Uutisia (8.12.2011)
Ilari Hetemäki
Meriarkeologiaa Itämerellä
Helsingin yliopiston merihistorian opintokokonaisuus järjesti marraskuussa vedenalaisen arkeologian teemapäivän. Tilaisuudessa kerrottiin mm. Suomenlinnasta paljastuneesta vedenalaisesta ympäristöstä. Pinnan alta löytyy niin historiallisia hylkyjä kuin puisia väyläesteitä, ja tietenkin ihmisten mereen upottamaa tavaraa. Tästä kulttuuriperinnöstä kertoo Suomenlinna-museon näyttely "Näkin kengissä". Näyttely on meriarkeologien ensimmäinen puheenvuoro Itämeren hyvinvoinnin puolesta (avoinna 31.12.2011 asti).
Museoviraston tiedossa on tällä hetkellä 1 600 vedenalaislöytöä, joista noin 700 on arvioitu yli sata vuotta vanhoiksi ja siten rauhoitetuiksi muinaisjäännöksiksi. Hylyistä kuuluisimpia on Vrouw Maria, johon liittyvä hanke näyttää, miten 1700-luvun hylystä saadaan tietoa nostamatta sitä ja millainen on maisema hylyn ympärillä. Hylkyjä on Suomessa sisävesilläkin. Suomussalmen Hossan retkeilyalueen vedenalaisen kulttuuriperinnön inventointi on yksi laajimmista Suomen makeissa vesissä tehdyistä arkeologisista inventoinneista: on löytynyt 33 puista kalapatoa tai johdeaitaa, useita veneitä ja reki.
Tapahtumassa kuultiin myös mm. merenpohjan ja kulttuuriperintökohteiden kartoituksesta, jonka Nord Stream AG teetti Itämeren maakaasuputken ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Suomessa kartoitus tehtiin Museoviraston valvonnassa. Teemapäivä oli myös osa Itämeren maiden meriarkeologian jatko-opiskelijoiden MARIS-tutkimusverkostoa.
Biotalouden visioita
Uusi, biotalouteen perustuva yhteiskuntamalli on Suomelle erinomainen mahdollisuus edistää vihreää talouskasvua ja luoda hyvinvointia. Biotalouden näkymiä käsiteltiin tutkimuskeskus MTT:n järjestämässä "Suomesta biotalouden huippu" -tapahtumassa marraskuussa.
"Suurin vihreään kasvuun liittyvä ongelma ei ole ilmastonmuutos, kutistuva biodiversiteetti, köyhyys tai mikään muukaan nykymaailman kestävyyteen liittyvä haaste. Ongelma on johtajuuden ja tiedon puute siitä, miten nämä asiat lomittuvat toisiinsa ja miten niihin voidaan tarttua järjestelmällisesti ja tuottavasti", totesi tapahtuman pääpuhuja, ruotsalainen professori Karl-Henrik Robèrt, The Natural Step -organisaation perustaja. Hänen mukaansa Suomi tarvitseekin vahvan vision, jossa kestävä maataloustuotanto, kestävä talouskasvu ja biotalouden edelläkävijän rooli yhdistyvät.
Työ- ja elinkeinoministeriö on julkaissut aikaisemmin tänä vuonna Juha Kuisman raportin "Kohti biotaloutta – Biotalous konseptina ja Suomen mahdollisuutena". Se toimii johdatuksena laaja-alaiseen käsitteeseen ja syventää ministeriön työryhmän vuonna 2010 jättämää esitystä, jossa arvioitiin kansallisen biotalousstrategian tarvetta.
Syksyn palkittuja
Suomen Akatemia palkitsi kaksi ansioitunutta tutkijaa Tiedegaalassaan Helsingissä. Akatemiapalkinnot myönnettiin akatemiatutkija, dosentti Tapio Lokille Aalto-yliopiston Perustieteiden korkeakoulusta ja akatemiatutkija, dosentti Mikko Salolle Helsingin yliopistosta. Lokille palkinto myönnettiin yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja Salolle tieteellisestä rohkeudesta. Lokin tutkimusalana on virtuaaliakustiikka ja Salon inversio-ongelmia tutkiva matematiikka. Palkintojen tarkoituksena on kannustaa nuoria, dynaamisia tutkijoita.
A.I. Virtanen -palkinto kansainvälisesti merkittävästä kemiantutkimuksesta on myönnetty professori Markku Leskelälle Helsingin yliopistosta. Hänen toimintansa keskittyy tällä hetkellä materiaalikemiaan, erityisesti ohutkalvoihin, ja vihreään kemiaan, erityisesti organometallikemiaan ja katalyysiin.
Suomalainen Tiedeakatemia on myöntänyt ensimmäisen Jutikkala-palkintonsa Turun yliopiston mediatutkimuksen professorille Susanna Paasoselle. Palkinto jaetaan uransa aktiivivaiheessa olevalle humanistisen alan tutkijalle. Paasonen on perehtynyt erityisesti seksuaalisuuden, affektien ja internetin tutkimukseen.
Monipuolisia verkkosivuja
Ilmasto-opas.fi-sivusto on avattu lokakuussa. Ilmasto-opas tarjoaa suomalaisille jäsenneltyä tietoa Suomen ilmastosta ja ilmastonmuutoksesta. Kaikki ilmastonmuutoksen osa-alueet ovat tasapuolisesti esillä sivustolla. Tieteellisen taustatiedon lisäksi sivustolla tuodaan esille konkreettisia hillintä- ja sopeutumiskeinoja. Vähitellen täydentyvän ja kehittyvän ilmasto-oppaan sisällön ovat tuottaneet johtavat ilmastoalan tutkijat ja asiantuntijat. Oppaasta löytyy noin 400 sivua helppotajuista ja luotettavaa tietoa ilmastonmuutoksesta. Sieltä saa myös alueelliselle ja paikalliselle tasolle tarkentuvaa tietoa.
Uusi pohjoismainen tietopankki valottaa ilmastonmuutoksen ja tasa-arvon yhteyksiä. Tietopankki "Equal Climate" (www.equalclimate.org) antaa näkökulmia siihen, kuinka ottamalla huomioon sukupuolinäkökulma voidaan tehostaa kestävän kehityksen ratkaisuja sekä ilmastonmuutoksen vastaista työtä. Ruotsinkielisestä tietopankista löytyy tietoa sukupuolen, liikenteen, energian, kulutuksen ja ravinnon välisistä yhteyksistä. Naiset ja miehet eroavat kulutustottumuksiltaan, vapaa-ajan harrastuksiltaan sekä suhtautumistavoissaan ympäristökysymyksiin. Miehet suosivat enemmän teknisiä ratkaisuja ja naiset muuttavat useammin omaa käyttäytymistään.
Teologia.fi-palvelu esittelee suomalaista yliopistoteologiaa. Se kertoo uskontojen tutkimuksesta julkaisemalla vuosittain kolme teemaa. Palvelua ylläpitävät Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin
teologiset tiedekunnat sekä Itä-Suomen yliopiston teologinen osasto. Verkkojulkaisun syysnumerossa etsitään vastauksia uskonnon ja mielenterveyden suhteeseen useista näkökulmista; ajankohtaisia aiheita ovat mm. yhteisöllisyyden vaikutus ja pahuuden selittäminen.
Tiedon hyvä käyttö
Ensimmäinen valtakunnallinen, eri tieteenaloja yhdistävä Etiikan päivä järjestettiin 16.11.2011 Tieteiden talolla. Aihetta lähestyttiin tieteellisen tiedon luotettavuuden ja yhteiskunnallisen käytön sekä tutkimusvilpin torjunnan näkökulmista. Seminaari saattoi yhteen lääketieteellisten ja ei-lääketieteellisten eettisten toimielinten jäsenet sekä tutkijat, toimittajat ja muut etiikasta kiinnostuneet.
Etiikan päivässä arkkiatri Risto Pelkonen esitelmöi käypähoito-suositusten soveltamisesta. Keskustelua herätti myös johtava tietoasiaintuntija Timo Turja esitelmällään siitä, miten kansanedustajat päätöksentekotilanteissa saattavat ohittaa tutkimustiedon. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Krista Varantola nosti esiin valelääkäritapaukset sekä tieteellisten ansioiden, kuten julkaisujen viittausmäärien, keinotekoiset paisuttelut. Tiedeviestinnän seminaarikahvilassa tarkasteltiin sitä, miten erilaiset viestinnän käytännöt muuttuvat ja toteutuvat, kun tiede ja tutkimus kietoutuvat osaksi liike-elämää ja julkista valtaa. Päivän päätteeksi pohdittiin, miten eettisten toimijoiden hajanaista kenttää tulisi Suomessa koordinoida. Ainakin vuosittainen Etiikan päivä toivotettiin tervetulleeksi.
Etiikan päivän järjesti tutkimuseettinen neuvottelukunta yhdessä tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ja valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENEn kanssa. Esitelmät löytyvät osoitteesta http://www.tenk.fi. (Sanna Kaisa Spoof)
Taideyliopisto toteutuu
Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistyvät taideyliopistoksi vuoden 2013 alussa. Oppilaitokset allekirjoittivat asiasta sopimuksen marraskuussa. Taideyliopistossa on kolme akatemiaa, jotka ovat koulutukselliselta sisällöltään ja kulttuuriselta painoarvoltaan yhdenvertaisia. Taideyliopiston toiminnassa huomioidaan nykyisten yliopistojen kokoerot ja erilaiset tarpeet sekä tasapuolisuus, osapuolet vakuuttavat.
Opiskelijat ja henkilöstö siirtyvät taideyliopistoon kesken lukuvuoden – työntekijät vanhoina työntekijöinä. Taideyliopiston syntymisen edistäminen on kirjattu uuden hallituksen ohjelmaan. Opetusministeri Jukka Gustafsson esitti vielä kesäkuussa, ettei uuden noin 2 000 opiskelijan taideyliopiston perustamiseen ole tällä hallituskaudella varaa. Syyskuussa hän kuitenkin ilmoitti yliopistoille, että hankkeen edellytykset täyttyvät valtion puolesta. Taideyliopiston perustamisen on arvioitu maksavan 17–18 miljoonaa euroa.
Professoripooli
Joukko suomalaisia säätiöitä on perustanut säätiöiden professoripoolin professoreiden tutkimusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Säätiöt ovat varanneet tarkoitukseen yhteensä yli kaksi miljoonaa euroa vuosittain seuraavien kolmen vuoden ajan. Tällä voidaan vapauttaa lähes 300 professoria tutkimukseen.
Säätiöiden professoripooli on 17 säätiön yhteinen määräaikainen apurahapooli professoreiden tutkimusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Poolin kautta professoreille myönnetään apurahoja lukuvuoden kestävän tutkimusjakson rahoittamiseksi yhdessä yliopiston kanssa. Tutkimusvapaan aikana yliopisto maksaa 55 % professorin bruttopalkasta, jolloin säätiöiden myöntämä 25 000 euron apuraha kattaa nettopalkan vähennyksen. Poolin haku on avoin kaikilla tieteen aloilla.
Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta r.y. ryhtyi keväällä 2011 selvittämään professoripoolin perustamista Suomen Kulttuurirahaston aloitteesta. Säätiöiden tavoitteena on, että järjestely osaltaan kannustaisi yliopistoja tulevaisuudessa itse järjestämään professoreiden tutkimusvapaiden rahoituksen. Professoripoolin ensimmäinen haku järjestetään vuodenvaihteessa 2011–12. Tarkempi ajankohta ja hakuohjeet selviävät poolin kotisivuilta www.professoripooli.fi.
Jäkälien maailma
Tieto-Finlandian vuonna 2011 voitti Soili Stenroosin, Teuvo Ahdin, Katileena Lohtanderin ja Leena Myllyksen toimittama Suomen jäkäläopas (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2011). Se oli palkinnon valitsijan, professori Alf Rehnin mukaan "esteettinen, ajankohtainen ja tieteellinen suurtyö". Oppaassa esitellään tekstein, värikuvin ja kartakkein 481 jäkälälajia, -alalajia tai -muunnosta. Mukana ovat kaikki Suomesta tunnetut suurjäkälät. Kirjasta on tulossa arvostelu Tieteessä tapahtuu -lehteen ensi vuoden alussa.
Ansiokkaasta jäkälätutkijastakin oli ehdolla Finlandia-palkinnon saaja, Kristina Carlsonin kaunokirjallinen kuvaus William Nylanderista (1822–99), joka eli viimeiset vuotensa yksinäistä elämää Pariisissa. Nylander kokee samanlaista ulkopuolisuutta arjesta kuin taiteilija. Hänen elämäänsä hallitsevat päiväkirjakirjaromaanissa "vastahanka, riita, kiukku ja epäluulo". Carlsonin edellinen kirja oli myös lähellä tiedemaailmaa. Se kertoi Charles Darwinin puutarhurista.
