Image

Suomen korkeakoulutus perustuu duaalimalliin – teoriassa ja toistaiseksi. Mallin ideana on, että yliopistojen päätehtävä on kehittää tiedettä, ammattikorkeakoulujen taas kehittää työelämää. 

Käytännössä duaalimallin rajat ovat vuotaneet jo pitkään. Valtio on esimerkiksi ohjannut yliopistoja tutkimusrahoituksen avulla yhä vahvemmin soveltavaan tutkimukseen ja elinkeinoelämää palvelevien ratkaisujen tuottamiseen, eli ammattikorkeakoulujen tontille, ja vapaan rahoituksen väheneminen on herättänyt yliopistoissa huolta pitkäjänteisen perustutkimuksen asemasta. Tästä kirjoittaa esimerkiksi professori Jukka Westermarck kriittisessä mielipidekirjoituksessaan. 

Duaalimallin idea ei ole silti vanhentunut. Ehdotan, että duaalimallin purkamisen sijaan sitä kannattaisi vahvistaa siten, että yliopistot saisivat keskittyä perustutkimukseen ja tieteellisen pääoman kasvattamiseen, ja ammattikorkeakouluissa tehtäisiin soveltavaa tutkimusta tiiviissä työelämäyhteydessä, aina ammatilliseen tohtorintutkintoon asti. 

Väittelin tohtoriksi tammikuussa 2009. Olin 30-vuotias, ja laitokseni sai yliopistolta jonkinlaisen nuoren väittelijän kannusterahan. Kannustava vaikutus ei ylettynyt urakehitykseeni. Väitöksestä ei alkanutkaan nousukiito, vaan hiljaisuus. 

Tutkijakoulutukseni aikana yliopistouudistus oli myllännyt koko toimintaympäristön, kuten esimerkiksi Irmeli Mustalahti on kuvannut pääkirjoituksessaan. Tulostavoitteet olivat korkealla ja tutkimusrahoituksesta kilpailtiin tiukasti. Tutkijakoulu oli tuottanut minulle valmiuksia yliopistotutkijan työhön, muttei muuhun työelämään. 

Hain töitä myös omalta substanssialaltani, mediasta. Eräs päätoimittaja totesi, ettei taloon noin vain tohtoreina marssita, vaan työt aloitetaan nurkkia lakaisemalla. Minulle ei tosin löytynyt edes sitä nurkkaa. Akateemisen tohtorintutkinnon ja työelämän kohtaamattomuus onkin tunnistettu kansainvälisesti, ja useissa maissa yhdeksi ratkaisuksi on otettu nimenomaan työelämäorientoitunut ammatillinen tohtorintutkinto. 

Minulle avautuivat lopulta yliopiston ovet, kun olin päässyt kiinni ulkopuoliseen rahoitukseen. Rimpuilin yliopistoissa pätkätöissä niin kauan, että sain dosentuurin. Suomalaiset julkaisevat tutkijat tekevät opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan kansainvälisesti vertaillen keskimääräistä enemmän pätkätöitä, ja tutkijanuralla etenemisen haasteita on kuvannut esimerkiksi Auli Harju väitöskirjassaan.

Tohtorikoulutettavien määrä on kasvanut maailmanlaajuisesti. Tohtorintutkinto on muuttunut harvojen, poikkeuksellisen älykkäiden yksilöiden koulutuksesta massatuotteeksi, toteaa Stan Taylor. 

Suomessakin tohtorien määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvun aikana, selviää esimerkiksi Sivistan raportista. Valtaosa tohtoreista työllistyy raportin mukaan edelleen korkeakoulusektorille. Tutkijapestejä ei riitä kaikille, joten esimerkiksi korkeakoulujen tki-tukipalveluissa työskentelee merkittävä määrä tohtoreita. 

Vaikka tohtoreiden työttömyys on alhaisempaa kuin alempien tutkintojen suorittaneiden, työttömien tohtoreiden määrä kolminkertaistui opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan vuosina 2006–2015. Tutkijakoulutus on niin suuri yksilön osaamiseen kohdentuva investointi, että tohtorien työttömyys pitäisi pyrkiä jo sen tähden pitämään minimissä. 

Nyt Suomeen ollaan kouluttamassa tuhat uutta tohtoria. Hallituksen tutkijakoulutuspilottiin on varattu valtion budjetissa yhteensä 262 miljoonaa euroa. Hanke on herättänyt kriittistä keskustelua, josta on kerrottu esimerkiksi Helsingin Sanomien jutussa. Jotta kaikki tohtorit saadaan työllistymään laajasti eri toimialoille ja edistämään Suomen kilpailukykyä, yliopistojen työelämäosaamisen ja -yhteyksien on oltava hyvällä tasolla. 

