Suomessa tekniikan alat sekä tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen alat eli ICT ovat vahvasti miesten käsissä. Vuonna 2024 miehet suorittivat 71 prosenttia ICT-alan ja 67 prosenttia tekniikan alojen ylemmistä korkeakoulututkinnoista, kun vuonna 2010 vastaavat luvut olivat ICT:ssä 84 ja tekniikassa 75. (Tiedejatutkimus.fi 2025.)

Miesten yliedustus on siis säilynyt tekniikan ja ICT:n aloilla, vaikka se on vähentynyt. Samaan aikaan korkeakoulutus on muutoin vahvasti naisistunut, ja naiset suorittavat jo valtaosan suomalaisista korkeakoulututkinnoista. Miksi tekniikka ja ICT ovat edelleen pysyneet vahvasti miesvaltaisina?

Selityksistä on kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa suorastaan runsaudenpulaa, koska sukupuolten ero eli naisten aliedustus tekniikan alalla tai STEM-aloilla (englanniksi science, technology, engineering and mathematics) on erittäin suosittu tutkimuskohde (katso esimerkiksi Bairoh 2023). Naisten aliedustusta tekniikan alalla ja ammattien sukupuolen mukaista jakautumista ylipäätään on tutkittu jo vuosikymmeniä.

Viime vuosina valokeilaan ovat nousseet selitykset, jotka nojaavat havaintoihin sukupuolten eroista kiinnostuksen kohteissa ja pystyvyysuskomuksissa. Mahdollisena selitysmallina on noussut esiin myös niin sanottu tasa-arvon paradoksi, joka on saanut tutkimuskirjallisuudessa runsaasti huomiota.

Tasa-arvon paradoksin mukaan sukupuolten tasa-arvo yhteiskunnassa on käänteisesti yhteydessä sukupuolijakaumaan tekniikan ja luonnontieteen aloilla. Näin siis naisten osuus STEM-aloilla laskee sukupuolten välisen tasa-arvon lisääntyessä (esimerkiksi Stoet ja Geary 2018; Balducci 2025).

Tasa-arvon paradoksi on herättänyt kuitenkin runsaasti myös kritiikkiä. Samalla varjoon ovat jääneet aiemmat tutkimukset, jotka selittävät sukupuolieroja huomattavasti luotettavammin. Tässä artikkelissa kysymme, selittääkö tasa-arvon paradoksi naisten aliedustusta STEM-aloilla Suomessa.

Tasa-arvon paradoksi on viime vuosina noussut vakiintuneiden sukupuolten eroa koskevien selitysmallien rinnalle. Laajaa huomiota on saanut varsinkin vuonna 2018 julkaistu Gijsbert Stoetin ja David C. Gearyn artikkeli, joka käsitteli (koulutuksellista) sukupuolten tasa-arvon paradoksia (englanniksi educational gender equality paradox). Siinä he esittävät, että naisten osuus STEM-alojen tutkinnon suorittaneista on pienempi tasa-arvoisemmissa maissa. Suomi mainitaan artikkelissa useamman kerran esimerkkinä paradoksin toteutumisesta.

Odotusarvoteorian (englanniksi expectancy-value theory) innoittamina Stoet ja Geary korostavat, että paradoksia selittää yksilöiden rationaalinen päätöksenteko. Tasa-arvoisimmissa maissa esiintyy suurempia eroja siinä, millaisia käsityksiä tytöillä ja pojilla on omista akateemisista vahvuuksistaan. Nämä käsitykset selittävät sukupuolten eroja STEM-aloille hakeutumisessa.

Pojat pitävät keskimäärin vahvuutenaan matematiikkaa ja luonnontieteitä, ja he hakeutuvat opiskelemaan näitä aloja. Tytöt taas pitävät vahvuutenaan lukemista jopa silloin, kun he saavat vastaavia tai jopa parempia arvosanoja matematiikasta ja luonnontieteistä kuin pojat. Näin ollen tytöt tai naiset hakeutuvat poikia tai miehiä harvemmin STEM-aloille paremmasta osaamisestaan huolimatta, koska he eivät koe niitä vahvuutenaan. (Stoet ja Geary 2018.)

Miksi näin tapahtuu juuri tasa-arvoisemmissa maissa? Stoetin ja Gearyn mukaan tasa-arvoisimmat maat ovat usein hyvinvointivaltioita, joissa on korkea sosiaaliturvan taso. Näin ollen esimerkiksi Suomessa naiset voivat valita koulutuksensa ja työnsä suhteellisten vahvuuksiensa ja “luontaisten” kiinnostustensa mukaan. Toisin on maissa, jotka ovat vähemmän kehittyneitä niin taloudellisesti kuin sukupuolten tasa-arvonkin suhteen: hyväpalkkaiset STEM-alat vetävät tällöin puoleensa naisia, koska niitä pidetään investointina turvallisempaan tulevaisuuteen (Stoet ja Geary 2018; katso myös Stoet ja Geary 2020).

