille tarvittaville yleisöille sopivilla kielillä ja tavoilla. Erityisesti yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä tärkeä osa tutkimuksesta koskee eri yhteiskuntien, kulttuurien ja kielten erityispiirteitä. Tämä luo tarpeen alkuperäistutkimukselle, joka julkaistaan niiden tutkijoiden ja kansalaisten pääkielillä, joihin tutkimus myös vaikuttaa.

Kuten julkaisupäällikkö Sami Syrjämäki Tieteellisten seurain valtuuskunnasta on huomauttanut, on mahdotonta kuvitella, että kaikki uutiset, puhumattakaan tutkimukseen perustuvasta tiedosta, joka koskee suomalaista yhteiskuntaa, historiaa ja kulttuuria, julkaistaisiin vain vierailla kielillä ulkomaisten tutkijoiden ja kustantajien toimesta.

Tieteellisten seurain valtuuskunta ylläpitää Journal.fi-alusta, jolla on saatavilla avoimesti kotimaisia tiedelehtiä. Journal.fi:n käyttäjistä tehty tutkimus osoittaa, että kansallisilla kielillä julkaistut artikkelit ovat tärkeitä tutkimustiedon käyttäjille niin korkeakouluissa kuin niiden ulkopuolellakin.

Kyselyyn vastasi yhteensä 668 käyttäjää, joista opiskelijoita oli 40 prosenttia ja tutkijoita 36 prosenttia. Lisäksi Journal.fi-lehtien käyttäjiin kuului kansalaisia, asiantuntijoita, opettajia, toimittajia, virkamiehiä, yrittäjiä ja poliitikkoja. Suomen kansalliskielillä saatavilla olevat artikkelit olivat erityisen tärkeitä opiskelijoille ja tiedeyhteisön ulkopuolisille käyttäjille.

Kansallisilla tiedelehdillä ja kirjojen kustantajilla eri puolilla Eurooppaa on tärkeä rooli tieteellisessä ekosysteemissä, koska ne tarjoavat tiedeyhteisöille mahdollisuuden julkaista tutkimustuloksia ja keskustella niistä kriittisesti tutkijoiden ja kansalaisten äidinkielillä.

Pienet voittoa tavoittelemattomat kustantajat, kuten tieteelliset seurat tai tutkimuslaitokset, julkaisevat vertaisarvioituja lehtiä ja kirjoja pääasiassa paikallisilla kielillä. Niiden toiminta tukeutuu pääsiassa vapaaehtoistyöhön. Avoimen saatavuuden (englanniksi Open Access, OA) tarjoaminen ja julkaisutoiminnan jatkaminen ilman tilausmaksuja on siksi todellinen kestävyyshaaste eurooppalaisilla kielillä toimiville tiedekustantajille.

Kuten olen ottanut esille esimerkiksi Kansalliskirjaston Tietolinja-lehdessä, suomenkielisissä julkaisuissa avoimen saatavuuden osuus on pienempi kuin muissa julkaisukielissä, ja tämä pätee sekä lehti- ja konferenssiartikkeleihin että kirjajulkaisuihin. Kirjoittajille ja lukijoille maksuton Diamond OA on käytännössä ainoa vaihtoehto lehdille, jotka julkaisevat muilla kielillä kuin englanniksi.

Jos tutkimusrahoittajat, -organisaatiot ja -kirjastot priorisoivat kansainvälisten lehtien OA-kustannuksia, resursseja ei riitä kotimaisilla kielillä julkaisevien voittoa tavoittelemattomien kanavien avoimuuden tukemiseen. Tämä olisi kuitenkin yhteistä hyvää ja UNESCOn avoimen tieteen suosituksen mukaista.

On äärimmäisen tärkeää, että eurooppalaisten tieteellisten julkaisujen monikielisyys nähdään olennaisena osana avoimen tieteen politiikan ja käytäntöjen täytäntöönpanoa ja vaikutusta kaikkialla Euroopassa. Tekoälyteknologioihin perustuvat käännöspalvelut ovat yksi keino helpottaa tieteellisen tiedon monikielistä saatavuutta.

Monikielisyyden edistäminen ja toteuttaminen edellyttää myös toimintasuunnitelmaa siitä, miten voidaan varmistaa eri eurooppalaisilla kielillä paikallisesti merkityksellistä tutkimusta julkaisevien ja tieteellistä terminologiaa kehittävien lehtien kestävä siirtyminen avoimeen julkaisemiseen.