Tieto-Finlandia-palkinto on jäänyt kaunokirjallisen Finlandia-palkinnon varjoon. Ehkä jännittävämpää kuin voittaja on, mitkä tietokirjat pääsevät ehdolle isosta joukosta eri alojen edustajia. Palkintoon ei kuitenkaan kannattaisi suhtautua ylenkatseella, vaikka se menee välillä isojen kustantamojen ulkopuolelle ja erikoistuneelle aiheelle. Keskustelu on herännyt tälläkin kertaa siitä, odotetaanko palkinnon nostavan tietokirjojen myyntiä. Tietokirjojen kritiikki on varsinkin päivälehtien sivuilla nykyään hyvin satunnaista, joten tietokirjoja ei myöskään tunneta. Ehdolla olevista kirjoista vain harva on arvosteltu etukäteen. Suurissa lehdissä, kuten Helsingin Sanomissa, pitäisi olla kulttuuritoimituksissa tietokirjallisuuteen paneutuva toimittaja.
Vuoden tiedekirja -raati
Vuoden tiedekirjana palkitaan vuonna 2011 ilmestynyt ansiokas suomalainen tiedekirja. Vuosittain jaettavan palkinnon jakavat Suomen tiedekustantajien liitto ja Tieteellisten seurain valtuuskunta. Palkinnon suuruus on 10 000 euroa; kunniamainintoihin liittyy 2 500 euron rahapalkinto. Palkinto jaetaan TSV:n kevätkokouksessa 30.3.2012. Raadin jäsenet ovat professori Kimmo Katajala (Itä-Suomen yliopisto), professori Ari Sihvola (Aalto-yliopisto) ja tutkimusjohtaja Leena Suurpää (Nuorisotutkimusverkosto). Raadin sihteeri on tiedotuspäällikkö Ilari Hetemäki (ilari.hetemaki@tsv.fi), jolle voi lähettää ehdotuksia.
Lehden uudistukset
Tieteessä tapahtuu -lehti ilmestyy vuonna 2012 kuusi kertaa: neljä numeroa keväällä ja kaksi syksyllä. Tiedekirjan uutuudet ilmestyvät omana luettelonaan kaksi kertaa vuodessa. Luettelo postitetaan keväisin ja syksyisin lehden mukana. Tapahtumakalenterissa ilmestyvät vain sinne jätetyt ilmoitukset (toimitussihteeri@tieteessatapahtuu.fi); tieteellisten seurojen tai muista tapahtumista voi ilmoittaa myös TSV:n verkkosivuilla. Vuosi 2012 on Tieteessä tapahtuu -lehden 30. vuosikerta. Lehti alkoi ilmestyä vuonna 1983.
Uutisia (26.10.2011)
Ilari Hetemäki
Tiedonjulkistamisen palkinnot
Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt vuoden 2011 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot. Elämäntyöpalkinnot saivat toimittaja Teuvo Peltoniemi esimerkillisestä ja ennakkoluulottomasta tiedonjulkistustyöstä sosiaali- ja terveysalalla sekä professori (emerita) Lea Pulkkinen monipuolisesta tiedonjulkistamistyöstä psykologian tutkimuksen alueella. Palkinnot luovutti 6.10. opetusministeri Jukka Gustafsson.
Lisäksi myönnettiin tiedonjulkistamiseen liittyvistä ansioista muita valtionpalkintoja kahdeksalle yksityishenkilölle tai ryhmälle. Suuri osa palkinnoista tuli julkaistuista tietokirjoista. Tämän lehden viime numerossa (6/2011) arvioitiin Petri Keto-Tokoin ja Timo Kuuluvaisen palkittu teos Suomalainen aarniometsä (Maahenki 2010).
Vuoden tieteentekijä
Tieteentekijöiden liitto on valinnut Vuoden tieteentekijäksi syöpätutkija Anchit Khannan. 32-vuotias Khanna tekee väitöskirjaa Tampereen yliopiston Biolääketieteellisen teknologian instituutissa. Hänen tutkimusaiheenaan on selvittää hiljattain löydetyn CIP2A-syöpägeenin toimintamekanismeja ja kliinistä merkitystä. Hän väittelee lääketieteen tohtoriksi tammikuussa 2012. Hän tekee tutkimusta professori Tapio Visakorven ryhmässä.
Khanna on saanut useita huomionosoituksia ja palkintoja merkittävissä lääketieteen alan kansainvälisissä tieteellisissä konferensseissa. Hän on esimerkillinen kansainvälinen tutkija, jonka tekemillä tutkimushavainnoilla on mahdollisia kliinisiä sovellutuksia tulevaisuuden syöpähoitoina. Khanna on suorittanut lääkärin tutkinnon Intian Punessa. Genetiikkaan ja onkologiaan hän erikoistui Glasgown yliopistossa.
ECR-rahoitus
Euroopan tutkimusneuvosto ERC järjesti ensimmäisen nuorille tutkijoille suunnatun rahoitushaun vuonna 2007. Nyt päättyneellä neljännellä hakukierroksella Suomeen saatiin kymmenen merkittävää nuorten tutkijoiden ERC-rahoitusta. Se oli toiseksi paras määrä Pohjoismaissa. Yksittäisen tutkimushankkeen rahoitus on enimmillään kaksi miljoonaa euroa ja rahoituskausi viisi vuotta. Rahoitus kohdistetaan yksittäisille tutkijoille, jotka kokoavat itse tutkimusryhmänsä hanketta toteuttamaan.
Nuorten tutkijoiden tämänkertaisesta hausta myönnetään rahoitusta 480 hankkeelle yhteensä 670 miljoonaa euroa. Kaikkiaan hakuun osallistui yli 4 000 tutkijaa. Rahoitusta myönnetään kaikkien tieteenalojen tutkimukselle.
Eurooppalaiset tieteentekijät pohtivat kestävää kehitystä
Eurooppalaisen tiede- ja teknologiayhteisön edustajat pohtivat tieteen roolia kestävän kehityksen edistämisessä Helsingissä 12.–14.10. järjestetyssä tapahtumassa. Tieteellisten seurain valtuuskunnan Tiedeakatemijaoston, kansainvälisen tiedeneuvoston ICSUn ja UNESCOn yhteisesti organisoiman Rio+20-konsultaatiokokouksen pääteemoja olivat vihreä talous, kansainväliset institutionaaliset rakenteet ja tulevaisuuden suuret haasteet.
Helsingin Rio+20-konsultaatiokokoukseen osallistui noin 60 tieteen ja tiedepolitiikan korkean tason asiantuntijaa ympäri Eurooppaa sekä Pohjois-Amerikkaa. Kokouksen puheenjohtajana toimi kansleri (emeritus) Kari Raivio. Ohjelmassa kuultiin lukuisia arvovaltaisia puhujia, kuten UNESCOn luonnontieteiden apulaispääjohtajaa Gretchen Kalonjia. Keynote-puhujina olivat professori Paul S. Monks Leicesterin yliopistosta, professori Måns Nilsson Stockholm Environment Institutesta ja dosentti Karin Bäckstrand Lundin yliopistosta. Tasavallan presidentti Tarja Halonen toimi tapahtuman suojelijana.
Kokouksen aikana käytetyissä puheenvuoroissa korostettiin muun muassa tarvetta vahvistaa tieteentekijöiden ja päätöksentekijöiden välistä vuoropuhelua, Euroopan ja Pohjois-Amerikan osavastuuta oikeudenmukaisten ja tehokkaiden ratkaisujen löytämisessä maailmanlaajuisiin haasteisiin sekä alkuperäiskansojen oikeuksia. Kokousraportti ja julkilausuma tullaan julkaisemaan loka–marraskuun aikana, ja ne toimitetaan Genevessä joulukuun alussa pidettävän Euroopan ja Pohjois-Amerikan alueen hallitustenvälisen Rio+20-valmistelukokouksen tiedoksi.
Rio+20 viittaa kesäkuussa 2012 Brasilian Rio de Janeirossa pidettävään YK:n kestävän kehityksen konferenssiin. Helsingin konsultaatiokokous oli osa ICSUn ja UNESCOn yhteistyönä järjestämien alueellisten Rio+20-konsultaatiokokousten sarjaa. Kokousten avulla pyritään luomaan dialogia kestävän kehityksen teemoista tiedeyhteisön, eri sidosryhmien ja päätöksentekijöiden välille sekä valmistelemaan kannanottoja hallitusten välisiin Rio+20-valmistelukokouksiin. Tiedeakatemiajaosto isännöi Helsingin kokouksen järjestelyjä ICSUn eurooppalaisen yhteistyöryhmän sihteeristön ominaisuudessa. (Heidi Laine)
Kaksi uutta tiedesatelliittia
Euroopan avaruusjärjestön ESAn tiedeohjelmaneuvosto on valinnut ohjelmaansa kaksi uutta avaruuslentoa: aurinkoa lähietäisyydeltä luotaavan Solar Orbiterin (laukaisu vuonna 2017) ja maailmankaikkeuden pimeän energian arvoitusta ratkovan Euclid-satelliitin (laukaisu vuonna 2019). Suomalaistutkijat valmistelevat osallistumista molempiin hankkeisiin.
Solar Orbiter laukaistaan kiertoradalle, joka käy viiden ja puolen kuukauden välein Merkuriuksen radan sisäpuolella ja mahdollistaa näin ennennäkemättömän tarkat havainnot Auringosta ja sen ympärillä virtaavasta aurinkotuulesta. Hankkeen tavoitteena on selvittää aurinkotuulen syntymekanismi sekä sen yhteys Auringon pinnan rakenteisiin ja aktiivisuuteen. Turun yliopiston avaruusfysiikan professorin Eino Valtosen johtama tutkijaryhmä on esittänyt satelliittiin instrumenttia, joka mittaa suurenergisiä hiukkasia.
Euclid on näkyvän valon ja infrapuna-alueen laajakulmainen avaruuskaukoputki, joka tulee havaitsemaan satoja miljoonia galakseja. Sen perusteella, miten galaksit ovat jakautuneet avaruuteen ja miten gravitaatiolinssi-ilmiö vääristää galaksien kuvia, satelliitin havainnoista voidaan päätellä pimeän aineen jakautuminen avaruudessa, pimeän energian ominaisuudet ja se, noudattaako painovoima yleistä suhteellisuusteoriaa myös miljardien valovuosien etäisyysskaaloilla. Pimeän energian parempi ymmärtäminen on kosmologian tärkeimpiä avoimia kysymyksiä.
Euclidiin osallistuu dosentti Hannu Kurki-Suonion johdolla suomalaisia tutkijoita Helsingin, Jyväskylän ja Turun yliopistoista. Suomeen on tulossa yksi satelliitin havaintoja käsittelevistä datakeskuksista. Se on tarkoitus toteuttaa Tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n avustuksella.
Unettomuuden lääkkeetön hoito
Noin kolmannes suomalaisista nukkuu huonosti, pitkäkestoinen unettomuus vaivaa satojatuhansia. Hoitamattomana krooninen unettomuus on merkittävä terveydentilan riskitekijä, lievemmätkin uniongelmat huonontavat elämänlaatua ja kokonaisterveyttä. Lisäksi ne saattavat aiheuttaa vaaratilanteita työelämässä tai esimerkiksi liikenteessä.
Unettomuutta on perinteisesti hoidettu lääkkeillä, mutta uudemmat tutkimukset ovat osoittaneet lääkkeettömät hoidot tehokkaimmiksi ja turvallisemmiksi. Työterveyslaitos ja Yleisradion työterveyshuolto ovat yhteistyössä toteuttaneet hankkeen "Unettomuuden arviointi ja hoito työterveyshuollossa", jossa tavoitteena oli kehittää työterveyshuoltoon sopivaa unettomuuden lääkkeetöntä hoitomallia, jolla voitaisiin vähentää unettomuusoireita ja niiden seurannaisvaikutuksia.
Hankkeessa käytettiin unen huollon erilaisia ratkaisuja ja kognitiivis-behavioraalisia hoitomenetelmiä. Tulokset olivat kannustavia. Unettomuuden ryhmähoidossa olleet kokivat unen parantuneen ja unettomuudesta johtuneen haitan vähentyneen. Hanke myös osoitti, että lääkkeetön malli soveltuu työterveyshuollon käyttöön. Hanketta on tukenut Työsuojelurahasto.
Nimipäiväluettelot
Yliopiston almanakka karkausvuodeksi 2012 on ilmestynyt (Helsingin yliopisto 2011). Siinä on nimipäiväluettelo. Almanakassa kerrotaan myös suosituimmista nimistä, jotka on annettu tytöille ja pojille vuonna 2010.
Kissoilla, koirilla ja hevosilla on nyt entistä ajantasaisemmat nimipäiväkalenterit. Alkuperäiset eläinten nimipäivälistat laati professori Marianne Blomqvist 1990-luvulla. Niiden pohjalta dosentti Minna Saarelma-Paukkala uudisti listat vastaamaan nykyajan lemmikkieläinten nimimuotia. Blomqvist ja Saarelma-Paukkala ovat Helsingin yliopiston nimitutkijoita, jotka vastaavat myös ihmisten nimipäiväluetteloista.
