Rahoitushakemusten kirjoittamisesta on kirjoitettu lukuisia tekstejä ja oppaita, jotka sisältävät hyviä ohjeita ja vinkkejä laadukkaiden rahoitushakemusten laatimiseen. Kun tutkimusidealle lähdetään suunnittelemaan rahoitusta, on tärkeää tunnistaa sille oikea rahoituslähde ja peilata ideaa rahoitushaun tavoitteisiin.

Rahoituslähde tai -haku asettaa tutkimushankkeelle usein myös teknisiä vaatimuksia. Ne liittyvät esimerkiksi hankekumppaneiden määrään ja maantieteelliseen sijoittumiseen, tutkimushankkeen odotettuihin vaikutuksiin sekä tutkimusrahan käyttöön. Näihin on syytä tutustua tarkasti ennen hakemusprosessin aloittamista.

Oppaissa on myös avattu yleisesti, mitä rahoitushakemuksia kirjoittaessa kannattaa huomioida, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt miten rahoitushakemuksia kannattaa kirjoittaa. Onko rahoitushakemuksen tekstin tyylillä väliä sen laadun kannalta?

Rahoitushakemustekstien kielellistä analyysiä vaikeuttaa se, että hakemukset sisältävät usein salassa pidettäviä tietoja eivätkä ne siksi ole julkisesti saatavilla. Tällöin on mahdotonta kerätä kattavaa aineistoa rahoitushakemuksista ja tarkastella analyyttisesti niiden kieltä. Muutamia tällaisia analyyseja on kuitenkin pystytty tekemään ja julkaisemaan.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tehty pienen otoskoon tutkimus, jossa sokkoutettu arvioitsija pystyi erottelemaan hyväksytyn rahoitushakemuksen hylätystä tekstin diskurssin laadukkuuden perusteella (Boyack ym. 2018). Samojen tutkijoiden jatkotutkimuksessa tarkasteltiin noin 3 500 rahoitushakemusta, jotka oli lähetetty Yhdysvaltain terveysviraston rahoitusohjelmiin. Tutkijat arvioivat hakemusteksteistä niiden pituutta, selkeyttä, kielen sukupuolittuneisuutta, positiivisia ja negatiivisia tunteita ilmaisevien sanojen osuutta sekä tarinankaarta (Smith ym. 2019). Tässä tutkimuksessa vain tarinankaari korreloi rahoitushakemuksen menestyksen kanssa: tietynlainen tarinankaari näytti menestyvän rahoitushauissa muunlaisia paremmin.

Uusimmassa tutkimuksessa vuodelta 2022 hollantilaiset tutkijat analysoivat useaa muuttujaa yli 2 900 rahoitushakemustekstissä. He havaitsivat muun muassa, että analyyttinen kirjoitustyyli korreloi negatiivisesti hakemuksen menestyksen kanssa (van den Besselaar ja Mom 2022). Havainto on mielenkiintoinen, koska tieteellinen kieli on usein analyyttistä. Tässäkin tutkimuksessa kaikki rahoitushakemukset saivat korkeat pisteet analyyttisesta kirjoitustyylistään.

Kuitenkin hollantilaistutkimuksessa näiden analyyttisten tekstien joukossa parhaiten menestyivät ne hakemukset, joissa oli mukana tarinallisen kirjoittamisen elementtejä. Tarinallisuuden lisäksi hakemusten pisteytykseen näyttivät vaikuttavan positiivisesti myös lauseiden pituus sekä varmuutta ja syysuhdetta kuvaavien sanojen käyttö. Liian pitkät lauseet puolestaan vaikuttivat pisteytykseen negatiivisesti.

Toinen tapa tutkia tieteellisten tekstien kielen vaikutusta niiden menestykseen on analysoida jo julkaistujen tieteellisten tutkimusartikkeleiden kieltä suhteessa niiden viittausmääriin. Tällaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että tekstin selkeydellä, tarinallisuudella ja saavutettavuudella on merkittävä positiivinen vaikutus tutkimusartikkeleiden viittausmääriin (Hillier ym. 2016; Ryba ym. 2019). Yhdessä tutkimuksessa havaittiin myös, että näillä kielellisillä tehokeinoilla voidaan parantaa merkitsevästi tieteellisten abstraktien luettavuutta ja ymmärrettävyyttä (Ryba ym. 2021). Tämä havainto todennäköisesti selittää myös positiivisen vaikutuksen viittausmääriin: mitä vaivattomammin tutkija löytää tekstistä etsimänsä, sitä helpommin hän voi siihen tukeutua.

