Vaarantavatko ihmisoikeusloukkaukset ja pakotteet tutkimusyhteistyön – vai tekevätkö ne siitä entistä tärkeämpää?

Image
Keskustelu.

Vaarantavatko ihmisoikeusloukkaukset ja pakotteet tutkimusyhteistyön – vai tekevätkö ne siitä entistä tärkeämpää?

Liisa Laakso

Autoritaarisuuden kasvu maailmassa ja sota Euroopassa heijastuvat kansainväliseen kanssakäymiseen mukaan lukien tutkimusyhteistyö. Yliopistot ja tutkijat joutuvat punnitsemaan yhteistyökuvioitaan ja niiden etiikkaa entistä tarkemmin.

Joulukuussa 2021 opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) julkaisi paimenkirjeen turvallisuusnäkökohdista Kiina-yhteistyössä. Tätä pidettiin tervetulleena Suojelupoliisissa. Maaliskuussa 2022 eteen tulivat Venäjälle ja Valko-Venäjälle suunnatut sanktiot. OKM suositteli tällöin korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille pidättäytymistä kaikesta tutkimusyhteistyöstä näiden maiden organisaatioiden kanssa.

Kansainvälinen yhteistyö on hyödyllistä, mutta se voi myös myötäillä tai pönkittää sodankäyntiä ja autoritaarista hallintoa. Autoritaarisuus ei kuitenkaan väistämättä estä tieteen edistymistä tai taiteellista luovuuttakaan. Halusimmepa sitä tai emme, monet tiedon tarpeet ovat yhteisiä.

Venäjä on ollut tärkeä kumppani esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimuksessa arktisilla alueilla. Nyt tätä tärkeää tutkimusalaa on vietävä eteenpäin ilman sikäläisiä kumppaniorganisaatioita, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti 11.5.2022.

Haitallista voi olla myös kriittisen yhteiskunnallisen tutkimusyhteistyön katkaiseminen – ei vain menetettyjen tutkimusasetelmien ja tieteen edistymisen kannalta vaan myös autoritaarisuuden tutkittuun tietoon perustuvan vastustamisen kannalta. Tämä nostettiin esiin esimerkiksi Aamulehdessä 25.3.2022.

Yliopistojen tulisi perustaa omat linjauksensa parhaaseen mahdolliseen tietoon kumppaneiden poliittisista ja ihmisoikeustilanteista.

OKM:n suositusten pohjalta yliopistot ovat päätyneet hieman erilaisiin linjauksiin. Niiden kumppaneiden ja työntekijöiden yhdenvertaisuuden turvaamiseksi päätimme Suomen Tiedeakatemiain ihmisoikeuskomiteassa selkeyttää periaatteita, joilla tutkimustoiminnan rajoittaminen voi tapahtua tutkijoiden oikeuksia loukkaamatta. Julkistimme ihmisoikeuskomitean suosituksen aiheesta maaliskuun lopussa.

Lähtökohtamme on ensinnä, että valtioihin, instituutioihin ja organisaatioihin kohdistuvat pakotteet eivät edellytä yksilöiden välisen tutkimusyhteistyön katkaisemista. Toinen lähtökohtamme on, että tiedeorganisaatioina yliopistojen tulisi perustaa omat linjauksensa parhaaseen mahdolliseen tietoon kumppaneiden poliittisista ja ihmisoikeustilanteista.

Akateemista vapautta suojelevat autonomiset yliopistot kantavat erityistä vastuuta siitä, että niiden tutkimusyhteistyötä rajoittavista toimenpiteistä ei aiheudu tarkoittamatonta vahinkoa tieteelle tai tutkijoiden ihmisoikeuksille. Työnantajina yliopistojen täytyy huolehtia pakotteiden uhkaamien tutkimushankkeiden muuntamisesta sellaisiksi, että tutkijat voivat jatkaa työtään niin hyvin kuin mahdollista. Läheisyysperiaatteen mukaisesti päätökset tulisi tehdä tasolla, jolla asiantuntemus niiden vaikutuksista on kaikkein paras.

Suosituksemme ovat yhteneväiset taidelaitosten toimintatavoille, joista on kirjoitettu esimerkiksi Yle Uutisissa 17.3.2022. Kriisitilanteissa yksittäisten taiteilijoiden kautta tapahtuva kulttuurivaihto voidaan nähdä voimavarana muutokseen.

Kaikkia haastattelemiani tutkijoita yhdistivät kokemukset kansainvälisestä yhteistyöstä tämän vaientamisen vastavoimana.

Kansainvälinen yhteistyö voi olla olennainen tukipilari kriittiselle tutkimukselle autoritaarisissa maissa. Olen itse haastatellut muun muassa Botswanan, Ghanan, Kamerunin, Kenian ja Zimbabwen johtavien yliopistojen johtavia tutkijoita heidän työskentelyolosuhteistaan. Kaikissa näissä maissa on kokemuksia autoritaaristen hallitusten pyrkimyksistä vaientaa kriitikkonsa ja valjastaa tiedeyhteisö vain hallituksen politiikkaa tukevien totuuksien puolestapuhujiksi. Kaikkia haastattelemiani tutkijoita yhdistivät kokemukset kansainvälisestä yhteistyöstä tämän vaientamisen vastavoimana.

Kansainvälisesti verkottuneet tutkijat saavat vierailukutsuja ulkomaille, julkaisevat yhdessä ulkomaisten tutkijoiden kanssa ja osallistuivat kansainvälisesti rahoitettuihin hankkeisiin. He ovat vapaampia valitsemaan tutkimusaiheensa ja lähestymistapansa kuin ne, joilla näitä kontakteja ei ollut. Eivät nuo kontaktit tietenkään autuaaksi ketään tee.

Navigointi moninaisten vaatimusten ja esteiden lomassa vaatii rohkeutta ja onneakin. Kansainvälisesti tunnetut tutkijat näyttävät kuitenkin menestyvän kriittisessä ja politiikkarelevantissa tutkimuksessa myös kotimaissaan. Heillä voi olla tärkeä rooli politiikan muuttamisessa parempaan suuntaan.

Liisa Laakso on Suomen Tiedeakatemiain ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja.