Uutisia (25.2.2010) Ilari Hetemäki
Siemenpankit
Yhdistyneet kansakunnat on julistanut vuoden 2010 Kansainväliseksi biodiversiteettivuodeksi. Luonnon monimuotoisuuden säilymisestä keskusteltiin tammikuussa Luonnontieteellisessä museossa. Kasvitieteellisen puutarhan johtaja Leif Schulman kertoi siemenpankeista. Monissa tapauksissa ns. lähisuojelu, alkuperäisluonnon suojelu, ei enää riitä ja tarvitaan myös etäsuojelua. Tähän kuuluvat erilaiset geenipankit, joihin sisältyvät elävien kasvien kokoelmat, solukkoviljelmät ja ennen kaikkea siemenpankit. Useat kasvilajit ovat pelastuneet juuri etäsuojelun avulla.
Siemenpankeissa säilötään riittävä määrä kypsiä, eläviä siemeniä (jos mahdollista noin 10 000 kpl per kasvipopulaatio). Ne säilötään alhaisessa lämpötilassa ja kuivina. Siementen itävyys tarkistetaan säännöllisesti. Ne säilyvät hyvin pitkään itämiskykyisinä.
Vuonna 2009 Millenium Seed Bank sai täyteen 10 % maailman floorasta. Se sijaitsee Isossa-Britanniassa Lontoon lähellä. Suomi tulee perässä, mutta Luonnontieteellisellä keskusmuseolla on keruusuunnitelma, johon se on hakenut rahoitusta. Suomi keräisi pohjoisen havumetsävyöhykkeen kasveja. Kysymyksiä herättää, mikä on suojelun kärki (noin 150 lajia). Samoin keskustellaan siitä, kuka päättää kasvien luontoon palauttamisesta.
Radziwillien kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto (nykyinen Kansalliskirjasto) sai vuonna 1829, osana Pietarin tiedeakatemian kirjalahjoitusta, yli 1 200 nidettä, jotka olivat kuuluneet puolalais-liettualaisen Radziwillien mahtisuvun Nieswiezin palatsin kirjastoon. Ruhtinassuvun arkisto ja palatsin kirjasto on hyväksytty Unescon kulttuuriperintörekisteriin vuonna 2009.
Tämänhetkisten tietojen mukaan kuuden sadan vuoden aikana koottu Radziwillien kirjallinen kulttuuriperintö on jakaantunut useiden maiden ja kymmenen eri instituution kesken. Pietarin tiedeakatemian lahjoituksena Helsinkiin saatiin Turun palon jälkeen Radziwillien kokoelman oikeustieteellinen ja teologinen kirjallisuus. Näistä kirjoista on tunnistettu vajaat 900 nidettä.
Kulttuurijournalismin muutos
Heikki Hellman ja Maarit Jaakkola kirjoittavat Media & viestintä -lehdessä (4–5/2009) kulttuurijournalismin muutoksesta Helsingin Sanomissa. He käsittelevät kolmenkymmenen vuoden ajanjaksoa 1970-luvun lopulta alkaen. Heidän tulostensa perusteella kulttuurijournalismin asema on lehdessä monella tapaa murtunut. Yleisemminkin Suomessa on näkynyt huoli ”näkemyksellisyyden ja debatin puutteesta mutta myös kritiikin lajityypin vähenemisestä ja kulttuurisivujen kutistumisesta”. Keskustelu kulttuurijournalismin kriisistä ei ole vain Suomelle ominainen, esimerkkejä on muualta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kriisipuhe ilmentää kirjoittajien mukaan kahden erilaisen kulttuurijournalismia ohjaavan näkemyksen yhteentörmäystä, jossa vastakkain ovat esteettinen ja journalistinen lähestymistapa.
