Uutisia (10.12.2010)
Ilari Hetemäki
Tiedebarometri 2010
Tutkimus suomalaisten suhtautumisesta tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen julkaistiin marraskuussa neljännen kerran. Kyselytutkimuksen on teettänyt Tieteen tiedotus ry. Mittauskertojen lisääntymisen myötä (ensimmäinen barometri 2001) hankkeesta on muodostunut kansalaismielipidettä ja sen muutoksia systemaattisesti luotaava seurantatutkimus. Suomalaiset tuntevat suurta luottamusta tiedettä kohtaan. He nostavat merkittävimmäksi tieteenharjoittajaksemme akateemikko Leena Peltonen-Palotien, joka kuoli viime keväänä. Myös tieteen ja tutkimuksen instituutiot nauttivat suomalaisten suurta luottamusta.
Useampi kuin kolme neljästä pitää kiinnostavina aiheina ympäristöä ja luontoa. Seuraavalla sijalla suomalaisten mielenkiinnon kohteena löytyvät yhteiskunnalliset asiat. Enemmistö (57 %) tutkimukseen vastanneista ilmoittaa seuraavansa kiinnostuksella tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa koskevia asioita. Kiinnostuneiden osuus on kuitenkin laskenut edellisestä tutkimuksesta (2007) noin viisi prosenttia. Aihepiirien seuraaminen näyttää olevan selkeän sukupuolisidonnaista; naiset suosivat kulttuuria ja taidetta, kun taas miehet ovat kiinnostuneita urheilusta ja taloudesta. Miesten kiinnostus tieteeseen, tutkimukseen ja teknologiaan on suurempaa kuin naisten.
Seitsemän kymmenestä ilmoittaa seuraavansa lääketiedettä sekä erityisesti uusien lääkkeiden ja hoitomuotojen kehitystä. Kiinnostuksen kohteina kärkeen sijoittuvat myös tieteen kehitys yleensä ja ympäristön tilaa koskeva tutkimustieto. Kaikkein etäisimmiksi jäävät tutkimuksen rahoitus ja koulutus- ja tiedepolitiikka, vaikka suomalaisen tieteen kansainvälistä menestystä halutaan seurata. Suomalaiset saavat tiedettä ja tutkimusta koskevan tietonsa useimmin sähköisestä mediasta. Internetin ja tietoverkkojen merkitys tietokanavana on kasvanut merkittävästi. Varsinkin nuoret nojaavat nettiin – menettäjiä ovat sanomalehdet, televisio ja radio sekä tietokirjallisuus.
Raportin julkistamistilaisuudessa tiedekeskus Heurekan toiminnanjohtaja Per-Edvin Persson puhui tiedekeskusten ja tiedetapahtumien merkityksestä ymmärryksen syventäjinä tiedettä kohtaan. Tiede on mukana hyvin monella elämänalueella. Viestinnän professori Esa Väliverronen totesikin realistisesti, että suuri yleisö kohtaa tieteen osana muita asioita.
Pukstaavi avautuu
Valtakunnallinen Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi avaa ovensa Sastamalassa ensi kesänä. Helsingin kirjamessujen yhteydessä lokakuun lopulla julkistettiin kirjakeskuksen uusi nimi. Nimikilpailuun tuli runsaat 500 ehdotusta. Pukstaavi kertoo yleistajuisesti ja tiedettä popularisoiden suomalaisen kirjan kulttuurihistoriasta ja kirjallisuuden merkityksestä yksilölle ja yhteiskunnalle eri aikoina. Sastamalan kaupungin keskustassa sijaitsevaa, kulttuurihistoriallisesti arvokasta apteekkari Bäckmanin taloa peruskorjataan parhaillaan Pukstaavin tiloiksi. Museon sisällön suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Suomen Kirjainstituutti.
Pukstaavin näyttelyt valottavat kirjan kehitystä esineenä ja ilmiönä, antavat äänen kirjojen kanssa työskenteleville ihmisille sekä kuvaavat, miten kirja kytkeytyy koulun, kirkon ja politiikan kehitykseen. Museo tarjoaa tietoa ja elämyksiä kaiken ikäisille. Kävijä voi seurata draamaopastusta, katsoa näytelmää, kuunnella musiikkia, osallistua lukupiirin toimintaan, sitoa kirjan työpajassa tai harjoitella lausuntataitoja runokaraokessa.
Tietokirjailijan julkisuuskuva
Suomen tietokirjailijat ry julkaisi marraskuussa dosentti Maaria Lingon tutkimuksen Asiantuntija vai julkkis? – tietokirjallisuus ja tietokirjailijat mediassa. Tietokirjallisuus ja tietokirjailijat ovat mediassa esillä todella paljon, ja tietokirjailijan julkisuuskuva on erittäin positiivinen. Tietokirjailijalla on monia rooleja: hän esiintyy julkisuudessa elämänfilosofina, tulkkina, totuudenpuhujana, käytännön ammattilaisena, poliitikkona, asiantuntijana, taiteenrakastajana, dokumentaristina ja terapeuttina. Esimerkiksi asiantuntija-tietokirjailija voi yhtä hyvin olla niin taloustieteilijä kuin luonnontieteilijäkin, jonka persoonasta ei kerrota mitään mutta jonka tietämykseen luotetaan. Taiteenrakastajana tietokirjailija laittaa sen sijaan myös persoonansa peliin.
Aihetta tarkastellaan sosiologisen tutkimuksen valossa. Aineistona on käytetty sanomalehti- ja aikakauslehtikirjoituksia, verkkoaineistoja ja tietokirjailijoiden omia kirjoituksia. Historia, taide ja elämäkerrat ovat Helsingin Sanomien ja Aamulehden tietokirja-arvostelujen suosikkiaiheet. Turun Sanomissa arvioitiin eniten ruoka- ja juomakulttuuria käsitteleviä kirjoja. Kun poliitikkojen muistelmat ja poliittisen historian teokset saavat paljon huomiota lehdissä, menettävät muut aiheet palstatilaa, vaikka lukijoiden kiinnostusta olisikin. Lingon tutkimus on saatavissa kirjastoista ja Suomen tietokirjailijat ry:n kautta.
Tutkimusdatan pysyvä säilyttäminen
Alliance for Permanent Access (APA) järjesti ja CSC – Tieteen tietotekniikan keskus isännöi ”Scalable infrastructures for digital preservation” -konferenssin 22.11.2010 Helsingissä. Tilaisuudessa pohdittiin monipuolisesti digitaalisen arkistoinnin nykyistä tilaa sekä tulevaisuutta. Mukana ohjelmassa oli puheenvuoroja mm. sähköisten tutkimusaineistojen pysyvän säilyttämisen sekä eurooppalaisen tutkimus- ja arkistointi-infrastruktuurin tulevista haasteista. Muita päivän polttavia kysymyksiä olivat esim. erilaisten tutkimusaineistojen yhtenäinen koodaaminen sekä julkaisussa käytetyn tutkimusaineiston jäljitettävyys. Keskustelua synnytti myös asiantuntijoista koostuneen ryhmän Euroopan komissiolle tuottama loppuraportti ”Riding the wave: How Europe can gain from the rising tide of scientific data”. Raportin voi ladata Cordiksen sivuilta (http://cordis.europa.eu/fp7/ict/e-infrastructure/docs/hlg-sdi-report.pdf).
Alliance for Permanent Access eli APA on digitaalisten tietovarantojen kehittämiseen ja niiden pysyvään käytettävyyteen keskittyvä eurooppalainen yhteistyöelin, jonka jäsenistöön kuuluu 17 tiedeorganisaatiota eri puolilla Eurooppaa. Joukkoon kuuluvat mm. Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN, Euroopan avaruusjärjestö ESA, Euroopan tiedesäätiö ESF ja British Library.
Tiedeakatemiajaosto on ollut allianssin jäsenenä vuodesta 2009 lähtien. Jaoston edustajana allianssissa toimii Arkistolaitoksen pääjohtaja Jussi Nuorteva. Suomesta allianssiin kuuluu myös CSC – Tieteen tietotekniikan keskus. (Katri Mäkinen)
Uusi hiukkaskiihdytin
Opetusministeri Henna Virkkunen ja rehtori Aino Sallinen vihkivät 15.11.2010 Jyväskylän yliopiston uuden hiukkaskiihdyttimen tuotantokäyttöön. Uusi kiihdytin ja laboratorion laajennusosa varusteluineen ovat viime aikoina suurin yksittäinen investointi tieteelliseen infrastruktuuriin Suomessa. Kiihdytintä on tarkoitus hyödyntää lääketieteessä käytettyjen radioisotooppien tuotantoon. Sen pääasiallinen käyttö on kuitenkin ydinfysiikan perustutkimus. Kiihdytin on venäläisvalmisteinen MCC30/15-syklotroni, joka kiihdyttää vety-ytimiä eli protoneita 30 miljoonan voltin jännitettä vastaavaan energiaan. Se saatiin Jyväskylään entisen Neuvostoliiton valtionvelan viimeisenä kompensaationa.
IGISOL-massaerotin siirretään laboratorion laajennusosaan kiihdyttimen viereen. Huomattava osa massaerottimella tehtävästä tutkimuksesta liittyy uraanin ja thoriumin fissioon sekä puhtaampien ja turvallisempien ydinvoimalalaitosten kehittämiseen tuottamalla entistä tarkempaa tietoa fissiotapahtumasta. Fissiota hyödynnetään myös kalibraatiosäteilylähteiden valmistamiseen. Näitä erikoislähteitä käytetään kansainvälisen ydinsulkusopimuksen valvontaorganisaation säteilymittausasemien ilmaisinten kalibrointiin, mikä parantaa ilmaisimien tarkkuutta merkittävästi.
Jyväskylän yliopiston kiihdytinlaboratorio on Suomen Akatemian tutkimuksen huippuyksikkö, opetus- ja kulttuuriministeriön määrittelemä kansallinen tutkimusinfrastruktuuri sekä säteily- ja ionisuihkututkimuksen kansallinen osaamiskeskus. Laboratorio toimii Euroopan avaruustutkimuksen ESA:n virallisena avaruustekniikan testilaboratoriona. Siellä käy paljon ulkomaisia tutkimusryhmiä.
Sähköpurjekeksintö
Ilmatieteen laitoksen keksimä sähköpurje on voittanut vuoden 2010 laatuinnovaatiopalkinnon sarjassa ”Potentiaaliset innovaatiot”. Palkintoa oli ottamassa vastaan sähköpurjeen keksijä, tutkimuspäällikkö Pekka Janhunen. Hänen kehittämänsä sähköinen aurinkotuulipurje saattaa mullistaa avaruudessa liikkumisen Maan lähiympäristön ulkopuolella. Sähköpurje on keksintö, jonka avulla avaruudessa voidaan liikkua nopeasti ja kustannustehokkaasti ilman polttoainetta. Keksintö saattaa helpottaa myös avaruudessa tehtävää tutkimusta, sillä toteutuessaan sähköpurje voisi mahdollistaa entistä nopeammat ja halvemmat luotainlennot.
Aurinkotuulipurje käyttää polttoaineen sijasta luonnollisen aurinkotuulen antamaa työntövoimaa. Sähköinen purje toimii siten, että pyörivästä avaruusaluksesta lasketaan ulos pitkiä ja ohuita metallilankoja, jotka varataan sähköisesti aurinkosähköllä toimivan elektronitykin avulla. Aurinkotuuli kohdistaa silloin lankoihin ja alukseen heikon mutta jatkuvan työntövoiman. Sähköpurjetekniikkaa testataan virolaisella ESTCube-1-satelliitilla, joka laukaistaan avaruuteen ensi vuonna.
Tutkimusta Etelämantereella
Suomi liittyi kansainväliseen Etelämanner-sopimukseen vuonna 1984. Jäsenyys edellyttää Suomelta merkittävää tieteellistä tutkimustyötä. Neljännesvuosisadan aikana kymmenet tutkijat ja tutkimusryhmät eri yliopistoista ja tutkimuslaitoksista ovat osallistuneet Etelämantereella ja sen ympäristössä tehtävään tutkimukseen. Huomattava osa rahoituksesta on tullut Suomen Akatemian kautta.
Valtaosa Suomen Etelämanner-tutkimuksesta on keskittynyt vuonna 1988 perustetun Aboan tutkimusaseman ja sitä ympäröivän Kuningatar Maudin maan alueelle. Yhteistyötä on tehty monien valtioiden ja kansainvälisten tutkimusryhmien kanssa mm. ilmatieteisiin, avaruusfysiikkaan, geodesiaan, geologiaan, geofysiikkaan sekä lumen, jään ja meren tutkimukseen liittyvillä aloilla.
Järjestyksessä 17. suomalainen tutkimusretkikunta FINNARP 2010 lähti tutkimusmatkalle Etelämantereelle 25. marraskuuta ja palaa takaisin helmikuun alussa 2011. Tutkimus keskittyy tällä kertaa meteorologiaan ja mannerjäätikön pintakerrokseen. Paikan päällä tehtävän tutkimuksen lisäksi retkikunta huoltaa Aboan automaattiset mittausjärjestelmät ja ottaa talteen laitteistojen keräämät tiedot. Tutkijoita on Ilmatieteen laitokselta, Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta ja Ruotsin Avaruusfysiikan laitokselta.
Jalkapallokulttuurin nousu
Luokista puhutaan taas Suomessa. Luokkatutkimusta on käännetty ja yhteiskuntaluokasta on julkaistu tekstejä sekä suomeksi että ruotsiksi. Viime vuonna brittiläisestä jalkapallokirjoittelusta Joensuussa väitellyt Marianne Roivas kirjoittaa Kulttuuritutkimus-lehdessä (2/2010) luokista ja jalkapallokulttuurista Englannissa. Vuosituhannen vaihteessa jalkapallo muuttui: työväenluokkainen laji alkoi kerätä suosiota myös uusien katsojaryhmien keskuudessa. Jalkapallo on myös kirjallistunut, sen ympärille on syntynyt erityinen tekstien ryhmä, elämäkerroista ja muistelmista romaaneihin.
