Uutisia lehden numerosta 4/2019

Uutisia   13.6.2019 8.07   Päivitetty 13.6.2019 10.29

Tieteessä tapahtuu 4/2019 on ilmestynyt

Uusimman lehden artikkelien aiheita ovat tutkijan sananvapaus, yliopiston yhteiskunnallinen vaikuttavuus 2020-luvulla, akateeminen kiusaaminen, Isaac Newtonin tiedekäsitys ja Moskovan-kauppakomppanian merkitys Englannille ja Venäjälle.

Pääkirjoituksessa Eeva-Maria Viitanen ja Arja Karivieri Suomen Rooman-instituutista kirjoittavat Suomen ulkomailla toimivista instituuteista ja niissä tehtävästä tutkimuksesta. Esa Väliverronen kuvaa tieteen vapauden ja toiminnan rajoituksia, mikä on yhä näkyvämpi ilmiö eri puolilla maailmaa. Jarkko Tirronen käsittelee yliopiston ideaa ja muutosta, kuinka tulevaisuuden yliopisto on mahdollisuuksien yliopisto. Anna-Elena Pääkkölän artikkeli keskittyy suomalaisessa akateemisessa kulttuurissa oleviin henkisen kiusaamisen muotoihin. Jouni Huhtasen oppihistoriallisessa analyysissä kuvataan tieteenhistorioitsija I. Bernard Cohenin tarjoamaa selitystä ”newtonilaiselle synteesille”. Pekka T. Heikura liikkuu kirjoituksessaan pohjoisilla merialueilla: Englannin aloittamassa kaupankäynnissä Venäjän kanssa 1550-luvulta alkaen.

Tutkimusta Suomessa -sarjan kolumnissa Jukka Lehtinen kuvaa biopankkitoimintaa Suomessa. Marjatta Hietala kirjoittaa Muistikuvia-sarjassa Eino Jutikkalasta ja molempia innostaneesta kaupunkihistoriasta. Kirja-arvosteluissa arvioidaan teoksia mm. Kalevalan naisista, merihirviöistä, psykiatrian historiasta sekä ihmisen sosiaalisuuden ja kielen alkuperästä.

1,5 asteen elämäntavat

Sitra kumppaneineen on mallintanut ensimmäistä kertaa maailmassa, kuinka radikaalisti elämäntapamme ja kulutuksemme on muututtava, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan pysäyttää 1,5 asteeseen. Selvitys ehdottaa globaaleja hiilijalanjälkitavoitteita ja vaihtoehtoja, joiden avulla yhteiskunta voi elämäntapamuutosten kautta rajoittaa ilmaston lämpenemisen enintään 1,5 asteeseen Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Sekä aihetta käsittelevä kirjallisuus että poliittinen päätöksenteko ja liike-elämä ovat toistaiseksi keskittyneet lähinnä tiettyjen maiden, kaupunkien, organisaatioiden tai tuotteiden – muttei kuluttajien – hiilijalanjälkiin.

Michael Lettenmeier toteaa Sitran verkkokolumnissaan, kuinka tutkimuksen tuloksissa korostuu valtava kuilu nykyisten henkeä kohden laskettujen keskivertohiilijalanjälkien ja ilmastotavoitteiden välillä. Jo seuraavan kymmenen vuoden aikana pitäisi vähennyksen olla Suomessa noin 75 prosenttia. Myös kehittyvissä maissa – Brasiliassa, Intiassa ja Kiinassa – vähennystarve on suuri, 23–84 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Muutos vaatii muun muassa uudenlaista kiertotalouden mukaista ruuantuotantoa, liiketoimintaa sekä yhteistyötä. Niistä Sitra esittelee nyt uusimpia edelläkävijäratkaisuja: Urbaanin ruuantuotannon keskus Urban Farm Lab avattiin toukokuussa Vantaalla Metropolian Myyrmäen kampuksella; Kiertotalouden kiinnostavimmat -lista laajenee kattamaan jo 124 yritystä; Sitran perustama World Circular Economy Forum (WCEF) kokoontuu kolmatta kertaa kesäkuussa Helsingissä.

