Miksi tutkijoiden sananvapaudella on väliä?

Image
Koristeellinen.

Miksi tutkijoiden sananvapaudella on väliä?

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan Oula Silvennoinen ja Henriikka Mustajoki muistuttavat, että vaikka tutkimustuloksia vastaan saa perustellusti hyökätä, tutkimuksen tekijää ei tule asettaa asiattoman kritiikin kohteeksi.
Oula Silvennoinen,
Henriikka Mustajoki
Image
Henriikka Mustajoki ja Oula Silvennoinen.
Henriikka Mustajoki ja Oula Silvennoinen.

Sananvapaus on yksi perusoikeuksista. Se on suhteellinen perusoikeus, eli sananvapauteen vetoamalla ei voi oikeuttaa muiden perusoikeuksien loukkaamista.

Sananvapaus on toimivan demokratian edellytys, ja kaikkien modernien yhteiskuntien toiminta rakentuu tieteen varaan. Ei ole sattumaa, että kaikki vähemmän vapaat ja avoimet yhteiskunnat rajoittavat sekä sananvapautta että tieteen vapautta.

Vapaa tiede voi kukoistaa vain oloissa, joissa tieteellisen uteliaisuuden kohteita ei poliittisesti rajoiteta ja joissa tieteenharjoittajat ovat vapaita puhumaan tutkimuksestaan ja tuloksistaan kenenkään estämättä.

Vapaan tieteen edellytys on, että tutkimuksen kohteista ja rahoituksesta päättää tiedeyhteisö ja että ulkopuolinen ohjailu pidetään mahdollisimman vähäisenä.

Kysymys on siitä, että vertaisyhteisöstä löytyvät ainoat asiantuntijat, jotka pystyvät arvioimaan toisten yhteisön jäsenten osaamista ja tuloksia. Samasta syystä putkiasentajat eivät pääse osallistumaan keskusteluun perinnöllisyystutkimuksen parhaista toteuttamistavoista, eikä juristien mielipiteillä ole painoarvoa, kun puhutaan putkiliitoksista. 

Tuloksista tiede kuitenkin vasta alkaa; tulokset ovat tieteellisen keskustelun ja kritiikin kohteina. Tämä keskustelu käydään sekin pääasiassa tiedeyhteisön sisällä, mutta monet tieteenalat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne aiheuttavat vilkastakin yleistä keskustelua.

Vapaan tieteen tunnusmerkki on sekin, että tulokset saattavat ärsyttää, raivostuttaa tai uhata olemassa olevia intressejä.

Keskustelu on hyvä asia, mutta tieteellistä keskustelua voidaan käydä vain tieteellisen keskustelun pelisäännöillä – sen argumentointia ja mielellään myös hyviä käytöstapoja noudattaen. Joka näistä lipsuu, menettää myös vakavasti otettavuutensa.

Jos tiede menettää kykynsä suututtaa ketään, se menettää myös vaikuttavuutensa. Vapaan tieteen tunnusmerkki on sekin, että tulokset saattavat ärsyttää, raivostuttaa tai uhata olemassa olevia intressejä. Silloin seurauksena on poikkeuksetta erilaista arvostelua, joka helposti erheytyy perustelemattomien asiattomuuksien puolelle.

Tieteeseen ja tutkimukseen liittyvään keskusteluun osallistujan kannattaa pitää mielessään tämä niin monen kodin seinälle kehystetty vanha mietelause: Perusteltu hyökkäys tutkimustuloksia vastaan on ok, perustelematon hyökkäys tutkimuksen tekijää vastaan ei ok.

Lue myös:

Kansalaistiede on keino, ei päämäärä

Tiede kuplissa 3/2023: Totuuden metsästäjät

Tieteen sensurointiyritykset ja tutkijoiden itsesensuuri uhkaavat akateemista vapautta

Oula Silvennoinen on asiantuntija Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan Tutkijoiden sananvapaus -hankkeessa.
Henriikka Mustajoki on Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri.