Joku voi ymmärtää asian toisin

Image
Koristeellinen.

Joku voi ymmärtää asian toisin

Vesa Heikkinen

”Erimielisyyttä ei pidä kavahtaa. Haasteellisiin tilanteisiin voi ajatella vastattavan monella eri tavalla. Mielipiteiden esiin tuominen kuvastaa toimivaa demokratiaa. Mutta ei pidä lakata haluamasta ymmärtää, että joku toinen voi ymmärtää asian toisin.”

Ugh! Tasavallan presidentti on puhunut. Sauli Niinistö käsitteli uudenvuodenpuheessaan jälleen yhtä lempiaiheistaan: ymmärtämistä. Aihe onkin alati ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä: Ymmärrämmekö toistemme sanomisia? Pitäisikö ymmärtää ja missä mielessä? Pitäisikö merkitysten käsittämisen lisäksi myös hyväksyä viestien merkitykset? Ovatko kaikki mielipiteet todella yhtä arvokkaita?

Ymmärtämiskysymykset liittyvät elimellisesti tietoon. Yritettäessä ymmärtää on olennaista hahmottaa, mikä on varmennettua tietoa, mikä taas arvelua tai mielipiteitä. Entä onko mielipide perusteltavissa tiedolla? Mikä merkitys tiedolla ja tieteellä ylipäätään on yhteiskunnallisessa keskustelussa?

Niinistö on valtakunnan unilukkarina ja vahvimpana mielipidejohtajana ottanut itselleen ”sovittelija Liimataisen” roolin, jos vanhan äitini käyttämä ilmaus tässä sallitaan. Tuossa roolissaan Niinistö korostaa tolkkua ja keskinäistä ymmärrystä. Vuonna 2017 hän puhui ”ymmärryksen ja osallisuuden” puolesta, 2018 ”ymmärryksestä ja sen tuomasta yhteydestä”, jopa ”syvästä samaudesta”, 2020 ”tahallisesta väärinymmärtämisestä”.

Jos mielipiteet eivät perustu tietoon, saati tieteeseen, vaan tiedon ja tieteen sekä laajemmin asiantuntemuksen ylenkatsomiseen, silkkaan välinpitämättömyyteen, ne eivät edistä yhteistä ymmärrystä.

Repivien riitojen vastustajaa peukutetaan – ymmärrettävästi – lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa, mutta pitäisikö asiaa tarkastella moninäkökulmaisemmin, kriittisemmin? Ylenmääräinen sopuilu ja riitojen karttaminen eivät ehkä olekaan yhteiseksi hyväksi. Jos mielipiteet eivät perustu tietoon, saati tieteeseen, vaan tiedon ja tieteen sekä laajemmin asiantuntemuksen ylenkatsomiseen, silkkaan välinpitämättömyyteen, ne eivät edistä yhteistä ymmärrystä. Eivätkä mitään. Tämä olisi sanottava selvästi ääneen, ilman mutkikkaita fundeerauksia ja tarkoitusten jälkiselvittelyjä.

Jäinkin kaipaamaan Niinistön uudenvuodenpuheesta yksiselitteistä kannanottoa rokotuskeskusteluun: tieteeseen perustuvaa rokotteenottamiskehotusta. Korona oli toinen puheen pääaiheista, ja keskeinen viesti tuntui siitäkin puhuttaessa olevan konfliktien karttaminen: terveytemme suojelemisesta ei Niinistön mukaan ”soisi tulevan riidan lähdettä”. Ei soisi, mutta pakkohan terveyttä koskevat pöljyydet on riitauttaa!

Tämä oli kymmenen vuoden aikana toinen kerta, kun Niinistö mainitsi uudenvuodenpuheissaan tieteen. Niinistön mukaan ”tieteen ja terveydenhuollon voimasta” kumpuaa lupaus paremmasta. Vuonna 2020 hän puhui Euroopasta suurvaltana ”kaupan, talouden, tieteen ja teknologian aloilla”. Tutkimuksesta hän on puhunut kerran, vuonna 2018.

Talous sen sijaan on uudenvuodenpuheiden kestonaihe. Kun hakee puheista merkkijonoa ”talou”, osumia tulee yli kolmekymmentä. Tämä ei varmaankaan kerro mistään olennaisesta. Tosin joku voi ymmärtää asian toisinkin?

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija. Twitter: @tosentti.