Tutkijoita tulisi arvostaa ja palkita tutkimuksen tulosten ja vaikutusten mukaan niiden julkaisukieleen katsomatta. Käytännössä arviointiperusteet ja -menetelmät eivät ole kielineutraaleja, ja tämä on ongelma sekä julkaisumetriikassa että asiantuntija-arvioinnissa.

Ehkä selkein esimerkki jokapäiväisestä kielivinoumasta asiantuntija-arvioinnissa tulee käsikirjoitusten vertaisarvioinnista, jossa ei-äidinkielenään englantia puhuvien yleinen kokemus on, että asiantuntijat arvioivat heidän tutkimustaan kieliasun eikä sisällön laadun perusteella. Siten arviointikielen valinta voi syrjiä tutkijoita. Esimerkiksi Adriana L. Romero-Olivares ja Rodrigo Pérez Ortega ovat kirjoittaneet tästä Science-lehdessä.

Monikielisyys tieteellisessä julkaisemisessa on ihmistieteissä yleinen ja jatkuva käytäntö, kuten käy ilmi esimerkiksi Jasist-lehden artikkelista: yli puolet 25 000 tutkijasta seitsemässä Euroopan maassa julkaisi vuosina 2013–15 vertaisarvioituja lehtiartikkeleita useammalla kuin yhdellä kielellä. Kuitenkin lähes 94 000 artikkelia, jotka julkaistiin kotimaansa kansallisilla kielillä, ovat näkymättömiä Web of Science- ja Scopus-tietokannassa.

Arvioinnit ohjaavat tutkimusta resurssien, palkkioiden ja ansioiden jakamisen kautta. Siksi kielivinoumat voivat vaarantaa yksittäisten tutkijoiden ja organisaatioiden yhtäläiset mahdollisuudet arvioinnissa ja rahoituksen saamisessa. Tarkoitukselliset tai tahattomat kieliprioriteetit arvioinnissa voivat johtaa ihmistieteellisen tutkimuksen aliarviointiin verrattuna ”koviin” tieteisiin rahoituksessa ja vaarantaa paikallisesti merkityksellisen tutkimuksen sekä tiedon siirron tiedeyhteisön ulkopuolelle.

Tutkijoiden tulee voida luottaa siihen, että laadukasta tutkimusta arvostetaan sen julkaisukieleen katsomatta. Heidän täytyy kyetä luottamaan myös siihen, että he pystyvät tekemään uraa ja saamaan rahoitusta, vaikka he käyttäisivät aikaa sellaisten kirjoitusten laatimiseen, jotka on suunnattu päättäjille, ammattilaisille tai suurelle yleisölle, tai toimisivat paikallisilla kielillä julkaisevien lehtien toimittajina ja arvioijina.

Monikielisen tiedeviestinnän Helsinki-aloitteen tavoite on edistää tutkimustiedon monikielistä ja avointa saatavuutta tiedeyhteisössä ja yhteiskunnassa. Sen tavoite on myös turvata toimintaedellytykset kansallisille tiedelehdille ja -kustantajille, jotka mahdollistavat monikielisen tiedejulkaisemisen. Kolmas tavoite on varmistaa, että tutkimuksen arviointi- ja rahoitusjärjestelmät palkitsevat ja kannustavat monikielistä tiedeviestintää.

Jotta tutkimustietoa tuotetaan, julkaistaan, viestitään ja käytetään jatkossakin kaikilla tutkijoiden ja kansalaisten pääkielillä, tarvitaan seuraavia toimia:

• Tiedepolitiikassa tulee tunnusta monikielisyyden arvo ja tasapainottaa kansainvälistä huippuosaamista ja tutkimuksen paikallista merkitystä.
• Avoimen saatavuuden julkisessa rahoituksessa tulee asettaa etusijalle tiedeyhteisöstä lähtöiset, voittoa tavoittelemattomat ja kansallisilla kielillä julkaisevat tieteelliset lehdet sekä kirjakustantajat.
• Tutkimuksen arvioinnin uudistuksessa tulee arvostaa kaikilla kielillä julkaistua tutkimusta sekä puuttua kielivinoumiin metriikassa ja asiantuntija-arvioinnissa.