Tulosten arvioimisen kannalta on hyvä huomata, että Stoetin ja Gearyn käyttämä data on poikkileikkaus-, ei pitkittäisdataa. Artikkelissa hyödynnetään PISA-tutkimuksen tuloksia vuodelta 2015, STEM-tutkintojen suorittamista vuosina 2012–2015, tasa-arvon toteutumista Maailman talousfoorumin vuoden 2015 arvion mukaan ja tyytyväisyyttä elämään kuvaavan OLS-mittarin arvoja vuodelta 2016. Poikien ja tyttöjen PISA-tuloksia verrataan siis samana tai muutamana aikaisempana vuonna STEM-alojen tutkinnon suorittaneiden miesten ja naisten "suhteellisiin osuuksiin". (Stoet ja Geary 2018.)

Kuvailtu lähestymistapa herättää kysymyksen: jos halutaan arvioida, miten käsitykset akateemisista vahvuuksista vaikuttavat STEM-tutkintojen suorittamiseen, eikö olisi tarpeen vertailla samojen henkilöiden tai edes samana vuonna kyselyyn vastanneiden kohorttia myöhemmin aloilta valmistuneisiin?

Artikkelissaan Stoet ja Geary mainitsevat, että Suomessa koulutuksen taso on korkea ja että tytöt menestyvät poikia paremmin PISA-testeissä. He myös kuvailevat Suomen olevan kärkimaita sukupuolten tasa-arvossa.

Suomen maine ”tasa-arvon mallimaana” kätkee kuitenkin taakseen sen, että koulutusalojen ja työmarkkinoiden segregaatio eli eriytyminen sukupuolen mukaan on Suomessa harvinaisen voimakasta. Tämä tarkoittaa, että naiset ja miehet työskentelevät suurelta osin eri aloilla, ammateissa ja tehtävissä. Esimerkiksi vuonna 2022 naisista 78 prosenttia työskenteli naisvaltaisissa ammateissa, kun taas miehistä 70 prosenttia työskenteli miesvaltaisissa ammateissa (Teräsaho ym. 2023).

Stoet ja Geary mainitsevat laajemman sosiaalisen kontekstin, joka sisältää esimerkiksi asenteet. He keskittyvät silti maiden taloudelliseen vaurauteen, jonka he katsovat selittävän tasa-arvon paradoksia. Esimerkiksi sukupuolten välistä segregaatiota ei käsitellä heidän artikkelissaan muuten kuin STEM-alojen osalta, eikä siihen liittyviä syitä ja seurauksia käsitellä lainkaan.

Vakiintuneen tutkimuksen mukaan sukupuolen mukaista ammatillista segregaatiota pitävät yllä erityisesti sukupuolittuneet stereotypiat, mielikuvat ja oletukset. Sukupuolittuneet käsitykset ammateista yhdistettynä naisia ja miehiä kuvaaviin sukupuolistereotypioihin luovat voimakkaita oletuksia siitä, sopiiko tietty ammatti naisille vai miehille (Teräsaho ym. 2023). Esimerkiksi tekniikan alat mielletään usein maskuliinisiksi. Kulttuurilliset odotukset sukupuolesta, oletetusta “rodusta” ja luokasta vaikuttavat ihmisten statukseen yhteiskunnassa, ja ammatillinen segregaatio on seurausta näistä statuseroista. (esimerkiksi Cockburn 1985; Ridgeway 2011).

Sukupuolen mukaista segregaatiota ylläpitää myös syrjintä esimerkiksi rekrytoinnissa ja urakehityksessä. Syrjiviä käytäntöjä on tutkinut esimerkiksi yhdysvaltalainen ekonomi Claudia Goldin, joka sai Nobelin muistopalkinnon vuonna 2023 (Goldin 2024). Etenkin naiset kokevat sukupuolestaan olevan haittaa miesenemmistöisissä työympäristöissä, vaikka he eivät varsinaisesti raportoisikaan syrjintää.

Sukupuolen mukainen segregaatio ei myöskään välttämättä vähene tasa-arvolainsäädännön myötä. Lainsäädäntö lieventää jonkun verran pystysuoraa segregaatiota eli naisten pääsyä vaativampiin tehtäviin, mutta se ei välttämättä vähennä vaakasuoraa segregaatiota eli sukupuolen mukaista eriytymistä (Charles ja Grusky 2004). Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että lainsäädäntö ei suoraan pure stereotyyppisiin oletuksiin eikä usein myöskään rekrytointiin, joka voi tapahtua vaikkapa yrittäjän omien verkostojen kautta. Työelämässä vallitsevat stereotypiat ja syrjintä voivat myös johtaa siihen, että yksilö ikään kuin ennakoi syrjintää tai muuta haittaa ja valitsee siksi sukupuolelleen tyypillisen alan.

