Arvioitu lukuaika: 7 minuuttia

Professori Aura Korppi-Tommola on kirjoittanut runsaasti naisten historiasta. Hänen uusin teoksensa kertoo Alli Paasikivestä (1879–1960), joka tunnetaan presidentti Juho Kusti Paasikiven puolisona (1870–1956).

130-sivuinen lukupaketti on tiivis, mutta se tuo esille Allin (omaa sukua Hildén, vuodesta 1907 Valve) taustan, unelmat, uran ja elämän haastavan puolison rinnalla. Elämäntarina on vaiheikas ja alkaa Kärkölästä.

Alli Paasikivi oli syntymäkuntansa Kärkölän ylpeys. Hänen taustansa oli käsityöläiskodissa, ja hänen isänsä oli valistunut suutari. Perhe muutti Helsinkiin, missä tytär kävi koulua ja yhteiskoulua, mutta hän ei naisten tavan mukaan kirjoittanut ylioppilaaksi.

Alli pyrki aluksi unelma-ammattiinsa: näyttelijäksi teatteriin. Rohkealle ja sosiaaliselle Allille teatteri oli suuri rakkaus. Hänen onnistui päästäkin näyttelijäksi ja sai tutustua maan kuuluisiin näyttelijöihin. Hän esiintyi vuonna 1902 jopa Suomen Kansallisteatterin avajaisnäytelmässä. Hänellä oli Terhin rooli näytelmässä Pohjolan häät.

Alli ei kuitenkaan onnistunut saamaan teatterista vakinaista työtä. Elämä oli rakennettava muiden taitojen varaan, sillä hänen oli tultava toimeen omilla tuloillaan.

Alli pääsi töihin Kansallis-Osake-Pankkiin. Hän oli asiakkailleen ja työkavereilleen ystävällinen mutta myös tehokas ja luotettava työntekijä. Hänestä tuli työyhteisönsä suosikki. Hän esiintyi mielellään ja järjesti hyviä työpaikan juhlia. Johtajatkin kutsuivat häntä omiin juhliinsa.

Pankin asiat hyvin tuntevana Alli sai kertoa ongelmaiset asiat pankinjohtaja J.K. Paasikivelle, joka tunnettiin äkkiväärästä luonteestaan. J.K. Paasikivi oli jäänyt leskeksi vuonna 1931, ja hän avioitui Allin kanssa vuonna 1934. Pariskunta ennätti olla parikymmentä vuotta työkavereita ennen avioliiton solmimista.

Lukija miettii sitäkin, että missä määrin mahdollisuus huimaan sosiaaliseen nousuun saattoi houkutella Allia pankinjohtajan vaimoksi. Kirjassa on siteerattu kirjeiden hellittely-sanoja, joten rakkauteen on uskominen.

Tuore avioliitto alkoi suurella elämänmuutoksella, kun molemmat jättivät pankin taakseen. J.K. Paasikivi jäi eläkkeelle, ja hänen tarkoitus oli kirjoittaa muistelmansa. Allista tuli kotirouva. Ensin tehtiin kuitenkin häämatka luksuskylpylään Itävallassa, ja Alli sai viettää lomansa Euroopan rikkaiden seurassa. Näin ylellisesti ei hän ollut koskaan aiemmin matkustanut.

Kotona Helsingissä Allista tuli 18-huonetta käsittävän kaupunkitalon emäntä. Hän otti ohjat käsiinsä, jotta puoliso saisi työrauhan. Avioliiton myötä hän sai neljä aikuista bonuslasta, mutta yksikään heistä ei enää asunut kotona eikä aktiivisesti vastustanut häntä. Tilanne oli otollisempi kuin maan ensimmäisen leskipresidentin K.J. Ståhlbergin toisella vaimolla Ester Ståhlbergilla, joka joutui asumaan presidentin viiden lapsen kanssa ja he vastustivat uutta äitipuolta.

Aviopari sai kutsuja seurapiireihin ja diplomaattien vastaanotoille. Paasikivillä oli myös hyvät puitteet kutsuille ja edustamiseen. Kielitaitoisena ja hyvänä esiintyjänä Alli edusti mielellään ja näyttävästi, mistä vähemmän seurallinen puoliso oli mielissään.