Mainittujen tutkimustulosten valossa on perusteltua ajatella, että kielellä ja kirjoitustyylillä on vaikutusta rahoitushakemusten menestykseen. Etenkin tarinallisuuden elementit nousevat näissä analyyseissä esille hyvinä kielellisinä tehokeinoina tekstin selkeyden ja luettavuuden parantamiseksi. Tämä ei kenties ole yllättävää ottaen huomioon, että ihmistä on usein kutsuttu tarinoita kertovaksi eläimeksi. Ihmiskunnan historiassa tarinat ovat olleet tärkeä keino tiedonvälittämisessä sukupolvelta toiselle, ja edelleenkin aivomme ovat sopeutuneet muistamaan ja ymmärtämään asioita tarinoiden kautta.

Yksinkertaisimmillaan tarinan voidaan ajatella olevan sellainen, että joku kertoo toiselle, mitä tapahtui. Tästä kertoja-lukija-tapahtuma-akselista on helppo löytää yhtäläisyys myös rahoitushakemusten luonteeseen: tutkija on kertoja, joka kertoo arvioitsijalle eli lukijalle, mitä hän tulee tutkimushankkeessaan tekemään.

Todellisuudessa tarinallisuus koostuu useista eri elementeistä, jotka ulottuvat kertojan tekemistä kielellisistä valinnoista lukijan odotuksiin ja tulkintaan asti. Miten siis voitaisiin käytännössä peilata rahoitushakemusten kirjoittamista näiden elementtien kautta ja tuoda niitä omaan kirjoittamiseen?

Yksi helpoimmin tunnistettavista tarinallisuuden elementeistä on aktiivinen toimijuus. Tarinat, kuten tutkimushankkeetkin, tapahtuvat aktiivisen toiminnan kautta. Tämän aktiivisen toimijuuden pitää myös välittyä rahoitushakemuksesta: mikään tutkimushankkeen toimenpide ei tapahdu itsestään! 

Eräs tieteellisen kirjoittamisen perisynneistä on perinteisesti ollut tekijyyden häivyttäminen tekstistä. Turvaudumme usein passiiviin etäännyttääksemme itsemme tieteen tekemisestä ja luodaksemme kuvan tieteen ja tulosten objektiivisuudesta. Rahoitushakemuksissa passiivin käytöllä on kuitenkin selvä negatiivinen vaikutus, koska se voi jättää arvioitsijalle epäselväksi, kuka on vastuussa tutkimushankkeen eri tehtävistä. 

Koska rahoitushakemuksia laaditaan usein englanniksi, alla on kaksi kuvitteellista esimerkkiä englanninkielisestä projektinhallintaan liittyvästä kappaleesta: 

Project meetings will be organised twice a year to monitor the progress of the project, and any possible delays are reported to the funding agency. 

The project management team meets twice a year to monitor the progress of the project and reports any possible delays to the funding agency. 

Projektitapaamisia järjestetään, ja projektitiimi tapaa. Vaikka ero näiden muotoilujen välillä on pieni, vivahde-ero on selvä. Alempi esimerkki ei jätä epäselväksi, kenen vastuulla on projektin seuranta ja mahdollisten viivästymisten raportointi rahoittajalle. 

Aktiivinen toimijuus läpi rahoitushakemuksen lisää myös tutkimushankkeen uskottavuutta: tehtävien ja vastuiden selkeä kirjaaminen osoittaa, että niistä on keskusteltu ja sovittu, ja jokaisella toimijalla on selkeä, perusteltu roolinsa hankkeessa sekä tehtäviinsä tarvittava osaaminen ja resurssit.

Toisena olennaisena tarinallisuuden elementtinä nousevat esille aika ja tapahtumien syy-seuraussuhteet. Siinä missä tarinat koostuvat sarjasta yksittäisiä tapahtumia, tutkimushankkeet ovat sarja erilaisia toimenpiteitä. Näiden tapahtumien tai toimenpiteiden listaus ei kuitenkaan vielä luo tarinaa, vaan tarina syntyy tapahtumien ja toimenpiteiden yhteyksistä: miten tutkimushankkeen yksittäiset toimenpiteet nivoutuvat loogisesti yhteen ja luovat yhtenäisen ja uskottavan kokonaisuuden?