Saarelma-Paukkala kertoo vastailmestyneessä Yliopiston almanakassa nimilistojen taustasta: "Lemmikkieläimillemme on tyypillistä, että eri eläinlajeille annetaan hieman erilaisia nimiä." Kalenterissa olevat koirien nimet edustavat selvästi erilaisia nimityyppejä. Mukana on perinteisiä suomalaisia koirannimiä, tunnettujen henkilöiden nimiä ja esikuvina on myös kaunokirjallisuuden hahmoja. Kissojen nimissä korostuvat ulkonäkö ja luonne. Hevosten nimissä näkyvät myös historialliset ja fiktiiviset hahmot, kuten Bismarck, Casanova, Kleopatra ja Nixon.
Molemmat nimitutkijat ovat tänä vuonna julkaisseet myös eläinten nimiä käsittelevän kirjan. Saarelma-Paukkalan kirja on nimeltään Koirien nimipäiväkirja – Bella, Niksu vai Romeo? (Minerva Kustannus) ja Blomqvistin Våra fyrfota vänner har också namn (SFV).
Menneinä vuosisatoina virsikirjojen alussa oli aina kalenteriosuus. Virsikirjojen kalenteriosuuksia on nyt saatu nähtäväksi verkkoon Helsingin yliopiston almanakkatoimiston sivuille (http://almanakka.helsinki.fi). Verkossa on kalenteriosuus ensimmäisistä virsikirjoista 1600-luvun alusta aina viimeiseen virsikirjaan, jossa kalenteri oli mukana, eli vuoteen 1888. Näissä kalentereissa oli myös pyhimysluetteloita, vaikka katolinen kirkko väistyi Suomesta jo 1500-luvulla.
Valtakunnallista koulutus- ja tiedepolitiikkaa
Valtioneuvosto asetti syyskuussa pääministerin johdolla toimivan uuden tutkimus- ja innovaationeuvoston, jonka toimikausi kestää eduskunnan vaalikauden ajan. Tutkimus- ja innovaationeuvosto käsittelee valtioneuvoston ja ministeriöiden apuna tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan suuntaamiseen, seurantaan, arviointiin ja yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä. Neuvoston pääsihteeri on Ilkka Turunen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on lähettänyt lausunnolle luonnoksen vuosia 2011–16 koskevaksi koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaksi. Tavoitteena on, että valtioneuvosto käsittelee ja päättää kehittämissuunnitelmasta joulukuussa 2011.
Kehittämissuunnitelmaluonnoksessa asetetaan tavoitteeksi kohottaa väestön osaamistasoa niin, että Suomi on maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Pyrkimyksenä on parantaa koulutuksellista tasa-arvoa. Opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelman, jonka tavoitteena on vähentää sukupuolten välisiä osaamis- ja koulutuseroja sekä koulutuksen periytyvyyttä (vrt. Aikuiskasvatus-lehti 3/2011). Valtioneuvosto hyväksyy ohjelman vuoden 2012 loppuun mennessä. Hallitus toteuttaa koulutustakuun osana yhteiskuntatakuuta vuoden 2013 alusta lukien niin, että jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Hallitus haluaa, että myös korkeakoulutukseen pääsy nopeutuu.
Suunnitelmassa korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä vauhditetaan ja Taideyliopisto toteutetaan. Voimavaroja on koottava yhteen alueellisiksi osaamiskeskittymiksi sekä määritettävä yhteistyölle strategiset tavoitteet ja sovittava keskinäisestä työnjaosta. Tutkimusjärjestelmän vahvistamiseksi ja työnjaon selkeyttämiseksi laaditaan eri toimijoiden yhteistyönä tiedestrategia, jossa otetaan huomioon sekä perustutkimuksen edellytykset että tarve vahvistaa tutkimuslähtöisten innovaatioiden syntyä. Tutkijakunnan osaamistasoa vahvistetaan sekä tutkijankoulutusta ja -uraa edistetään.
Opetusministeri on asettanut työryhmän valmistelemaan ammattikorkeakoululain ja ammattikorkeakoulujen rahoitus- ja ohjausjärjestelmän uudistamista. Hallitusohjelman mukaan vastuu ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta siirretään kokonaan valtiolle ja ammattikorkeakouluista tehdään itsenäisiä oikeushenkilöitä. Ammattikorkeakoulujen toimiluvat uudistetaan korostaen toiminnan laatua ja vaikuttavuutta. Tavoitteena on valmistella hallituksen esitys uudeksi ammattikorkeakoululaiksi siten, että uudistus voi tulla voimaan vuoden 2014 alusta. Ennen uudistusta ammattikorkeakoulujen olisi toteutettava opetus- ja kulttuuriministeriön vaatimat aloituspaikkojen supistukset, jotka vaikuttavat jo suoraan henkilökunnan ja toimipaikkojen määrään.
Opintojen sujuminen
Opintojen keskeyttäminen, opintopoluilta putoaminen, pitkät opiskeluajat ja hidas siirtyminen koulutuksesta työelämään ovat pysyviä huolenaiheita. Syyt keskeyttämiseen ja opintojen venymiseen voivat olla yksilötasolla, oppilaitoksissa ja yhteiskunnassa. Yksittäisillä ohjaustoimilla ei voida vaikuttaa näihin kaikkiin. Myöskään koulutusjärjestelmän ja yksilön tavoitteet eivät aina kohtaa. Korkeakoulutuksessa ammattikorkeakoululaiset vaihtavat tyypillisesti oppilaitosta, kun yliopistoissa opiskelevat vaihtavat koulutusalaa saman yliopiston sisällä. Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen raportti "Opintopoluilta opintourille" vetää yhteen tähänastiset opintojen sujuvuuteen, viivästymiseen ja keskeyttämiseen liittyvät tutkimustulokset.
Saman tutkimuslaitoksen tutkijat ovat toimittaneet myös verkkojulkaisun "Korkeakoulujen uraohjauksen käytäntöjä kehittämässä". Sakari Saukkonen ja Kirsi Syynimaa väittävät, että korkeakoulujen uraohjauspalvelujen kehittämisessä ei ole kyse sopivien menetelmien puutteesta, vaan ensisijaisesti kokonaisuuden jäsentämisestä ja koko organisaation läpäisevästä strategisesta suunnittelusta. Heidän mukaansa "uraohjauksen kehittäminen on usein yksittäisten opettajien harteilla, mutta tehokkaan uraohjauksen perustana on yhteisöllisyys, jossa koulutusorganisaatioiden hallintohenkilökunta, opettajat ja opiskelijat toimivat yhdessä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi".
Syyskokous
Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV) on hyväksynyt syyskokouksessaan 3.10.2011 viisi hallituksen jäsentä kolmivuotiskaudeksi 2012–2014. Hallituksessa jatkavat kansleri, professori Ilkka Niiniluoto (Suomalainen Tiedeakatemia) ja professori Ari Sihvola (Teknillisten Tieteiden Akatemia). Uusia jäseniä ovat professori Tapio Markkanen (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa), professori Eva Tammi-Salminen (Suomalainen Lakimiesyhdistys) ja dosentti Timo Harrikari (Nuorisotutkimusseura). Hallitukseen kuuluu yhteensä 15 jäsentä.
Syyskokouksessa hyväksyttiin toimintasuunnitelma vuodelle 2012, joka on nähtävissä TSV:n verkkosivuilla. Valtuuskunnan toimintaa ja palveluita kehitetään syksyllä 2011 valmistuneen kehittämissuunnitelman mukaisesti. Myös julkaisukeskus on tehnyt oman kehittämissuunnitelman. Ensi vuonna raportoidaan Julkaisufoorumi-hanke tieteellisten julkaisukanavien laadunarviointijärjestelmän luomisesta ja käynnistetään järjestelmän ylläpito.
Valtuuskunnan yhteydessä työskentelee Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK), Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) ja Tiedeakatemiajaosto. TJNK:n keskeinen hanke on kansallisen tiedeviestinnän toimenpideohjelman laatiminen. Molemmat neuvottelukunnat täyttävät pyöreitä vuosia: TENK viettää 20-vuotisjuhlavuottaan ja TJNK täyttää 40 vuotta. Tieteessä tapahtuu -lehdellä on myös merkkivuosi: vuonna 2012 julkaistaan lehden 30. vuosikerta.
Uutisia (15.9.2011)
Ilari Hetemäki
Tieteen päivät 2013
Seuraavat Tieteen päivät ovat 9.–13.1.2013 (ke–su) Helsingin yliopiston päärakennuksessa. Tieteiden yö on Kruununhaassa torstaina 10.1.2013. Pääteemana on Kriisi – uhka ja mahdollisuus. Kriser – hot och möjligheter. Tieteen päiviä vietetään vuonna 2013 myös muilla paikkakunnilla. Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja on professori Pirjo Ståhle. Pääsihteeri Ilari Hetemäkeen (ilari.hetemaki@tsv.fi) voi olla yhteydessä ohjelma- ja sessioideoista.
Tieteen päivät 2011 olivat Arktinen arki -teemalla Lapin yliopistossa 9.–10.9. Itä-Suomen yliopistossa Tieteen päivät olivat Arjen arvoitus -teemalla 22.9. (Joensuu) ja 23.9. (Kuopio).
Akateemiset yrittäjät
Korkeakoulujen odotetaan tuottavan koulutus- ja tutkimustehtävän lisäksi uusia innovaatioita ja yrityksiä talouden käyttöön. Korkeakoululähtöisten yritysten määrä on yli kaksinkertaistunut Yhdysvalloissa kymmenen vuoden aikana. Suomessa on pyritty samaan vuonna 2007 voimaan tulleella korkeakoulukeksintölailla, mutta tilastoja asiasta ei ole, kirjoittaa dosentti Jyrki Suomala Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla (10.8.2011). Yhdysvalloissa on todettu, että akateemisia yrittäjiä eivät motivoi ensisijaisesti taloudelliset tekijät vaan halu jakaa oman tutkimuksensa tuloksia laajempaan käyttöön. Siellä huippuyliopistojen ympärille on kehitetty aktiivista ekosysteemiä, joka tukee opiskelijavetoista yrittämistä.
Suomessa on tuettu toimintaa, jossa idean tuottaja on keskeisessä roolissa yritysten alkutaipaleella. Suomen paradoksina on pidetty sitä, että ideoita kyllä syntyy, mutta tekeminen jää puolitiehen. Tieteelliset artikkelit ja teknologiset keksinnöt eivät muutu kaupallisiksi innovaatioiksi, työpaikoiksi ja vienniksi. Aalto-yliopistossa pyritään rakentamaan kasvuyrityksiä, jotka tähtäävät suoraan maailmanmarkkinoille. Opiskelijoiden esikuvina ovat ns. sarjayrittäjät, jotka perustavat firman, kasvattavat sen menestymään, myyvät sen – ja aloittavat alusta. Helsingin Sanomien Kuukausiliite (8/2011) kertoi reportaasissaan Aalto Venture Garagesta, varastohallista, jossa vietettiin jo toista kesää innovoiden. Se on kasvuyrittäjyydestä innostuneiden opiskelijoiden ja aloittavien yritysten (eli startupien) koti.
Globaalit haasteet
Pohjoinen ilmasto ja ympäristö, kestävä energia, kulttuurien vuoropuhelu, terve arki kaikille, oppiminen ja osaaminen mediayhteiskunnassa sekä väestön ja yksilön ikääntyminen ovat Suomen Akatemian hallituksen keskeisinä pitämiä suuria yhteiskunnan ja ihmiskunnan haasteita, joihin Akatemia kohdistaa lähivuosina tutkimuspoliittista huomiota ja toimenpiteitä.
Globaaleista haasteista Suomen Akatemian hallitus on valinnut ne Suomelle tärkeät teemat ja alat, joilla Suomella on kansainvälisesti merkittävää tutkimuksellista osaamista ja mahdollisuuksia. Suuret haasteet näkyvät Akatemian pitkän tähtäimen suunnittelussa ja tutkimusohjelmia käynnistettäessä. Tästä huolimatta jatkossakin Akatemian osoittamasta rahoituksesta suurin osa kohdistuu tutkimukseen, jota Akatemia ei ole ennalta temaattisesti rajannut.
Yksi tällainen kansainvälisesti merkittävä tutkimushanke on ollut ilmakehän aerosolien tutkimus, nelivuotinen EUCAARI-hanke, joka päättyi viime vuoden lopussa. Siihen on osallistunut tutkijoita 24 maasta. Akatemiaprofessori Markku Kulmalan johtamassa hankkeessa tutkijat ovat pystyneet tarkentamaan ilmakehän pienhiukkasten vaikutuksen maapallon ilmakehän säteilytasapainoon. Pienhiukkasten vaikutus ilmakehään on tähän asti ollut suurin ilmastonmuutokseen ja ennusteisiin liittyvä fysikaalinen epävarmuustekijä. Uusien tulosten kerrotaan vähentävän epävarmuutta noin 50 prosenttia.
Uudet Euroopan alueen kattavat ilmansaasteiden ja pienhiukkaspitoisuuksien päästölaskelmat osoittavat, että typpiyhdistepäästöjen, ja varsinkin ammoniakkipäästöjen, rajoittaminen on yksi tehokkaimpia keinoja laskea pienhiukkasmäärää. Samalla ilmanlaatu paranee. Myös rikkidioksidipäästöjen määrällä on tulevaisuudessa erittäin suuri merkitys. Niiden rajoittaminen vähentää merkittävästi pienhiukkasten viilentävää vaikutusta ilmastoon. Pohjoisten havumetsien luonnolliset orgaaniset hiilivetypäästöt ovat keskeinen tekijä pienhiukkasten muodostumisessa. Tämä luontoperäinen termostaatti osallistuu osaltaan ilmaston viilentämiseen.
Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen
Suomen yliopistot UNIFI ry on perustanut koordinaatiohankkeen tukemaan yliopistoissa käynnistynyttä profiloitumista ja rakenteellista kehittämistä. Tarkasteltavana ovat humanistiset, kasvatustieteelliset, luonnontieteelliset ja yhteiskuntatieteelliset alat. Kullekin koulutusalalle on nimetty työryhmä, johon yliopistot ovat valinneet edustajansa koulutusvastuunsa perusteella. Teknistieteellisellä ja kauppatieteellisellä koulutusalalla sekä taidealoilla yliopistot ovat jo käynnistäneet keskustelut keskinäisten työnjakojen selkeyttämiseksi.
Työryhmät tarkastelevat ja arvioivat koulutusalojen oppiainevalikoimaa, sisäänottoa ja mitoitusta. Tavoitteena on yhteistyön kautta selkeyttää yliopistojen työnjakoa sekä tukea koulutusalojen toimintaedellytyksiä ja yliopistojen profiloitumista. Lisäksi halutaan varmistaa, ettei yhdeltäkään koulutusalalta häviä tieteenaloja eivätkä ne tule liian ohuelti katetuiksi. Yliopistot odottavat työryhmien näkemyksiä lokakuun loppuun mennessä.
Tampereen yliopiston rehtori Kaija Holli tarkasteli lukuvuoden avajaispuheessaan 1.9. yliopistojen viime vuosien suuria muutoksia. Uuden yliopistolain toimeenpano alkoi kaksi vuotta sitten ja yliopistojen yhä jatkuva rakenteellinen uudistaminen jo aiemmin. ”Mielestäni kaikkein oleellisin uudistus saatiin aikaan sillä, että valtakunnallista yliopistoverkkoa alettiin tarkastella kokonaisuutena. Yliopistoilta edellytettiin profiiliensa määrittämistä, vahvuuksiensa tunnistamista ja kehittämisalueidensa nimeämistä”, Holli sanoi. Hän viittasi puheessaan myös UNIFI:n hankkeeseen.
Metsien hiilinielu
Maailman metsien pitkäaikaista kehitystä arvioineiden tutkijoiden mukaan puuston elpymisestä syntyvä hiilen nielu voittaa metsäkadon aiheuttaman päästövaikutuksen. Professori Pekka Kauppi ja tutkija Aapo Rautiainen Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksesta kuuluivat 18 tutkijan kansainväliseen ryhmään, joka arvioi maailman metsien kehityslinjoja vuodesta 1990 lukien. Tutkimuksen julkaisi Science -lehti heinäkuussa.
Trooppisten alueiden puuston nopea kasvu korvaa hiilidioksidin poistajana Afrikan, Etelä-Afrikan ja Kaukoidän metsien supistumisen. Tropiikin puut seuduilla, jossa metsäkatoa ei ole tapahtunut, ovat uuden tutkimuksen mukaan kasvaneet yllättävän nopeasti. Puuston elpymisen seurauksena hiilidioksidia poistuu ilmakehästä metsiin, vaikka pellonraivaus, kaskeaminen ja esikaupunkien rönsyily supistavatkin metsien pinta-alaa. ”Fossiiliset hiilidioksidipäästöt kuitenkin voimistuvat jatkuvasti ja ovat seitsemän kertaa metsien hiilinielua suuremmat”, muistuttaa Kauppi. Hän arvioi, ettei hiilinielua voi ottaa ilmastopäästöneuvotteluissa huomioon ennen kuin nykyistä paremmat metsänmittausmenetelmät saadaan käyttöön maailmanlaajuisesti. Tässä on Kaupin mielestä työsarkaa Suomen kehitysyhteistyölle.
Suomen kalakannat
Kuha ja ahven hyötyvät lämpimistä kesistä, kun taas made ja siika kärsivät lämpimistä talvista ja rehevöitymisestä. Lämpeneminen hyödyttää myös vieraslajeja, jotka uhkaavat alkuperäistä kalastoa. Useiden lajien kalastuksessa viime vuosikymmenien aikana tapahtuneet muutokset näyttävät olevan seurausta ilmastonmuutoksesta. Kalastajat ovat jo joutuneet osittain sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin toisten kalakantojen heiketessä, toisten vahvistuessa. Sopeutuminen kalapaikkojen ja kalastusaikojen muutoksiin on vielä kesken. Sopeutuminen edellyttää Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia kalakantoihin, kalastukseen ja vieraslajeihin seurataan tiiviisti.
Suomen vesissä on tavattu 102 kalalajia. Suomen ympäristöministeriö julkaisi vuonna 2010 lajien uhanalaisuudesta raportoivan Punaisen kirjan . Siinä listattiin 73 kalalajia tai muotoa, joista 12 on uhanalaisia. Kymmenen lajia on puutteellisesti tunnettuja. Kohtalokkainta kalalajeille on kutupaikkojen menettäminen. Vaelluskalat lisääntyvät etupäässä joissa. Suomen uhanalaisten kalojen lista koostuu ankeriasta ja rantanuoliaista lukuun ottamatta vaelluskaloista, kuten järvilohesta, saimaannieriästä, meriharjuksesta, taimenesta ja vaellussiiasta.
Massakokeet
Maaseudun nuoret ja Helsingin yliopiston tutkijat käynnistivät kesällä maanlaajuisen kokeen, joka on jatkoa kahdelle aikaisemmalle tutkimukselle. Tällaisia massakokeita on tehty myös muualla Pohjoismaissa nuorten tiedeviikkojen yhteydessä, mm. Ruotsissa ja Tanskassa.
Mikä rooli on lieroilla, lantiaisilla ja sittiäisillä lehmänläjien hajottamisessa? Entä miten käy sonnan hajoamisen, kun tietyt lajit harvinaistuvat? Näihin kysymyksiin haetaan vastausta Helsingin yliopiston tutkijoiden ja Suomen 4H-liiton yhteistyöhankkeessa.
Koko maan kattavassa kokeessa nuoret tekivät tarkoin valvotun kokeen yli 80 maatilalla. Kokeen alussa nuoret veivät lähitilansa laitumelle koeläjiä. Läjistä jotkut suojattiin häkeillä tietyiltä lantaa hajottavilta eliöiltä ja toiset taas toisilta. Kesän aikana nuoret seurasivat jokaisen läjän hajoamisnopeutta ja raportoivat tuloksensa Helsingin yliopiston tutkijoille. Vertailemalla eri tavoin suojattujen läjien hajoamista tutkijat saavat käsityksen eri eliöryhmien roolista sonnan hajottamisessa.
Hanke tutustuttaa nuoret heidän lähiympäristönsä keskeiseen eliöryhmään lantakuoriaisiin ja niiden tärkeään tehtävään luonnossa. Samalla tutkijat saavat korvaamattoman mittavan aineiston. Mikään ammattitutkija tai tutkimusryhmä ei pystyisi toteuttamaan samaa koetta samaan aikaan näin monessa paikassa.
Oppikirjojen taso
Tiede -lehden (8/2011) mukaan fysiikan kirjat ovat jääneet sata vuotta ajastaan jälkeen ja biologian kirjoistakin puuttuu punainen lanka. Koulukirjojen ajantasaisuutta arvioivat lehdessä mm. professorit Kari Enqvist ja Jukka Jernvall . Fysiikka näyttäytyy hämäränä ja pirstaleisena. Sellaiset asiat, jotka antavat pohjan koko fysiikan ymmärtämiselle esitellään kirjoissa viimeiseksi. Enqvistin mukaan maailmankaikkeuden synty, aineen rakenne ja perusvuorovaikutukset kannattaisi opettaa ensimmäiseksi. Jernvallin mielestä biologian kirjoissa on valtavasti tietoa, mutta evoluutio on nykybiologian punainen lanka, jonka avulla koko oppimäärä tulisi paljon ymmärrettävämmäksi.
Timo Airaksisen mukaan lehti haukkuu kuitenkin väärää puuta (Helsingin Sanomien kolumni 16.8.2011), koska koulun oppiaineet ja opetussuunnitelmien perusteet ovat eri asia kuin yliopistossa tehtävä tiede. Kouluopetus palvelee kasvatuksellisia päämääriä eikä tiedettä. Tarkoituksena on auttaa oppilasta hahmottamaan tiedon ja tieteen maailmaa.
Ennen puutarha- ja kotitalousoppilaitoksissa opetettiin hyvin paljon säilömistä. Samassa Tiede lehdessä kysytään, miksi hillo säilyy. Se ihmeaine on sokeri, joka tekee muutakin kuin suun makeaksi. Se estää mikrobijäämien kasvun hillossa. Anu Hopian ja Tatu Lehtovaaran oppikirja Molekyyli sopassa (WSOYpro 2011) havainnollistaa arjen kemiaa, joka auttaa soveltamaan kemian ja fysiikan perusilmiöitä ruoanlaittoon. Tällainen oppikirja voi olla hyvä lähtökohta korjaamaan kokonaiskuvan puutetta: kemia yhdistetään arjen perusasioihin. Tätä kaivattiin myös Helsingin Sanomien Nyt -liitteessä (35/2011), jossa haastateltiin ihmisiä siitä, mitä koulun eri oppiaineista tulisi tietää oikeassa elämässä.
Täydet pisteet
TIETOKIRJA.FI-tapahtuma oli Helsingissä 25.–26.8. Ohjelmassa oli monien kiinnostavien paneelien lisäksi Tietokirjaraati puheenjohtajanaan Minna Lindgren . Raadin jäsenet sanoivat mielipiteitään ennakkoon valituista kirjoista ja antoivat niille leikkimielisesti pisteitä. Täydet pisteet sai Vesa Heikkisen ja Harri Mantilan pamflettimainen kirja Kielemme kohtalo (Gaudeamus 2011). Samaa teemaa käsitteli tapahtumassa myös keskustelu ”Mikä on suomen kielen kohtalo?” Siihen osallistui kirjantekijöistä Heikkinen, ja Tieteiden talon yläsali oli ääriään myöten täynnä.
Heikkinen ja Mantila näkevät merkkejä siitä, että kielellinen epätasa-arvo ja hajaannus toteutuvat Suomessa. Ihmiset ovat tulevaisuudessa kielellisesti ja erityisesti suhteessa yleiskieleen monen kerroksen väkeä. Kielellinen epätasa-arvo ei ole irrallaan muusta yhteiskunnallisesta tilanteesta. He torjuvat suomen kielen kuolemaan ja yleiskielen väistymiseen liittyviä huolia. Silti juhlapuheiden lisäksi on tarpeen tehdä muutakin: ”Pitää varata rahaa kielen ja kielten tutkimiseen, opettamiseen ja opiskeluun sekä ryhtyä toden teolla toimiin, jotta julkisesta kielestä tulisi ymmärrettävää ja avointa ja erityisesti asiantuntija- ja viranomaiskielestä selväkielistä.”
Uutisia (16.6.2011)
Ilari Hetemäki
Tiedettä maailmanpyörässä
Ruotsin suurin tiedefestivaali oli 10.–15.5.2011 Göteborgissa. Teemana oli luovuus. Tapahtumapaikkoja oli kaupungin keskustassa useita; pääpaikkoina olivat yliopiston kasvatustieteellisen osaston rakennukset ja iso kauppakeskus. Åbo Akademin liiketalouden professori Alf Rehn oli nostettu näyttävästi haastamaan liian pehmeää näkemystä luovuudesta. Hän osallistui kahvilassa pidettyyn lounge-keskusteluun kirjallaan Vaaralliset ideat (suomeksi Talentum, 2010).
Göteborgin tiedefestivaalin 15-vuotispäivien kunniaksi yleisöllä oli mahdollisuus osallistua tiederulettiin kaupungin uudessa maailmanpyörässä (Göteborgshjulet). Sen 42 vaunua täytettiin yhtä monella tutkijalla ja aiheella. Vieras ei voinut tietää etukäteen, mihin vaunuun hän joutuu. Kierros maailmanpyörässä kesti noin 15 minuuttia ja tutkija kohtasi tunnissa neljä eri yleisöä
Vielä lyhyempiä haasteita ajallisesti edustavat tutkijalle niin sanottu hissipuhe (150 sanaa, 30 sekuntia) tai käytäväpuhe (500 sanaa, kolme minuuttia). Niitä on kokeiltu eri tiedetapahtumissa ja yliopistoissa kommunikaation ja tutkimusajatusten kirkastamiseen. Kuulijat ovat eri aloilta kuin puhuja ja tilanne on haastava. Onko paras kertoa tarina?