Aviopari sai nauttia rauhallisesta yhteiselosta vain muutaman vuoden, kun J.K. Paasikivi sai pyynnön lähteä Suomen lähettilääksi Tukholmaan. Vuoden 1936 lopulla perhe muutti Ruotsiin.

Ruotsin aika muodostui diplomaattisen kanssakäymisen, etiketin ja muiden tapojen suhteen Allille tärkeiksi oppivuosiksi. Onneksi paikalla oli kokeneita diplomaatteja, jotka opastivat häntä. J. K. Paasikivi uppoutui täysin kansainväliseen ja pohjoismaiseen politiikkaan ja jätti koko lähetystön talouden vaimonsa huoleksi. Paasikivi tähtäsi Suomen kansainvälisen aseman vahvistamiseen, ja sitä vähäisemmistä asioista hän tuli vain vihaiseksi.

Käytännössä Allista tuli miehensä sihteeri, ja myös lähetystön asioita hoidettiin lähettilään tietoon hänen kauttaan. Hän tiesi miehensä mielialat ja sen, milloin häntä saattoi lähestyä. Lähettilään puolison rooliin kuului otollisten olosuhteiden järjestäminen hyville keskusteluille kutsujen, päivällisten ja illallisten muodossa.

Tukholman pesti loppui syksyllä 1939, kun J.K. Paasikivi kutsuttiin neuvottelemaan Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista ja käynnit Moskovassa alkoivat.

J.K. Paasikivi oli ministeri talvisodan aikaisessa Risto Rytin hallituksessa. Alli jatkoi miehensä sihteerinä toimimista ja organisoi ministeriössä asiat niin, ettei hänen miestään turhaan häiritty. J.K. Paasikivi oli yhtenä rauhanneuvottelijana Moskovassa, ja rauhansopimus saatiin solmittua maaliskuussa 1940.

J.K. Paasikivestä tehtiin Suomen Moskovan-lähettiläs, ja myös rouvalta kysyttiin, sopiiko asia hänelle. Paasikivet saapuivat huhtikuussa 1940 Moskovaan. Lähettilään asema sodan hävinneen maan edustajana ei ollut helpoimpia. Suomella ei myöskään ollut ulkopoliittista liikkumavaraa.

Rouva Paasikivi otti Moskovassa lähetystön taloudenhoidon aina pienimpiä menoja myöten omiin käsiinsä. Myös lähetystön posti kulki hänen kauttaan ja hän päätti, mitkä olivat lähettiläälle kuuluvia asioita. Alli uskalsi tehdä päätöksiä ja helpottaa lähettilään viranhoidon taakkaa. Moskovassa diplomaattisen seurustelun käytännöt olivat jo pariskunnalle tuttuja. Vapaa-aikana he nauttivat kaupungin musiikki- ja museotarjonnasta.

Päätoiminen seurustelu ei kuitenkaan miellyttänyt J.K. Paasikiveä. Hän irtisanoutui jatkaakseen muistelmiensa kirjoittamista, ja perhe palasi kesäkuussa 1941 Helsinkiin. Välirauhan ja jatkosodan ajan Paasikivet asuivat Helsingissä ja osittain tilallaan Keravalla.

Idänsuhteet tuntevana J.K. Paasikivi nimitettiin jatkosodan jälkeen syksyllä 1944 pääministeriksi. Alli jatkoi perheen hyviä keskinäisiä ja luottamuksellisia käytänteitä ja organisoi valtioneuvostossa vähemmän tärkeät asiat muiden kuin miehensä hoidettaviksi. Edelleen rouvalta kysyttiin puolison mielialaa, ennen kuin hänen puheilleen tohdittiin mennä.

Koska presidentti Mannerheim ei ollut naimisissa, Alli Paasikivestä tuli protokollan mukaan maan ensimmäinen nainen. Hän vastaanotti ulkomaisia vieraita, järjesti heille ohjelmaa ja hoiti muun muassa journalistien vastaanottoja.

Elämä diplomaatin ja pääministerin puolisona antoi hänelle monipuolisen koulutuksen linnan emännäksi. Alli Paasikivi oli valmis, kun hänestä maaliskuussa 1946 tuli presidentin puoliso.