Rahoitushakemuksissa tapahtumien ajallisuutta ja syy-seuraussuhdetta voidaan ajatella sekä mikrotasolla että makrotasolla. Mikrotasolla huomio kiinnittyy siihen, miten tekstissä tuodaan esille asioiden yhteydet. Tällöin kirjoittajana apuna ovat kielelliset tienviitat, jotka auttavat sitomaan yksittäisiä lauseita yhteen ja siten ohjaamaan lukijan ajatuksia kohti kokonaisuutta. Sanat, kuten furthermore, for example tai consequently, vihjaavat heti lukijalle, että tulevan lauseen ajatus juontuu kiinteästi sitä edeltävästä lauseesta. Sanat firstly tai lastly kertovat lukijalle, milloin jokin tietty ajatuskokonaisuus alkaa ja milloin se loppuu. Sanat however tai in contrast vievät lukijan ajatukset vastakkainasetteluun, jolloin tuleva ajatus on jollain tavalla ristiriidassa edellisen kanssa. Currently, previously tai in Europe puolestaan ankkuroivat ajatuksen tiettyyn aikaan tai paikkaan ja siten auttavat lukijaa hahmottamaan ajatuksen kontekstin.

Makrotasolla taas tarkoitetaan sitä, miten eri hankkeen toimenpiteet ovat yhteydessä toisiinsa. Tällä tasolla rahoitushakemuksen tarinan raamit, lähtökohta ja päämäärä löytyvätkin usein hakutekstistä. Lähtökohta on yleensä ratkaistava haaste tai ongelma ja päämäärä odotetut tuotokset tai vaikutukset.

Rahoitushakemuksen tehtävä on välittää rahoittajalle hakijan tarina siitä, miten hän aikoo ratkaista hakutekstin antaman ongelman ja saavuttaa sen asettamat tavoitteet. Rahoittajan tehtävä on sitten arvioida, pitääkö se hakijan tarjoamaa tarinaa uskottavana. Uskottavuuden kannalta on tärkeää, että rahoitushakemuksesta löytyy kertomuksen punainen lanka, joka kulkee yksittäisten tutkimustulosten ja toimenpiteiden kautta konkreettisiin tuotoksiin ja edelleen niiden synnyttämiin vaikutuksiin.

Usein ongelma ei kuitenkaan ole varsinaisesti epäuskottavuus, vaan se, että tarinan uskottavuutta on vaikea arvioida. Yleensä tämä johtuu siitä, että hakemuksissa ei ole tarpeeksi yksityiskohtaisesti kuvattu suunniteltuja toimenpiteitä, jolloin on mahdotonta päätellä, miten ne kuljettavat tarinaa kohti päämäärää. Esimerkiksi työpajojen järjestäminen toimenpiteenä ei itsessään kuljeta tarinaa eteenpäin, jos hakemuksesta ei käy ilmi, kuinka monta ja miksi niitä järjestetään, milloin, missä, kenelle ja kenen toimesta sekä mitkä ovat niiden odotetut lopputulokset ja mitä niiden järjestämisestä seuraa.

South Park -animaatiosarjan luojat Matt Stone ja Trey Parker kertoivat New Yorkin yliopistossa pitämässään kirjoitusseminaarissa, että heidän yksinkertaisin sääntönsä tarinoiden luomiseen on korvata sanapari and then sanalla therefore. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaisen tarinan osan tulisi johtaa loogisesti tarinan seuraavaan osaan: X happens, so therefore Y happens. X tapahtuu, joten Y tapahtuu.

Koska rahoitushakemukset ovat alisteisia rahoittajan hakutekstille, Stonen ja Parkerin ohje voidaankin projektin suunnittelussa kääntää toisinpäin: Y needs to happen, so therefore X needs to happen. Tällainen ajattelutapa hakemusta kirjoittaessa ohjaa ajattelua hankkeen toimenpiteiden vaikuttavuuden suuntaan: hankkeen yksittäiset toimenpiteet nivoutuvat yhteen palvellen jotain tarkoitusta.

Kolmantena ja ehkä tärkeimpänä tarinallisuuden elementtinä rahoitushakemusten kontekstissa on itse tarinan lukija eli arvioitsija. Ensinnäkin arvioitsijan on ymmärrettävä kertomamme tarina. Edellä jo mainitut kielelliset asiat, kuten aktiivisen kielen ja kielellisten tienviittojen käyttö, ovat yksiä keinoja lisätä tekstin ymmärtämistä, mutta niiden lisäksi on hyvä tunnistaa myös muita keinoja.