Hellmanin ja Jaakkolan analyysin perusteella Helsingin Sanomien kulttuurisivut ilmentävät kasvavaa pyrkimystä nojata ensisijaisesti journalistisen paradigman arvoihin esteettisen sijasta. Jos kulttuuriosaston perinteinen uutiskriteeri on ollut teoksen tai tapahtuman ”hyvä laatu”, journalistinen paradigma nostaa esille tavanomaiset tärkeyden, suuruuden, läheisyyden ja uutuuden kriteerit. Journalistisen paradigman vallitessa ongelmaksi nousee, ketä oikein palvellaan.
Aiheelle haetaan lehden kulttuurisivuilla mielestäni uutisarvoa myös etsimällä konfliktia tai näkemyseroa, joka ei välttämättä ole todellinen. Tietokirjakritiikeissä ja -esittelyissä nousevat esiin elämäkerrat ja henkilöhistoriat. Viime vuonna olikin herkullisia henkilökuvia tarjolla. Muut tietokirjat jäävät lehdessä vähemmälle huomiolle, mikä näkyi syksyn kuuden Tieto-Finlandia-palkintoehdokkaan kohdalla. Vain paria niistä oli sivuttu kulttuurisivuilla ennen ehdokasasettelua, mikä aiheutti lehdessä pientä selittelyä.
Nanomikroskopiakeskus
Espoon Otaniemeen on valmistunut kansallinen Nanomikroskopiakeskus, joka on yksi Euroopan suurimmista mikroskopiakeskuksista. Sinne on sijoitettu keskitetysti sekä nanomateriaalitutkimuksen että biomateriaalitutkimuksen tarvitsemia herkkiä atomiresoluution tutkimuslaitteita. Tärkeimmät uudishankinnat ovat uuden sukupolven läpäisyelektronimikroskoopit (TEM), joita Suomessa ei ole aiemmin ollut. Rakennuksessa on pyritty minimoimaan kaikki ulkoiset häiriötekijät. Tilat ja laitteistot tulevat olemaan eri yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten käytössä. Rakennus- ja laiteinvestoinnit olivat yhteensä yli 10 milj. euroa.
Keskuksen avajaisissa tammikuussa opetusministeri Henna Virkkunen totesi, että tieteen infrastruktuurien toimivuus on yliopistouudistuksen onnistumisen edellytys. Vuonna 2010 kansallisiin tutkimusinfrastruktuureihin voitiin osoittaa kaksi miljoonaa euroa elvytysrahaa, mikä on vain murto-osa kansallisen tutkimuksen tiekarttahankkeen toimeenpanon edellyttämästä rahoituksesta.
Elintarvikeketjun ympäristövastuu
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkaisi joulukuussa Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportin. Raportti käsittelee ensimmäistä kertaa koko laatuketjun ympäristövaikutuksia pellolta pöytään. MTT:n kehittämän mallin avulla tehty arvio käsittää ketjun vaikutukset ilmastomuutokseen, vesistöjen rehevöitymiseen, alailmakehän otsonin muodostumiseen ja happamoitumiseen.
Kotimaisista ympäristövaikutuksista elintarvikeketjulla on suurin, eli yli 50 %:n, osuus vesistöjen rehevöitymisestä ja 14 %:n osuus ilmastonmuutoksesta. Koko ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista elintarviketeollisuuden osuus on alle 5 %. Tuonnin osuus elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista on 30–40 %, mikä kohdistuu siis tuontimaihin.
Elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista suurimman osan vievät maatalouden elinkaaren vaiheet. Maatalouden osuus typpi- ja fosforihuuhtoutumista on yli puolet. Suurin tekijä on kasvinviljelys. Itämeri-huippukokouksessa helmikuussa Suomi lupautui edistämään maatalouden ravinteiden suljettua kiertoa. Sitoumuksessa mainittiin toimenpide-ehdotuksia, joilla voidaan saada esimerkiksi lannan ravinteet paremmin käyttöön.
UBI-tutkimusohjelma
Oulun yliopiston sähkö- ja tietotekniikan osaston MediaTeam Oulu -tutkimusryhmän koordinoima UrBan Interactions (UBI) -tutkimusohjelma laajentuu ihmistieteisiin. Suomen Akatemia on myöntänyt kulttuuriantropologian jokapaikan tietotekniikan tutkimushankkeelle rahoituksen vuosille 2010–12. UBI Anthropos -hanke on mukana luomassa käyttäjäystävällistä ubiikkia kaupunkia. Hankkeessa tarkastellaan osallistuvan havainnoin ja haastattelujen keinoin erilaisten ihmisten tapoja omaksua ja käyttää urbaania tietotekniikkaa, kuten Oulun keskustaan asennettuja UBI-pisteitä. Käyttäjälähtöisestä innovaatiopolitiikasta kirjoittaa tämän lehden Keskustelua-osastossa kulttuuriantropologi Minna Ruckenstein (1/2010).
Ensimmäinen Aalto-professori
Aalto-yliopiston avajaisia vietettiin 8.1.2010 Finlandia-talolla Helsingissä. Siellä nimitettiin ensimmäinen Aalto-professori. Hän on professori Risto Nieminen teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan laitokselta. Arvo annetaan Aalto-yliopiston rehtorin Tuula Teerin mukaan henkilölle, joka on saavuttanut alallaan kansainvälisen aseman. Muuten Aalto-yliopiston professorien tittelit ovat pitkiä ja monimutkaisia, kuten Tekniikan päivien keskusteluissa ja puhujaesittelyissä tuli ilmi. Henkilö voi olla esimerkiksi Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun teollistumisen historian professori.
Royal Society 350 vuotta
Brittiläinen tiedeakatemia, joka perustettiin vuonna 1660 nimellä Royal Society of London for the Improvement of Natural Knowledge, katsoo olevansa vanhin yhä toiminnassa oleva tieteellinen järjestö. Tällä hetkellä järjestöä johtaa lordi Rees of Ludlow. Akatemian itsenäisiä sivuhaaroja ovat Skotlannin Royal Society of Edinburg (per. 1738) ja Irlannin Royal Irish Academy (per. 1785). Lontoon kuninkaalliseen tiedeseuraan on kuulunut suomalainen Johan Welin (n. 1705–44), jonka värikkäästä elämästä Jyrki Siukonen on kirjoittanut kirjan Mies palavassa hatussa (SKS 2006). Nykyään siihen kuuluu akatemiaprofessori Ilkka Hanski.
Uusi verkkosivusto (http://trailblazing.royalsociety.org/) aloittaa juhlallisuudet, jotka huipentuvat Royal Societyn viralliseen 350-vuotisjuhlaan marraskuussa. Muita juhlaan liittyviä tapahtumia ovat yhdeksänpäiväinen tiedefestivaali Lontoossa ensi kesänä ja tieteen kehityksestä kertovan kirjan julkistaminen.
Juhlivat seurat 2010
Finska Läkaresällskapet täyttää 175 vuotta, Suomen muinaismuistoyhdistys 140 vuotta, Tekniska Föreningen i Finland 130 vuotta, Svenska litteratursällskapet i Finland 125 vuotta ja Historiallinen yhdistys 120 vuotta. Svenska litteratursällskapet on julkaissut juhlansa kunniaksi Bo Finnen kirjan Donatorernas bok (SLS 2010). Se kertoo ihmisistä, jotka ovat seuran rahastojen takana. Vuosien aikana seura on hallinnoinut yli 140 rahastoa.
Suomen Tilastoseura täyttää 90 vuotta ja Historiska samfundet i Åbo 80 vuotta. 75-vuotiaita tieteellisiä seuroja ovat Pohjoismainen tie- ja liikennefoorumi, Suomen Hyönteistieteellinen Seura, Suomen kouluhistoriallinen seura ja Valtiotieteellinen yhdistys. 70 vuotta täyttävät Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, Luther-Agricola-Seura ja The Westermarck Society. 60-vuotias on Suomen Limnologinen yhdistys sekä 50-vuotias Alkoholi- ja huumetutkijain Seura ja Yhteiskuntasuunnittelun seura.
