Tutkimus- ja innovaatiopolitiikan panostukset ovat Suomessa jääneet jälkeen monista kehittyneistä maista. Koulutuksen taso on laskenut, yliopistojen rahoitus jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista ja tuottavuuden kehitys ollut verrokkimaita hitaampaa.

Suomessa on kuitenkin nyt havahduttu tutkimus- ja innovaatiopolitiikan tärkeyteen talouspolitiikan keskeisenä osana. Eduskuntapuolueet ovat saaneet aikaan tätä koskevan yhteisymmärryksen parlamentaarisessa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan työryhmässä.

Eduskuntapuolueiden tarkoitus on nostaa T&K-panostusten euromäärä 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja puolueet ilmoittavat, että tulevassa hallituksessa T&K-rahoituksesta ei leikata vaan sitä lisätään suunnitelman mukaisesti. On myös sovittu, että uuden hallituksen ohjelmassa tulevat päätettäviksi tutkimus- ja innovaatiotoiminnan linjaukset.

Minne menet tutkimus- ja innovaatiopolitiikka -raportissa Antti Alaja ja Tarmo Lemola esittävät tutkimuksellista pohjaa sille, mikä merkitys T&K-politiikalla on. He myös kokoavat historiallisen katsauksen toiminnan kehittymisestä, kansainvälisten instituutioiden roolista sekä uusien kriisien merkityksestä tutkimus- ja innovaatiotoiminnalle. He perustelevat, minkä vuoksi tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa tarvitaan uutta suuntaa, sisältöä ja toimintatapoja.

Kirjoittajat esittävät, että tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tavoitteeksi ei enää riitä keskittyminen talouskasvuun. Sen rinnalle ovat nousseet kestävän kehityksen haasteet ja ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu.

He korostavat tarvetta laaja-alaiseen lähestymistapaan ja siihen, että huomiota tulisi kiinnittää sosioteknisiin järjestelmiin, kuten liikenne-, energia- ja ruokajärjestelmiin. Tämän takia tutkimus- ja innovaatiojärjestelmä on uusien haasteiden ja muutostarpeiden edessä.

Alaja ja Lemola esittävät, että on ajankohtaista kytkeä innovaatiopolitiikka kestävään kehitykseen ja maailmanlaajuisten suurten haasteiden ratkaisuun. Tämä edellyttää TKI-investointien kohdentamista vaikuttavasti ja uusia toimintatapoja. Nykyistä järjestelmää pitäisi tarkastella murrosvaiheessa avoimesti kokonaisuudessaan uudelleen.

Erikseen he nostavat esiin pääomasijoitustoiminnan, joka on jäänyt tutkimusjärjestelmän tarkastelujen ulkopuolelle. Valtion pääomasijoitustoiminnan tulisi olla kiinteä osa tutkimus- ja innovaatiotoiminnan edistämistä ja sen rahoituksen lisäämistä. Pääomasijoittajien rooli on otettava huomion, sillä ne voivat tarjota suoraa ja välillistä tutkimus- ja innovaatiorahoitusta yrityksille.

Huomiota saa myös se, että suunniteltu tutkimustoiminnan kasvu vaatii tekijänsä, osaavat tutkijat. Koulutuksen kehittäminen, yliopistorahoituksesta huolehtiminen ja perustutkimuksen kehittäminen ovat osa tutkimus- ja innovaatiotoiminnan perustaa. Uusia osaavia tekijöitä tarvitaan paljon.

Raportti esittää, mitä nyt pitää tehdä. Tutkimus- ja innovaationeuvosto, joka toimii pääministerin johdolla, pitää elvyttää. OECD on liputtanut niin sanotun transformatiivisen innovaatiopolitiikan puolesta, ja siinä valtion rooli on suunnitella radikaalien tutkimus- ja innovaatiovetoisten rakenteellisia muutoksia. Tämän prosessin johtaminen sopisi neuvostolle.

Muutosten pohjaksi pitäisi pikaisesti laatia kansallinen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan visio ja strategia. Murrostilanteessa pitäisi tarkastella myös avainorganisaatioiden, Suomen Akatemian ja Business Finlandin, uudistamistarpeita sekä niiden välistä työnjakoa ja yhteistyötä. Myös varallisuutensa takia suojaan jäänyt Sitra pitäisi ottaa pohdintaan mahdollisen uudelleen organisoinnin kohteena.

Tekijät korostavat, että pitäisi olla laaja-alaisia ohjelmia, joissa eri toimijoiden, yritysten, päätöksentekijöiden ja kansalaisten vuorovaikutus toteutuu. Myös pitkän aikavälin perustutkimuksella on suunnatonta merkitystä.

Alajan ja Lemolan raportti tulee oikeaan aikaa, koska uutta hallitusohjelmaa kirjoitetaan pian. Sitä soisi luettavan ja sen soisi kuluvan hallitusohjelman tekijöiden käsissä. Raportti on perusteellinen analyysi tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tilasta sekä uusista haasteista, ja se ottaa tukea kansainvälisestä kokemuksesta.

Tekijät tuntevat suomalaisen tutkimus- ja innovaatiopolitiikin hyvin, ja heidän ehdotuksensa ovat hyvin perustultuja ja esitettyjä. Raportti on tähän päivään erinomainen. Kunpa se ei jäisi pölyttymään hyllyyn.

•

Lue myös:

TKI-arvioinnin vuosikymmenet – arviointeja arviointien perään

TKI-toiminnan tietämyksen hallinta – missä olemme ja mitä on näkyvillä?

Yliopistouudistuksen puolustuspuheenvuoro – Thomas Wilhelmsson kertoo uudistuksen ajasta