Roivaksen mukaan vanhojen työväenluokkaisten yleisöryhmien puolustaminen ja nostalgia ovat leimallisia uuden jalkapallokirjoituksen edustajille. Jalkapallon ja luokan artikulaatio kiinnittää jalkapallokulttuurin ytimeen ”kuulumisen johonkin”. Tähän liittyvät myös yritykset määrittää maskuliinisuutta ja paluu perinteisempään, kovaan miesmalliin. Ääripäinä mieskuvassa ovat jalkapallohuligaanit ja 2000-luvulla mediassa esiin nousseet uudenlaisen maskuliinisuuden edustajat, ”metroseksuaalit”.
Eettinen ennakkoarviointi ihmistieteissä
Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) antoi vuoden 2010 alussa ohjeistuksen humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettisistä periaatteista sekä ehdotuksen tutkimuksen eettisen ennakkoarvioinnin järjestämisestä näillä aloilla. Näiden tiedeyhteisön yhteisten eettisten pelisääntöjen noudattamiseen on syksyyn 2010 mennessä sitoutunut enemmistö yliopistoista ja ammattikorkeakouluista sekä alan tutkimuslaitoksista (mm. Suomen Akatemia).
Toisin kuin lääketieteessä, ihmistieteen aloilla tutkimussuunnitelman eettinen ennakkoarvio ei ole aikaisemmin ollut lakisääteinen edes silloin, kun tutkimuksessa on puututtu tutkittavien henkilökohtaiseen koskemattomuuteen (esim. kliininen hoitotiede, liikuntatiede, psykologia). Tuore lakimuutos on uudistanut asetelmaa: 1.10.2010 alkaen osa terveys- ja hoitotieteellisen tutkimuksen arvioinnista on siirtynyt sairaanhoitopiirien eettisten toimikuntien toimivaltaan.
TENK on ehdottanut, että muitten ihmistieteitten eettistä ennakkoarviointia varten yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset perustaisivat alueellisia toimikuntia. TENK:n seminaarissa marraskuun alussa professori Aila Virtanen esitteli Jyväskylän yliopiston eettisen toimikunnan työskentelyä. Toimikunnalla ei ole lakisääteistä asemaa; se perustuu rehtorin päätökseen. Toimikunta antaa lausuntoja tutkimushankkeille ja tutkimuksen julkaisijoille, tiedottaa sekä järjestää seminaareja ja koulutusta.
Vuoden kynä -palkinto
Koneen Säätiö myöntää 25 000 euron palkinnon hyvästä suomenkielisestä tieteellisestä artikkelista. Palkinnon tarkoituksena on edistää suomenkielistä tieteellistä kirjoittamista ja nostaa sen arvostusta. Tänä vuonna palkinto myönnettiin humanistisen alan kirjoittajille. Jatkossa palkinto jaetaan vuorovuosin humanistisen, yhteiskuntatieteen ja ympäristötutkimuksen alan artikkelin tai kirjan kirjoittajalle. Nyt ensimmäistä kertaa myönnetty palkinto jaettiin 1.12.2010 neljän kirjoittajan kesken. Vuoden kynä -palkinnon saivat professori Timo Leisiö, tutkija Marke Ahonen, tutkija Pauliina Haasjoki ja tutkija Anna-Leena Toivanen. Leisiö sai palkinnon Tieteessä tapahtuu -lehden (1/2010) artikkelista ”Musiikin yhdeksän evoluutiota”. Onnittelut hänelle ja muille palkinnon saajille!
Uusi akateemikko
Professori Riitta Hari on tieteen uusi akateemikko. Tasavallan presidentti myönsi hänelle akateemikon arvonimen 26.11.2010. Hän on kansainvälisesti arvostettu aivotutkija. Hän on johtanut Teknillisen korkeakoulun (nykyisen Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun) kylmälaboratorion aivotutkimusyksikköä vuodesta 1982 lähtien.
Tieteen akateemikon arvonimi voi olla samaan aikaan korkeintaan 12 tieteenharjoittajalla. Akateemikoista kertova näyttely avataan Tieteiden talossa Helsingin Kruununhaassa Tieteen päivien aikana ensi tammikuussa. Hari on puheenjohtajana Tieteen päivillä Helsingin yliopiston päärakennuksessa 12.1.2011 keskustelussa ”Tieteentekijän arki”.
Uutisia (26.10.2010)
Ilari Hetemäki
Tiedeviikko Birminghamissa
Britannian tiedeviikko oli tänä vuonna Birminghamissa 14.–19. syyskuuta. Viikon teemana oli ”Better lives through science”. Avajaispuheessaan tiedeviikon presidentti, lordi Sainsbury, joka on ollut Britannian tiede- ja innovaatioministerinä, käsitteli festivaalin teemaa sivuten ”tieteen julkista ymmärrystä” (the public understanding of science). Siihen sisältyy myös käsitys tieteen vaikutuksista ja riskeistä. Hänelle itselleen läheinen teema on geenimuunneltu ruoka, jonka puolestapuhujana hän on julkisuudessa esiintynyt. Muita keskustelunaiheita, jotka herättävät voimakkaita mielipiteitä, ovat hänen mukaansa kantasolututkimus ja nanoteknologia. Hän pohti, millä keinoin julkisen keskustelun tasoa tieteestä voidaan nostaa.
Britannian tiedeviikko toi kiinnostavalla tavalla esiin myös muita poleemisia aiheita. Näitä olivat mm. ilmastomuutos, tietokonekulttuurin vaikutus nuorten käyttäytymiseen ja aivoihin, geneettisen tutkimuksen säätely, tasa-arvokysymykset, tulevaisuuden kaupunki ja lääketutkimus.
Tuoreita ajatuksia ilmastonmuutoksesta käytyyn keskusteluun toi professori Mike Hulme East Anglian yliopistosta, jossa tapahtui suurta huomiota mediassa saanut ns. Climategate. Hulme esitteli kirjaansa Why we Disagree about Climate Change (Cambridge University Press 2009). Hän toi esiin, että ilmastokeskustelua ohjaavat hyvin monet erilaiset kehykset, jotka heijastavat maailmankuvien ja arvojen eroja. Kommentaattoreina tilaisuudessa olivat mukana myös kielitieteilijä ja filosofi, jotka toivat esiin ilmastokeskustelussa olevia kielellisiä haasteita. Näkökulmaa vaihtamalla voi kysyä, mikä on yhteiskunnan vaikutus ilmastonmuutokseen (eikä vain toisinpäin).
Toinen iso haaste ilmastonmuutoksen ohella on tulevaisuudessa ihmisten ”mielenmuutos”. Vaikuttaako tietokonekulttuuri lasten ja nuorten aivoihin? Tätä kysyi esitelmässään professori Susan Greenfield Oxfordin yliopistosta. Onko sillä myös eettisiä seuraamuksia?
Birminghamin Aston-yliopiston sosiologian tutkijat kysyivät, voimmeko koskaan olla tasa-arvoisia? Keskusteluaihe on hävinnyt julkisesta keskustelusta. Ihmisen tausta ja identiteetti (esim. rotu, sukupuoli, vammaisuus) vaikuttavat Britanniassa ihmisten elämänmahdollisuuksiin. Tätä todistettiin jakamalla tilaisuudessa vapaaehtoisille kortteja, joissa olleita, hyvin eritaustaisia henkilöitä he saivat edustaa. Yleisö äänesti myös asioista, jotka voivat viedä eteenpäin elämässä ja muuttaa elämän laatua. Tasa-arvokysymykset ovat konkreettisia Birminghamissa, jossa yli kolmasosa asukkaista on taustaltaan siirtolaisia.
Kiinnostava asetelma oli myös kiista tulevaisuuden kaupungista. Toinen puhuja oli kuuluisa vihreiden kaupunkien suunnittelija, arkkitehtiprofessori C. J. Lim. Hän edusti älykkäitä ekokaupunkeja, joita on Kiinassa toteutettukin. Kaupunki tuottaa myös ruokaa. Hänen opponenttinsa edusti metropoli-ajattelua ja kaupungin piirteitä, joihin kuuluvat kaupungin ja ympäröivän maaseudun ero, anonyymisyys, tungos, vapaus ja kiihko.
Britannian tiedeviikolla on esitelmiä, sessioita, keskusteluita, teatteriesityksiä ja iltaklubeja. Sessioita oli useiden tieteiden alueelta: arkeologiasta ydinfysiikkaan, aivotutkimuksesta Birminghamin teollisuushistoriaan. Ohjelmaa oli teemoitettu ja jaettu eri yleisö- ja vaativuustasoihin, perheille sopivasta ohjelmasta lähtien. Näin kiinnostavan professori Patrick Baileyn havainnollistuksen molekyylibiologiasta, joka oli suunnattu kaikenikäisille. Hän kertoi BBC:n kiertävästä laboratoriorekasta Grime Scene Investigating, jota hän oli ollut toteuttamassa. Rekka vieraili kahdeksassa asunnossa eri puolilla Britanniaa – näytteitä otettiin ympäristöstä, ihmisistä ja ilmasta. Näissä asunnoissa asuvista ihmistä jotkut paljastuivat ”griminaaleiksi” eli likarikollisiksi. Silti hyvinkin likaisessa ympäristössä voi elää sairastumatta.
Britannian toiseksi suurin kaupunki Birmingham on yksi maan kuudesta tiedekaupungista. Arvonimen saaneella kaupungilla on kiinteä yhteys tieteeseen ja teknologiaan. Birminghamissa sijaitsee tiedekeskus Millennium Point, jossa havainnollistetaan tiedettä ja teknologian historiaa eri-ikäisille. Britannian tiedeviikon järjestää vuosittain The British Science Associationin (per. 1831). Yhdistyksellä on useita tavoitteita ja ohjelmia ns. suuren yleisön tiedeviestinnässä. Se julkaisee lehteä People & Science. Vuosittaisella tiedefestivaalilla yhdistys pyrkii liittämään toisiinsa kiinteästi tilat tarjoavan yliopiston ja ympäröivän isäntäkaupungin. Tässä Birminghamissa onnistuttiin.
Maahanmuuton taloustiede
Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (3/2010) erikoistutkija Matti Sarvimäki Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta luo katsauksen maahanmuuton taloustieteeseen. Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa on tehty Suomessa asuvia maahanmuuttajia tarkastelevaa empiiristä tutkimusta. Maahanmuuton taloustieteessä on vakiintunut kolme teemaa. Ne ovat maahanmuuttajien kotoutuminen työmarkkinoille ja hyvinvointijärjestelmään, maahanmuuton vaikutus kantaväestön palkkoihin ja työllisyyteen sekä maahanmuuton julkiselle sektorille aiheuttamat tulot ja menot.
Monet hyvin koulutetutkin suhtautuvat maahanmuuttoon varauksellisesti, vaikka korkeakoulutetun kantaväestön ei voi odottaa ainakaan menettävän matalasti koulutettujen maahanmuuttajien takia. Ihmisten asenteista taloudelliset tekijät selittävät vain pienen osan. Valta-osa tutkimuksista päätyy johtopäätökseen, jonka mukaan maahanmuutolla ei ole suurta vaikutusta kantaväestön työmarkkina-asemaan eikä julkisen talouden tasapainoon. Tosin oikeasta tavasta arvioida näitä vaikutuksia käydään tutkijayhteisön sisällä kiivasta keskustelua. Sen sijaan maahanmuuttajien taloudellisen aseman osalta tulokset ovat Sarvimäen mukaan selkeitä. He pärjäävät aluksi työmarkkinoilla kantaväestöä heikommin niin Suomessa kuin myös muualla, mutta kohdemaassa asutun ajan myötä heidän tulonsa ja työllisyytensä paranevat nopeastikin.
Kirja vuonna 2020
Kai Ekholm ja Yrjö Repo pureutuvat suomalaisen kirja-alan tulevaisuuteen teoksessa Kirja tienhaarassa: Vuonna 2020 (Gaudeamus 2010). Se on jatkoa Kirja Suomessa ja Kirja 2010 -hankkeille. Ekholmin ja Revon kirjan taustalla on ollut alan keskeisten järjestöjen muodostama ohjausryhmä. Selvitys on tehty hyvin haasteellisessa tilanteessa. Viime vuodet ovat olleet Ekholmin ja Revon mukaan kirja-alalla hämmennyksen aikaa, anni horribles. Kirjan ympärillä on vallinnut paniikki: oppi- ja tietokirjojen myynti on vähentynyt, kustantamot ovat irtisanoneet henkilökuntaa ja leikanneet resursseja, e-kirjan tuloa on odotettu ristiriitaisin tuntein. Menestyksen eväitä etsitään edelleen kuumeisesti. Lukemisen taantuma on ollut kansainvälinen.
Ekholm ja Repo haastavat kaikki kirja-alan toimijat skenaario- ja strategiatalkoisiin. He haluavat yhdessä lukijoidensa kanssa ”luoda pohjapiirroksen uudistuneesta, monipuolisesta kirjankustannus- ja lukemiskulttuurista, joka kantaisi ainakin vuosikymmenen päähän. Siinä suomalainen kirja-ala hyödyntää sähköisen julkaisemisen uutuuden ja tehokkuuden ja vahvistaa perinteistä osaamistaan”. Tavoitteena on saada lukemistalkoisiin erityisesti nuoret.
Tiedekustantamisessa siirtyminen sähköiseen julkaisemiseen on ollut nopeaa ja peruuttamatonta. Kansallinen elektroninen kirjasto, FinELib, on konsortio, joka muodostuu suomalaisista yliopistoista, ammattikorkeakouluista, tutkimuslaitoksista ja yleisistä kirjastoista. Se välittää suomalaisille korkeakoulukirjastoille kansainvälisten kustantajien tiedelehtiä, e-kirjoja ja tietokantoja. FinELib on tärkeä jakelukanava myös kotimaiselle verkkoaineistolle. Kotimaisista tiedekustantamisen haasteista ja Open Access -käytännöistä kirjoittaa Pauliina Raento tämän lehden pääkirjoituksessa.
Kirjastojen mies
Suomi on kirjastojen maa, jossa yleiset kirjastot ovat suositumpia kuin missään muualla. Suomen kirjastojen taso on poikkeuksellisen korkea ja sen kirjastoverkko yksi maailman tiheimmistä. Valtiotieteilijä Mikko Lahtinen Tampereen yliopistosta on tehnyt esseistisen matkakirjan Kirjastojen maa (Vastapaino 2010). Hänen pieni seurueensa ryhtyi kiertämään Suomen kirjastoja heinäkuussa 2008. Toukokuuhun 2010 mennessä matkaa oli kertynyt lähes 15 000 kilometriä ja kokemuksia oli karttunut yli 250 yleisestä kirjastosta: Eckeröstä Ilomantsiin, Hangosta Utsjoelle. Leena Kukkonen-Lahtinen otti noin 7 000 kirjastovalokuvaa.
Kirjan lopussa olevasta hakemistosta lukija voi hakea esimerkiksi omaa kaupunkiaan tai kesäpaikkakuntaansa. Oma kaupunkini Espoo on ostoskeskuskirjastojen suomalainen edelläkävijä. Espoo alkoi 1990-luvulla suunnitella suuria aluekirjastoja, jotka sijoitettiin ostos- ja kauppakeskuksiin. Tämä on erityisesti kiihottanut myös ”Kirjastojen miehen” mieltä. Suuret kauppa- ja ostoskeskukset saavat jopa synninpäästön Matinkylän Ison Omenan kauppapromenadilla. Siellä kaupallisen promenadikerroksen ja epäkaupallisen kirjastokerroksen vuorovaikutus on erinomainen. Lukusijoista viihtyisin on pieni japanilainen puutarha.
Jossakin on vika
Aalto-yliopiston ensimmäisessä tohtoripromootiossa kunniatohtoriksi nimitetty arkkitehti Kristian Gullichsen iloitsee haastattelussaan uuden yliopiston avaamista mahdollisuuksista arkkitehtuurin opiskelijoille. Vaikka arkkitehtuurilla on Suomessa vankka arvostus, rakennetun ympäristön laatu on varsin kirjava, ja korkeakouluarkkitehtien suunnittelemat rakennukset edustavat murto-osaa kaikesta rakentamisesta. Kuntien suunnittelutoimistoissa ja rakennusvalvonnan tehtävissä arkkitehteja löytyy yhä harvemmin. Ammattitaitoa on tarjolla, mutta sitä ei käytetä riittävästä. Kärsijöinä ovat erityisesti maaseudun taajamat. Ilmiö on maailmanlaajuinen, mutta näyttää rasittavan Suomea erityisen ankarasti. ”Jossakin on vika, kun kauniista kirkonkylästä on vain rippeet jäljellä monenkirjavien markettien ja yrityspuistojen sekamelskassa, Gullichsen toteaa.
Aalto-yliopiston promootiota vietettiin Espoon Otaniemessä 1.10.2010. Tilaisuudessa promovoitiin 365 tekniikan tai filosofian tohtoria, joista naisia oli 27 % ja ulkomaalaisia 14 %. Kunniatohtoreita vihittiin yhdeksän.
Merenkurkun tutkimus
Merenkurkun maailmanperintöneuvottelukunta järjesti seminaarin Merenkurkun ja maailmanperintöalueen tutkimuksesta syyskuun lopulla Vaasassa. Kokouksen valmistelut oli tehty yhteistyössä Geologian tutkimuskeskuksen, Åbo Akademin, Vaasan ylipiston, Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä Metsähallituksen kanssa. Seminaarissa tuotiin esiin, että Merenkurkku tarvitsee kokonaisvaltaisen tutkimusohjelman ja sitä koordinoivan tahon.
Merenkurkun saariston nimeäminen Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2006 on osoitus alueen geologisesta ainutlaatuisuudesta. Erityisesti maaperägeologian alalla Merenkurkun paksut ja useiden jääkausien aikana muodostuneet moreenikerrostumat tarjoavat Turun yliopiston geologian professori Matti Räsäsen mukaan äärimmäisen mielenkiintoisen tutkimuskentän. Jatkuvan maankohoamisen takia luonto on jatkuvassa muutostilassa ja lajisto on joutunut sopeutumaan toistuvien jääkausien aiheuttamiin muutoksiin. Merenkurkku tarjoaakin mahdollisuuksia biologiselle tutkimukselle. Myös luonnonvarojen hallinta ja niiden käyttöön perustuvat elinkeinot ovat tärkeitä tutkimuskohteita.
Tässä lehdessä Juhani Kakkuri arvioi Tiina Hietikko-Hautalan kirjan Jääkauden jälkinäytös. Merenkurkun saariston maailmanperintö (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2010).
Syyskokous
Tieteellisten seurain valtuuskunta piti 4.10.2010 syyskokouksen ja -vastaanoton. Se hyväksyi kokouksessaan viisi hallituksen jäsentä kolmivuotiskaudeksi 2011–13. Hallituksessa jatkavat professori Carl G. Gahmberg (Finska Vetenskaps-Societeten – Suomen Tiedeseura), professori Olli Martio (Suomalainen Tiedeakatemia), professori Markku Leskelä (Suomalaisten Kemistien Seura ja Suomen Kemian Seura) ja professori Hannu Sariola (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim). Uusi jäsen on dosentti Tuija Laine (Suomen kirkkohistoriallinen seura).
Syyskokouksessa hyväksyttiin vuoden 2011 toimintasuunnitelma. Siinä kiinnitetään huomiota Open Access -julkaisemisen vaikutukseen jäsenseurojen julkaisutoimintaan ja julkaisujen kansainväliseen vaihtoon. Tieteellisten julkaisujen laadunarviointia varten luodaan julkaisufoorumi (ks. Ilkka Niiniluodon pääkirjoitus, Tieteessä tapahtuu 6/2010). Tieteen suomenkielisen termistön käyttöä tutkitaan ja kehitetään.
Uutisia (16.9.2010)
Ilari Hetemäki
Tiedekeskustelua Ruotsissa
Luin kesäkuumalla Gotlantin-lautalla Dagens Nyheteriä (22.7. 2010). Keski-Ruotsissa, Daljoen alueella, käytiin hyttysiä vastaan sotaa sekä luonnollisilla menetelmillä että ruiskutuksilla, mistä uutisoitiin myös Suomessa. Lehden pääkirjoitussivulla kirjoitettiin ruotsalaisesta tieteestä ja tutkimusneuvottelukunnan (Forskningsberedningen) uudesta ehdotuksesta. Keskustelunaiheet ja huolenaiheet ovat hyvin samoja kuin Suomessa: tieteen kansainvälinen kilpailukyky, korkeakoulujen yhdistäminen, tutkijoiden aliedustus kansainvälisillä rankinglistoilla ja tutkimustulosten muuttaminen innovaatioiksi. Neuvottelukunta vaati panostamista huippututkimukseen ja parempaan yhteistyöhön akatemian ja elinkeinoelämän välillä.
Ruotsin syksyn vaalit ovat kohta, joten suuriin rakenteellisiin muutoksiin ei ole halukkuutta. Korkeakoulu- ja tutkimusministeri Tobias Krantz onkin esittänyt joukon ehdotuksia, joista DN:n mukaan huomiota herättävin on ns. ”eliittipanostus”, jossa sata nuorta, lahjakasta tutkijaa eri oppialoilta saisi pitkäaikaista rahoitusta ja mahdollisuuden valita kiinnostuksen kohteensa vapaasti. Muita ehdotuksia ovat satsaukset ”riskiprojekteihin”, tutkimuslahjoitusten tekeminen houkuttelevammaksi ja vaihdon lisääminen yritysten kehitysosastojen ja yliopistojen välillä. Johtava tutkimusneuvosto (Forskningsråd) on ollut rahoitusratkaisuissaan aivan liian varovainen. Nyt toivotaan uudenlaisia ratkaisuja ja pitkäaikaista turvaa jatkuvan hakemusten kirjoittamisen sijasta. Lisäksi halutaan houkuttelevia ympäristöjä kansainvälisille tutkijoille.
Jotain aivan uuttakin. Palatessani Tukholmaan huomasin, että se on Euroopan ensimmäinen ympäristöpääkaupunki (2010). Huomionosoituksen on antanut EU:n komissio. Kolmekymmentäviisi maata oli hakenut palkintoa. Kaupunkeja arvioitiin mm. ilman- ja vedenlaadun, kestävän maankäytön, paikallisliikenteen ja biologisen monimuotoisuuden perusteella. Vuoden 2011 ympäristöpääkaupunki on Hampuri.
Kesän sää ja Suomen säähistoria
Sää on puhuttanut paljon tänä kesänä. Lämpöennätykset rikkoutuivat ja ennätyshelteet purkautuivat rajuihin ukkosiin. Kaikkien aikojen lämpöennätys 37,2 astetta mitattiin 29.7. Joensuun lentoasemalla. Heinäkuu oli etelässä vähäsateinen, mutta pohjoisessa satoi runsaasti. Ilmatieteen laitoksen tutkijat ovat joutuneet selittämään paljon harvinaista kesää ja pohtineet ilmastonmuutoksen vaikutusta sään ääri-ilmiöihin. Lämpimässä ilmassa myös perhoskannat vahvistuivat, minkä useimmat ihmiset huomasivat kesäpaikoillaan. Ympäristötutkijat ovat kesällä seuranneet yöperhosten monisukupolvisuutta, mikä sekin liittyy lämpeneviin säihin. Pelkona on, että Suomessa saattavat yleistyä jotkin aiemmin harvinaiset tuhohyönteiset.
”Lämmin kesä oli hyvä myynninedistäjä”, toteaa Suomen säähistoriasta (Helsinki-kirjat 2010) kesän kynnyksellä kirjan julkaissut tietokirjailija Markus Hotakainen. Suomen säähistoria käy läpi itsenäisyyden ajan sääilmiöitä vuosi vuodelta. Mukana on myös yhteiskunnallisia ilmiöitä, joihin on antanut leimansa säätila, kuten talvisodan aikana paukkupakkaset. Kirjasta selviää esimerkiksi, millainen sää oli olympiakisojen aikana Helsingissä vuonna 1952. Säähistoria on tehty yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa. Tämän vuoden tapahtuma on Islannin tuhkapilvet, jotka sekoittivat maalis–huhtikuussa lentoliikenteen kaikkialla.
Filosofin kohtalo
Ranskalainen filosofi René Descartes menehtyi yllättäen Tukholmassa helmikuussa 1650 vähän ennen 54-vuotispäiväänsä. Hän oli saapunut kaupunkiin syyskuussa 1649 Ruotsin nuoren kuningattaren Kristiinan (1626–89) kutsumana. Tämä oli pyytänyt hänet yksityisopettajakseen.
Virallisen version mukaan filosofin kuolinsyy oli keuhkotulehdus, joka oli seurausta paleltumisesta. Huhuja kuitenkin oli, että kuolema ei ollut luonnollinen. Toimittaja Pekka T. Heikura kirjoittaa Kemia-Kemi-lehdessä (4/2010) saksalaisen filosofian professorin Theodor Ebertin kirjasta Rätselhafte Mord des René Descartes (Alibri 2009). Siinä kerrotaan kuuluisan filosofin äkillisestä sairastumisesta ja hänen kärsimistään kovista kivuista, joista silminnäkijät ovat kertoneet. Kauhean kuoleman aiheuttikin ehtoollisleipään kätketty tappava annos arsenikkia. Murhaajaa eivät aikaisemmat tutkimukset ole pystyneet osoittamaan. Ebert paljastaa kirjassaan, että surmatyön tekijä olisi uskonkiihkoinen katolinen augustinolaismunkki Francois Viogué.
Murhaajan motiivina oli päästä eroon kriittisestä ajattelijasta, jonka oppitunnit häiritsivät katolisen kirkon suunnitelmaa käännyttää protestanttinen Kristiina-kuningatar katoliseen uskoon. Kuningatar luopuikin kruunusta vuonna 1654 ja liittyi seuraavana vuonna katoliseen kirkkoon. Juuri ennen sairastumistaan Descartes kävi ehtoollisella Ranskan lähetystön kappelissa, jossa sakramentin jakoi juuri Viogué.
Lauri Anttilan aurinkokellot
Ursan tähtitornilla Helsingin Kaivopuistossa paljastettiin 16. kesäkuuta professori Lauri Anttilan aurinkokelloveistos Helios. Helsingin kaupungille luovutetun veistoksen otti vastaan pilvisen tuulisessa säässä ylipormestari Jussi Pajunen. Se muodostuu kahdesta kivielementistä ja peilistä, joka on kiinnitetty tähtitornin seinään. Teos on itse asiassa kaksinkertainen aurinkokello, josta näkyy kellonaika, sekä ns. meridiaaniaika, jolloin päivä on puolessa.
Tähdet ja avaruus -lehdessä Anne Liljeström kirjoittaa Lauri Anttilan aurinkokelloista. Erilaisia hänen suunnittelemiaan aurinkokelloveistoksia on maailmalla noin kymmenen. Anttilan vanhin aurinkokellotyö löytyy opetus- ja kulttuuriministeriön pihalta. Teos on osa Kai Franckin ja Olli Tammisen tieteen ja taiteen kivipuutarhaa. Anttila oli mukana myös Tiedekeskus Heurekan arkkitehtuurisuunnitelman voittaneessa ryhmässä. Heurekan Galilei-tiedepuistoon toteutettiin sitten myöhemmin, vuosituhannen vaihteessa Anttilan suunnittelema iso aurinkokello. Hän on kuvanveistäjänä samalla käsitetaiteilija, jonka monet työt käsittelevät ympäristöä ja yhteiskunnallisia asioita.
Kannanotto turpeesta
Suomalaisen Tiedeakatemian edustajat Kari Raivio ja Sirpa Jalkanen puolustivat Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa kesäkuun lopulla (HS 23.6.) luotettavan tiedon saamista päätöksenteon tueksi. He toteavat, että monessa maassa, mutta ei kuitenkaan Suomessa, tiedeakatemioilla on virallinen asema hallituksen neuvonantajana. Tästä on pitkät perinteet Yhdysvalloissa ja Britanniassa.
Suomalainen Tiedeakatemia on omasta aloitteestaan ja omalla kustannuksellaan käynnistänyt kokeilun, jonka tavoitteena on koota kansallinen asiantuntemus arvioimaan merkittäväksi katsotun kysymyksen tutkimustilannetta. Kannanoton tulisi olla myös valistuneen maallikon ymmärrettävissä. Ensimmäinen kannanotto on turpeen energiankäytön eduista ja haitoista. Se on julkistettu verkkoversiona (www.acadsci.fi) ja se ilmestyy painettuna alkusyksystä. Lähiaikoina valmistuu myös kannanotto kouluväkivallasta.
Raivion ja Jalkasen mukaan turvekannanotto on jo herättänyt keskustelua ja törmää elinkeinoministerin esittämiin näkemyksiin energiavaihtoehdoista tai niiden puutteesta. Siitä huolimatta kannanottoon sisältyy perusteltu suositus luopua turpeen energiakäytöstä 10–20 vuoden ylimenokauden jälkeen.
Opiskeluiden jälkeen
Suomalaiset ja tanskalaiset jäävät muita pohjoismaalaisia useammin ulkomaille tutkinnon suorittamisen jälkeen. Ulkomailla opiskelleet suomalaiset ovat kuitenkin hyvin tyytyväisiä saamaansa opintotukeen. Yhteispohjoismaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin ulkomailla korkeakoulututkintonsa suorittaneita pohjoismaalaisia ja heidän työmarkkinoille sijoittumistaan vertaamalla heitä kotimaassa korkeakoulututkinnon suorittaneisiin. Kelan julkaisema tutkimus perustuu pohjoismaiseen kyselyyn, joka toteutettiin vuonna 2007.
Eri Pohjoismaissa vaihtelee suuresti niiden ulkomailla tutkinnon suorittaneiden osuus, jotka ovat palanneet valmistumisensa jälkeen takaisin kotimaahan. Norjassa ja Islannissa ovat suurimmat kotimaahan palanneiden osuudet. Kyselyhetkellä 40 % ulkomailla tutkinnon suorittaneista suomalaisista asui yhä ulkomailla, ja useimmilla heistä oli ulkomaalainen puoliso. Ulkomailla tutkinnon suorittaneet kohtaavat Suomessa enemmän työllisyysongelmia kuin kotimaassa opiskelleet, mutta he työskentelevät useammin kansainvälisissä tehtävissä – myös kotimaassa asuessaan.
Vuosina 2006 ja 2007 tohtorin tutkinnon suorittaneista 92 % oli töissä ja vain 2 % prosenttia työttömänä kesällä 2009. Tiedot käyvät ilmi Aarresaari-verkoston ja opetus- ja kulttuuriministeriön tuottamasta tutkimuksesta, johon vastasi 1 500 tohtoria. Tohtorin tutkinnon suorittaneet työskentelivät pääsääntöisesti koulutustaan vastaavissa tehtävissä; arviolta 3–6 % työskenteli koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä.
Kaikista työssä olevista tohtoreista lähes kaksi kolmasosaa ilmoitti työnsä yhdeksi osaksi tutkimuksen. Pääasialliseksi työtehtäväkseen tutkimuksen ilmoitti vain 40 % prosenttia tohtoreista. Tohtorien sijoittuminen erityyppisiin työtehtäviin perinteisen tutkijanuran ulkopuolelle edellyttää tutkimuksen perusteella tohtorintutkinnon sisällön uudelleen arvioimista. Tämä tarkoittaa, että koulutukseen sisältyisi enemmän ns. valmiustaitoja, joita tarvitaan elinkeino- ja yritysmaailmassa.
Kesällä 2009 perustetun tutkijakoulutukiryhmän näkemyksen perusteella Suomen tutkijakoulujärjestelmää tulisi kehittää. Uusien tavoitteiden mukaan ulkomaisten tohtorikoulutettavien määrää pitäisi nostaa 20 %:iin vuoteen 2012 mennessä ja tohtorien suhteellinen osuus pitäisi kasvattaa 20 %:iin koko tutkijakunnasta. Suurin muutos tohtorikoulutuksessa on se, että tutkijakoulujen määrää halutaan vähentää voimakkaasti. Tavoitteena on, että yliopistoissa olisi kansainvälisen mallin mukaan vain yksi tai muutama tutkijakoulu, jotka muodostuvat useista tieteenalakohtaisista tohtoriohjelmista.
Findikaattori
Verkossa olevaan Finfikaattori-palveluun on koottu noin sata yhteiskunnan kehitystä kuvaavaa indikaattoria. Tietoja voi tarkastella teemoittain, hallitusohjelman näkökulmasta tai perinteisen haun kautta. Aihepiirit liittyvät talouteen, ympäristöön, yhteiskuntarakenteisiin ja luonnonvaroihin. Joukossa on myös tutkimus ja koulutus. Palvelu on suunnattu kaikille, jotka työssään tai toiminnassaan tarvitsevat ajantasaista ja luotettavaa tietoa yhteiskunnan kehityksestä.
Findikaattori on samalla yhteistoiminnallista palvelua. Kunkin indikaattorin uusimmat tiedot päivittyvät palveluun välittömästi tiedontuottajan julkaistua ne. Findikaattorin tuottavat Tilastokeskus ja valtioneuvoston kanslia. Palvelu on osoitteessa www.findikaattori.fi.
Yksi taideyliopisto
Opetusministeri on asettanut kesäkuussa työryhmän, jonka tehtävänä on pohtia mahdollisuutta taideyliopistojen yhdistämiseen. Työryhmää vetää Suomen Kansallisoopperan toimitusjohtaja Päivi Kärkkäinen. Siltä odotetaan esitystä, miten Suomeen voitaisiin synnyttä kansallisesti ja kansainvälisesti vahvempi taideyliopisto. Vuoden loppuun mennessä odotetaan myös esityksiä taideyliopiston toiminnallisista tavoitteista ja rakenteesta sekä uudistuksen kustannuksista. Syksyn aikana valmistuu lisäksi selvitys, jossa taideyliopistojen yhdistämisen hyötyjä ja haittoja tarkastellaan kerrankin opiskelijan eli asiakkaan näkökulmasta.
Suomessa toimii kolme taideyliopistoa: Sibelius-Akatemia, Teatterikorkeakoulu ja Kuvataideakatemia. Taiteellista yliopisto-opetusta annetaan myös Aalto-yliopistossa sekä Lapin ja Tampereen yliopistoissa. Taideyliopistojen yhdistämistä on selvitetty aikaisemminkin.
Koulutusvienti
Alkukesästä tehtiin suomalaisen koulutusviennin mittavin ja pitkäkestoisin sopimus Abu Dhabi Education Councilin ja Jyväskylän yliopiston omistaman EduCluster Finland Oy:n välillä. Viisivuotisen koulutusyhteistyön tavoitteena on kehittää pitkäjänteisen kumppanuuden avulla pedagogisia ratkaisuja 6–10-vuotiaiden oppilaiden opetukseen ja koulujärjestelmään. Ohjelma työllistää opetushenkilöitä ja muita suomalaisia asiantuntijoita yhteensä noin 150 henkilötyövuoden verran. Opetus yhteistyössä emiirikunnan opettajien kanssa alkaa syksyllä 2010.
Menestyminen PISA-tutkimuksissa on luonut vahvan kiinnostuksen suomalaista koulutusjärjestelmää kohtaan. Suomeen tulee jatkuvasti ryhmiä tutustumiskäynneille. Ongelmana on palvelujen tuotteistaminen ja hinnoittelu. Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenialla on runsaasti kansainvälisiä hankkeita, joissa tähdätään koulutuksen vientiin. Sillä on mm. opettajien täydennyskoulutusta Etelä-Koreassa ja Britanniassa.
Jäämies Ötzi
Syksy alkaa yleensä kiinnostavilla näyttelyillä ja tapahtumilla. Espoon kaupunginmuseossa (KAMU) Tapiolassa avattiin näyttely, joka esittelee yli 5 000 vuotta vanhan muumion tarinaa. Kaksi vaeltajaa löysi Alpeilta vuonna 1991 jäätyneenä säilyneen ruumiin, joka nimitettiin Ötziksi. Muumioitunut ruumis lepää nykyisin Bolzanossa Etelä-Tirolin arkeologisessa museossa, joka on valmistanut Ötzin elinpiiristä ja varusteista kertovan kansainvälisen näyttelyn.
Ötzi sai elantonsa maanviljelijänä tai karjanhoitajana, mutta saattoi olla myös paimentolainen. Hänen kuolemansa on todellinen mysteeri. Hänen sisältään on löydetty piinuolen pää, mikä on todennäköisesti aiheuttanut miehen kuoleman. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ryöstö, sillä Ötzillä oli löydettäessä mukanaan arvokas pronssi- tai kuparikirves. KAMU:n näyttely esittelee kootusti tietoa Ötziin liittyvistä tutkimuksista. Nähtävillä on näköismallit muumiosta ja hänen tavaroistaan. Näyttelyssä on suora videoyhteys Bolzanoon ja jääkammioon, jossa muumiota säilytetään. Esillä on myös Ötzin ruumiiseen liittyviä yksityiskohtia, kuten tatuointeja.
Näyttelyn alkamisviikonloppuna järjestettiin myös jokavuotiset valtakunnalliset arkeologian päivät kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arkeologiaan ja esihistoriaan liittyviä tapahtumia oli yli 20 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Espoon museossa järjestettiin kivikautisia työnäytöksiä.
Vuoden tiedekirja -raati
Vuoden tiedekirja -palkinto luovutetaan ensi tammikuussa Tieteen päivillä. Palkinnon myöntävät Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto. Raatiin, joka arvioi vuonna 2010 ilmestyneitä kotimaisia tiedekirjoja, kuuluvat tänä vuonna professori Eeva Jokinen Itä-Suomen yliopistosta (yhteiskuntapolitiikka), professori Henrik Meinander Helsingin yliopistosta (historia) ja professori Jouko Rikkinen Helsingin yliopistosta (kasvitiede). Raadin sihteerinä toimii julkaisupäällikkö Eeva-Liisa Aalto Tieteellisten seurain valtuuskunnasta. Hänelle voi lähettää ehdotuksia palkittavasta kirjasta (eeva-liisa.aalto@tsv.fi).
Uutisia (17.6.2010)
Ilari Hetemäki
Sähkö on merkittävin innovaatio
Tekniikan Akatemia -säätiö järjesti osana Millennium-kampanjaansa yleisöäänestyksen kaikkien aikojen merkittävimmästä, ihmisen elämään eniten vaikuttaneesta teknologisesta innovaatiosta.
Äänestyksen kärkiviisikkoon valikoitui melko tuoretta teknologiaa. Sähkö valittiin merkittävimmäksi innovaatioksi ylivoimaisella äänimäärällä (619 ääntä). Toiselle sijalle sijoittui Internet (117), kolmannelle höyryvoima (80) ja neljännelle rokotus (58). Viidenneksi sijoittui näistä vanhin innovaatio, painokone (54), joka oli kärkiviisikon toinen viestintäteknologian edustaja. Muita yleisön mielestä merkittäviä innovaatioita olivat mm. penisilliini, tietokone, kirurgia, puhelin ja silmälasit. Ehdotuksia tehtiin myös kulttuurin kehitykselle merkittävistä keksinnöistä, kuten pyörä.
Vuoden 2010 Millennium-teknologiapalkinto
Tekniikan Akatemia-säätiö julkisti 9. kesäkuuta neljännen Millennium-teknologiapalkinnon voittajan. Sen sai väriherkistettyjen aurinkokennojen kehittäjä Michael Grätzel. Maailman suurin teknologiapalkinto myönnetään joka toinen vuosi ihmisen elämänlaatua parantavan ja kestävää kehitystä tukevan teknologisen innovaation kehittäjälle.
Tekniikan Akatemian hallitus valitsi 800 000 euron pääpalkinnon saajan kansainvälisen palkintolautakunnan valitsemista ehdokkaista. Kaksi muuta ehdokasta saivat 150 000 euron kunnianosoitukset.
Päävoittaja on Lausannen teknillisen yliopiston professori Michael Grätzel. Hänen kehittämänsä väriaineherkistetyt aurinkokennot perustuvat keinotekoiseen fotosynteesiin. Ne tarjoavat käyttöön edullisemman ja valmistustavaltaan yksinkertaisemman vaihtoehdon hallitsevalle piipohjaiselle aurinkokennoteknologialle. Halpojen aurinkopaneelien lisäksi Grätzel-kennoista on mahdollista valmistaa esim. aurinkoenergiaa kerääviä ikkunoita ja seinä- ja kattopinnoitteita. Tekniikan Akatemia -säätiön toimitusjohtajan Ainomaija Haarlan mukaan ”Grätzelin innovaatiolla on todennäköisesti tärkeä rooli uusiutuvan energian sovelluksissa ja kestävän kehityksen edistämisessä”.
Tänä vuonna yleisö sai ensimmäistä kertaa valita oman suosikkinsa, antaen selvästi eniten ääniä (48 prosenttia) muovielektroniikan kehittäjälle, Cambridgen yliopiston professori Sir Richard Friendille. Hänen kehittämistään puolijohdannaisista hohtodiodeista (LED) voidaan valmistaa aivan uudenlaisia tuotteita, kuten taipuisia näyttöjä, valaisevia tapetteja tai halvalla painotekniikalla valmistettuja orgaanisia aurinkokennoja.
Ehdolla oli myös Manchesterin yliopiston professori Stephen Furber. Hänen 1980-luvun puolivälissä kehittämänsä yksinkertaisen ja tehokkaan ARM-mikroprosessorin avulla rakennetaan halpoja ja vähän virtaa kuluttavia elektroniikkalaitteita. ARM-prosessori löytyy lähes kaikista kännyköistä, ja sitä käytetään myös kannettavissa tietokoneissa ja musiikkisoittimissa, navigaattoreissa, digitaalisissa kuvauslaitteissa ja langattomissa verkkolaitteissa. Suorittimia on valmistettu jo lähes 20 miljardia kappaletta. (Aleksis Toro)
Ydinvoiman tutkimus
Valtion teknillinen tutkimuslaitos (VTT) esittelee kaksi kertaa vuodessa näyttävästi toimintaansa VTT Impulssi -julkaisussa. Siinä kerrotaan mm, miten monialainen tutkimus johtaa innovaatioihin. Lehti kertoo uudessa numerossaan (1/2010), kuinka VTT on mukana ydinvoiman renessanssissa. Se tutkii ydinvoimaa kolmessa klusterissa ja niiden kahdeksassa eri osaamiskeskuksessa. Ydinvoimaan liittyvässä tutkimuksessa on mukana noin kaksisataa henkilöä, ja tutkimuksen liikevaihto on noin 19 miljoonaa euroa vuodessa. Rahasta valtaosa tulee ydinenergian toimijoilta ja sidosryhmiltä.
VTT:n ydinvoimatutkimus jakautuu reaktoriturvallisuuteen, käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen, uuden sukupolven reaktoreihin ja kansainväliseen lämpöydinreaktoriin Iteriin liittyvään fuusiotekniikkaan. VTT on mukana keskeisissä kansainvälisissä hankkeissa. Se vetää Euroopan ydinvoimaloiden käyttöiän pidentämiseen tähtäävää, EU:n rahoittamaa NULIFE-verkostohanketta. Osallistumisesta fuusiotekniikan tutkimukseen ja tutkimusreaktori JET:iin (Joint European Torus) kerrotaan tämän lehden artikkelissa (s. 4-5/2010), jonka ovat kirjoittaneet tutkijat Markus Airila ja Seppo Karttunen.
Neandertalilainen perimämme
Antropologit ja geneetikot ovat kiistelleet vuosikymmeniä siitä, pariutuvatko nykyihminen (Homo sapiens) ja neandertalin ihminen. Uudessa tutkimuksessa, jonka tulokset julkaistiin toukokuun alussa Science-lehdessä, vertailtiin vanhoista luista saatua neandertalin ihmisen geneettistä materiaalia nykyihmisen geneettiseen materiaaliin. Tutkijat löysivät todisteita sille, että nämä kaksi lajia olisivat risteytyneet ja tuottaneet lapsia. Tämä tapahtui yli 45 000 vuotta sitten. Euroopassa risteytymistä ei näytä enää tapahtuneen. Tutkimuksen mukaa 1–4 prosenttia nykyeurooppalaisten ja -aasialaisten dna-nauhasta on samaa kuin neandertalilaisilla. Tästä yhteisestä perimästä kirjoittaa syksyllä Tieteessä tapahtuu -lehdessä perinnöllisyystieteen professori (emeritus) Petter Portin.
Tieteelliset kirjastot Suomessa
Kansalliskirjastossa vuosittain koottava tieteellisten kirjastojen yhteistilasto kertoo, että Suomen tieteellisiin kirjastoihin tehtiin vuonna 2009 kaikkiaan yli 12,5 milj. käyntiä. Toimintaa pyörittämässä oli noin 2 000 työntekijää. Yhteistilastosta selviää myös, että tieteellisissä kirjastoissa sähköisten aineistojen käyttö jatkoi edelleen kasvuaan, joskin voimakkaan kasvun käyrä myös ensimmäistä kertaa selvästi taittui. Yhteistilaston aloitusvuoteen 2002 verrattuna e-lehtien artikkeleita ladattiin nyt nelinkertainen määrä, kaikkiaan yli kymmenen milj. kertaa.
Vaikka sähköiset aineistot ovat vakiintuneet korkeakoulujen jokapäiväiseksi lähdemateriaaliksi, myös paperille painettua aineistoa käytetään edelleen runsaasti: uloslainauksen ja lukusalilainojen yhteenlaskettu määrä oli Suomen tieteellisissä kirjastoissa yhä hieman suurempi kuin e-aineistolatausten. Fyysisten lainojen määrä on kuitenkin vähitellen laskenut vuodesta 2007 alkaen.
Osoitteessa https://yhteistilasto.lib.helsinki.fi on saatavilla lisää perustietoja, aikasarjoja ja tunnuslukuja niin tieteellisten kirjastojen kokoelmista, tietokannoista, käytöstä ja käyttäjistä kuin myös aukiolosta, toimitiloista, taloudesta ja henkilökunnasta.
Augustin Ehrensvärdin juhlavuosi
1700-luvun Ruotsissa ja Suomessa vaikutti sotamarsalkka, kreivi Augustin Ehrensvärd (1710–72), joka suunnitteli valtakunnan itäosan puolustukseksi Loviisan ja Viaporin eli Suomenlinnan linnoitukset. Ehrensvärd oli mukana myös saaristolaivaston kehittämisessä. Hänen syntymästään on kulunut 300 vuotta 25. syyskuuta 2010. Ehrensvärdin juhlavuoden kunniaksi on koko vuoden tapahtumia Helsingissä ja Loviisassa (www.suomelinnatours.com). Kesäkuun alussa avautui Ehrensvärd-museon näyttely ”Augustin Ehrensvärd – Mies ja hänen aikansa”. Syyskuussa on hänestä luentosarja Helsingin yliopistomuseo Arppeanumissa.
Helsingin kaupunginmuseo piti 7.–13.6. Helsinki-viikolla 1700-luvun kahvilaa. Kahvihuoneet yleistyivät vasta vuosisadan lopulla ja niissä käytiin poliittisia ja tieteellisiä keskusteluita. Tuolloin tunnettiin lukuisia suolaisia ja makeita leivonnaisia. Kaupunginmuseon kahvilassa saattoi maistella Ehrensvärdin kunniaksi leivottua nimikkoleivosta. ”Tiedetään, että hän joi kahvia, mutta mitä hän sen kahvin kanssa nautti, on valitettavasti jäänyt epäselväksi”, kertoo museon tutkija Jere Jäppinen. Ehrensvärdin lempipuu oli pähkinäpensas. Tästä Jäppinen keksi, että suurmiehelle täytyy tehdä hasselpähkinäleivos, johon resepti löytyi vanhasta keittokirjasta.
Ohjeita kirjoittajille ja kääntäjille
EASE (The European Association of Science Editors) on julkaissut verkkosivuillaan (www.ease.org.uk) ohjeita englanninkielisten tieteellisten artikkeleiden julkaisemisesta. Suuntaviivat ovat seurausta EASE-foorumin ja vuoden 2009 Pisa-konferenssin keskusteluista.
EASE:n tavoitteena on tehostaa kansainvälistä tieteellistä viestintää. Sen neuvosto päätti julkaista eri kielillä toimituksellisia suosituksia kirjoittajille ja kääntäjille. Jos he seuraavat ohjeita ennen englanninkielisten käsikirjoitusten lähettämistä, ne tulevat todennäköisemmin hyväksytyiksi julkaisuissa. Lisäksi toimituksellinen prosessi on luultavasti nopeampi, ja niin kirjoittajat, kääntäjät, arvioijat kuin editorit säästävät aikaa. Tulevaisuudessa ohjeisiin aiotaan lisätä liitteitä erityisistä aiheista ja tarkistaa kaikki suositukset vuosittain.
|
|
Eettisesti kestävä lasten ja nuorten tutkimus
Millaisia tutkimuseettisiä erityiskysymyksiä tulee ottaa huomioon, kun tutkimuskohteena ovat lapset ja nuoret? Mitä saa tutkia, mitä ei, ja millaisia lupamenettelyjä tarvitaan? Lapsuudentutkimuksen seuran ja Nuorisotutkimusseuran yhteishankkeena syntynyt artikkelikokoelma Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka (toim. Hanna Lagström, Tarja Pösö, Niina Rutanen & Kaisa Vehkalahti) on ensimmäinen lapsiin ja nuoriin kohdistuvan tutkimuksen eettisiä kysymyksiä pohtiva yleisteos.
Nuorisotutkimusverkoston keväällä julkaisema teos käsittelee tutkimusta sääteleviä normeja ja käytäntöjä, tutkimuksen aikana esiin tulevia eettisiä kohtauspaikkoja sekä tutkimustiedon käyttöä.
Selällään maaten
Pilvibongaus on helppo ja hauska kesäharrastus, jota voi tehdä missä ja milloin vain – mieluiten selällään maaten. Brittiläisen Gavin Pretor-Pinneyn kirjoittaman Pilvibongarin taskuoppaan (Atena 2010) avulla oppii tunnistamaan 46 erilaista pilveä ja taivaallista ilmiötä. Taivas näyttää erilaiselta vuorokauden eri aikoina ja valon vaihdellessa. Pilvistä ja muista taivaan ilmiöistä saa kiinnostavaa tietoa oppaan valokuvien ja yksityiskohtaisten kuvausten perusteella. Taivaalla näkyvälle esiintymälle löytyy myös nimi kuvahakemiston perusteella. Kirjassa on myös tilaa omien havaintojen merkitsemiseen. Opas on Cloud Appreciation Societyn (www.cloudappreciationsociety.org) julkaisu.
Tieteen päivien rekisteröinti
Tieteen päivät on rekisteröity keväällä Patentti- ja rekisterihallituksessa. Rekisteröinnin haltija on Tieteellisten seurain valtuuskunta. Tieteen päivien taustalla on myös muita yhteisöjä, jotka ovat edustettuina järjestelytoimikunnassa. Tavaramerkki sisältää sanaparin Tieteen päivät (myös sanan Vetenskapsdagarna) ja graafikko Martti Ruokosen suunnitteleman merkin. Tieteen päivien tavaramerkkiin (”tavaroihin ja palveluihin”) sisältyvät mm. painotuotteet, koulutus ja kulttuuritoiminnat sekä tieteelliset ja teknologiset palvelut.
Uutisia (29.4.2010)
Vuoden tiedekirja
Vuoden tiedekirja -palkinto on myönnetty filosofian tohtori Mikko Ylikankaalle teoksesta Unileipää, kuolonvettä, spiidiä. Huumeet Suomessa 1800–1950 (Atena). Palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa. Kunniamaininta (2 500 euroa) on myönnetty dosentti Hille Koskelalle teoksesta Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta (Gaudeamus).
Vuoden tiedekirjana palkitaan edellisenä vuonna ilmestynyt erityisen ansiokas suomalainen tiedekirja. Vuosittain jaettavan palkinnon antavat Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto. Palkintoraatiin kuuluivat tänä vuonna filosofian tohtori Maarit Leskelä-Kärki Turusta, professori Juha Pekka Lunkka Oulusta ja professori Pauliina Raento Helsingistä.
Perusteluissaan raati painotti palkittujen teosten tukeutumista kirjoittajiensa omaan ja Suomessa uuteen alkuperäistutkimukseen sekä niiden rohkeatakin näkemyksellisyyttä. Lisäksi kiitettiin käsiteltävien aiheiden ajankohtaisuutta ja yhteiskunnallista merkitystä sekä teosten kieli- ja ulkoasun huoliteltua viimeistelyä (ks. palkintoperustelut www.tsv.fi/vtk/). Raadin sihteerinä toimi tiedotuspäällikkö Ilari Hetemäki Tieteellisten seurain valtuuskunnasta. Palkinnot jaettiin valtuuskunnan kevätkokouksessa 26.3.2010.
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot 2010
Arkkitehti Panu Kaila palkittiin elämäntyöstään tiedonjulkistajana. Hän on tehnyt mittavan ja ansiokkaan uran rakennuskulttuurin ja siihen liittyvän taitotiedon tutkijana, opettajana sekä tuotteliaana ja taitavana kirjoittajana. Kansainvälisesti tunnettu puuarkkitehtuurin ja konservoinnin asiantuntija ja auktoriteetti tunnetaan erityisesti rakennusten restauroinnin ja konservoinnin perinteitä vaalivana osaajana ja pidettynä esiintyjänä. Kailan vaikutus ei ole rajoittunut vain arkkitehtuurin ammattilaisiin ja alaa opiskeleviin, vaan hänet tunnetaan hyvin myös tavallisten kuluttajien keskuudessa.
Taidemaalari Tom Björklund ja filosofian kandidaatti Seppo Vuokko palkittiin teoksesta Mammutin aika. Elämää jääkaudella (Tammi). Teos vie lukijansa viime jääkauden maisemiin: mammuttiarolle, arometsään ja vuoristoihin. Kuvissa tieto yhdistyy taiteelliseen ilmaisuun. Kokonaisuudessaan kirja on oiva tieteen ja taiteen liitos.
Professori Sirkka-Liisa Kivelä palkittiin teoksesta Depressiosta tasapainoon. Hyvä elämä iäkkäänä (Kirjapaja) sekä syvällistä ymmärtämystä osoittaneesta vanhuuteen ja vanhustenhoitoon liittyvästä asiantuntemuksesta. Hänen erityisalaansa on vanhuuden ja vanhenemisen tutkimus. Yhteiskunnallisena keskustelijana hän on tinkimättä puolustanut tiedon ja asiantuntemuksen merkitystä päätöksenteossa, koulutuksessa ja käytännön hoitotyössä. Kivelän viestissä on keskeistä kansalaisten oikeus hyvään vanhuuteen.
Monipuolinen journalisti ja kirjailija, toimittaja Anna-Lena Laurén palkittiin korkeatasoisesta journalistisesta työstä. Hänen suurin vahvuutensa on kyky luoda teräviä analyysejä kuvaamistaan alueista ja ihmisistä. Laurén on osoittanut poikkeuksellista rohkeutta ja sitkeyttä materiaalin keruussa ja julkistaa tietonsa tuoreella ja usein hauskalla tavalla.
Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun emeritusprofessori Ismo Lindell sai palkinnon teoksestaan Sähkön pitkä historia (Gaudeamus). Teos on vaatimattomiin kansiin piilotettu helmi, joka kertoo elävästi ja monipuolisesti tekniikan kehittymisestä kahden vuosituhannen aikana ja osin vielä kauempanakin historiassa.
Toimitusjohtaja Pekka Mustonen, professori Pertti Mustajoki ja professori Matti Hannuksela saivat palkinnon Terveyskirjasto.fi-verkkosivustosta. Sivusto on kaikille kansalaisille vapaasti saatavilla oleva verkkotietopalvelu. Palvelu tuottaa ja ylläpitää luotettavaa, riippumatonta ja tieteelliseen näyttöön perustuvaa tietoa terveydestä ja sairauksista.
Populaarimusiikin elävä tietosanakirja, toimittaja Jarmo (Jake) Nyman palkittiin asiantuntevasta ja taustoja valottavasta radiotyöstä. Lisäksi palkintoperusteluissa korostettiin Nymania kauniin ja ilmaisuvoimaisen puhekielen vaalijana.
Filosofian tohtori Mikko Ylikangas palkittiin teoksesta Unileipää, kuolonvettä, spiidiä. Huumeet Suomessa 1800–1950 (Atena). Sama teos valittiin myös Vuoden tiedekirjaksi.
Opetusministeriö myöntää tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. Opetusministeri Henna Virkkunen jakoi palkinnot 28.4.2010 valtioneuvoston juhlahuoneisto Smolnassa. (Reetta Kettunen)
Kovenevia asenteita maahanmuutosta
Taloustutkimus selvitti Suomen Kuvalehdelle (15/2010) kansalaisten mielipiteitä hallituksen onnistumisesta. Huonoimman arvosanan hallitus saa maahanmuuttopolitiikasta. Toiset ovat tyytymättömiä siihen, ettei Suomeen ole saatu houkuteltua tarpeeksi ulkomaalaisia osaajia. Toiset taas arvostelevat poliitikkoja siitä, että maahanmuuttajien kotouttaminen on hoidettu huonosti. Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämässä kyselyssä, joka ilmestyi maaliskuussa, taas tiedusteltiin, pitäisikö Suomen ottaa lisää maahanmuuttajia. Kysely kertoo kielteisen asenteen huomattavasta kasvusta muutamassa vuodessa.
Helsingin Sanomien tausta-artikkelin (16.3.2010) mukaan maahanmuuttovastaisuudessa on kyse laajemmasta asennekokonaisuudesta. Samat ihmiset vastustavat useampia asioita, kuten homojen ja muiden vähemmistöjen oikeuksia tai feminismiä. Mielipiteet keskustelupalstoilla ja varsinkin verkkokirjoittelu ovat Suomessa selvästi koventuneet. Ne kohdistuvat myös tiedeyhteisöön. Maahanmuuttoon perehtyneet tutkijat pelkäävät verkossa esitettyjä rasistisia hyökkäyksiä persoonaansa kohtaan eivätkä halua käydä enää julkista keskustelua. Julkisuudesta vetäytyminen olisi kuitenkin luovutusvoiton antamista ”nettiherjaajille”, mitä tutkijatkaan eivät periaatteessa halua.
Cernin ennätyskoe
Maailman suurin hiukkaskiihdytin LHC onnistui törmäyttämään 30.3.2010 kaksi hiukkassuihkua ennätyksellisen suurella energialla Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa Cernissä Genevessä. Törmäyksien energiatiheys vastaa sekunnin murto-osan ikäisen maailmankaikkeuden energiatiheyttä. Fysiikan tutkimuslaitoksen tutkijat seurasivat Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella suoran yhteyden avulla kokeen havaitsemia hiukkastörmäyksiä.
Hiukkaskiihdytin on jo aikaisemmin törmäyttänyt protoneja, mutta ei yhtä suurella energialla. Saavutettu ennätyksellinen törmäysteho, seitsemän teraelektronivolttia, on vasta puolet suunnitellusta. Suurella törmäysenergialla on tavoitteena löytää uusia ilmiöitä, synnyttää uusia alkeishiukkasia ja päästä näin eteenpäin aineen perusrakenteen ja maailmankaikkeuden synnyn ymmärtämisessä. Vasta täydellä teholla laitteen lasketaan synnyttävän esimerkiksi Higgsin hiukkasia. Se selittäisi, miksi alkeishiukkasilla, kuten elektronilla, on massa.
Pyhän Henrikin legendan ratkaisu
Tekniikka ja Talous -lehdessä kuvattiin viime marraskuussa, kuinka matematiikka ratkaisi Pyhän Henrikin legendan. Lehden toimittaja Raili Leino sai siitä kunniamaininnan Innovaatiokide 2010 -kilpailussa. Kirjoituksessa kuvataan, kuinka tietojenkäsittelytieteen tutkija Teemu Roos on luonut teoksen alkuperäiskappaleen. Pyhän Henrikin legendaa tutkinut historiantutkija Tuomas Heikkilä tajusi tarvitsevansa supertietokonetta ja laskentamallien asiantuntijaa. Kaksi erilaista tieteenalaa kohtasivat.
Roos vertasi eri kirjakopioiden sisältöä tietokoneella ja etsi niistä eroavaisuuksia. Käsikirjoitukset järjestäytyivät toistensa suhteen haarakuvioksi, ja laskentamalli pystyi jopa arvioimaan, missä kohdassa kuviosta puuttui kadonneita käsikirjoituksia. Historiantutkijan tehtäväksi jäi päättää, mikä on kuvion aikajärjestys ja alkukohta. Tuloksena on kaunis, alaspäin roikkuva sukupuu.
Tutkimuksen tietoaineistot
Kansallisten, julkisin varoin tuotettujen sähköisten tietoaineistojen ja -varantojen saatavuutta ja käytettävyyttä halutaan parantaa. Opetusministeriön asettama Tutkimuksen tietoaineistot -hanke luovutti väliraporttinsa opetusministeri Henna Virkkuselle maaliskuussa. Raportin laati Tieteen tietotekniikan keskus CSC ja sen kokoama asiantuntijaryhmä.
Raportin alkuun on koottu keskeiset johtopäätökset ja suositukset aikatauluehdotuksineen. Siihen on myös kerätty tietoa eri maista ja Euroopan unionista. Raportissa määritellään myös hallintokielellä, mitä on tietopolitiikka. Tutkimuksen tietopolitiikka tarkoittaa ”tutkimuksen tuottamaan ja tarvitsemaan tietoon liittyvää päätöksentekoa ja toimintaa”.
Selvityksen mukaan tutkijoiden laajempi pääsy tietoaineistoihin kasvattaisi tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tehokkuutta sekä jo kerättyjen tietoaineistojen hyödyntämistä. Keskeisenä toimenpiteenä esitetään kansallisen tietoinfrastruktuurin vahvistamista, mihin sisältyy sekä lainsäädännön muuttamista että toimintakulttuurin kehittämistä.
Yliopistomaailma otsikoissa
Yliopistot ja korkeakoulupolitiikka ovat päässeet ehkä yllättäenkin suurten lehtien otsikoihin. Niitä ovat nostaneet opetusministeriön esittämä pääsykoeuudistus, yliopistojen varainkeruu ja niiden tuloksellisuuden vertailu. Kaikki liittyvät tavalla tai toisella yliopistojen vuorovaikutukseen yhteiskunnan kanssa ja myös opetusministeriön harjoittamaan korkeakoulupoliittiseen ohjaukseen.
Hallitus hyväksyi opetusministeriön maaliskuun puolivälissä linjaaman tavoitteen, jonka mukaan valtaosa korkeakoulujen pääsykokeista poistuisi vuoteen 2013 mennessä. Opiskelija saisi vastedes opiskelupaikkansa pääsääntöisesti ylioppilaskokeen tai ammattitutkinnon pisteiden perusteella. Pääsykokeista ei kuitenkaan oltaisi täysin luopumassa. Tarkoituksena on, että kun valintakokeet uudistetaan, valmistusikä alenee vähintään vuodella. Opetusministeriö on lähettänyt korkeakouluille ja opiskelijoiden edustajille uudistuksesta lausuntopyynnön.
Yliopistojen varainkeruu on myös käynnissä. Valtio on luvannut sijoittaa 2,5 miljoonaa euroa jokaista tänä vuonna kerättyä miljoonaa euroa kohti. Varainkeruussa parhaassa asemassa ovat säätiöyliopistot. Julkisoikeudellisissa yliopistoissa tavoitteet ovat vaatimattomampia, ja myös niiden toteutuminen on hyvin erilaista.
Jyväskylässä on selvitetty yliopistojen resurssien ja tulosten suhdetta nyt kolmannen kerran. Tulokset pohjautuvat opetusministeriön KOTA-tietokantaan, joka sisältää yliopistojen toimintaa kuvaavia tilastotietoja vuosittain, yliopistoittain ja koulutusaloittain. Professorit Pekka Neittaanmäki ja Timo Tiihonen ovat kehittäneet tuottavuuden mittaamiseksi laskentamallin, jossa resurssina on opetusministeriön yliopistoille myöntämä perusrahoitus ja yliopistojen kokonaisrahoitus. Tuloksia mitataan perustutkintojen, tohtorintutkintojen sekä vertaisarvioitujen kansainvälisten tieteellisten artikkelien ja konferenssiartikkelien määrällä. Turussa on myös arvioitu yliopistojen tieteellisen toiminnan tuloksellisuutta. Siitä tehtyä raporttia, joka perustuu tieteenaloittaiseen panos–tuotos-tarkasteluun, arvioivat kriittisesti Tieteessä tapahtuu -lehdessä Mika Nieminen ja Otto Auranen (3/2010, 14–22).
Galilein elämä näytelmänä
Kansallisteatterissa on menossa Bertolt Brechtin näytelmä Galilein elämä, jonka ensi-ilta oli maaliskuun lopulla. Sen on ohjannut Katariina Lahti. Näytelmän alku on kuin suoraan viime vuoden Kansainvälisen tähtitieteen vuoden julistuksesta. Mitä seuraa, kun Galileo Galilei suuntasi vuonna 1609 kotitekoisen kaukoputkensa taivaalle ja näkee muun muassa Jupiterin kuut? Galilei vakuuttui, että Kopernikus oli oikeassa: Maa kiertää Aurinkoa, eikä päinvastoin. Moderni, havaintoihin perustuva tiede oli syntynyt, ja uskon tilalle oli astunut epäily. Mutta oliko maailma valmis ottamaan uuden tiedon vastaan?
Tätä käsittelee Brechtin kiinnostava näytelmä. Galilei oli käytännön mies eikä hänessä ollut marttyyriainesta. Häntä vastaan käytiin oikeutta vain kerran, vuonna 1633, vaikka hän oli ollut epäilyksenalainen jo vuonna 1616. Hänet tuomittiin Vatikaanissa ”kerettiläisyydestä epäiltynä”, ja hän peruutti oppinsa. Galilei joutui loppuelämäkseen kotiarestiin. ”Vuoropuhelu”-teos, joka puolsi Kopernikuksen katsomusta, kiellettiin. Vuonna 1638 Galilein toinen tärkeä kirja salakuljetettiin Hollantiin. Tämä ”Discorsi”-kirjaa pidetään modernin fysiikan syntyhetkenä.
Kentällä uskontoja tutkimassa
Uskontotieteen professorin René Gothónin juhlakirja Pilgrimage of Life (Suomen tiedeseura ja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitos 2010) jakaantuu kolmeen osaan: ymmärtämisen ongelmaan, kansatieteeseen sekä pyhiinvaelluksiin ja luostarilaitokseen. Kauniisti toteutetussa, laajassa kirjassa on kollegoiden ja ystävien artikkeleita.
Gothóni on tutkinut uskontoja kentällä – ”olen ollut siellä”. Hän on kirjoittanut 1970-luvulta lähtien kenttätyöstä ja eettisistä kysymyksistä, jotka liittyvät tutkimusaineistojen keräämiseen. Hänen tutkimusaluettaan ovat olleet luostarilaitos ja pyhiinvaellus. Hän on kiinnostunut sekä buddhalaisuudesta että ortodoksisesta kirkosta ja vierailee säännöllisesti Athosvuoren luostariyhteisössä Kreikassa.
Uskontotieteen metodisista kysymyksistä kirjoittaa ”Ymmärtämis-osiossa” filosofian professori Jean Grondin Ottawan yliopistosta. Hän toteaa, että uskontotieteessä on vallinnut viime aikoina pyrkimys ja viehtymys objektivistisiin lähestymistapoihin, joita edustaa strukturalismi ja kognitiivinen uskontotiede. Grondin esittelee kirjoituksessaan hermeneuttista lähestymistapaa. Se on ollut ominainen Gothónille, jolle se on vertaileva ja soveltava lähestymistapa. Grondinin mukaan hermeneuttisesta ymmärtämisen ja tulkinnan kuvauksesta on hyötyä uskontojen tutkimukselle. Se myös haastaa itse tieteen käsitteen.
Kirkkomaalauksia kansallismuseossa
Tyrvään Pyhän Olavin kirkon luonnoksia esitellään Suomen kansallismuseossa. Näyttely on avoinna syyskuuhun asti. Palaneen kirkon monivaiheista restaurointia kuvaa näyttelyn toinen osa, joka avautuu museossa 6. toukokuuta. Osmo Rauhala on maalannut kirkon kuoriin luomiskertomuksen ja paratiisin sekä saarnastuolin kuvat. Hän yhdistää luomiskertomukseen nykyajan luonnontieteellistä tietämystä. Hän viittaa Johanneksen evankeliumiin: ”Aluksi oli Sana”, ja kysyy, oliko sana DNA-koodi. Rauhala kuvaa Jumalan luomiskertomuksen eri vaiheissa isona silmänä. Kuutti Lavonen on maalannut lehterien seinät. Niissä esitetään apostolit, viimeinen tuomio ja Jeesuksen kärsimystie.
Uusia jäsenseuroja
Tieteellisten seurain valtuuskunnan kevätkokouksessa 26.3.2010 hyväksyttiin kuusi uutta jäsenseuraa. Kaikkiaan valtuuskuntaan kuuluu 257 tieteellistä seuraa. Uusia seuroja ovat Biostatistiikan seura (per. 1987, pj. Tapio Nummi), Karl Marx-seura (per. 1997, pj. Vesa Oittinen), Korkeakoulututkimuksen seura (per. 1999, pj. Jani Ursin), Sidekudostutkijat ry (per. 1973, pj. Anna-Maija Säämänen), Suomen queer-tutkimuksen seura (per. 2004, pj. Leena-Maija Rossi) ja Suomen Sosiaalipedagoginen Seura (per. 1997, pj. Eeva Timonen-Kallio).
 |
Kansainvälinen kemian vuosi 2011 Tietoa vuoden ohjelmasta täällä. Suomen viralliset nettisivut avautuvat huhti-toukokuun vaihteessa osoitteessa http://www.kemia2011.fi |
|---|
Greenwichin observatorio
Greenwichissä, Lontoon historiallisessa esikaupungissa, sijaitsee kuninkaallinen observatorio. Siellä on myös merisotakoulu ja kansallinen merimuseo. Alue kuuluu maailman perintökohteisiin. Kaupunginosan arvokkaissa rakennuksissa on ollut vuosituhannen vaihteesta lähtien Greenwichin yliopisto ja kuuluisa musiikkikorkeakoulu, Trinity College. Kuninkaallinen Greenwichin observatorio on nykyään Cambridgessa ja merisotakoulu kokonaisuudessaan Dartmouthissa.
Vanhassa, Christopher Wrenin vuonna 1675 suunnittelemassa observatoriorakennuksessa Greenwich Parkissa toimii museo, jossa on myös ensimmäisen kuninkaallisen astronomin John Flamsteedin asunto. Rakennuksen kautta hyväksyttiin vuonna 1884 kulkevaksi nollameridiaani ja sitä vastaava keskiaurinkoaika (Geenwich Mean Time). Paikallisaikavyöhykkeet noudattelevat likimain meridiaanien suuntaa. Tämä on helpottanut navigointia merellä, jossa purjehtijoiden apuna on ollut observatoriossa kehitetty kronometri ja merenkulkualmanakka. Olli Jalosen romaanissa 14 solmua Greenwichiin (Otava 2008) retkikunta seuraa tätä Greenwichin pituuspiiriä maailman ympäri. Se on samalla huikea matka Edmund Halleyn, järjestyksessä toisen kuninkaallisen astronomin, juhlavuonna. Matkaa tehdään jalkaisin, veneellä ja ilmalaivalla.
Lontoossa on myös monia muita hienoja tiedekohteita ja näyttelyitä. Siellä on mahdollista tehdä kiinnostavia, opastettuja kävelyretkiä. British Museumissa on esillä pieni osa viime kesänä löydetystä kaikkien aikojen suurimmasta anglosaksisesta aarrekätköstä, The Staffordshire Hoard. Aarre on kätketty vuoden 650 jälkeen, ja siihen kuuluu kaikkiaan 1 600 esinettä. Museossa on myös näyttely valistuksesta ja museon perustajista sekä kiinnostava kansatieteellinen näyttely ”Elämä ja kuolema eri kulttuureissa”, joka ulottuu nykypäivän ”sairauspäiväkirjoihin” asti.
Tutkimuseettinen pohdiskelu
Tässä lehdessä on artikkeli tieteen etiikasta ja keskustelupuheenvuoro tutkimusvilpistä. Petteri Muukkonen toteaa artikkelissaan, että tutkijan ammattietiikkaan sisältyy tulevaisuuteen suuntautuvan globaalin etiikan lisäksi sekä yleisiä että omaan alaan liittyviä eettisiä periaatteita. Tutkimuseettinen eettinen neuvottelukunta laati viime vuonna ehdotuksen ihmistieteisiin luettavien alojen eettistä ennakkoarviointia varten. Ehdotusta käsittelevässä Arja Kuulan ja Eero Vuorion pääkirjoituksessa (Tieteessä tapahtuu 1/2009) ilmaistiin, että ”vapaaehtoisen tutkimukseen osallistumisen aitous” tulisi aina varmistaa.
Tommi Hoikkala pohdiskelee kentälle pääsyä ja tutkimuksen etiikkaa Mikko Salasuon ja Anni Ojajärven kanssa kirjoittamassaan kirjassa Tunnetut sotilaat. Varusmiesten kokemus ja terveystaju (Nuorisotutkimusverkosto 2009). Kirja edustaa tyylilajiltaan sosiaalireportaasia. Koska tutkimusryhmällä oli hankeyhteistyötä Kansanterveyslaitoksen kanssa, tutkimuseettisiä kysymyksiä selvitettiin tavallista enemmän, mm. asiantuntijaraadin kanssa. Tutkijat olivat lähdössä alokkaiden pariin kahteen varuskuntaan tekemään kenttätyötä – aloittamalla itse varusmiespalveluksen.
Eettisiin periaatteisiin kuului kirjallisten lupien saaminen tutkittavilta, mutta ”kentällä” tilanteet olivat monesti ennakoimattomia ja nopeasti vaihtuvia. Saamaansa luottamusta tutkija ei saanut käyttää väärin. Hoikkala sai kaikkien tupansa varusmiesten nimet paperiin. Hän pohtii myös sitä, mitä jos joku olisi kieltäytynyt. Hoikkala näkee lupapaperin arvon viestinnällisenä sekä eräänlaisena identiteetin vahvistuksena: hän sai hankkeelleen hyväksyntää myös tutkittavilta.
Kävelyllä koiran ja olutpullon kanssa
Kulttuurintutkimus-lehden (4/2009) teemana on kaupunki. Hilla Koskela pohtii puheenvuorossaan iltalenkkiään ”kaupunkipoliittisena ajatuskokeena”. Hän on julkaissut vähän aikaa sitten kirjan Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppaili kaupunkitilasta (Gaudeamus 2009), joka myös arvioidaan samassa lehdessä. Koskela kysyy kolumnissaan, minkälaisen muodon pelon kulttuuri on saanut Suomessa? Tälle kulttuurille on ominaista pyrkimys hallita muuttuvaa ympäristöä kieltojen ja sääntöjen avulla. Suomalaisille on ominaista äärimmäinen nöyryys ja sääntöjen ehdoton noudattaminen.
Koskela lähtee myöhäiselle lenkilleen koiransa ja olutpullon kanssa ja onnistuu rikkomaan useita nykykaupungissa elämistä määrittäviä lakeja ja sääntöjä. Hän rikkoo mm. Läpikulku kielletty -kylttiä, koiran kiinnipitosääntöä ja alkoholinkäyttöä koskevia määräyksiä, vaikka ei suoraan rikkoisikaan lakia. Turvattomuuden tunteella tehdään niin politiikka kuin bisnestäkin. Hän pohtii kolumninsa lopussa, miten kaupunki olisi vähemmän pelottava paikka elää.
Suomen kallioperä -karttapalvelu
Geologian tutkimuskeskuksen GeoFoorumi-lehti (1/2010) esittelee keskuksen tuottaman uudentyyppisen verkkopalvelun, digitaalisen kartta-aineiston Suomen kallioperästä. Karttapalvelu perustuu julkaistuihin ja julkaisemattomiin, jatkuvasti päivitettäviin kartta-aineistoihin. Ne avautuvat saumattomana karttanäkymänä (aluksi mittakaavassa 1:200 000), jota zoomaamalla pääsee yhä syvemmälle yksityiskohtiin. Palvelu on tässä vaiheessa tarkoitettu lähinnä asiantuntijoiden – malminetsinnän, tutkimuksen ja aluesuunnittelun – käyttöön. Palvelun käyttökieli on englanti. Karttapalvelun yhteyteen liitetään julkaisurekisteri, mm. koko maan kattavan, geologisten kallioperäyksiköiden tietokannan tieto.
Suomalaisesta kallioperätietokannasta on tarkoitus tulla osa EU:n suurta paikkatietojärjestelmää, jonka tietosisältö pitäisi olla käytössä vuonna 2019. Karttapalvelun ensimmäinen versio löytyy osoitteesta www.geo.fi/suomkalliop.html.
Suomalainen geeniatlas
Suomen molekyylilääketieteen instituutti FIMM on kansainvälinen tutkimuskeskus, joka aloitti tutkimustoiminansa vuonna 2008. Se on kansallisella tasolla Helsingin yliopiston, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS), Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja VTT:n yhteinen yksikkö. Instituutti toimii kiinteässä yhteistyössä Euroopan molekyylibiologisen laboratorion (EMBL) ja pohjoismaisten molekyylilääketieteen keskusten kanssa.
Instituutti piti kaksipäiväisen avajaistapahtuman maaliskuun puolivälissä Biomedicumissa Helsingissä. Siellä julkistettiin FIMM:n yhteistyökumppaniensa kanssa kokoama Suomalainen geeniatlas, johon on kerätty perimänlaajuista merkkitietoa yli 40 000 suomalaiselta. Tämän eurooppalaisittain poikkeuksellisen laajan kokoelman ensimmäiset löydökset liittyvät suomalaisten murrealueiden geneettisten erojen selvittämiseen. Suomalaiset ovat myöhäisen asutuksen, pienen asukasmäärän ja eristyneisyyden vuoksi ajautuneet perimältään erilleen Keski-Euroopasta ja myös toisistaan.
Suomalaisen geenitutkimuksen keulakuva oli monella tavalla akateemikko Leena Peltonen-Palotie (1952–2010). Hän keskittyi tautigeenien tutkimukseen ja suomalaisia vaivanneiden kansantautien syntymekanismien selvittämiseen. Hänen johdollaan tehty tutkimustoiminta antoi voimakkaan sysäyksen FIMM:n perustamiseen.
Hampaiden valmistuskaava
Akatemiaprofessori Jukka Jernvall, joka tunnetaan kansainvälisesti evolutiivisen kehitysbiologian, ns. evo-devo-tutkimuksen, kehittäjänä, on tutkinut ryhmineen nisäkkäiden hampaiden evolutiivista kehitystä. Yli 15 vuoden työn jälkeen Helsingin yliopiston biotekniikan tutkimusryhmä on saanut kokoon niin paljon tietoa, että hampaiden valmistuskaavan pääpiirteet alkavat olla selvillä. Ryhmä on kehittänyt tietokonemallin, joka valottaa populaatiotason muuntelua hampaiden ja elinten kaltaisissa monimutkaisissa rakenteissa. Tutkijat testasivat kehittämäänsä mallia tutkimalla laatokannorppien hampaita, joita on Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa.
Hampaiden erilaistumiseen johtavan monimutkaisen geenipalapelin taustalla näyttää olevan melko yksinkertainen peruskaava. Samaan populaatioon kuuluvien yksilöiden hammaskalustojen väliset erot saattavat juontaa juurensa vain yhteen tai kahteen geeniin. Tutkijaryhmän esittämä matemaattinen malli voi tarjota uudenlaisen ymmärryksen eliöiden kolmiulotteisten muotojen rakentumisesta. Tuoreet tutkimustulokset saattavat edistää lääketieteen kehitystä, kuten uusien elimien kasvatusta.
Lukukausimaksukokeilu
Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevia opiskelijoita koskeva lukukausimaksukokeilu käynnistyy yhdeksässä yliopistossa ja kymmenessä ammattikorkeakoulussa. Yhteensä kokeiluun osallistuu 130 koulutusohjelmaa. Tänä vuonna alle puolet kokeilun ohjelmista on maksullisia, muissa maksujen periminen on tarkoitus käynnistyä tulevina vuosina. Kokeilu päättyy vuoden 2014 lopussa. Lukukausimaksujen perimisen edellytyksenä on, että korkeakoululla on apurahajärjestelmä, jolla voidaan tarvittaessa tukea maksullisiin koulutusohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden opiskelua.
Lukukausimaksukokeilun aikana on tarkoitus selvittää, miten maksulliset koulutusohjelmat vaikuttavat korkeakoulujen kansainvälistymiseen. Tämä kokeilu ja korkeakouluopintojen nopeuttamiseksi esitetyt maksut (esim. 1 000 euroa lukuvuodessa) ovat herättäneet voimakasta kritiikkiä ylioppilaskunnissa.
Tieteen kohtaamisia
Tieteessä tapahtuu -lehdessä (numerosta 3/2010) alkaa uusi kolumnisarja. Tieteen kohtaamisia -sarjassa käsitellään vuorovaikutusta sekä tieteen piirissä että tieteen ja muun yhteiskunnan välillä. Aiheet vaihtelevat strategisista kysymyksistä tieteidenvälisessä yhteistyössä tutkijoiden arkea koskeviin käytännöllisiin kysymyksiin. Käsiteltäviä teemoja ovat esimerkiksi luottamuksen rakentuminen yhteistyössä, kansainvälinen vuorovaikutus tieteessä, tieteen autonomia ja teollisuuden intressit, rahoituksen logiikat, tiede sosiaalisena ja kognitiivisena toimintana, tieteen sisäinen ja ulkoinen julkisuus, tieteen ulkopuolisten tahojen ymmärrys tieteen merkityksestä, tieteen ja taiteen välinen suhde, ihmissuhteet tieteenteossa sekä tieteenteon johtaminen.
Kolumnisarjaa toimittaa yhdessä lehden toimituksen kanssa dosentti Timo Honkela Aalto-yliopiston teknillisestä korkeakoulusta (timo.honkela@tkk.fi).
Uutisia (25.2.2010)
Siemenpankit
Yhdistyneet kansakunnat on julistanut vuoden 2010 Kansainväliseksi biodiversiteettivuodeksi. Luonnon monimuotoisuuden säilymisestä keskusteltiin tammikuussa Luonnontieteellisessä museossa. Kasvitieteellisen puutarhan johtaja Leif Schulman kertoi siemenpankeista. Monissa tapauksissa ns. lähisuojelu, alkuperäisluonnon suojelu, ei enää riitä ja tarvitaan myös etäsuojelua. Tähän kuuluvat erilaiset geenipankit, joihin sisältyvät elävien kasvien kokoelmat, solukkoviljelmät ja ennen kaikkea siemenpankit. Useat kasvilajit ovat pelastuneet juuri etäsuojelun avulla.
Siemenpankeissa säilötään riittävä määrä kypsiä, eläviä siemeniä (jos mahdollista noin 10 000 kpl per kasvipopulaatio). Ne säilötään alhaisessa lämpötilassa ja kuivina. Siementen itävyys tarkistetaan säännöllisesti. Ne säilyvät hyvin pitkään itämiskykyisinä.
Vuonna 2009 Millenium Seed Bank sai täyteen 10 % maailman floorasta. Se sijaitsee Isossa-Britanniassa Lontoon lähellä. Suomi tulee perässä, mutta Luonnontieteellisellä keskusmuseolla on keruusuunnitelma, johon se on hakenut rahoitusta. Suomi keräisi pohjoisen havumetsävyöhykkeen kasveja. Kysymyksiä herättää, mikä on suojelun kärki (noin 150 lajia). Samoin keskustellaan siitä, kuka päättää kasvien luontoon palauttamisesta.
Radziwillien kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto (nykyinen Kansalliskirjasto) sai vuonna 1829, osana Pietarin tiedeakatemian kirjalahjoitusta, yli 1 200 nidettä, jotka olivat kuuluneet puolalais-liettualaisen Radziwillien mahtisuvun Nieswiezin palatsin kirjastoon. Ruhtinassuvun arkisto ja palatsin kirjasto on hyväksytty Unescon kulttuuriperintörekisteriin vuonna 2009.
Tämänhetkisten tietojen mukaan kuuden sadan vuoden aikana koottu Radziwillien kirjallinen kulttuuriperintö on jakaantunut useiden maiden ja kymmenen eri instituution kesken. Pietarin tiedeakatemian lahjoituksena Helsinkiin saatiin Turun palon jälkeen Radziwillien kokoelman oikeustieteellinen ja teologinen kirjallisuus. Näistä kirjoista on tunnistettu vajaat 900 nidettä.
Kulttuurijournalismin muutos
Heikki Hellman ja Maarit Jaakkola kirjoittavat Media & viestintä -lehdessä (4–5/2009) kulttuurijournalismin muutoksesta Helsingin Sanomissa. He käsittelevät kolmenkymmenen vuoden ajanjaksoa 1970-luvun lopulta alkaen. Heidän tulostensa perusteella kulttuurijournalismin asema on lehdessä monella tapaa murtunut. Yleisemminkin Suomessa on näkynyt huoli ”näkemyksellisyyden ja debatin puutteesta mutta myös kritiikin lajityypin vähenemisestä ja kulttuurisivujen kutistumisesta”. Keskustelu kulttuurijournalismin kriisistä ei ole vain Suomelle ominainen, esimerkkejä on muualta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kriisipuhe ilmentää kirjoittajien mukaan kahden erilaisen kulttuurijournalismia ohjaavan näkemyksen yhteentörmäystä, jossa vastakkain ovat esteettinen ja journalistinen lähestymistapa.
Hellmanin ja Jaakkolan analyysin perusteella Helsingin Sanomien kulttuurisivut ilmentävät kasvavaa pyrkimystä nojata ensisijaisesti journalistisen paradigman arvoihin esteettisen sijasta. Jos kulttuuriosaston perinteinen uutiskriteeri on ollut teoksen tai tapahtuman ”hyvä laatu”, journalistinen paradigma nostaa esille tavanomaiset tärkeyden, suuruuden, läheisyyden ja uutuuden kriteerit. Journalistisen paradigman vallitessa ongelmaksi nousee, ketä oikein palvellaan.
Aiheelle haetaan lehden kulttuurisivuilla mielestäni uutisarvoa myös etsimällä konfliktia tai näkemyseroa, joka ei välttämättä ole todellinen. Tietokirjakritiikeissä ja -esittelyissä nousevat esiin elämäkerrat ja henkilöhistoriat. Viime vuonna olikin herkullisia henkilökuvia tarjolla. Muut tietokirjat jäävät lehdessä vähemmälle huomiolle, mikä näkyi syksyn kuuden Tieto-Finlandia-palkintoehdokkaan kohdalla. Vain paria niistä oli sivuttu kulttuurisivuilla ennen ehdokasasettelua, mikä aiheutti lehdessä pientä selittelyä.
Nanomikroskopiakeskus
Espoon Otaniemeen on valmistunut kansallinen Nanomikroskopiakeskus, joka on yksi Euroopan suurimmista mikroskopiakeskuksista. Sinne on sijoitettu keskitetysti sekä nanomateriaalitutkimuksen että biomateriaalitutkimuksen tarvitsemia herkkiä atomiresoluution tutkimuslaitteita. Tärkeimmät uudishankinnat ovat uuden sukupolven läpäisyelektronimikroskoopit (TEM), joita Suomessa ei ole aiemmin ollut. Rakennuksessa on pyritty minimoimaan kaikki ulkoiset häiriötekijät. Tilat ja laitteistot tulevat olemaan eri yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten käytössä. Rakennus- ja laiteinvestoinnit olivat yhteensä yli 10 milj. euroa.
Keskuksen avajaisissa tammikuussa opetusministeri Henna Virkkunen totesi, että tieteen infrastruktuurien toimivuus on yliopistouudistuksen onnistumisen edellytys. Vuonna 2010 kansallisiin tutkimusinfrastruktuureihin voitiin osoittaa kaksi miljoonaa euroa elvytysrahaa, mikä on vain murto-osa kansallisen tutkimuksen tiekarttahankkeen toimeenpanon edellyttämästä rahoituksesta.
Elintarvikeketjun ympäristövastuu
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkaisi joulukuussa Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportin. Raportti käsittelee ensimmäistä kertaa koko laatuketjun ympäristövaikutuksia pellolta pöytään. MTT:n kehittämän mallin avulla tehty arvio käsittää ketjun vaikutukset ilmastomuutokseen, vesistöjen rehevöitymiseen, alailmakehän otsonin muodostumiseen ja happamoitumiseen.
Kotimaisista ympäristövaikutuksista elintarvikeketjulla on suurin, eli yli 50 %:n, osuus vesistöjen rehevöitymisestä ja 14 %:n osuus ilmastonmuutoksesta. Koko ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista elintarviketeollisuuden osuus on alle 5 %. Tuonnin osuus elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista on 30–40 %, mikä kohdistuu siis tuontimaihin.
Elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista suurimman osan vievät maatalouden elinkaaren vaiheet. Maatalouden osuus typpi- ja fosforihuuhtoutumista on yli puolet. Suurin tekijä on kasvinviljelys. Itämeri-huippukokouksessa helmikuussa Suomi lupautui edistämään maatalouden ravinteiden suljettua kiertoa. Sitoumuksessa mainittiin toimenpide-ehdotuksia, joilla voidaan saada esimerkiksi lannan ravinteet paremmin käyttöön.
UBI-tutkimusohjelma
Oulun yliopiston sähkö- ja tietotekniikan osaston MediaTeam Oulu -tutkimusryhmän koordinoima UrBan Interactions (UBI) -tutkimusohjelma laajentuu ihmistieteisiin. Suomen Akatemia on myöntänyt kulttuuriantropologian jokapaikan tietotekniikan tutkimushankkeelle rahoituksen vuosille 2010–12. UBI Anthropos -hanke on mukana luomassa käyttäjäystävällistä ubiikkia kaupunkia. Hankkeessa tarkastellaan osallistuvan havainnoin ja haastattelujen keinoin erilaisten ihmisten tapoja omaksua ja käyttää urbaania tietotekniikkaa, kuten Oulun keskustaan asennettuja UBI-pisteitä. Käyttäjälähtöisestä innovaatiopolitiikasta kirjoittaa tämän lehden Keskustelua-osastossa kulttuuriantropologi Minna Ruckenstein (1/2010).
Ensimmäinen Aalto-professori
Aalto-yliopiston avajaisia vietettiin 8.1.2010 Finlandia-talolla Helsingissä. Siellä nimitettiin ensimmäinen Aalto-professori. Hän on professori Risto Nieminen teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan laitokselta. Arvo annetaan Aalto-yliopiston rehtorin Tuula Teerin mukaan henkilölle, joka on saavuttanut alallaan kansainvälisen aseman. Muuten Aalto-yliopiston professorien tittelit ovat pitkiä ja monimutkaisia, kuten Tekniikan päivien keskusteluissa ja puhujaesittelyissä tuli ilmi. Henkilö voi olla esimerkiksi Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun teollistumisen historian professori.
Royal Society 350 vuotta
Brittiläinen tiedeakatemia, joka perustettiin vuonna 1660 nimellä Royal Society of London for the Improvement of Natural Knowledge, katsoo olevansa vanhin yhä toiminnassa oleva tieteellinen järjestö. Tällä hetkellä järjestöä johtaa lordi Rees of Ludlow. Akatemian itsenäisiä sivuhaaroja ovat Skotlannin Royal Society of Edinburg (per. 1738) ja Irlannin Royal Irish Academy (per. 1785). Lontoon kuninkaalliseen tiedeseuraan on kuulunut suomalainen Johan Welin (n. 1705–44), jonka värikkäästä elämästä Jyrki Siukonen on kirjoittanut kirjan Mies palavassa hatussa (SKS 2006). Nykyään siihen kuuluu akatemiaprofessori Ilkka Hanski.
Uusi verkkosivusto (http://trailblazing.royalsociety.org/) aloittaa juhlallisuudet, jotka huipentuvat Royal Societyn viralliseen 350-vuotisjuhlaan marraskuussa. Muita juhlaan liittyviä tapahtumia ovat yhdeksänpäiväinen tiedefestivaali Lontoossa ensi kesänä ja tieteen kehityksestä kertovan kirjan julkistaminen.
Juhlivat seurat 2010
Finska Läkaresällskapet täyttää 175 vuotta, Suomen muinaismuistoyhdistys 140 vuotta, Tekniska Föreningen i Finland 130 vuotta, Svenska litteratursällskapet i Finland 125 vuotta ja Historiallinen yhdistys 120 vuotta. Svenska litteratursällskapet on julkaissut juhlansa kunniaksi Bo Finnen kirjan Donatorernas bok (SLS 2010). Se kertoo ihmisistä, jotka ovat seuran rahastojen takana. Vuosien aikana seura on hallinnoinut yli 140 rahastoa.
Suomen Tilastoseura täyttää 90 vuotta ja Historiska samfundet i Åbo 80 vuotta. 75-vuotiaita tieteellisiä seuroja ovat Pohjoismainen tie- ja liikennefoorumi, Suomen Hyönteistieteellinen Seura, Suomen kouluhistoriallinen seura ja Valtiotieteellinen yhdistys. 70 vuotta täyttävät Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, Luther-Agricola-Seura ja The Westermarck Society. 60-vuotias on Suomen Limnologinen yhdistys sekä 50-vuotias Alkoholi- ja huumetutkijain Seura ja Yhteiskuntasuunnittelun seura.
Palkittuja
Suomen Hammaslääkäriseuran Apollonian merkittävin palkinto, Apollonia-palkinto, luovutettiin professori, tutkimusjohtaja Irma Thesleffille Hammaslääkäripäivien avajaisissa viime marraskuussa. Häntä pidetään maailman johtavana asiantuntijana hampaiden ja muiden syntyperältään samanlaisten elinten kehityksessä.
Professoriliitto on valinnut Vuoden professoriksi akatemiaprofessori Howard T. Jacobsin. Liitto julkisti valinnan joulukuun alussa 40-vuotisjuhlaseminaarissaan. Lontoossa syntynyt Jakobs on toiminut vuodesta 1996 lähtien professorina lääketieteellisen teknologian instituutissa (MIT) Tampereen yliopistossa. Hän on kansainvälisesti arvostettu tiedemies ja myös esimerkillinen opettaja. Hänen tutkimusalanaan ovat solujen energiatehtaat, mitokondriot.
Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälän palkinnot on annettu joulukuussa matematiikan professori Kaisa Miettiselle ja fysiikan professori Adam Fosterille. Miettisen tutkimusala on monitavoiteoptimointi, jolla tarkoitetaan parhaan kompromissin tekemisen matemaattista teoriaa tilanteessa, missä on ristiriitaisia tavoitteita. Foster on laskennallisen fysiikan tutkija, joka tunnetaan erityisesti tunnelointi- ja atomivoimamikroskopian kuvantamismenetelmien kehittäjänä ja soveltajana.
Turun yliopiston sisätautiopin professori Jorma Viikari on saanut tammikuussa lääketieteen Matti Äyräpää -palkinnon. Hän on tutkinut sepelvaltimotaudin riskitekijöitä etenkin lapsilla ja nuorilla. Lääkäripäivien yhteydessä palkittiin myös professori Jussi Huttunen. Hän sai Pohjolan ja Suomi-yhtiön palkinnon ansioistaan suomalaisen terveydenhuollon laaja-alaisena vaikuttajana ja kansanterveyden edistäjänä.
Suomen tiedetoimittain liitto on myöntänyt Vuoden tiedetoimittaja -palkinnon Tuula Vainikaiselle. Hänet palkittiin innostavasta ja monipuolisesta toiminnastaan erityisesti lääketieteellisen viestinnän eri tehtävissä – toimittajana, tiedottajana ja kouluttajana. Vainikainen on myös tietokirjailija. Palkinto luovutettiin liiton Valon päivän juhlassa helmikuun alussa.