Palkittuja
Suomen Hammaslääkäriseuran Apollonian merkittävin palkinto, Apollonia-palkinto, luovutettiin professori, tutkimusjohtaja Irma Thesleffille Hammaslääkäripäivien avajaisissa viime marraskuussa. Häntä pidetään maailman johtavana asiantuntijana hampaiden ja muiden syntyperältään samanlaisten elinten kehityksessä.
Professoriliitto on valinnut Vuoden professoriksi akatemiaprofessori Howard T. Jacobsin. Liitto julkisti valinnan joulukuun alussa 40-vuotisjuhlaseminaarissaan. Lontoossa syntynyt Jakobs on toiminut vuodesta 1996 lähtien professorina lääketieteellisen teknologian instituutissa (MIT) Tampereen yliopistossa. Hän on kansainvälisesti arvostettu tiedemies ja myös esimerkillinen opettaja. Hänen tutkimusalanaan ovat solujen energiatehtaat, mitokondriot.
Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälän palkinnot on annettu joulukuussa matematiikan professori Kaisa Miettiselle ja fysiikan professori Adam Fosterille. Miettisen tutkimusala on monitavoiteoptimointi, jolla tarkoitetaan parhaan kompromissin tekemisen matemaattista teoriaa tilanteessa, missä on ristiriitaisia tavoitteita. Foster on laskennallisen fysiikan tutkija, joka tunnetaan erityisesti tunnelointi- ja atomivoimamikroskopian kuvantamismenetelmien kehittäjänä ja soveltajana.
Turun yliopiston sisätautiopin professori Jorma Viikari on saanut tammikuussa lääketieteen Matti Äyräpää -palkinnon. Hän on tutkinut sepelvaltimotaudin riskitekijöitä etenkin lapsilla ja nuorilla. Lääkäripäivien yhteydessä palkittiin myös professori Jussi Huttunen. Hän sai Pohjolan ja Suomi-yhtiön palkinnon ansioistaan suomalaisen terveydenhuollon laaja-alaisena vaikuttajana ja kansanterveyden edistäjänä.
Suomen tiedetoimittain liitto on myöntänyt Vuoden tiedetoimittaja -palkinnon Tuula Vainikaiselle. Hänet palkittiin innostavasta ja monipuolisesta toiminnastaan erityisesti lääketieteellisen viestinnän eri tehtävissä – toimittajana, tiedottajana ja kouluttajana. Vainikainen on myös tietokirjailija. Palkinto luovutettiin liiton Valon päivän juhlassa helmikuun alussa.
Uutisia (10.12.2009) Ilari Hetemäki
Tekniikan päivät 14.-15. tammikuuta 2010 Dipolissa
Tuli on teemana seuraavilla kaksipäiväisillä Tekniikan päivillä. Ohjelmassa
on lyhyitä mielenkiintoisia luentoesityksiä savusaunan rakentamisesta ja
tulisijojen suunnittelusta hiilidioksidin talteenottoon ja biopolttokennoihin. Osallistujia viihdyttävät Heurekan tulishow, tuliteatteriryhmä Tulikansa, RWBK, Suomen Pelastusalan keskusjärjestö paloautoineen ja sammutusnäytöksineen, Suomen Akatemian tiedekahvila. Ja kaikki tämä tuliteeman ympärillä.
Tapahtuma on kaikille avoin ja sinne on vapaa pääsy. TULE OTTAMAAN SELVÄÄ!
Lisätietoja, suora lähetys ja videotallenne osoitteessa www.tekniikanpaivat.fi
Matkalla Kööpenhaminaan
YK:n ilmastokokous (http://en.cop15.dk) on tämän lehden ilmestyessä alkanut Kööpenhaminassa, jossa se pidetään 7.–18. joulukuuta. Tanska on kutsunut sinne 191 valtion päämiehet. Lisäksi Kööpenhaminassa on paljon sekä tieteellisiä tarkkailijoita että toimittajia. Journalisti-lehden (20/2009) kolumnissa todettiin, ”maalaistoimittaja ei lähde Köpikseen vaan lukee oikeiden ilmastotoimittajien raportteja”. Suomalaisia toimittajiakin on siis paikan päällä.