WCEF2019 keskittyy siihen, miten eri puolilla maailmaa syntyneet kiertotalouden ratkaisut – ”parhaat salaisuudet” – saadaan käyttöön mahdollisimman laajasti. YK:n ympäristökokouksen UNEA4:n ministerijulistus peräänkuulutti maaliskuussa kiertotaloutta työkaluksi kestävän kulutuksen rakentamisessa ja tähän WCEF osaltaan vastaa.

Pienhiukkasten ilmastovaikutukset

Syksyllä 2019 käynnistyvässä FORCeS-projektissa selvitetään ihmisten toiminnasta syntyvien pienhiukkasten vaikutusta ilmastoon. Tieto tukee esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteutumista. Neljävuotisessa projektissa selvitetään, kuinka ihmisten toiminnasta syntyneet pienhiukkaset ovat vaikuttaneet ilmastoon tähän mennessä ja kuinka ne vaikuttavat siihen lähitulevaisuudessa. Tutkimuksessa käytetään ilmasto-, pilvi- ja prosessimalleja, satelliittien avulla saatavaa dataa sekä maailmanlaajuisia havaintoverkostoja.

Ilmakehän pienhiukkasilla on osuutta maapallon säteilytaseeseen. Ne vaikuttavat Auringosta tulevan säteilyn kulkuun ja Auringon säteilyä heijastavien pilvien muodostukseen. Pienhiukkasia syntyy sekä luonnossa että ihmisten toiminnasta. Ihmiset tuottavat hiukkasia mm. käyttäessään fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa, teollisuudessa ja liikenteessä. Päinvastoin kuin ilmastoa lämmittävät kasvihuonekaasut pienhiukkaset keskimäärin viilentävät nykyistä ilmastoa. Muutokset hiukkasten viilentävässä vaikutuksessa saattavat olla keskeisiä siinä, kuinka seuraavien vuosikymmenien ilmastotavoitteet toteutuvat. 

Tarkentunut hiukkasten ilmastovaikutuksen kuvaus antaa varmuutta siihen, kuinka hyvin ilmastomallien avulla voidaan ennustaa ilmastoa kuluvalla vuosisadalla. Vaikka ilmastomallit ovat kehittyneet esimerkiksi ilmakehäkemian osalta, ne sisältävät edelleen paljon yksinkertaistuksia etenkin pienhiukkasiin ja pilviin liittyen. ”Uusien mittaussarjojen ja mallinnustyökalujen ohella meidän on kehitettävä uusia menetelmiä, jotta jo olemassa olevia havaintoja voidaan hyödyntää entistä paremmin”, sanoo tutkimusprofessori Risto Makkonen Ilmatieteen laitokselta.

Syksyllä 2019 alkavaa FORCeS-projektia koordinoi Tukholman yliopisto. Suomesta projektiin osallistuvat Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskus (INAR) ja Itä-Suomen yliopisto. Neljävuotista projektia rahoittaa EU:n tutkimusta ja innovaatioita rahoittava EU Horizon 2020-ohjelma.

SI-mittayksikköjärjestelmä uudistuu

SI-mittayksikköjärjestelmän uudistus astui voimaan. Tästedes kaikki SI-järjestelmän seitsemän perusyksikön suureet määritellään luonnonvakioiden avulla. VTT MIKES toimii Suomen kansallisena metrologialaitoksena ja vastaa SI-järjestelmän toteutuksesta Suomessa. 

SI-järjestelmässä on seitsemän perusyksikköä: kilogramma, metri, sekunti, ampeeri, kelvin, mooli ja kandela. Mikään perusyksiköistä ei muutu uudistuksen myötä, mutta sen sijaan niiden määritelmät sidotaan luonnonvakioihin, mikä parantaa jatkossa mittausten tarkkuutta. Käytännössä jokaiselle seitsemälle luonnonvakiolle on annettu tarkat lukuarvot, joiden avulla perusyksiköt voidaan määrittää kaikkialla maailmassa samalla tavalla.