Alli Paasikivi tiesi, minkälainen hänen roolinsa presidentin elämäntoverina tulisi olemaan. Hän otti presidentinlinnan talouden ja keittiön komentoonsa sekä kontrolloi myös antamiaan ohjeita. Henkilökunta sopeutui asiaan ja tuli lopulta hyvin toimeen emäntänsä kanssa. Kodin talouden tai presidentinlinnan käytännön asioiden suhteen presidentti Paasikiveä ei rasitettu.

Linnan pienet ja suuremmatkin tilaisuudet aina suuria itsenäisyyspäivän vastaanottoja myöten sujuivat mallikkaasti muotitietoisen rouvan johdolla. Edustamisen huippuaikaa olivat Helsingin olympialaiset vuonna 1952, jolloin ulkomaalaisia vieraita, diplomaatteja ja journalisteja oli kahden viikon ajan Suomessa. Vieraille tarjottiin linnassa parasta mahdollista.

Alli oli monipuolisesti verkostoitunut kulttuuri- ja sosiaalialalla. Hän kutsui kansalaisjärjestöjen ja erityisesti naisten ja lastenhuollon edustajia vastaanotolle linnaan. Hän suostui useiden kampanjoiden, kuten Lasten Päivän tapahtuman, suojelijaksi.

Alli Paasikivellä oli sosiaalinen mieli, ja hän käytti asemaansa presidentin puolisona hyväkseen edistääkseen lastensuojelua. Hän meni mukaan toimintaan, jolla oli pysyvää sosiaalista vaikutusta lasten ja nuorten asemaan.

Alli Paasikiven ja Ester Ståhlbergin hyvä luottamuksellinen suhde johti siihen, että Alli Paasikivi rekrytoitiin Ester Ståhlbergin perustaman Pelastakaa Lapset -yhdistyksen hallintoon ja nimitettiin vuonna 1953 kunniapuheenjohtajaksikin. Paasikivi edisti voimakkaasti Mannerheimin Lastensuojeluliiton useita hankkeita, Lastenlinnaa ja Lastenklinikkaa.

Suomen lasten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle keskeistä on ollut neuvolalaitos ja lastentautien tutkiminen. Paasikivi oli perustamassa Lastentautien tutkimussäätiötä sekä ideoimassa ja tiedottamassa sen varainhankintakampanjoista.

Elämäkerran lukijalle selviää, että Paasikiven toiminnan arvokkainta yhteiskunnallista vaikutusta on ollut hänen ja Lastentautien tutkimussäätiön tuki Arvo Ylpön ja muiden lastenlääkäreiden tutkimushankkeille. Osaltaan ne vähensivät Suomen lapsikuolleisuutta.

Uutta tutkimustietoa kirjassa on se, että Alli Paasikiven Säätiö perustettiin pelastamaan kielletyn Lotta Svärd -järjestön varallisuutta. Presidentin puolison nimi suojeli lottien rahoja valtiovallan takavarikoinnilta. Alli Paasikiven Säätiön hallintoon tuli kaikkien puolueiden edustajia, ja apurahoja myönnettiin sosiaali- ja väestöpoliittisiin kohteisiin ja lastensuojeluun.

Alli Paasikiven yhteiskunnalliset tehtävät jatkuivat aktiivisesti hänen miehensä kymmenvuotisen presidenttikauden jälkeenkin.

Korppi-Tommola on kirjoittanut selkeän tietokirjan Alli Paasikiven elämästä. Aika ennen avioliiton solmimista on elävästi kerrottu. Allilla ei ollut omaa perhettä, mutta hän oli hyvin sitoutunut sisarensa perheeseen. Hänen harrastuksensa oli matkustaminen. Yksineläjäksi jääminen näytti olevan hänen päätöksensä.

Vasta J.K. Paasikiven kosinta oli tarpeeksi hyvä tarjous, johon Alli Valve vielä 54-vuotiaana tarttui. Heillä oli ainakin kova luottamus toisiinsa. Se näkyi siinä, että Alli Paasikivi otti itselleen vastuunalaisia tehtäviä diplomaatin, ministerin, pääministerin ja lopulta presidentin puolisona.

Puolison tukeminen oli Alli Paasikivelle merkityksellistä, vaativaa ja vähintäänkin puolipäiväistä työtä. He olivat yhdessä Suomen asialla ja tehokas työpari.