Uutisten sääkartat kertovat värityksellään olennaisia asioita lämpötiloista. Kesällä toivotaan maltilliseen punaiseen vivahtavia sävyjä ja talvella jännitetään sinisen tummenemista. Lihavuutta kuvastava maailmankartta ei tarjoa vaihtelua, sillä se on jämähtänyt punaiseksi: Lihavuus on levinnyt voimakkaasti valtaosaan maailman maista. Suomessakin jo joka neljännellä on merkittävästi lihavuutta ja 60 prosentilla on joko lihavuutta tai ylipainoa.

Helsingin yliopiston lihavuustutkija, HUSin sisätautien erikoistuva lääkäri Sini Heinonen on perillä globaalista ongelmasta. Hän tekee perustutkimusta HUSin Lihavuustutkimusyksikössä professori Kirsi Pietiläisen tutkimusryhmässä.

Heinosen tutkimus on noteerattu laajalti. Vastikään lihavuuslääkkeistään tunnettu tanskalainen lääkejätti Novo Nordisk myönsi Heinosen tutkimukselle 1,5 miljoonan euron tutkimusrahoituksen. Rahoitusta on virrannut muistakin lähteistä, samoin palkintoja. Vuonna 2024 Heinonen nimettiin Euroopan diabetestutkijoiden nousevaksi tähdeksi, ja sitä edeltävänä vuonna hän pokkasi Euroopan lihavuustutkijoiden nuoren kliinisen tutkijan tittelin.

Lihavuutta tutkitaan kiivaasti ympäri maailman, mutta miksi tunnustuksia satelee juuri Suomeen?

”Olemme aloittaneet lihavuustutkimuksessa asioita, jotka osuvat tähän hetkeen. Haluamme esimerkiksi löytää sellaisia molekyyleja, jotka aktivoivat sekä kylläisyyttä että rasva- tai lihaskudoksen energia-aineenvaihduntaa”, Heinonen vastaa.

Suomessa tehdään kokonaisvaltaista tutkimusta, johon kuuluu muun muassa kehonkoostumusmittauksia, verikokeita, ateria- ja sokerirasitustestejä, kudosnäytteiden ottoa sekä elintapojen selvittelyä. Potilaita myös seurataan tutkimusten jälkeen tiiviisti ja ohjeistetaan laihduttamisessa.

”Tutkimus on meillä laadukasta. On uusimmat teknologiat ja paljon halukkaita, jotka sitoutuvat tutkimuksiin vuosiksi. Tämä lisää tutkimuksen luotettavuutta”, Heinonen sanoo.

Lihavuustutkijoiden yhtenä tavoitteena on kehittää lääkkeitä, jotka jäljittelevät lihavuuskirurgian vaikutuksia. Ne ovat nimittäin kiistatta hyviä. Kirurgian seurauksena potilaan paino pysyy tavoitepainossa leikkauksen jälkeen, kun taas dieettien jälkeen paino palaa lähes aina alkuperäisiin lukemiinsa.

Suotuisat vaikutukset perustuvat muun muassa siihen, että lihavuuskirurgia nostaa aivojen kylläisyyshormonien ja laskee nälkähormonien tasoja. Ihminen on aterian jälkeen kylläinen ja tyytyväinen, minkä seurauksena paino pysyy matalana. Dieettiä noudattava laihduttaja ei sen sijaan tunne samaa kylläisyyttä aterian jälkeen, vaan nälkähormonit lisääntyvät ja aivot saattavat siten luulla elimistön näkevän jopa nälkää.

”Näiden biologisten mekanismien takia dieetin jälkeen on kamalan vaikea vastustaa kovaa nälkää. Ihminen syö itsensä automaattisesti takaisin alkupainoonsa.”

Mitä siis kirurgiassa tapahtuu ja miten samanlaisiin tuloksiin yllettäisiin lääkkein ilman kirurgin veitsen vaikutusta, joka on vain harvojen ulottuvilla?

Heinonen on löytänyt oman viisasten kivensä ihmisen rasvakudoksen energiakeskuksista, mitokondrioista. Niihin hän päätyi vuonna 2017 valmistuneessa väitöskirjatutkimuksessaan, jossa hän tutki professori Kirsi Pietiläisen johdolla harvinaisia identtisiä kaksosia, joista toisella oli lihavuus ja toinen oli normaalipainoinen.

Tutkimusaineistonaan Heinonen käytti professori Jaakko Kaprion kokoamaa ainutlaatuista suomalaista kaksostutkimusta, josta professorit Pietiläinen ja Aila Rissanen olivat koonneet kattavan identtisten, mutta eripainoisten kaksosten kohortin.

”Havaitsimme, että lihavuudessa mitokondriot toimivat huonosti rasvakudoksessa. Jo silloin ajattelin, että olisi kiinnostavaa selvittää, miten mitokondrioiden toimintaan voidaan vaikuttaa.”

Sitä hän nyt selvittää Biomedicumin laboratoriossa Helsingin Meilahdessa.

Heinonen keskittyy päivätyössään siihen, miten ihmisen rasvakudoksen mitokondriotoimintaa voitaisiin lisätä ja laihtumista siten edistää.  

”Etsimme plasmasta molekyylejä, joiden tasot ovat muuttuneet lihavuuskirurgian jälkeen. Haluamme tietää, mitä ne tekevät rasvakudokselle ja nimenomaan sen energia-aineenvaihdunnalle. Veren molekyylit voivat olla suolistohormoneita, muita aineenvaihduntatuotteita tai peräisin esimerkiksi suoliston mikrobistosta.”

Laboratoriossa Heinonen kasvattaa rasvasoluviljelmiä. Hän eristää ihmisen luovuttamasta rasvakudoksesta rasvasolujen esiastesoluja ja kasvattaa niitä rasvasolun tyyppisiksi.

”Kun solut muistuttavat riittävästi rasvasoluja, niille voi antaa kirurgian jälkeen veressä kohonneita molekyylejä, esimerkiksi sappihappoja tai suolistohormoneita, ja katsoa, aktivoivatko nämä mitokondrioita. Voimme muun muassa mitata mitokondrioiden määrää, muotoa ja hengitystä ja solun rakenneosia ja nähdä, mitä aineita solut erittävät hoitojen jälkeen.”

Jos tutkimuksessa avautuu mahdollisuus uuden lääkemolekyylin kehittämiseen, sitä testataan ensin hiirikokeissa.

Yksi iso askel lihavuuden hoidossa Suomessa tapahtui vuonna 2016, kun HUSin ja professori Kirsi Pietiläisen perustama Painonhallintatalo alkoi tarjota digitaalista vuoden kestävää valmennusta terveelliseen laihduttamiseen ja painonhallintaan.

”Samoihin aikoihin Suomessa markkinoille tulivat ensimmäiset suolistohormonipohjaiset lihavuuslääkkeet, kuten liraglutidi ja myöhemmin semaglutidi. Yhtäkkiä meillä oli myyntilupia lääkkeille, joilla voidaan hoitaa lihavuutta.”

Lihavuuden estäminen on kuitenkin aina hoitoa tehokkaampaa.

”Asiasta pitäisi puhua aikaisessa vaiheessa ja panostaa lihavuuden estoon jo lapsilla ja nuorilla. Lisäksi elinympäristöllämme on suuri vaikutus siihen, millaisia valintoja arjessa ihmiset pystyvät tekemään.”

Tavallinen lihavuus on tuhansien geenien yhdistelmä, joka yhdessä ympäristötekijöiden kanssa altistaa yltäkylläisessä ympäristössä lihomiselle. Lihavuus liittyy myös moniin muihin sairauksiin, kuten sydäntauteihin, tyypin 2 diabetekseen, aineenvaihdunnan heikentymiseen, syövän lisääntymiseen ja tuki- ja liikuntaelinten ongelmiin sekä masennukseen.  

”Jos lihavuutta estetään ja hoidetaan, moni muukin sairaus vähenee”, Heinonen korostaa.

•

Kuvan lähde: Helsingin yliopisto

• 

Lue myös:

Kehopositiivisuusaktivismin ensimmäinen aalto Suomessa

Lääkeaineiden ”perillesaannin” haasteet ja ratkaisut

Voidaanko päihderiippuvuuksiin ja lihavuuteen kehittää lääkehoitoja?