”Aiemmin perusyksiköiden määrittelyssä on käytetty erityyppisiä menetelmiä. Esimerkiksi kilogramman määritelmä oli sidottu sen Pariisin liepeillä sijaitsevaan fyysiseen prototyyppiin. Määritelmä oli tällöin riippuvainen siitä, että kyseinen prototyyppi säilyi vahingoittumattomana. Uudistuksen myötä vakioiden lukuarvo pysyy nyt samana ajasta ja paikasta riippumatta”, toteaa VTT MIKESin johtaja Martti Heinonen.

Kansainvälinen päätös SI-järjestelmän uudistamisesta tehtiin viime marraskuussa kansainvälisen metrisopimuksen allekirjoittajamaiden kokouksessa Ranskan Versailles’ssa. Alla perusyksiköt ja niiden määrittämisessä 20.5.2019 alkaen käytetyt luonnonvakiot:

  • metri, valon nopeus tyhjiössä c
  • kilogramma, Planckin vakio h
  • sekunti,133Cs-atomin perustilan ylihienorakennesiirtymän taajuus
  • ampeeri, alkeisvaraus e
  • kelvin, Boltzmannin vakio k
  • mooli, Avogadron vakio NA
  • kandela, valotehokkuus Kcd monokromaattisen säteilyn taajuudella 540 × 1012 Hz

Tutkimusetiikan barometri 2018

Koska kaikista tiedevilppiepäilyistä ei tehdä ilmoitusta, osa tapauksista jää pimentoon. Tästä syystä Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) tilasi Vaasan yliopistolta kyselyselvityksen suomalaisen tutkimustyön eettisyydestä. Tutkimusetiikan barometri Tutkimusyhteisöissä kaikki hyvin? (Ari Salminen ja Lotta Pitkänen) on ensimmäinen kansallinen selvitys tutkimuseettisistä ongelmakohdista Suomessa.

Tutkimusetiikan barometri osoittaa, että Suomessa työskentelevät tutkijat tekevät työtään hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. Vaikka kilpailu esimerkiksi tutkimusrahoituksesta on kiristynyt, tiedevilppi on selvityksen mukaan meillä edelleen harvinaista.

”Barometrin tulos on varsin selvä. Vastaajien arvioiden mukaan vakavia tutkimuseettisiä loukkauksia esiintyy todella vähän. Tämä on suomalaisen tutkimustyön vahvuus”, toteaa selvityksen vastuullinen johtaja, emeritusprofessori Ari Salminen Vaasan yliopistosta. ”Tutkimuseettisiä ongelmia sen sijaan saattavat barometrin tulosten mukaan aiheuttaa työ- ja tutkimusyhteisöiden toimintatavat ja johtamisen käytännöt.”

Tutkimusetiikan barometri on osa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan Vastuullinen tiede hanketta, jota rahoittaa opetus­ ja kulttuuriministeriö. Barometri toteutettiin suomen-, ruotsin- ja englanninkielisenä kyselynä, jonka TENK lähetti yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin ja tutkimuslaitoksiin tammikuussa 2019. Vastaajia oli 1 246 henkilöä. Linkki julkaisuun: https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/TENK_Tutkimusetiikan_barometri_2018.pdf.

Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka

Tutkimuseettiset kysymykset, kuten tietosuojakysymykset ja avoimen tieteen kysymykset ovat puhuttaneet tutkijoita viime vuosina. Millaista keskustelua lapsuuden- ja nuoruudentutkimuksen piirissä käydään tutkimusetiikasta?

Nuorisotutkimusseura ja Lapsuudentutkimuksen seura julkaisivat yhteistyössä Nuoriso- ja lapsuudentutkimuksen tutkimuseettisen toimikunnan kanssa 10.5.2019 teoksenTutkimuseettisestä sääntelystä elettyyn kohtaamiseen. Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka II. Teos päivittää muun muassa oppikirjana suositun Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka-teoksen (2010) tähän päivään. Tutkijat niin kasvatuksen, varhaiskasvatuksen, oikeustieteen, yhteiskuntatieteiden, uskontotieteen kuin lastensuojelun kentiltä käsittelevät teoksessa tutkimuseettisen sääntelyn alueella tapahtuneita viimeaikaisia muutoksia, esimerkiksi EU:n tietosuoja-asetuksen seurauksia käytännön tutkimustyölle ja ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin kysymyksiä. Teoksen pääpaino on lasten ja nuorten kohtaamisen etiikassa ja käytännön tutkimusesimerkeistä nousevissa pohdinnoissa.

Taideyliopiston tutkimuspaviljonki Venetsiassa

Venetsian biennaali on yksi keskeisimmistä nykytaiteen tapahtumista, joka vetää puoleensa taidealan toimijoita eri puolilta maailmaa. Taideyliopiston koordinoima tutkimuspaviljonki järjestetään tänä vuonna kolmannen kerran. Tutkimuspaviljonki tuo Venetsiaan taiteellista tutkimusta, joka vakiinnutti asemansa Suomessa ja maailmallakin 2000-luvun alussa.

Taiteellinen tutkimus ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan nostaa pinnalle tärkeitä kysymyksiä. Taiteilija-tutkijoita kiinnostaa tällä hetkellä esimerkiksi ilmastonmuutos. Taideyliopiston tutkija, kuvataiteilija Tuula Närhinen tutkii ihmisen ja hyönteisen suhdetta aikana, jona ekosysteemille olennaisen tärkeiden hyönteisten määrä vähenee radikaalisti. Närhisen ja säveltäjä Tytti Arolan projektissa Insects among Ussovelletaan kuvataiteen ja musiikin keinojen lisäksi myös hyönteistutkimuksesta lainattuja menetelmiä. Electronic Chamber Musicon puolestaan paitsi bändi myös jäsentensä tutkimusprojekti, joka pyrkii rikkomaan muusikoille tyypillisen ilmaisun rajoja. Nelijäsenisen yhtyeen soittoa kuullaan Taideyliopiston Venetsian tutkimuspaviljongin avajaisissa ja sen jälkeen tutkimusjakson aikana paviljongissa. 

Tapahtumapaikkana on vanha luostarirakennus Sala del Camino Giudeccan saarella. Tämänvuotinen tutkimuspaviljonki on luotu yhteistyössä Louise ja Göran Ehrnrooth -säätiön kanssa. Tutkimuspaviljonkiin osallistuu lähes viisikymmentä taiteilija-tutkijaa eri puolilta maailmaa.

Kulttuurikohteiden mallintaminen

15. huhtikuuta Notre Damessa Pariisissa raivonnut tulipalo muistutti jälleen maailman kulttuurikohteita vaanivista uhkista. Myös Suomessa on arvokasta kulttuuriperintöä tuhoutunut. Kun kulttuurikohde tuhoutuu, 3D-digiarkisto auttaa jälleenrakennuksessa. Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen ja Aalto-yliopiston tutkijat ovat mallintaneet 2000-luvulla lähes sataa kulttuurihistoriallista ja muuta kulttuurikohdetta: historiallisia rakennuksia, fasadeita, patsaita, kaivaustöitä, lattiapintoja, antiikkiesineitä, vanhoja koruja ja esineitä, kirkkomaalauksia, keskiaikaisia karttoja, lattiamosaiikkeja ja kalliopiirroksia. Laserkeilauksen huippuyksikkö perustettiin vuonna 2014 vastauksena kotimaisen huippututkimuksen tarpeelle erityisesti mobiilissa laserkeilauksessa.

Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön mittauksen ja mallinnuksen professori Hannu Hyyppä painottaa, että vaikka tutkimus ja mallintamisosaaminen ovat Suomessa maailman huippua, 3D-digiarkistoinnin hankkiminen ja toteuttaminen ovat lapsenkengissä. ”Laajempi, yhteiskunnallisesti merkittävien kulttuurikohteiden dokumentointi ja arkistointi tulisi saada kansallisesti samalle tasolle maankäytön ja metsien kartoituksen kanssa. Parhaimmillaan se tukisi myös yliopiston tekemää kulttuurialan tutkimusta”, Hyyppä sanoo.

Datan ja tekoälyn eettiset periaatteet Helsingissä

Datan ja tekoälyn eettisiä kysymyksiä kaupungeissa puitiin huhtikuussa Data & AI Ethics- seminaarissa Helsingissä. Paikalla oli Helsingin kaupungin asiantuntijakumppaneita Amsterdamista, Lontoosta, Utrechtista ja Tallinnasta sekä eri puolilta Suomea. Päivän keskusteluissa vahvistettiin eurooppalaisten avainkaupunkien yhteistyötä. Yhteistyöllä tavoitellaan jaettuja eettisiä standardeja ja käytäntöjä tekoälyn ja datan käytölle osallistujakaupungeissa. Helsingin digitalisaatiojohtaja Mikko Rusama ja Lontoota edustanut kaupungin digijohtaja Theo Blackwell laativat jo aiemmin helmikuussa kahden kaupungin digijulistuksen, jonka yhtenä kärkenä oli juuri datan ja tekoälyn etiikka.

Helsingin kaupunki hyväksyi tänä keväänä uuden digiohjelman. Yhdessä ohjelman hankkeista luodaan työkaluja terveyden riskien tunnistamiselle laajasta terveysdatasta. Riskiryhmiin kuuluville on tarkoitus tarjota apua ja tukea ennakoivasti. Osana ohjelmaa kaupunki laatii itselleen myös datan ja tekoälyn eettiset periaatteet yhdessä aihepiirin johtavien kansainvälisten kaupunkien ja tutkimuslaitosten sekä helsinkiläisten kanssa.

2000 kirjaa

Kansalliskirjasto on digitoinut 1000 tietokirjaa avoimeen verkkokäyttöön ja 1000 kaunokirjaa tutkimus- ja opetuskäyttöön. Kirjat sijoittuvat kahteen verkkokokoelmaan ja ovat käytettävissä vuoden 2021 loppuun asti. Tekijänoikeuksista on sovittu Kopioston ja kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanaston kanssa. Yhteishankkeen tavoitteena on avata verkkokäyttäjille ja tutkijoille asiantuntijoiden valitsemaa tieto- ja kaunokirjallisuutta. 

Kansalliskirjaston digitoinnin tavoitteena on varmistaa kulttuuriperintöaineistojen säilyvyys, käytettävyys ja saatavuus. Tähän mennessä digitoinnin painopiste on ollut sanoma- ja aikakauslehdissä. 2000 kirjaa -hankkeessa on digitoitu huomattava määrä kirjallisuutta ja avattu kirjojen hakuliittymä digi.kansalliskirjasto.fi-verkkopalvelussa. Lisäksi hankkeen aikana pilotoidaan tekijänoikeuden alaisten kirjojen avaamiseen soveltuvaa sopimusratkaisua. Tieto- ja oppikirjoista koostuva Kirjahistorian kokoelmavalottaa suomalaisen julkaisemisen ja lukemisen historiaa sisältäen mm. oppikirjoja, aapisia ja kirjakauppaluetteloita. Klassikkokirjastokoostuu kirjallisuudesta, joka heijastelee 1900-luvun alun kaunokirjallisuuden koko kirjoa.

Häiritsevä palaute -sivusto

Uusi Häiritsevä palaute -verkkosivusto tarjoaa apua työhön liittyvän kuormittavan palautteen käsittelyyn ja ennaltaehkäisyyn. Sivusto korostaa, että häiritsevä palaute ei ole yksittäisen työntekijän ongelma, vaan koskee koko organisaatiota. Yhteiskunnassa käytävän julkisen keskustelun kannalta on tärkeää, että häiritsevästä palautteesta huolimatta asiantuntijat osallistuvat keskusteluun ja päätöksentekoon.

Helposti saavutettavalle ohjemateriaalille on suuri tarve, sillä mediavälitteinen häiritsevä palaute on lisääntynyt monissa työtehtävissä sosiaalisen median aikakaudella. Sivusto selkiyttää niin työntekijän, lähiesimiehen, työsuojeluorganisaation kuin johdonkin rooleja ja toiminnan mahdollisuuksia. Työkaluja on ollut jo aiemmin olemassa vihapuhetta kohdanneille asiantuntijoille, mutta sivustolla ohjeistetaan nyt asian käsittelyä laajasti. Vihapuhe voi kohdistua myös koko organisaatioon ja vaikuttaa sen maineeseen.

Sivustolla häiritsevää palautetta käsitellään kolmesta näkökulmasta: asiantuntijan, hänen esimiehensä ja työyhteisönsä sekä yhteisön maineen kannalta. Sivustolla taustoitetaan, mitä häiritsevä palaute tarkoittaa, miten se ilmenee, miten sitä voi arvioida ja ennaltaehkäistä ja miten sen kanssa toimia akuutissa tilanteessa. Sivusto on käytettävissä itsenäiseen opiskeluun tai yhteisesti työpaikoilla ja oppilaitoksissa. Häiritsevä palaute -sivuston on tuottanut Osuuskunta Mediakollektiivi sekä STTK:n ja Akavan koulutusorganisaatio TJS Opintokeskus. Hanketta on rahoittanut Työsuojelurahasto. Yhteistyökumppaneita ovat mm. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ja Tutkimuseettinen neuvottelukunnan Vastuullinen tiede -hanke ja Tieteentekijöiden Liitto. Sivusto: https://häiritseväpalaute.fi.

Teknologiabarometri 2019

Tekniikan akateemiset TEKin ja VTT:n yhdessä toteuttama Teknologiabarometri 2019 kertoo suomalaisesta tutkimuksesta ja tuotekehityksestä hyviä ja huonoja uutisia. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen käytetty rahamäärä Suomessa on viime vuosina kääntynyt kasvuun pitkän pudotuksen jälkeen. Kuitenkin kun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio (tki) -investointeja verrataan bruttokansantuotteeseen, on käyrä osoittanut alaspäin jo kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2009 osuus oli 3,8 prosenttia, mutta vuonna 2017 vain 2,8 prosenttia.

Suomen asema on heikentynyt tutkimuksen kahdeksaan vertailumaahan verrattuna. Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa, Saksassa, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja Koreassa suhteelliset tki-investoinnit ovat pääosin kasvaneet tai pysyneet ennallaan. Yritysten panostukset ovat Suomessa laskeneet suhteessa julkista sektoria enemmän. Yritysten tki-investointien vertailussa Suomi on pudonnut vertailumaiden joukossa toiselta sijalta seitsemänneksi. VTT:n toimitusjohtaja Antti Vasaramukaan valtion tärkeänä tehtävänä on aktivoida yrityksiä toteuttamaan enemmän innovaatiotoimintaa ja kannustettava myös uusia yrityksiä sen piiriin.

Palkittuja

Suomen Metsätieteellinen Seura on myöntänyt ansiomitalin metsien monimuotoisuutta edistävästä tutkimuksesta Jyväskylän yliopiston professori Mikko Mönkköselle. Soveltavan ekologian professori Mönkkönen on tutkinut, miten pohjoisia havumetsiä on hoidettava niin että niiden monimuotoisuus säilyy.

Tekniikan edistämissäätiö on palkinnut 70-vuotisjuhlassaan vuoden nuoren tutkijan ja hyvän opettajan. Nuoreksi tutkijaksi on valittu pelillistämisen professori Juho Hamari (Tampereen ja Turun yliopistot) ja hyväksi opettajaksi yliopistonlehtori Jami Kinnunen (Aalto-yliopiston fysiikan laitos).

Tieteellisiä seuroja tarvitaan myös tulevaisuudessa

Suomalaiset tieteelliset seurat ovat merkittäviä tieteellisiä ja yhteiskunnallisia toimijoita myös tulevaisuudessa. Tieteellisten seurojen toimintaa tutkineet Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnan yliopistonlehtori Elina Late ja tutkija Laura Korkeamäki uskovat, että tieteellisten seurojen rooli, tehtävät ja merkitys säilyvät suomalaisella tiedekentällä nykyisistä haasteista huolimatta.

Late ja Korkeamäki tarkastelivat Tampereen yliopiston ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) tuoreessa Tieteellisten seurojen toiminta ja merkitys 2018–2019-hankkeessa suomalaisten tieteellisten seurojen rakenteita ja toimintaa suhteessa esimerkiksi tieteelliseen julkaisemiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. TSV:n jäsenseuroille tehdystä kysely- ja haastattelututkimuksesta selviää, että kotimaiset tiedeseurat ovat hyvin moninaisia ja keskenään erilaisia. Seurat eroavat toisistaan muun muassa jäsenmäärissä ja hyvinkin vaihtelevissa budjeteissa. Suuri osa seuroista toimii kuitenkin alle 10 000 euron budjetilla. Suomalaista seuratoimintaa on syntynyt erityisesti yhteiskunta- ja humanististen tieteiden ympärille, mutta seuroja löytyy kaikilta tieteenaloilta. Iso osa niistä toimii vapaaehtoisvoimin. 

Suomalaisilla tieteellisillä seuroilla on merkittävä rooli tieteellisessä julkaisutoiminnassa. TSV:n jäsenseurat kustantavat hieman yli puolet kaikista suomalaisista tieteellisistä julkaisukanavista, ja valtaosalla jäsenseuroista on julkaisutoimintaa lehdistä monografioihin. Suurin osa seuroista julkaisee suomeksi ja sen säilyttäminen tieteen kielenä myös koetaan niissä tärkeäksi. Yli puolet seuroista kertoi, että julkaisutoiminnan määrässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen viiden vuoden aikana. Lähes puolet vastaajista koki, että seuran yhteiskunnallinen vaikuttaminen taas on lisääntynyt merkittävästi.

Parhaillaan seurojen julkaisu- ja muuta toimintaa haastaa avoimeen julkaisemiseen siirtyminen. TSV:n jäsenseuroista lähes puolet julkaisee avointa lehteä. Hankkeen tutkijat muistuttavat silti, että seurat eivät pysty ratkaisemaan avoimen julkaisemisen rahoituksen kysymyksiä yksin. Laten ja Korkeamäen mukaan avoimen ja tasa-arvoisemman tieteen tavoitteen saavuttamista hidastaakin tällä hetkellä yhteisen, esimerkiksi kansallisen rahoitusmallin puuttuminen. Nykyisistä haasteista huolimatta he uskovat seurojen merkityksen säilymiseen ja siihen, että vaikeatkin kysymykset vielä ratkaistaan. Vuonna 2018 TSV:hen kuului 278 jäsenseuraa ja neljä tiedeakatemiaa. Syksyllä on tulossa lisää tietoa tästä kysely- ja haastattelututkimuksesta. (Meri Vainiomäki)

TSV täyttää 120 vuotta syksyllä

Tieteellisten seurain valtuuskunnan syyskokous pidetään Tieteiden talon salissa 104 maanantaina 23.9.2019 klo 14. Kokouksen jälkeen juhlistetaan TSV:n 120-vuotiasta taivalta. Samassa salissa jaetaan TSV:n Kordelinin tiedepalkinto ja valtakunnallisen tiedevalokuvakilpailun palkinnot. Tämän jälkeen avataan kilpailukuvien pohjalta koottu näyttely ja pidetään juhlavastaanotto talon 5. kerroksessa.

Valokuvakilpailun kautta haettiin eri tieteenaloihin liittyviä uusia, ennen julkaisemattomia tiedevalokuvia. Jatkoon päässeistä kuvista kilpailun raati valitsee gallerian, mistä yleisöllä on mahdollisuus valita oma kuvasuosikkinsa. Galleria on nähtävissä 17.6.2019 alkaen osoitteessa http://www.tsv.fi/kilpailugalleria. Äänestysaikaa on elokuun loppuun asti.