Suomessa jyrkkä sukupuolen mukainen segregaatio johtuu myös naisten korkeasta työllisyysasteesta ja siitä, että julkinen sektori palkkaa paljon naisia hoivatyöhön. Maissa, joissa hoivatyö järjestetään perhepiirissä, sitä tekevät naiset eivät yleensä ole työsuhteessa eivätkä näin ollen päädy ammatillista segregaatiota kuvaaviin tilastoihin. Täällä hoivatyötä tehdään useammin työsuhteessa, mikä saa työelämän segregaatiota kuvaavat tilastot näyttämään jyrkemmiltä kuin sellaisissa maissa, joissa hoivatyötä tehdään paljon työelämän ulkopuolella.

Tasa-arvon paradoksi perustuu tutkimuksiin, joissa sukupuolten välisiä eroja on mitattu eri maissa ja verrattu niitä sukupuolten tasa-arvoa kuvaaviin indekseihin, kuten Global Gender Gap Indexiin (Ilmarinen ja Lönnqvist 2024; Stoet ja Geary 2020). Näissä tutkimuksissa on käytetty niin sanottuja erotuslukuja (englanniksi difference scores), jotka lasketaan miesten ja naisten keskiarvojen erotuksena.

Yliopistotutkija Ville-Juhani Ilmarinen ja professori Jan-Erik Lönnqvist esittävät, että sukupuolten erot eivät aina kasva tasa-arvon lisääntyessä, vaan tulokset riippuvat tarkasteltavasta ilmiöstä ja käytetyistä menetelmistä. Intuitiiviselta tuntuva erotuslukujen käyttö johtaa harhaan, koska ne eivät kerro, miten miesten ja naisten keskiarvot muuttuvat tasa-arvon lisääntyessä. Erotusluvut myös herkästi liioittelevat yhteyksien voimakkuutta eli korrelaatiota tasa-arvon ja sukupuolierojen välillä. Näin ollen erotuslukujen käyttö hämärtää todellista ilmiötä ja voi johtaa virheellisiin johtopäätöksiin. (Ilmarinen ja Lönnqvist 2024.)

Ilmarisen ja Lönnqvistin uudelleenanalyysi paljastaa, että sukupuolten keskiarvot eivät yhdessäkään tarkastellussa muuttujassa yhtäaikaisesti “liiku” eri suuntiin, kun maiden tasa-arvoisuus kasvaa. Joskus naisten tai miesten keskiarvot tietyissä ilmiöissä kasvavat tai vähenevät tasa-arvon lisääntyessä, mutta tulokset ovat hyvinkin vaihtelevia ja epäjohdonmukaisia. Esimerkiksi asenteissa ja kiinnostuksessa tieteitä kohtaan poikien keskiarvot eivät olleet millään tavalla yhteydessä maiden tasa-arvoisuuteen. (Ilmarinen ja Lönnqvist 2024.)

Uudelleenanalyysi Stoetin ja Gearyn artikkelin erotuslukuihin perustuvista löydöksistä asettaa myös heidän esittämänsä selitysmallin poikien “luontaisesta valikoitumisesta” STEM-aloille tasa-arvoisemmissa maissa kyseenalaiseksi. Tyttöjen kohdalla tieteisiin liittyvä minäpystyvyys ja tieteestä nauttiminen oli alhaisempaa tasa-arvoisemmissa maissa, mutta kiinnostus tieteitä kohtaan ei tytöilläkään vaihdellut maan tasa-arvon mukaan. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan ihmisen luottoa omiin kykyihinsä tietyssä tehtävässä tai aihepiirissä.

Lisähankaluutena kaikessa havaintoyksikköinä maita käyttävässä tutkimuksessa ovat yksittäisiin maihin liittyvät yleistykset useiden maiden perusjoukkoa koskevien analyysien perusteella. Vaikka esimerkiksi tyttöjen keskimääräisen minäpystyvyyden keskiarvo olisi tiedeosaamisen kohdalla yhteydessä maiden tasa-arvoon, ei se tarkoita, että jokaisessa korkean tasa-arvon maassa tyttöjen tiedepystyvyys olisi matalaa vaan että näiden kahden asian välillä on todennäköisyysperusteinen mutta usein melko epätäydellinen yhteys.