Tarve tutkijavalmiuksia laajemman osaamisen kehittämiseen nousi esiin jo opetus- ja kulttuuriministeriön tilaamassa tutkijanuria koskevassa selvityksessä, jossa esitettiin, että väitöskirjojen ohjaajia olisi useampia kuin yksi, ja että toinen heistä edustaisi ammattikorkeakouluja, tutkimuslaitoksia, yliopistosairaaloita tai tutkimus- ja kehittämisorientoituneita yrityksiä. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti vuonna 2018 korkeakoulu-uudistusten vaikutuksia. Yksi raportin johtopäätöksistä oli, että ”yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen nykyiset roolit ja asema korkeakoulujärjestelmässä on käymistilassa; epäselvyys hidastaa korkeakoulukentän rakenteellista uudistumista ja yhteistyötä”. Muutosta on sittemmin tapahtunut esimerkiksi Tampereen korkeakouluyhteisön ja Eurooppa-yliopistojen myötä, mutta uudistamispotentiaalia on jäljellä.

Ensimmäiset suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat yli kolmekymmentä vuotta vanhoja. Niiden tunnettuudessa on yhä toivomisen varaa, ja korkeakoulutusta ja tutkimusta käsittelevissä keskusteluissa puhutaan usein vain yliopistoista. 

Erityisesti ylempien ammattikorkeakoulujen tunnettuus on heikko, vaikka tutkinto on vaikuttava. YAMK-opinnäytetyöt tehdään pääsääntöisesti opiskelijoiden työnantajayrityksiin, jolloin ne palvelevat luontevasti elinkeinoelämän kehittämistarpeita. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa kuitenkin rasittaa sen kankea nimitys ja väärät käsitykset. Moni ei miellä, että YAMK-tutkinto vastaa tutkintojärjestelmässämme maisterintutkintoa. Englanniksi YAMK-tutkinnot kulkevat jo Master-nimellä, ja olisi luontevaa ottaa nimike käyttöön myös suomenkielisellä puolella. 

Useissa Euroopan maissa ammattikorkeakouluilla on oikeus myöntää tohtorintutkintoja, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa ammatillinen tohtorintutkinto (professional doctorate) on ollut käytössä jo yli vuosisadan ajan, kertovat Kot & Hendel artikkelissaan. Suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat kehittyneet vuosien varrella osin eri suuntiin. Vahvimmin tutkimusorientoituneet ammattikorkeakoulut voisivat pilotoida meilläkin työelämään suuntautuneita tohtorintutkintoja, jotka kehittäisivät elinkeinoelämää tehokkaasti ja parantaisivat tohtorintutkinnon mainetta työmarkkinoilla. Aiheesta ovat viime aikoina kirjoittaneet myös esimerkiksi Hämeen ammattikorkeakoulun HAMKin rehtorit Pertti Puusaari ja Heidi Ahokallio-Leppälä. 

Asennemuutokselle on tarvetta. Kaiken maailman dosentit -tyyppiset heitot muistuttavat, ettei akateeminen koulutus ja osaaminen ole tänäkään päivänä itsestään selvästi positiiviseksi mielletty asia. Yritysmaailmassa elää yhä vahvana ajatus siitä, että työ tekijäänsä opettaa. Ammatilliset tohtorintutkinnot yhdistäisivät vahvan ammatillisen osaamisen ja tutkivan ja kehittävän otteen, ja voisivat näin kaventaa juopaa akateemisen maailman ja käytännön työelämän välillä.

Vahva perustutkimus on tieteen edistymisen edellytys. Soveltava tutkimus jalostaa perustutkimuksen tuloksia yhteiskuntaan. Molemmilla on tärkeä paikkansa. Duaalimallin tausta-ajatus ei ole vanhentunut, mutta sekä tieteellistä että ammatillista reittiä pitkin pitäisi päästä kulkemaan päätyyn asti.

•

Lue myös:

Toimivatko yliopistot aidosti yhteistyössä vai onko monialaisuus mantra?

Tiede osana maan kriisinkestävyyttä

Tieteen hyöty

•

Keskustelu-osiossa julkaistaan tieteeseen tai tiedeyhteisöön liittyviä mielipidekirjoituksia, jotka edustavat niiden kirjoittajien omia näkemyksiä. Voit tarjota osioon omia puheenvuorojasi. Lue ensin ohjeet kirjoittajalle.