Apulaisprofessori Anitta Kynsilehdon keskeisiä tutkimusteemoja ovat maahanmuutto ja turvapaikkakysymykset, jotka herättivät hänen kiinnostuksensa jo nuorena.

1990-luvun alussa Rovaniemelle saapui turvapaikanhakijoita, joille perustettiin vastaanottokeskus. Kynsilehdon perhe oli mukana sen toiminnassa. Kynsilehto havaitsi jo silloin, ettei raja- ja oleskelulupapolitiikka kohtele ihmisiä samalla tavalla.

Muutamaa vuotta myöhemmin Kynsilehto vietti välivuoden Ranskan Marseillessa. Hän ystävystyi siellä monen Pohjois-Afrikasta muuttaneen kanssa ja osallistui Ranskan maahanmuuttopolitiikkaa vastustaneisiin mielenosoituksiin.

Elämän varhaiset kohtaamiset ja ystävien kautta konkretisoitunut systeeminen epäoikeudenmukaisuus ovatkin viitoittaneet Kynsilehdon akateemista polkua rauhantutkimuksen suuntaan. Nykyään hän työskentelee Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa.

Keskeistä rauhantutkimuksessa on tietenkin rauhan mutta myös konfliktin käsite. Usein tutkimus käsittelee sitä, miten väkivalta ja väkivallattomuus ilmenevät rauhan ja konfliktien yhteenkietoutumissa.

Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa tehdään monitieteistä tutkimusta, joka liittyy sotiin, konflikteihin ja rauhanprosesseihin. Rauhantutkimuksen ytimessä on väkivallan kerrostumien analysointi, ymmärtäminen ja purkaminen.

Tutkimuskeskus on pyrkinyt myös valtavirtaistamaan feministisen rauhantutkimuksen näkökulmia. Feministinen rauhantutkimus korostaa, että väkivalta on jatkumo, eikä se siksi rajaudu vain yhteen paikkaan.

”Tutkijoina meidän tulisi ajatella väkivallan erilaisia skaaloja lähtien yksittäisistä kehoista aina kansainväliseen systeemitasoon,” Kynsilehto tarkentaa.

Anitta Kynsilehto on huomannut, että konflikteista keskustellaan julkisuudessa tyypillisesti sotilasstrategian näkökulmasta. Usein ääneen pääsevät sotatieteilijät, jotka ruotivat Venäjän presidentti Vladimir Putinin mielenliikkeitä tai arvuuttelevat sotilasjoukkojen seuraavia askelia. Sen sijaan rauhantutkijoiden asiantuntijanäkökulmia on Kynsilehdon mukaan sivuutettu valtamediassa. Ilmiö ei ole uusi eikä rajoitu vain Suomeen.

Kynsilehto kertoo esimerkiksi, että Venäjän hyökättyä täysimittaisesti Ukrainaan keväällä 2022 Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskukseen otettiin yhteyttä lähinnä silloin, kun mediassa haluttiin kuulla asiantuntijakommentteja seksuaalisesta väkivallasta, jota venäläiset sotilaat olivat kohdistaneet siviileihin. Muulloin äänessä pysyivät ensisijaisesti sotatieteilijät ja ulkopolitiikan asiantuntijat.

Samaten Kynsilehto on huomannut, ettei rauhantutkijoita usein pidetä samalla tavalla poliittisesti sitoutumattomina kuin muita konfliktintutkijoita. Etenkin oikeistotaustaisten tutkijoiden kommentteja saatetaan Kynsilehdon mukaan pitää mediassa usein neutraaleina siitäkin huolimatta, että osa heistä on aktiivisesti mukana myös politiikassa.

Kynsilehto peräänkuuluttaa akateemista reflektointikykyä.

”Kelle tahansa tutkijalle olisi terveellistä miettiä, miksi tutkii juuri niitä asioita kuin tutkii, ja miksi juuri tietyistä tulokulmista. Miksi joihinkin asioihin ottaa kantaa ja joihinkin toisiin taas ei?”

Julkisesta keskustelusta Kynsilehto nostaa esiin useita ongelmia. Ensinnäkin konsensushakuisuus on saanut paljon tilaa, mikä näkyy esimerkiksi siinä, kuinka kriittisemmät äänet sivuutetaan tai kyseenalaistetaan helposti.

Ilmiö näkyi esimerkiksi vuoden 2024 käännytyslakia koskevassa keskustelussa. Eduskunta puski kiistellyn lain läpi, vaikka suuri enemmistö oikeustieteilijöistä totesi valmisteltavan lain olevan lainvastainen.

”Päätöksentekohan perustuu sellaiseen tutkittuun tietoon, joka miellyttää päätöksentekijöitä, mikä ei sinänsä ole yllätys kellekään”, Kynsilehto toteaa.

Poliitikkojen on reagoitava nopeasti ja tehtävä päätöksiä vajavaisilla tiedoilla, mutta siitä huolimatta – tai juuri sen vuoksi – hän peräänkuuluttaa laajaa ja moninäkökulmaista julkista keskustelua.

Suomi on liittynyt sotilasliitto Natoon, mistä koituu mittavia velvoitteita ja muita seurauksia, mutta Kynsilehdon mielestä niistä ei keskusteltu tarpeeksi liittymisprosessin aikana. Hän nostaa esiin, että esimerkiksi Suomen mahdollisuudet olla välittämässä rauhaa muualla maailmassa voivat Nato-jäsenyyden myötä muuttua huomattavasti.

Myös Nato-jäsenyyteen kytkeytyvä Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus (DCA) on päätös, joka tulee vaikuttamaan Suomen tulevaisuuteen pitkällä aikavälillä merkittävästi.

”Sellainen pidemmän aikavälin jatkumoiden pohtiminen ja niistä keskustelu jäi prosessista kokonaan pois,” Kynsilehto toteaa.

Pitkän aikavälin seuraukset tulisi pitää mukana päätöksenteossa nykyistä paremmin. Puhumattomuus voi aiheuttaa hankaluuksia jo lähitulevaisuudessa, ja kasaantuneet ongelmat kohdataan vasta myöhemmin.

”Ennakoimattomuuden ja epävarmuuden tunnistaminen on ollut aika harvinaista mediakeskustelussa.”

Pitkäjänteisyyden puutteen lisäksi päätöksentekoa vaivaa Kynsilehdon mukaan historiattomuus. Politiikassa helposti ajatellaan, että tilanteet tulevat vastaan nyt ensimmäistä kertaa, eikä vastaavista tapauksista ole kertynyt kokemusta.

Kynsilehto toivookin päättäjiltä rohkeutta kuunnella tutkijoita.

”Monet tutkijat alasta riippumatta voisivat tuoda keskusteluihin pidemmän aikavälin ajattelua, jatkumoita.”

Tutkimustyön rinnalle Kynsilehto kaipaa tekemistä, joka vaatii keskittymistä ja vie ajatukset muualle. Hän liikkuu luonnossa ja harrastaa kulttuuria mutta on huomannut innostuvansa projektiluontoisuudesta: joka vuodelle löytyy uusi harrastus johon syventyä. Tänä vuonna se on ollut purjehdus.

Aiemmin Kynsilehto on valmistunut kansimiehen pätevyydellä vapaaehtoiseen meripelastukseen, joka kytkeytyy monin tavoin niihin teemoihin, joita hän työssään tutkii. Hän on urallaan tutkinut esimerkiksi kansainvälistä liikkuvuutta ja ihmisiä, jotka ovat pyrkineet Välimeren yli kohti Eurooppaa.

Käytännöllinen tulokulma vahvistaa kokonaisvaltaisempaa lähestymistä omaan tutkimusalaan.

”Olen päässyt sellaiseen positioon, jossa voin edistää itselleni tärkeitä asioita opettamalla, tutkimalla ja julkaisemalla. Mielestäni oppiminen on aina vastavuoroista, ja minulle on tärkeää päästä oppimaan lisää ja siinä samalla kyseenalaistaa itseni. Itsensä kyseenalaistaminen ja samaten kyseenalaistetuksi tuleminen on terveellistä.”

Kynsilehto uskoo vahvasti, että akateemisen toiminnan ja ympäröivän todellisuuden välillä on oltava yhteys. Hän on ollut vapaa-ajallaan mukana järjestötoiminnassa sekä tehnyt tutkimusta yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja rauhanliikkeen kanssa.

”Tutkimus tutkijoineen ei voi jäädä norsunluutorniin, vaan on lähdettävä mukaan toimintaan.”

•

Kuvan lähde: Anne Tuhkala.

•

Lue myös:

Militarismin sokaisemat suomalaiset – haastattelussa Noora Kotilainen

Kun virallinen Suomi vannoo luottamustaan Trumpin Yhdysvaltoihin, tutkijoiden on syvennettävä tilannekuvaa

Venäjän varjosotaa Euroopassa – hybridivaikuttamisen monet muodot

•

Haluatko pysyä kärryillä uusimmista tiedeartikkeleista? Tilaa Tieteessä tapahtuu -uutiskirje!