EUSEA (European Science Events Association) edustaa 101:tä (2011) tiedetapahtumia järjestävää jäsenorganisaatiota. Se piti kokouksensa tiedefestivaalin aikana Göteborgissa. Euroopassa järjestetään tiedetapahtumia 37 maassa. Tiedetapahtumia on kaikenkokoisia: paikallisia, alueellisia ja koko maan kattavia. Myös budjetti ja tapahtuman kesto vaihtelevat, samoin esitysten määrä. Kohdeyleisönä saattavat olla suuren yleisön lisäksi lapset, koululaiset, opiskelijat ja journalistit. EUSEA osallistuu myös EU-projekteihin, joista viimeisin on nimeltään Places, jossa haetaan yhteyksiä tiedeinstituutioiden ja kaupunkien välillä ("tiede kaupungissa").
IPPC:n yleiskokous
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n 33. yleiskokous päättyi 13. toukokuuta Abu Dhabissa Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa. Yleiskokous päätti useista IPCC:n toimintatapoja tehostavista ja selkeyttävistä uudistuksista. Lisäksi kokous käsitteli IPCC:n viidennen arviointiraportin valmistelutyötä.
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on päättänyt ottaa käyttöön monia uudistuksia, jotka liittyvät IPCC:n johtamiseen, menettelytapojen selkeyteen ja avoimuuteen, raporttien arviointityön kehittämiseen, mediasuhteiden hoitamiseen ja poliittisista kannanotoista pidättäytymiseen. Viides IPCC:n ilmastonmuutoksen arviointiraportti on tarkoitus julkaista neljässä osassa loppuvuoden 2013 ja vuoden 2014 aikana. IPCC:n viidettä arviointiraporttia valmistelee yli 800 kirjoittajaa.
Viime vuonna oli luonnon monimuotoisuuden teemavuosi. YK:n ympäristöohjelman tehtäväksi on annettu luoda kansainvälinen elin, joka arvioisi luonnon monimuotoisuuden häviämisen syitä ja vaikutuksia. Tämä biodiversiteetti- ja ekosysteemipalvelupaneeli IPBES pyrkii luomaan IPCC:n tavoin entistä vankemman perustan päätöksenteolle, joka tähtää luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden kestävään käyttöön.
Merestä sukellettu olut
Kesällä 2010 Ahvenanmaan saaristosta sukellettiin tuntemattoman laivan hylkyä. 145:n kuuluisaksi tulleen samppanjapullon lisäksi Itämeren syvyyksistä löytyi viisi hyvin säilynyttä olutpulloa. Ahvenanmaan maakuntahallitus, joka on lastin omistaja, toimitti helmikuussa 2011 yhden sukelletuista olutpulloista VTT:n tutkittavaksi. Tutkijat saivat mahdollisuuden selvittää, millaista olutta juotiin 1800-luvun alussa (VTT Impulssi 1/2011).
Proteiinitutkimusten avulla selviää, millaisia raaka-aineita oluen valmistuksessa on käytetty – ohraa, vehnää tai jotakin muuta. Tärkeää on myös selvittää, mitä mikrobeja, esimerkiksi hiivaa tai maitobakteereja, oluessa on tallella. Tavoitteena on löytää useita hiivoja, koska olut valmistettiin ennen vanhaan useamman hiivamikrobin voimin. Maakuntahallituksen tarkoituksena on valmistuttaa olutta vanhan reseptin mukaan.
Arjen ja matkailun historiaa
Arjenhistoria.fi on Työväenmuseo Werstaan, Työväen Arkiston, Kansan Arkiston, Tekniikan museon, Sähkömuseo Elektran, Helsingin yliopistomuseon, Suomen siirtolaisuusmuseon ja Kultamuseon yhteinen verkkoportaali. Se sisältää laajat esine- ja valokuvakokoelmat liittyen työelämän, teollisuuden, tekniikan, tieteen, korkeakouluopetuksen historian, työväenliikkeen ja sosiaalihistorian aihepiireihin. Portaalin avulla voi tutustua myös organisaatioiden kirjastokokoelmiin. Arjenhistoria.fi pitää toistaiseksi sisällään vasta pienen osan organisaatioiden kokoelmista. Digitointia tehdään jatkuvasti ja siten myös portaalin sisältämä tietomäärä kasvaa päivä päivältä.
Kansalliskirjasto on digitoinut 1600–1800-lukujen suomalaisia ja Suomesta kertovia matkailuaiheisia kirjoja osana eurooppalaisten tutkimus- ja kansalliskirjastojen yhteistä EuropeanaTravel-hanketta. Aineistoihin voi tutustua sekä Kansalliskirjaston ylläpitämän julkaisuarkisto Dorian (www.doria.fi) ja muistiorganisaatioiden yhteisen Europeana-portaalin kautta (www.europeana.eu).
Mitä Suomessa tulisi tutkia
Suomalaisten mielestä tärkeimmät tulevaisuuden tutkimusaiheet liittyvät syrjäytymiseen sekä vanhuuteen ja vanhenemiseen. Tutkimuksissa pitäisi korostaa poikkitieteellisyyttä. Tätä mieltä on 2 343 suomalaista, jotka vastasivat Suomen Akatemian verkkokyselyyn siitä, mitä Suomessa heidän mielestään tulisi tutkia.
Huomattava osa ehdotuksista liittyi hyvinvointiin, ympäristöön ja luontoon sekä energialähteisiin. Kymmenen ehdotetuimman aiheen listalla ovat myös sairaudet ja niiden hoito, lapset ja nuoret, oppiminen ja opetus, teknologia ja tekniikkaa, ekologisuus, politiikka ja työelämä.
Vastaajat saivat valita kaikkien vastaajien ehdottamista tutkimusaiheista tärkeimmät. Kymmenen tärkeimmän tulevaisuuden tutkimusaiheen joukossa ovat syrjäytymisen sekä vanhuuden ja vanhenemisen lisäksi hyvinvointi, oppiminen ja opetus, eriarvoisuus, energialähteet, tulevaisuus, ympäristö ja luonto sekä sairaudet ja niiden hoito.
Suomen tiedepalkinto
Vuoden 2011 Suomen tiedepalkinto on myönnetty professori Simo Knuuttilalle. Hän on toiminut Helsingin yliopiston teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian professorina vuodesta 1981 lähtien.
85 000 euron suuruinen palkinto luovutettiin toukokuussa opetus- ja kulttuuriministeriön ja Suomen Akatemian järjestämässä Tiedefoorumissa. Suomen tiedepalkinto jaetaan joka toinen vuosi tunnustuksena korkeatasoisesta ja kansainvälisesti erityisen merkittävästä tieteellisestä tutkimuksesta. Palkinnon saajasta päättää opetusministeri Suomen Akatemian esityksestä. Knuuttila kertoi puheessaan tutkimushankkeistaan, jotka liittyvät mielen filosofiaan ja tunteiden historiaan.
Koulutusuudistus Tampereella
Tampereen yliopiston mittavan koulutusuudistuksen ensimmäinen vaihe on valmis. Yliopisto on päättänyt ottaa ensimmäisenä Suomessa käyttöön tutkinto-ohjelmat, jotka muodostuvat laaja-alaisista kandidaattiopinnoista ja tieteenalan mukaisista maisteriopinnoista. Ensimmäiset opiskelijat aloittavat uusimuotoisessa koulutuksessa elokuussa 2012.
Uusia tutkinto-ohjelmia on kaikkiaan 25. Kandidaattiopinnot kestävät kolme vuotta ja maisteriopinnot kaksi, kuten nykyisinkin. Laaja-alaisuus tarkoittaa sitä, että kuhunkin tieteenalaan (esimerkiksi kauppatieteisiin, hallintotieteisiin ja yhteiskuntatieteisiin) kuuluvat oppiaineet kootaan yhteen ja opetettavia asioita lähestytään monitieteisesti. "Oppiainekohtaisista koulutuksista siirrytään koko tieteenalan kattavaan, laaja-alaiseen koulutukseen. Uudistamme opintojen sisältöä niin, että erilaisia ilmiöitä tarkastellaan useiden eri tieteenalojen näkökulmista", kertoo opetuksesta vastaava vararehtori Harri Melin.
Kesälukemista
Minkälaisia evoluution ja kulttuurin hyppäyksiä on vaadittu, että harmaasusi muuttui kymmeniätuhansia vuosia sitten koiraksi ihmiselle? Tiina Raevaaran kirja Koiraksi ihmiselle (Teos 2011) esittelee laaja-alaisesti uusinta ja vähän vanhempaakin tutkimusta ja valistunutta spekulaatiota niin koiran menneisyydestä kuin sen ja ihmisen liitosta, joka on koko eläinkunnan mittakaavassa varsin ainutlaatuinen. Kirja valottaa ihmisen parhaan ystävän arvoitusta ainakin arkeologian, perinnöllisyystieteen, populaatiotutkimuksen, historian ja myyttien avulla.
Miksi koira ja ihminen ymmärtävät toisiaan niin hyvin? Mitä hyötyä koirasta on ihmiselle ollut? Koiraksi ihmiselle osoittaa, kuinka eläin, jonka me miellämme enää lähinnä lemmikiksi, on ollut yksi nykyihmisen esi-isien suurista innovaatioista. Raevaara on geneetikko ja filosofian tohtori, joka on kirjoittanut myös kaunokirjallisuutta.
Gavin Pretor-Pinney sukeltaa uudessa tietokirjassaan aaltoihin. Aallontarkkailijan oppaassa (suom. Antti Immonen, Atena 2011) kuljetaan pitkä matka Cornwallin harmaista poukamista surffaajille ihanteellisiin Havaijin tyrskyihin. Matkalla saadaan vastauksia yksinkertaisiin kysymyksiin: Mitä aallot ovat? Mistä ne tulevat? Mitä aallossa tapahtuu?
Aaltoja on kaikkialla ympärillämme, ja vain pieni osa niistä näkyy paljain silmin ja vielä harvempi liittyy veden liikkeeseen. Aallot yhdistävät jalkapallostadionilla seisomaan ponkaisevaa katsojaa, hiekalla matelevaa käärmettä, räjähdysten painevaikutuksia, aivojen toimintaa, nykyaikaista viestintää ja monia muita ilmiöitä. Surffaajien ja fyysikoiden lisäksi Pretor-Pinney päästää ääneen runoilijoita ja filosofeja Homeroksesta lähtien. Hän on aikaisemmin julkaissut mm. suuren suosion saaneen Pilvipongarin taskuoppaan (suomeksi 2010).
Avustusten haku
Tieteellisten seurain valtuuskunta on julistanut haettavaksi 1.–30.9.2011 avustukset tieteelliseen julkaisutoimintaan ja kansainväliseen toimintaan vuonna 2012 ja avustukset 10.10.–31.10.2011 kansainvälisten konferenssien järjestämiseen ja kansallisten seminaarien ulkomaisten luennoitsijoiden kutsumista varten vuosina 2012–2014. Hakemus tehdään sähköisellä lomakkeella.
Haku päättyy hakuajan umpeutuessa klo 16.00. Tarkemmat ohjeet ja lomakkeet ovat verkkosivuilla www.tsv.fi.
Kansainvälisten konferenssien järjestämiseen ja kansallisten seminaarien ulkomaisten luennoitsijoiden kutsumista varten vuosina 2012–2014 on seuraava haku 16.2.–15.3.2012.
Uutisia (4.5.2011)
Ilari Hetemäki
Observatorion uusi elämä
Helsingin observatorio Tähtitorninmäellä avataan syksyllä 2012. Siitä tulee elämyksellinen yleisökeskus, joka esittelee tähtitieteen historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Sen kohdeyleisöä ovat lapset ja nuoret sekä suuri yleisö. Vuonna 1834 valmistunut arkkitehti C. L. Engelin ja professori August Argelanderin suunnittelema rakennus peruskorjataan vuosina 2011–12. Helsingin observatorio on organisatorisesti osa Helsingin yliopistomuseota. Siihen tulee yleisökeskuksen lisäksi mm. kahvila sekä Tähtitieteellinen yhdistys Ursan toimitiloja.
Helsingin yliopiston observatorio ehti täyttää 175 vuotta syksyllä 2009 ennen sulkemistaan, jolloin tähtitieteilijät siirtyivät fysiikan laitokselle Kumpulan tiedekampukselle. Observatorion historiaa ja viime vaiheita kuvaa tähtitieteen professori Kalevi Mattila arvostelussaan (Tieteessä tapahtuu 3/2011, s. 56–60) Raimo Lehden ja Tapio Markkasen kirjasta, jossa kerrotaan suomalaisesta tähtitieteen tutkimuksesta.
Rinnakkaiselolaki
Eduskunnan piti tänä keväänä hyväksyä rinnakkaiselolaki, eli laki muuntogeenisestä kasvituotannosta. Esitys raukesi, ja tuleva hallitus päättää, tekeekö se uuden ehdotuksen. Viime tammikuussa joukko tutkijoita luovutti eduskunnalla 557 nimen vetoomuksen, jossa oltiin huolissaan soveltavan biotutkimuksen rajoittamisesta Suomessa. Tieteessä tapahtuu -lehdessä (1/2011) alkoi keskustelu adressin julkaisemisen jälkeen.
Lehden numerossa 3/2011 adressin ("Vetoomus eri tuotantomuotojen tasavertaisen rinnakkaiselon puolesta ja geenikieltoa vastaan Suomessa") ensimmäiset allekirjoittajat vastaavat sen herättämään kritiikkiin. Keskustelun ytimessä on, mikä on ollut vetoomuksen pääviesti. Osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että asiallinen tieteellinen keskustelu muuntogeenisistä lajikkeista on hyvin vaikeaa mutta välttämätöntä. Puolueetonta tietoa tarvitaan poliittisen päätöksenteon tueksi.
Tarvitaanko tiedeministeriä?
Kulttuuri ja tiede olivat varsin vähän esillä puolueiden vaalikeskusteluissa ja -ohjelmissa. Rehtori Thomas Wilhelmsson ja akatemiaprofessori Ilkka Hanski ottivat kantaa tiedeministeriin Helsingin yliopiston vuosipäivän juhlassa 25.3. Vaikka ajatus tiedeministeristä on Wilhelmssonin mielestä kannatettava, hän ei pidä ratkaisua nykyoloissa suotavana. Suuri uhka hänen mukaansa olisi tutkimus- ja innovaatioasioiden yhdistäminen tiedeministerin salkkuun tavalla, joka veisi vielä nykyistä enemmän tutkimusrahoitusta soveltavan tutkimuksen suuntaan. Hanskin mielestä tiedeministerin toteuttamisessa hyvä vaihtoehto on tiede- ja tutkimusministeri, huono vaihtoehto taas tutkimus- ja innovaatioministeri. Wilhelmsson odottaa tulevalta opetusministeriltä perustutkimuksen merkityksen ymmärtämistä ja valmiutta rakentaa toimivaa julkista tutkimuksen infrastruktuuripolitiikkaa.
Myös Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto katsoivat kannanotossaan juuri ennen eduskuntavaaleja perustutkimuksen aseman vahvistamisen tärkeämmäksi kuin uuden ministerin saamisen. Acatiimi-lehti (3/2011) teki eduskuntavaaleihin erikoisnumeron, jossa puolueita pyydettiin arvioimaan mm. viime hallituksen aikana harjoitettua yliopisto- ja tiedepolitiikkaa. (Hallituspuolueilta arvosanaksi tulee 8+ ja oppositiolta 6+.) Jatkuvien uudistusten jälkeen puolueet toivovat yliopistoihin työrauhaa. Lehdessä esitetään myös professorien ja tieteentekijöiden tavoitteet seuraavaan hallitusohjelmaan.
Koulutuspolitiikan ja nuorten ongelmat
Myöskään koulutuspolitiikka ja nuorisokysymykset eivät juuri näkyneet vaalien alla, vaikka niistä on tullut uutta tutkimustietoa. Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkijat avaavat koulutuksen ja yhteiskunnan monimutkaisia suhteita tuoreessa teoksessaan Koulutus yhteiskunnan muutoksissa: jatkuvuuksia ja katkoksia (toim. Johanna Lasonen ja Jani Ursin). Kaksi keskeisintä koulutuspoliittista ongelmaa suomalaisessa yhteiskunnassa ovat koulutuksen ja yhteiskunnan muuttunut suhde sekä maahanmuuttajien huono asema. Kirjoittajien mukaan valtiovallan kiinnostus koulutusta kohtaan on vähenemässä, ja innovaatioajattelun takana oleva tiedon ja osaamisen merkitys on laskemassa.
Nuoria jää jatkuvasti työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle. He putoavat myös yhteiskunnan palveluiden ulkopuolelle. Syrjäytymisen taustalla on paitsi koulutuksen puute myös perhetausta. Se alkaa jo peruskoulussa. Nuorten mielenterveyden häiriöiden aiheuttama työkyvyttömyys jatkaa kasvuaan. Nämä ovat hälyttäviä johtopäätöksiä viimeaikaisista tutkimuksista ja selvityksistä. Aalto-yliopiston ylioppilaslehdessä Ainossa (3/2011) arvioidaan viime hallituksen nuorisopolitiikkaa. Asiantuntijat luonnehtivat siinä nuorten ongelmien ennaltaehkäisyä sekä nuorten opintotukea, sosiaaliturvaa, mielenterveyttä ja vaikutusmahdollisuuksia. Asiantuntijoiden ja hallituksen ministereiden antamat arvosanat nuorisopolitiikan onnistumisesta ovat lehdessä varsin kaukana toisistaan.
Vertaisrahasto
Tampereen yliopiston tutkijoiden ideoima vertaisrahasto on uusi vapaaehtoisuuteen, vertaisuuteen ja avoimuuteen perustuva tieteenteon rahoitusmalli. Rahasto on mahdollisimman avoin, nopealiikkeinen ja demokraattinen. Se toimii verkossa ja kerää varoja tutkimusten rahoittamiseen. Osallistua voi jo kymmenellä eurolla kuussa. Tutkimushakemukset julkaistaan sivuilla nimettöminä ja tukijat päättävät rahoituksesta äänestämällä. Tutkimusrahoitusta haetaan ja jaetaan kolmesti vuodessa.
Tutkijoille vertaisrahasto on keino saada tukea lyhyille hankkeille, joiden rahoitus on muuten vaikeaa. Aloitteleville tutkijoille se voi olla ensimmäinen porras tutkimuksen maailmaan ja tieteelliseen yhteisöön. Toteutetut tutkimukset julkaistaan e-julkaisuina vertaisrahaston sivulla (www.vertaisrahasto.fi).
Miten meistä tuli tohtoreita?
Tieteelliset seurat ovat julkaisseet vapaamuotoisia kertomuskokoelmia tohtoriksi tulemisesta. Historiantutkijat ovat julkaisseet kirjan Miten meistä tuli historian tohtoreita (toim. Päiviö Tommila, Suomen historiallinen seura, Helsinki 1998), oikeustieteilijät Miten meistä tuli oikeustieteen tohtoreita (toim. Heikki Halila ja Pekka Timonen, Suomalainen lakimiesyhdistys, Helsinki 2003) ja kasvatustieteilijät Miten minusta tuli kasvatustieteen tohtori (toim. Jouko Kauranne, Martti T. Kuikka, Erkki Merimaa ja Jukka Rantala, Suomen koulutushistoriallinen seura, Helsinki 2009). Viimeksi on ilmestynyt Miten meistä tuli filosofian tohtoreita (toim. Markku Roinila, Suomen Filosofinen Yhdistys, Helsinki 2010). Uusiakin hankkeita on meneillään. Historiantutkijoiden kokoelman esipuheessa akateemikko Päiviö Tommila esitti aikanaan toivomuksen, että myös muiden tieteiden parissa koottaisiin samankaltaisia kirjoja.
Uusia jäsenseuroja
Tieteellisten seurain valtuuskunnan kevätkokouksessa 28.3.2011 hyväksyttiin viisi uutta jäsenseuraa. Kaikkiaan valtuuskuntaan kuuluu tällä hetkellä 256 tieteellistä seuraa ja neljä tiedeakatemiaa. Uusia jäsenseuroja ovat Eurooppalaisen filosofian seura ry, Fysikaalisen farmasian yhdistys ry, Kehitystutkimuksen seura ry, Mediakasvatusseura ry ja Tutkijaliitto ry. Valtuuskunnan puheenjohtajana jatkaa kansleri Ilkka Niiniluoto ja varapuheenjohtajana professori Juhani Keinonen.
Verkkolehti
Tieteessä tapahtuu -lehden verkkosivujen ja -lehden lukijamäärä on kasvanut huomattavasti parin viime vuoden aikana (57 000 vierasta vuonna 2009, 145 000 vierasta vuonna 2010). Verkkolehden lukijoilla on nyt mahdollisuus jakaa artikkeleita tai niiden abstrakteja sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa tai Twitterissä.
Uutisia (24.3.2011)
Ilari Hetemäki
Afrikka puheenaiheena
Tammikuussa avattiin Helsingin yliopiston Taitan tutkimusasema, joka sijaitsee Taita-vuorilla Keniassa. Asemaa johtaa geoinformatiikan professori Petri Pellikka. Hän ja Helsingin yliopiston kolme muuta tutkijaa kertoivat maaliskuun alussa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa suomalaisesta Afrikka-tutkimuksesta. Pellikka esitteli alkuperäismetsien kaukokartoitusta ja paikkatietomenetelmiä, joiden avulla on seurattu vesivarojen ja maankäytön muutoksia itäisessä Afrikassa. Metsien väheneminen ja maatalousmaan kasvu on johtanut vesivarojen vähenemiseen, mikä vaikuttaa myös ilmastonmuutokseen.
Akatemiaprofessori Jari Valkonen kertoi ruokakasveista, kuten bataatti, kassava ja peruna. Perunaa käytetään Itä-Afrikassa paikallisesti ja se on merkittävä tulonlähde. Sillä ei käydä kansainvälistä kauppaa. Ulkoasiainministeriö Suomessa tukee Tansaniaa, jossa on tarve lisätä perunasatoa. Siellä on myös omaa tutkimustoimintaa, ja biotekniikan avulla torjutaan kasvien, kuten juuri perunan, virustauteja.
Kaupunkitutkija Annika Teppo kertoi apartheidin jälkeisistä muutoksista Etelä-Afrikan kaupungeissa. Hänen etnografiset tutkimuksensa käsittelevät uusia rodullisia rajanvetoja; yhdessä elämisen pintoja ovat mm. ostoskeskukset kauppoineen ja ravintoloineen. Varallisuutta alkaa kertyä Etelä-Afrikassa myös mustalle keskiluokalle.
Professori Heikki Peltola kuvasi lääketieteellistä tutkimusta Afrikassa. Se on vaikeaa mutta ei mahdotonta. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa esiintyy paljon vaikeita infektiosairauksia, esim. bakteerin aiheuttamaa aivokalvontulehdusta. Peltola haluaa kehittää näihin sairauksiin hoitomenetelmiä, jotka ovat sekä tehokkaita että riittävän halpoja köyhien maiden oloihin. Hän on tehnyt tutkimusta Angolan pääkaupungissa Luandassa.
Wordwatch-instituutin Maailman tila 2011 julkaistiin helmikuussa (Gaudeamus 2011). Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tilanne on erityisen vaikea, jossa kamppaillaan köyhyyden, kuivuuden ja ehtyvän maaperän kanssa. Juuri siellä on kuitenkin virinnyt monia yksinkertaisia uudistuksia, joilla maa saadaan jälleen tuottamaan ruokaa. Näitä menetelmiä on kirjassa esitelty tihkukastelusta, kattoviljelmiin ja peltometsäviljelyyn. Kaupungistumisen myötä nälkä leviää myös kaupunkeihin. Niissä tarvitaan uusia malleja ruoantuotantoon. Dakarilainen kattoviljelysosuuskunta voisi antaa hyviä neuvoja vauraiden maiden köyhille, esim. New Yorkissa.
Pohjois-Afrikassa kuohuu poliittisesti. Välimeren kulttuuripiiriin kuuluvat Pohjois-Afrikan maat ovat perinteisesti olleet osa Lähi-itää. Tässä lehdessä professori Hannu Juusola kirjoittaa Lähi-idän tutkimuksen painopisteiden muutoksista – orientalismista kohti nykyaikaa.
Terveys ja arjen riskit
Mikä riski on suuri ja mikä olematon? Tuoreessa Tiede-lehdessä (3/2011) kuvataan tilastoissa, kuinka tupakka ja viina vievät hautaan tuhansia suomalaisia vuodessa. Petoeläimet aiheuttavat hyvin harvoin kuolemia, vaikka ovatkin pelottavia. Ottavatko ihmiset tietoisia riskejä syödessään, nauttiessaan alkoholia ja polttaessaan tupakkaa? Tuskin ottavat, koska kyseessä on samalla irtiottoja arjesta. Tupakoimista, juomista ja lihomista tutkitaan monilla tieteenaloilla ja niistä kirjoitetaan lehdissä lähestulkoon loputtomasti. Ne ovat kylläkin kansanterveydellisiä riskitekijöitä eli osa yhteiskunnallista riskinhallintaa, kuten Turo-Kimmo Lehtonen kuvasi Tieteen päivien "Arjen riskit" sessiossa. Ohessa on muutamia uusia tutkimuksia.
Anu Kataisen tuore sosiologian väitöskirja Tupakka, luokka ja terveyskäyttäytymisen ongelma tuo esiin terveyteen liittyvän ymmärryksen ristiriitaisuuden. Terveys ei yksin riitä motivoimaan tupakoinnin lopettamista. Tärkeämpää on se, miten tupakointi liittyy tupakoijan elämäntapoihin ja elinolosuhteisiin. Erot tupakoinnin perusteluissa tuovat esiin haastateltavien yhteiskunnallisen aseman. Keskiluokkaiset toimihenkilöt selittävät tupakointiaan viihdekäytöllä, mikä poikkeaa muiden riippuvuutta aiheuttavasta tupakoinnista. Ruumiillisen työn tekijät pitävät puolestaan tupakointia itsestäänselvyytenä. Se liittyy työssä usein sosiaalisiin suhteisiin ja mahdollistaa työntekijöille suuremman liikkumavaran oman ajan hallinnassa.
Juomatapatutkimus 2008 -tutkimusaineiston arkistointi on valmistunut ja se on saatavana Yhteiskuntatieteellisessä tietoarkistossa tieteellisiin tarkoituksiin. Aineisto sisältää tietoa mm. suomalaisten alkoholinkäytöstä, kulutetuista määristä, juomisen seurauksista ja alkoholiasenteista. Tilastokeskus keräsi aineiston pääasiassa tietokoneavusteisina käyntihaastatteluina syksyllä 2008. Samoja kysymyssarjoja sisältäviä tutkimusaineistoja on kerätty kahdeksan vuoden välein – vuodesta 1968 lähtien. Kerääjänä on ollut aikaisemmin Stakes.
Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen mukaan enää vain kolmannes suomalaisista miehistä ja puolet naisista on normaalipainoisia. Tutkimuksen mukaan seitsemän kymmenestä suomalaisesta työikäisestä miehestä ja puolet naisista oli ylipainoisia. Merkittävästi lihavia heistä oli joka viides.
Suomalaisia lihottaa erityisesti alkoholin käyttö ja liikkumattomuus. Alkoholin käyttäjät saavat ruokavaliostaan enemmän energiaa, koska alkoholi lisää ruokavalion energiamäärää ilman, että sillä korvattaisiin muuta ravintoa. Alkoholista saatu ylimääräinen energia kertyy rasvakudokseksi vyötärön seudulle. Tämä on terveyden kannalta vaarallisempaa kuin reisiin ja pakaroihin kertyvä rasva.
Osana Suomen Akatemian Ravitsemus, elintarvikkeet ja terveys (ELVIRA) -tutkimusohjelmaa toteutetussa DILGOM-hankkeessa selvitettiin myös psykososiaalisten tekijöiden yhteyttä ravinto- ja liikuntatottumuksiin ja lihavuuteen. Tulosten mukaan sosiaaliluokka, syömiskäyttäytyminen ja lihavuus liittyvät toisiinsa. Terveyden kannalta haitalliset elintavat kasaantuvat usein alempiin yhteiskuntaluokkiin.
Geenitkin vaikuttavat rasvan kerääntymiseen keholla ja painoindeksiin. Tampereen yliopiston kliinisen kemian professori Terho Lehtimäki etsii juuri näitä geenejä, koska peräti 40–70 prosenttia painon vaihtelusta arvellaan johtuvan perintötekijöistä. Hän tutkii yhdessä kliinisen fysiologian professori Mika Kähösen kanssa painoindeksin eli BMI:n perinnöllisyyttä ja geenejä, jotka ohjaavat rasvan jakautumista ihmisen keholla. Huolestuttavinta on juuri keskivartalolihavuuden osuus ylipainoon liittyvissä sairauksissa. Lehtimäki uskoo Aikalaisen (3/2011) haastattelussa vähäkaloriseen, klassiseen lautasmalliin.
Kansallinen biopankkiverkosto
Kansallisen biopankkiverkoston BBMRI.fi:n avajaistilaisuus oli maaliskuun alkupuolelle. Sen käynnistäminen liittyy yleiseurooppalaiseen tutkimuksen infrastruktuurien kehittämishankkeeseen (ESFRI, European Strategy Forum for Research Infrastructures). Opetus- ja kulttuuriministeriö on sitoutunut tukemaan ESFRI:n keihäänkärkihanketta Biomedinfraa (www.biomedinfra.fi), jonka osana kansallinen BBMRI:fi-biopankkiverkosto toimii. Kansalliset biopankkitoimijat ovat ymmärtäneet, että biopankkeihin perustuvaa tutkimusta ja tutkimustulosten kehittämistä terveydenhuollon sovelluksiksi edistetään parhaiten yhteistyöllä. Sairaanhoitopiirien, THL:n, yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten biopankkitoimijat ovat viime vuoden aikana perustaneet kansallisen yhteistyöverkoston.
Hankkeen tarkoituksena on uuden tiedon tuottaminen ihmisten geenien, ympäristön ja elintapojen vaikutuksista terveyteen ja sairastuvuuteen. Julkisessa keskustelussa etusijalle ovat nousseet ihmisten yksityisyyden suojaan ja tietoturvaan liittyvät kysymykset. Laaja kansalaiskeskustelu on aiheesta muutenkin tarpeen, sillä näytekokoelmien kerääminen on vaatinut huomattavia julkisia varoja. Biopankkitoiminnan on perustuttava näytteen luovuttajan, lääkärin ja tutkimusorganisaation väliselle luottamukselle.
Psykoterapeuttikoulutus yliopistoihin
Psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttämisen edellytyksenä on jatkossa yliopiston tai yliopiston yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa järjestämä psykoterapeuttikoulutus. Valtioneuvosto antoi viime joulukuussa asetuksen, jolla säädetään psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeuteen johtavan koulutuksen tavoitteista, laajuudesta ja sisällöstä. Asetus tulee voimaan 31.12.2011.
Uudistuksen tavoitteena on selkiyttää psykoterapiakoulutuksen kriteereitä. Samalla vahvistetaan psykoterapeuttikoulutuksen tieteellistä perustaa, edistetään terapiatyön vaikuttavuuden monipuolista tutkimusta, menetelmäkehittelyä ja laatua sekä koulutusyhteisöjen ja korkeakoulujen yhteistyötä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tarjoamien psykoterapiapalvelujen tulee perustua tutkittujen menetelmien käyttöön tähtäävään koulutukseen.
Aiemmin psykoterapeuttikoulutusta ovat järjestäneet hyvin erilaiset organisaatiot yksityisistä ammatinharjoittajista yliopistojen laitoksiin. Koulutuksilta ovat puuttuneet yhtenäiset laatukriteerit, ja ammattinimikkeen myöntävä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on joutunut arvioimaan koulutusta jälkikäteen. Tämä on ollut ongelmallista sekä hakijoiden että koulutuksen järjestäjien oikeusturvan ja psykoterapeuttikoulutusten laadun varmentamisen kannalta.
Psykoterapeutiksi kouluttautuminen edellyttää soveltuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattitutkintoa. Koulutuksessa on kolme peruselementtiä: teoreettinen koulutus, työnohjauksessa tapahtuva psykoterapeuttinen potilastyö ja koulutuspsykoterapia. Psykoterapiasta on muodostunut yksi merkittävimmistä mielenterveyskuntoutujien hoitomuodoista. Kela korvaa psykoterapiaa 16–67-vuotiaille, joiden työ- tai opiskelukyky on mielenterveyden häiriön vuoksi uhattuna. Vuonna 2009 harkinnanvaraista psykoterapiaa sai 14 700 henkilöä.
On käyty keskustelua, miten asiantuntemus saadaan valjastettua tasapuolisesti yliopistojen käyttöön. Helsingin Sanomien mielipidesivulla (10.3.2011) todettiin, että ilmeisesti ainoastaan Jyväskylän yliopistolla on selkeä ja toimiva malli psykoterapiakoulutuksen järjestämiseen uudessa tilanteessa. Tieteessä tapahtuu -lehdessä on käyty viime aikoina väittelyä psykoanalyyttisen psykoterapian tieteellisyydestä.
Luonnontieteen kokoelmat digitaalisiksi
Joensuuhun perustetaan valtakunnallinen digitointikeskus huolehtimaan luonnontieteellisten museoiden, virastojen ja laitosten kokoelmien kuvaamisesta ja tallentamisesta sähköiseen muotoon. Itä-Suomen yliopiston vetämä kehittämishanke kestää vuoden 2012 loppuun. Nyt on alkanut digitointiin erikoistuvien asiantuntijoiden koulutus.
Maailman biodiversiteettitiedon verkosto (GBIF) on käynnistänyt luonnontieteellisten museoiden aineistojen digitoinnin maailmanlaajuisesti. Suomessa digitoitavia näytteitä on yli 20 miljoonaa. Ne pitäisi luetteloida vuoteen 2025 mennessä. Jokainen yksittäinen kohde, esim. kasvi tai hyönteinen, kuvataan ja kirjataan alkuperäisen dokumentin mukaisesti. Materiaalia on tallessa 1700-luvulta lähtien.
Hankkeen tavoitteena on aikaansaada pysyvä tieteellisen aineiston tiedostointikeskus sekä kehittää siihen liittyvää koulutusta ja tutkimusta Itä-Suomen yliopiston yhteyteen. Aiesopimuksen osapuolina ovat Joensuun kaupunki, Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo, Itä-Suomen yliopisto, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto sekä Joensuun seudun kehittämisyhtiö Josek. Alustavasti hankkeen tarvitsemia tiloja on suunniteltu Tiedepuistoon.
Uusi yksikkö loisi luonnontieteen alalta toistaiseksi puuttuvat digitointi- ja arkistointipalvelut Suomeen. Hanke rahoitettaisiin EU-ohjelmista, mutta digitointikeskusta esitetään sisällytettäväksi alueellistamistoimenpiteenä valtion budjettirahoituksen piiriin.
ResearchGate
Verkkoyhteisö ResearchGate on maailman suurin maksuton sivusto kaikkien tieteenalojen tutkijoille ja jatko-opiskelijoille. Se toimii sekä vaivattomana ja monipuolisena tiedonhakupalveluna että sosiaalisena verkostona. ResearchGate sisältää metatietoa 35 miljoonasta artikkelista ja muista tieteellisistä julkaisuista sekä noin 70 000 kokonaista julkaisua kaikilta tieteenaloilta. Sivustolla on mahdollista käydä tieteellistä keskustelua yli maarajojen. Se tarjoaa mm. listauksen tieteenalojen työpaikoista ja tapahtumista sekä antaa tutkijalle mahdollisuuden ladata omia julkaisujaan muiden käyttäjien luettavaksi. Jäsenmäärä on kahdessa vuodessa noussut 800 000:een. Sivusto löytyy osoitteesta www.researchgate.net.
Tieteen päivät Jyväskylässä
Jyväskylän yliopistossa oli kaksipäiväiset Tieteen päivät maaliskuun puolivälissä. Ensimmäisenä päivänä siellä oli sessioita taiteesta, nanoteknologiasta, maaseudun arjesta ja historian hallinnasta. Toisena päivänä esitelmiä oli vaatteista, tunteista, arjen kemiasta ja kielistä. Lapsille oli oma Lasten yliopisto. Päivillä esittäytyi mm. avoin yliopisto, ja tapahtumapaikoilla olivat keskeiset suomalaiset tiede- ja tietokustantajat kirjoineen. Yleisöllä oli mahdollisuus testata omaa PISA-osaamistaan ja kuulla suomalaisnuorten tuoreimmasta menestyksestä. Jyväskylästä alkoi tiedelehtien ja -kustantajien yhteinen "Tiedä suomeksi!" -kiertue. Päivien tapahtumiin osallistui toistatuhatta ihmistä.
Uutisia (24.2.2011)
Ilari Hetemäki
Arki innosti
Tieteen päivillä, joiden pääteemana oli ”Arjen arvoitus – Vardagens under”, oli viitenä päivänä (12.–16.1.) lähes 13 000 kävijää. Lisäksi päiviä seurasi 3 000 ihmistä verkossa (videokatselukertoja oli kaikkiaan 14 500). Yhteensä päiviä siis seurasi noin 16 000 ihmistä. Tiederatikassa oli noin 1 000 kävijää ja Nuorten päivässä 800. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli 8 000 kuulijaa ja Tieteiden yössä Kruununhaassa 3 000 kulkijaa. Lisäksi Tieteen päiviltä oli useita tv- ja radiolähetyksiä (mm. Teema-kanavan Prisma Studio). Kokonaan radioitiin Päivän painit ja Professorsrundan. Avajaispäivän luennot lähetettiin suorina videointeina Itä-Suomen yliopiston kaikille kampuksille.
Tieteen päivien kirja Kaikki irti arjesta (Gaudeamus) julkaistiin päivien aikana. Suomen Akatemia piti Tiedekahvilaa ja järjesti lehdistötilaisuuksia ”tiedeuutisista”. Nuorten päivänä toteutettiin uutena tapahtumana verkkoon paneeli ja chat. Muutkin paneelit ja seminaarit herättivät kiinnostusta, erityistä huomiota sai tiedetoimittajien seminaari ”Vihan journalismi”. Päivillä avattiin Kansainvälinen kemian vuosi, jonka tapahtumia Suomessa koordinoi Suomen Kemian Seura.
Ohessa on Tieteen päivien kymmenen suosituinta luentokokonaisuutta eli sessiota:
Hyvä elämä
Vanheneminen biologisena ilmiönä
Nanoteknologia tekee arjesta erilaisen
Uni – kolmasosa elämää
Ruoka ja arkipäivän kemia
Kansainvälinen kemian vuoden avaus
Oppiminen, motivaatio ja kasvatus
Arjen riskit
Miten ilmasto muuttuukaan
Luonnon monimuotoisuus pihapiireissä
Lehdistössä eniten huomiota saivat itse Tieteen päivät, Tiederatikka, Tieteiden yö ja Kansainvälinen kemian vuosi. Tieteen päivillä yhdistyivät Aamulehden toimittajan Päivi Rajamäen mukaan nykyään harvinaisella tavalla kolme sanaa: ilmainen, laadukas ja sivistävä. Myös Helsingin keskustassa kiertänyt, ilmastoaiheinen Tiederatikka otettiin tiedotusvälineissä hyvin vastaan.
Aihepiireistä nousivat esiin ilmastokysymykset, arjen kohtaamiset sekä lika ja puhtaus. Lehdissä tulivat esiin myös arjen määritelmät ja ulottuvuudet. Tieteen päivien puhuja, professori Eeva Jokinen totesi Keskisuomalaisessa, että arki on etuoikeus. Suomalaisessa yhteiskunnassa on yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole arkea ollenkaan – tai ainakaan säännöllistä päivärytmiä.
Seuraavat Tieteen päivät ovat 9.–13. tammikuuta 2013. Sitä ennen ne ovat tänä vuonna Jyväskylän yliopistossa 15.–16.3. sekä syksyllä Lapin yliopistossa Rovaniemellä ja Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa ja Kuopiossa (kuva siirretään myös Savonlinnaan). Näissä tapahtumissa on Tieteen päivien tämänvuotiseen teemaan liittyviä luentokokonaisuuksia ja yliopistojen omaa ohjelmatarjontaa.
Palkintoja Tieteen päivillä
Vuoden tiedekirja -palkinto myönnettiin filosofian tohtori Helena Hallenbergille ja filosofian tohtori Irmeli Perholle teoksessa Ruokakulttuuri islamin maissa (Gaudeamus). Kunniamaininnan saivat tutkija Teemu Rintala ja museomestari Veikko Rinne teoksesta Suomen luteet – johdatus luteiden mielenkiintoiseen maailmaan (Hyönteistarvike Tibiale). Palkinnon antavat edellisenä vuonna ilmestyneestä ansiokkaasta suomalaisesta tiedekirjasta Suomen tiedekustantajien liitto ja Tieteellisten seurain valtuuskunta.
Vuoden professoriksi valittiin Oulun yliopiston aineen- ja lämmönsiirtotekniikan professori Riitta Keiski. Valinnassa Professoriliitto arvosti Keiskin ansioita tutkijana, tutkijakoulutuksen kehittäjänä sekä tutkimusetiikkaan ja tasa-arvoon liittyvien kysymysten korostajana. Tutkimustoiminnassaan hän on keskittynyt kestävään kehitykseen sekä vihreään kemiaan ja tekniikkaan liittyviin globaalisti tärkeisiin aiheisiin.
Björn Kurtén -palkinnon saivat tietokirjailija Seppo Vuokko ja taiteilija Tom Björklund. Vuokko on ansiokkaalla tavalla popularisoinut biologiaa, mm. Luontoilta-ohjelmissa, ja Björklund on kuvissaan tuonut biologian tulokset kaikkien nähtäville. He ovat kirjassa Mammutin aika (2009) yhdessä kuvanneet maailmaa, jota ei enää ole. Palkinnon jakaa Nordenskiöld-samfundet.
Ruotsin tiedeakatemian tunnustus
Akatemiaprofessori Ilkka Hanskille, joka työskentelee Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa, on myönnetty Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian pikku-Nobeliksi kutsuttu Crafoord-palkinto. Palkinto on yksi maailman suurimpia tiedepalkintoja. Se annetaan ensimmäistä kertaa pohjoismaalaiselle tutkijalle. Vuosittaisella palkinnolla on tarkoitus tukea tieteenaloja, jotka täydentävät Nobel-palkinnon piirissä olevia aloja. Nyt oli palkitsemisvuorossa biotieteiden tutkijat.
Palkinto myönnettiin Hanskille lukuisten ekologian tutkimusta edistäneiden lähestymistapojen, käsitteiden ja menetelmien kehittämisestä. Ekologit ympäri maailmaa hyödyntävät hänen kehittämiään malleja tutkiessaan eliöiden selviytymistä pirstoutuneissa elinympäristöissä. Hanski johtaa metapopulaatiobiologian kansallista huippuyksikköä.
Digitointihankkeet
Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS) käynnisti vuoden 2011 alussa hankkeen ”Tutkijoiden ääni ja sähköiset aineistot”, joka selvittää muistiorganisaatioiden digitointihankkeita humanistisen tutkimuksen näkökulmasta. Samaan aikaan on käynnissä myös opetus- ja kulttuuriministeriön ”Kansallinen digitaalinen kirjasto (KDK)” -hanke, jossa keskitytään sähköisten aineistojen saatavuuden ja käytettävyyden parantamiseen sekä aineiston pitkäaikaissäilytysratkaisun kehittämiseen. Vuonna 2011 valmistuva asiakasliittymä avaa pääsyn kirjastojen, arkistojen ja museoiden sähköisiin aineistoihin ja palveluihin (ks. Tieteen tietotekniikka 4/2010).
SLS:n hanke, jonka se toteuttaa yhteistyössä Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen kanssa, pureutuu sähköisten aineistojen merkitykseen tutkijayhteisölle. Hanke arvioi digitointiprosesseja sekä muistiorganisaatioiden ja tutkijayhteisön suhdetta. Kohteena ovat arkistoinstituutioiden ja erityisesti yksityisten keskusarkistojen digitointihankkeet. Hanke jakautuu kolmeen osaan: 1) nykytilanteen kartoittamiseen, 2) digitointihankkeiden vaikutusten selvittämiseen ja 3) tutkijayhteisön ja muistiorganisaatioiden yhteistyön kehittämiseen.
Taideyliopisto toteutumassa
Opetus- kulttuuriministeriön työryhmä esittää Kuvataideakatemiasta, Sibelius-Akatemiasta ja Teatterikorkeakoulusta muodostettavan monialaisen taideyliopiston perustamista koskevan valmistelun käynnistämistä. Tavoite on, että uusi yliopisto aloittaisi toimintansa vuonna 2013. Työryhmän esitys luovutettiin tammikuussa opetusministerille.
Taideyliopistolla tulisi ehdotuksen mukaan olla yhteinen johto ja hallitus sekä strateginen päätöksenteko. Siinä olisi kolme erillistä akatemiaa – korkeakoulujen nykyiset nimet halutaan säilyttää. Opiskelijoille syntyisi yhdistymisen myötä paremmat mahdollisuudet rakentaa yksilöllisiä opintopolkuja eli valita opintoja kolmesta koulusta yhden sijaan. Yhteistyötä pitäisi tiivistää myös Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun kanssa.
Elokuva- ja lavastustaiteen paikasta on julkisuudessa (mm. Helsingin Sanomissa) käyty paljon keskustelua. Nykyään se kuuluu Aalto-yliopiston Taideteolliseen korkeakouluun. Tulisiko elokuvataiteen koulutuksen olla osa Aalto-yliopistoa, joka halutaan keskittää Otaniemeen, vai uuden Taideyliopiston yhteydessä?
Pandemiaetiikka
Viime talven sikainfluenssa ja väestön rokottaminen käynnistivät julkisuudessa monia eettisiä, poliittisia ja tutkimuksellisia pohdintoja. Uudet pandemiat ovat merkittävä terveyspoliittinen ja tiedonhallinnan haaste. Turun yliopiston lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis kirjoittaa pandemiaetiikasta Suomen lääkärilehdessä (49/2010). Tämän nimikkeen alle voidaan nostaa useita eettisiä kysymyksiä.
Kun varaudutaan pandemioihin, on eettinen keskustelu terveydenhuollon ammattihenkilöstön oikeuksista ja velvollisuuksista tarpeen, esim. siitä, kuinka suurta henkilökohtaista riskiä terveydenhuollon lääkäreiltä ja hoitajilta voidaan odottaa. Keskustelu potilaiden velvollisuuksista on ollut Suomessa vähäisempää. Voiko rokotteesta kieltäytyä? Sikainfluenssan ja narkolepsian yhteyttä kartoittavan tutkimuksen tiimoilta käyty keskustelu nostaa esiin lääkärien ja tutkijoiden eettisen vastuun kysymyksiä. Tutkimusetiikan kannalta on kiinnostava kysyä, pitäisikö alussa tai vielä käynnissä olevan lääketieteellisen tutkimuksen tuloksia julkistaa kesken tutkimusprosessin.
Rokotteiden hyväksyminen perustuu hyötyjen ja haittojen vertailuun. Vakavatkaan rokotteisiin liittyvät haittavaikutukset eivät ole ehdoton este niiden hyväksymisille, minkä on todennut European Medicines Agency. Launiksen mukaan julkisessa keskustelussa tulisi muistaa korostaa kehitteillä oleviin ja kansallisiin rokotusohjelmiin liittyvien riski- epävarmuustekijöiden etukäteistä hyväksymistä, vaikka ne eivät lopulta toteutuisikaan.
Koulusurmat
Juuri ilmestyneessä Suomalaisen Tiedeakatemian kannanotossa tarkastellaan koulusurmien taustoja ja syitä sekä mahdollisuuksia ehkäistä niitä. Vastauksia etsitään historian, kasvatustieteen, yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden sekä lääketieteen alojen tutkimuksista. Työryhmään valittiin eturivin asiantuntijoita eri yliopistoista. Kannanottoja-sarjassa on aikaisemmin ilmestynyt turpeen energiakäyttöä arvioiva raportti. Sarjan raportit on painettu, mutta ne ovat myös Tiedeakatemian verkkosivuilla (www.acadsci.fi). Siellä on mahdollisuus antaa palautetta.
Suomessa on jo annettu useita suosituksia, joiden tarkoitus on ehkäistä nuorten väkivaltakäyttäytymistä ja koulusurmia. Tuorein raportti esittää koulusurmien ennaltaehkäisemiseksi nuorten kehitykseen ja kouluyhteisöön liittyviä toimenpiteitä, jotka lisäävät turvallisuuden tunnetta, yhteisöllisyyttä ja edistävät lasten ja nuorten sosiaalis-emotionaalista kehitystä.
Geologian tutkimuskeskus 125 vuotta
Keisari Aleksanteri III antoi 21.5.1885 armollisen asetuksen, jolla perustettiin itsenäinen geologinen tutkimuslaitos Suomeen. Tammikuussa 2011 tuli kuluneeksi 125 vuotta toiminnan aloittamisesta. Tänä päivänä Geologian tutkimuskeskus (GTK) on kansainvälisesti suuntautunut valtion sektoritutkimuslaitos, joka keskittyy maankamaran luonnonvarojen tutkimukseen, geologisen tiedon ja lisäarvon tuottamiseen elinkeinoelämälle ja viranomaisille. GTK toimii valtakunnallisesti ja sillä on tärkeä rooli alueiden kehittämisessä.
GTK:n pääjohtajan Elias Ekdahlin mukaan tutkimuskeskuksen tulevaisuuteen kytkeytyy kolme maailmanlaajuista muutostekijää, megatrendiä. Nämä ovat lisääntyvä huoli mineraalisten raaka-ainevarojen riittävyydestä ja saatavuudesta, maapallon väestön nopea kasvu ja muuttoliike kasvukeskuksiin sekä ilmasto- ja energiapolitiikan kasvava merkitys.
Juhlivat tieteelliset seurat 2011
Tieteellisistä seuroista Societas pro Fauna et Flora Fennica täyttää 190, Suomalaisen kirjallisuuden Seura 180, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 130 ja Suomen Geologinen Seura – Geologiska Sällskapet i Finland 125 vuotta. 120 vuotta täyttävät Finska Kemistsamfundet – Suomen Kemistiseura, Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura ja Suomen kirkkohistoriallinen seura – Finska kyrkohistoriska samfundet. Svenska tekniska vetenskapsakademien i Finland ja Tähtitieteellinen yhdistys Ursa täyttävät 90 vuotta. 80-vuotiaita ovat tänä vuonna Fotogrammetrian ja Kaukokartoituksen Seura, Kasvinsuojeluseura, Kauppatieteellinen yhdistys ja Suomen Teollisoikeudellinen yhdistys. 75 vuotta täyttävät Porthan-Seura ja Taloustieteellinen seura – Nationalekonomiska Sällskapet.
Kalevalaseura täyttää sata vuotta. Sen vaiheista on Hiidenkivi-lehdessä (6/2010) kirjoitus, jonka on tehnyt seuran satavuotishistorian kirjoittaja Kristiina Kalleinen.