Yleisimpiä ongelmia rahoitushakemuksissa on liiallisen ammattikielen käyttäminen. Ilmiö on havaittavissa usein myös tieteellisissä esityksissä. Osaamme kertoa tutkimuksestamme rennosti ja ymmärrettävästi seminaarin lounaspöydässä, mutta kun menemme seminaarissa esiintymään, vaihdamme puhetyylimme jäykäksi asiantuntijapuheeksi.

Tietysti hakemuksesta on välityttävä, että tunnemme oman alamme termit ja käsitteet, mutta hakemusta kirjoittaessa on hyvä muistaa, että arvioitsijat ovat harvoin juuri saman alan asiantuntijoita. Arvioitsijat ovat usein myös kiireisiä. He saattavat lukea oman päivätyönsä ohessa kymmeniä hakemuksia, joten heillä ei ole ylimääräistä aikaa yrittää ymmärtää tekstiä, vaan sen on avauduttava heille nopeasti. Hakemuksia kirjoitettaessa onkin hyvä miettiä tekstin ymmärrettävyyttä: kun kerromme tarinaa, mitä kuulijan pitää tietää ja ymmärtää, jotta hän pystyy seuraamaan ja ymmärtämään tarinaamme?

Toinen lukijaan liittyvä elementti on tulkinta ja odotukset. Kun luemme tietyn genren tarinaa, meillä on tietyntyyppisiä odotuksia sitä kohtaan ja tulkitsemme niitä usein edellisten kokemustemme mukaan. Arvioitsijat lukevat myös rahoitushakemuksia tiettyjen odotusten mukaan. Rahoitushakemusten genressä tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että asiat sanotaan siellä, missä arvioitsija odottaakin niiden sanottavan. Tämä liittyy myös tekstin tulkintaan.

Rahoitushakemuksissa haluamme jättää mahdollisimman vähän tilaa arvioitsijan omalle tulkinnalle, koska hänen tehtävänsä on löytää hakemuksen heikkoudet ja näin hänen tulkintansa on todennäköisesti negatiivinen. Jotta vastaisimme arvioitsijan odotuksiin ja vähentäisimme väärän tulkinnan mahdollisuutta, hakemuksissa kannattaa selkeästi ilmaista arvioinnin kannalta olennaiset avainkohdat. Selkeimmillään ilmaisut, kuten the aim of this study is, the expected results of this study are tai the results contribute to the funder’s objectives by, auttavat arvioitsijaa heti löytämään arvioinnin kannalta tärkeitä asioita ja jättävät vähän sijaa tulkinnalle.

Myös hakutekstissä esiin nostetut termit, arvot ja politiikkalinjaukset kannattaa selkeästi mainita itse hakemuksessa. Jos hakutekstissä vaaditaan rahoitettavien hankkeiden edistävän Euroopan unionin Vihreän siirtymän ohjelmaa, kiireinen arvioitsija todennäköisesti etsii ja odottaa tekstistä mainintaa Vihreän siirtymän ohjelmasta, jotta hän voi arvioida, miten hakija on kuvannut hankkeen edistävän tätä ohjelmaa. Jos arvioitsija ei löydä tätä mainintaa, hän joutuu itse tulkitsemaan, edistääkö hanke ohjelmaa vai ei ja onko hakija ottanut huomioon ohjelman edistämistä hankkeessaan.

Lopulta on kuitenkin hyvä muistaa, että rahoitushakemus on pohjimmiltaan tieteellinen, analyyttinen teksti ja sitä arvioidaan myös tieteellisillä mittareilla. Hyväkään teksti ei pelasta rahoitushakemusta, jos sen idea ja tavoitteet eivät ole tieteellisesti hyvin perusteltuja. Toisaalta hyväkään idea ei johda rahoitettavaan hakemukseen, jos ideaa ja sen arvoa ei pystytä selittämään ymmärrettävästi hakemuksessa. 

Hyvän rahoitushakemustekstin voisikin summata seuraavasti: tarpeeksi tarinallinen ymmärrettäväksi, tarpeeksi tieteellinen vakuuttaakseen.

•

Lue myös:

Julkaisumetriikkaa tulee käyttää järkevästi – Suomessa tehdään kansallista yhteistyötä vastuullisuuden edistämiseksi

Onko tieteessä aikaa ja tilaa oivaltamiselle?

Virheellinen ymmärrys rekrytoinnin objektiivisuudesta uhkaa tiedettä

•

Haluatko pysyä kärryillä uusimmista tiedeartikkeleista? Tilaa Tieteessä tapahtuu -uutiskirje!