Kapitalismi ja oikeistolaisuus yleensäkin näyttävät päässeen lähes kaikkialla niskan päälle, kun vasemmistolaisuus ja muut kapitalismia vastustavat aatteet ja liikkeet ovat lakastuneet ja siirtymässä historian romukoppaan.

Kaikki eivät kuitenkaan ole luovuttaneet, ja marxilaisesta perinteestä ponnistava mutta samalla omaa tietään kulkenut Erik Olin Wright (1947–2019) oli yksi heistä.

Entinen sosiologian professori aloittaa kirjansa kyseenalaistamalla väitteen, jolla kapitalismi yleensä perustelee omaa erinomaisuuttaan verrattuna muihin yhteiskuntajärjestelmiin: kapitalismi on teknisten innovaatioiden avulla nostanut ihmisten elintason niin korkealle, että köyhälläkin on enemmän tavaroita kuin entisaikoina rikkailla ja vieläpä sellaisia, joista ei osattu edes uneksia ennen kapitalismin voittokulkua. Esimerkiksi älypuhelin löytyy melkein jokaisen taskusta tai laukusta.

Kuitenkin maailmassa on yhä köyhyyttä, jopa lapsiköyhyyttä, vaikka köyhyys olisi mahdollista poistaa kokonaan. Työ on yksitoikkoista raadantaa monille, vaikka tämäkin voitaisiin siirtää jo historiaan. Ja vaikka korkeasti koulutetut saavat yleisesti ottaen hyvää palkkaa ja heidän työnsä on itsenäistä, työnantaja määrää linjat ja rajat.

Suurin osa teknisistä laitteista on tarpeettomia. Ne tyydyttävät vain turhamaisuutta ja tuhoavat ympäristöä. Ja monet hienot laitteet älypuhelimia myöten teetetään kehitysmaiden hikityöpajoissa kaukana länsimaisten kuluttajien selkien takana.

Voisi vielä lisätä, että kunnia elintason nousun teknisestä perustasta ei kuulu kapitalismille, vaan tieteelle ja etenkin perustutkimusta harjoittaville uranuurtajille – joista monet ovat vastustaneet kapitalismia ja kannattaneet sosialismia. Kapitalismi on vain osannut hyödyntää tieteen tuloksia kaupallisesti.

Mutta millä vastustaa nykyistä globaalit mittasuhteet ottanutta suuryritysten hallitsemaa kapitalistista järjestelmää, kun kommunismikin on liki kaatunut? Kirja esittelee viisi erilaista mallia ja strategiaa: kapitalismin hajottaminen, kesyttäminen, vastustaminen, siitä pakeneminen ja sen rapauttaminen.

Kapitalismin hajottaminen on tuttua esimerkiksi Neuvostoliitosta. Se johti siellä vielä suurempiin tragedioihin kuin se, minkä kommunistinen vallankumous alun perin pyrki kumoamaan. Vaikka Wrightin ajattelun taustalta voi helposti huomata marxilaisuuden vaikutuksen, hän ei ajattele, että historia kulkisi välttämättä kohti tiettyä valmista päämäärää.

Toisessa kapitalismin vastustamisen strategiassa kapitalismia kesytetään pala palalta. Siinä rajoitetaan yritysten valtaa yhteisen hyvän vuoksi. Sosiaalidemokratia lienee tästä tutuin esimerkki.

Kapitalismin vastustajat taas liikkuvat hekin kapitalismin sisäpuolella, ja he vetoavat eliittiin protesteilla. Elokapina edustaa tätä näkyvimmin nykypäivänä.

Kapitalismia paetaan etenkin uskonnollisissa yhteisöissä. Kapitalismin pakenemisen iskulauseena voisi toimia hippien iskulause ”kytke, viritä ja tipahda”.

Mutta miten nämä kapitalismin rapauttamisen strategiat toimivat ja sopivat 2000-luvun antikapitalistille, kun esitellyt keinot ovat peräisin 1900-luvulta – ja ovat kaiken lisäksi osoittautuneet tehottomiksi?

Kirja toteaa, että kapitalismia kampittavien mallien ongelmana on ollut, että niitä on käytetty erikseen ja toisistaan irrallaan olevien ryhmien toimesta. Eri liikkeet ovat taistelleet vain omiensa ja omien aatteidensa puolesta: mustat mustien puolesta, naiset naisten, työläiset työläisten, luonnonsuojelijat luonnon ja niin edelleen.

Kirjan esittelemä viides malli tuo ratkaisun ongelmaan. Kapitalismin rapauttaminen ei ole yksi vaihtoehto neljän muun rinnalla vaan niiden synteesi. Siinä edellä esitellyt eri strategiat ja niitä käyttävät ihmiset yhdistetään, jolloin yhdessä ne pystyvät kirjan mukaan muuttamaan ja murtamaan kapitalismin ylivallan.

Kapitalismia muutetaan, kun kapitalismin kesyttäjät toimivat valtion tasolla, työläiset lakkoilevat ja aktivistit protestoivat sekä tekevät muita tempauksia. Kapitalismin oravanpyörästä pakenevilla taas on oiva mahdollisuus kehitellä erilaisia vaihtoehtoisia elämäntapoja ja yhteisöjä.

Kirjavan joukon saaminen saman lipun alle ei välttämättä ole yksinkertaista. Wrightin mukaan vapaus, tasa-arvo ja inhimillinen arvokkuus muodostavat kuitenkin sen arvojen pyhän kolminaisuuden, mitä kaikki kannattavat. Joskin näitäkin voidaan tulkita eri tavoin nykyisessä pirstaloituneessa maailmassa, mitä Wright ei ehkä tarpeeksi huomioi.

Kirjassa mainitaan myös ympäristö yhtenä kapitalismin uhrina. Tätä voitaisiin täsmentää toteamalla, että koko kapitalismi ja sen kehitys perustuvat rajattoman ja loputtoman talouskasvun ihanteeseen. Tämä tarkoittaa samalla luonnon rajatonta ja loputonta hyväksikäyttöä.

Kirjassa ei osata nähdä ja ottaa luontoa mukaan kapitalismia rapauttavaan verkostoon. Tämä on ymmärrettävää, koska ”luonnon vastarinta” ja luonnonmullistukset olivat kirjaa kirjoitettaessa vielä suhteellisen heikkoja ja paikallisia. Englanninkielinen alkuteos on julkaistu vuonna 2019, mutta äärimmäiset sää-ilmiöt ovat lisääntyneet ja vahvistuneet 2020-luvulla.

Kapitalismin ja sen ylpeyden, talouskasvun aikakausi alkaa olla ohi, ja suuri ja ratkaiseva kapitalismin kaataja saattaa olla tuo riistetyistä riistetyin – luonto itse.

Luonto pakottaa pian röyhkeimmän ja ahneimmankin kapitalistin huomaamaan kapitalismin perimmäisen mielettömyyden ja siirtymään kulutuskulttuurista henkisiä arvoja vaalivaan kohtuuden kulttuuriin, mikäli ei ole jo myöhäistä.

•

Lue myös:

90-luvun laman uhri – Ansiokas historiikki työväen osuustoiminnan vaiheista

50-luvulla kirjoitettu klassikko entistäkin ajankohtaisempi – Herbert Marcuse visioi aikaa, jolloin koneet vievät ihmisten ajan

Uusi tietokirja tarjoaa näkymiä Kiinan suurvallan todellisuuteen