Sukupuolten eroa STEM-aloilla koskeva valtaisa tutkimuskirjallisuus voidaan luokitella monin eri tavoin. Väitöstutkimuksessaan Susanna Bairoh esittää, että sukupuolten eroa koskevat selitykset voidaan luokitella viiteen ryhmään: Ensimmäinen on matemaattiset kyvyt ja pystyvyysuskomukset, toinen kiinnostus, motivaatio ja urapreferenssit. Kolmanteen ryhmään kuuluvat stereotypiat, vinoumat ja syrjintä, neljänteen maskuliininen kulttuuri ja viidenteen maskuliinisuuden ja STEM-osaamisen kietoutuminen yhteen. (Bairoh 2023.)

Koska tasa-arvon paradoksi nojaa psykologisen tutkimuksen piirissä kehitettyyn odotusarvoteoriaan, sukupuolten välisen eron STEM-aloilla nähdään enimmäkseen johtuvan yksilöiden valinnoista, joihin jossain määrin vaikuttavat ympäristötekijät, kuten maan taloudellinen vauraus. Monet valtavirran tutkijat kuitenkin nostavat esiin erilaisten kontekstuaalisten ja rakenteellisten tekijöiden merkityksen (esimerkiksi Kanny 2014). Lisäksi kriittisiä näkökulmia edustavat tutkijat korostavat, miten esimerkiksi stereotypiat sekä oppilaitosten ja työpaikkojen kulttuuri vaikuttavat kiinnostuksen kohteisiin ja valintoihin (Seron ym. 2016; Wynn ja Correll 2018).

Väitöstutkimuksessaan Bairoh päätyy siihen, että sukupuolten välistä eroa STEM-aloilla Suomessa selittävät vahvimmin miesten paremmuutta vahvistavat stereotypiat, miehiä suosiva kulttuuri ja miehisyyden kietoutuminen yhteen matematiikan ja tekniikan osaamisen kanssa. Näiden vuoksi naisilla on heikommat pystyvyysuskomukset ja vähäisempi kiinnostus STEM-opintoja ja työuraa kohtaan sekä hauraampi identiteetti STEM-ammattilaisina. (Bairoh 2023.)

Syitä sukupuolten väliseen eroon eli naisten aliedustukseen tekniikassa tai STEM-aloilla on pohdittu lukuisissa tutkimuksissa ja selvitysraporteissa ympäri maailman jo useampien vuosikymmenten ajan. Miksi tämä aihe jatkuvasti kiinnostaa niin tutkijoita kuin muitakin toimijoita?

Tekniikkaa on kaikkialla ympärillämme, ja se on elintärkeää tämän päivän ja huomisen ongelmien ratkaisemisessa. Parempaan tekniikkaan tarvitaan erilaisia osaajia, taustoja ja näkökulmia, koska tekniikan kehittämiseen liittyy aina valintoja. Lisäksi STEM-alat ovat keskeisiä kestävän talouskasvun ja tuottavuuden kannalta. Esimerkiksi vihreä siirtymä vaatii tuhansia uusia osaajia jo lähivuosina.

Tasa-arvon näkökulmasta kaikilla tulee olla samat mahdollisuudet hakeutua haluamilleen aloille kykyjensä ja kiinnostustensa mukaisesti. Kun stereotypiat vahvistavat käsityksiä miesten ylivertaisuudesta matematiikassa, maskuliiniset kulttuurit suosivat miehiä ja miehisyyden ja STEM-osaamisen välinen yhteys nähdään vahvana, ei ole yllättävää, että Suomessakin STEM-alat pysyvät miesvaltaisina.

Kun naiset hakeutuvat miehiä harvemmin STEM-aloille, ovat naisten mahdollisuudet saada näitä kiinnostavia ja usein hyvin palkattuja töitä miehiä heikommat. Kuitenkin varsinkin tekniikan alalla naisten urakehitys ja palkka ovat silti heikompia kuin miehillä. Lisäksi naiset ja erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat kokevat miehiä enemmän syrjintää ja häirintää niin opiskeluissa kuin työelämässäkin (Bairoh ja Putila 2021).

Jotta pystymme tarttumaan näihin ongelmiin, on keskeistä ymmärtää niiden laajuus ja moninaiset syyt. Tasa-arvon paradoksi, mikäli sitä yleensä onkaan, ei tarjoa tähän työkaluja.

•

Lue myös:

Naisia tekniikan eturintamassa – Jenny Markelin-Svenssonin ja Aino Pekkarisen tarinat

Naisten ja miesten eläke-ero on sitkeä ja hitaasti kapeneva

Tähtitieteen naiset näkyviksi

•

Haluatko pysyä kärryillä uusimmista tiedeartikkeleista? Tilaa Tieteessä tapahtuu -uutiskirje!