Kotimaisissa lehdissä on ollut paljon kirjoituksia pitkin syksyä otsikolla ”Kohti Kööpenhaminaa”. Aiheina on ollut paitsi kokouksen onnistuminen ja päätökset myös mm. EU:n rooli ja kehitysmaat, ilmastomallit, päästövähennykset ja hiilinielut. Julkisen keskustelun voimistumiseen on parin viime vuoden aikana vaikuttanut erityisesti Britannian hallituksen tilaama ilmastoselonteko, ekonomisti Nicholas Sternin kirjoittama raportti, ja Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) julkaisema neljäs arviointiraportti – sekä tietysti paneelin ja Al Goren jakama Nobelin rauhanpalkinto.
Journalisti-lehdessä (19/2009) oli teemakokonaisuus ”Median ilmastomuutoksesta”. Ilmastomuutosjournalismi pääsi Suomessakin vauhtiin melko hitaasti, mutta nykyään myös isommilla mediataloilla on ilmastokysymykseen perehtyneet toimittajat. He ovat hyvin perillä viimeisimmistä tutkimustuloksista ja poliittisista neuvotteluprosesseista, kuten Luonto-liiton pääsihteeri Leo Stranius toteaa kirjoituksessaan. Suomessa kuitenkin säätilan vaihtelut vaikuttavat mediaan liikaa, kuten poikkeuksellisen lumeton talvi 2006–2007. Samoin media keskittyy ehkä liiaksikin yksittäisten kuluttajien ilmastotekoihin. Journalistiikan professorin Risto Kuneliuksen mielestä media voisi haastaa enemmän poliitikkoja – toimimaan niin kotimaassa kuin kansainvälisellä tasolla.
Helsingin yliopiston viestintä järjesti median edustajille ”Eväitä Kööpenhaminaan” -tilaisuuden 13.11.2009. Siellä esiintyi joukko ilmastotutkijoita. He kertoivat mm. ilmakehän pienhiukkastutkimuksesta ja ekosysteemien palauteilmiöistä, jotka voivat vaimentaa tai vahvistaa ihmisen aiheuttamia muutoksia. Professori Timo Vesala kertoi lisäksi kansainvälisestä ICOS (Integrated Carbon Observation System) -hankkeesta, johon Suomi on saanut rahoitusta. Siinä seurataan hajautetusti erilaisin laittein kasvihuonekaasujen pitoisuuksia sekä nieluja ja lähteitä. Suomi on ilmaissut myös halunsa ja mahdollisuutensa ns. operaatiovaiheen päämajaan. Poikkitieteellinen Suomen Akatemian huippuyksikkö, joka tutkii ilmakehän koostumusta ja ilmaston muutosta, lähettää tarkkailijoita Kööpenhaminaan. Lehtemme saa sieltä yksikön edustajalta matkaraportin.
Suomen tieteen tila
Suomen Akatemia on saanut valmiiksi ”Suomen tieteen tila ja taso 2009” -raportin. Se julkistettiin Finlandia-talolla Helsingissä marraskuussa. Raportti tieteen tilasta laaditaan kolmen vuoden välein. Myönteisiä piirteitä ovat tutkimus- ja kehittämistyön kansantuoteosuuden säilyminen korkealla ja yritysten tutkimus- ja kehittämisinvestointien määrä, yritysten tiivis yhteistyö tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa, tutkijoiden osuus työvoimasta ja tieteellisten julkaisujen lukumäärä asukasta kohti.
Huolestuttavia piirteitä on raportin mukaan nähtävissä. Tutkijoiden vierailut ja työskentelyt ulkomailla sekä tieteellisten artikkelien määrät ovat vähentyneet. Tieteellisen merkittävyyden ja laadun mittareina pidettävät julkaisujen viittaukset ovat laskusuunnassa. Mukana eivät kuitenkaan ole humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat, mihin kansleri Ilkka Niiniluoto puheenvuorossaan julkistamistilaisuudessa viittasi. Näiden alojen mitattavuutta tulisi parantaa.
Meneillään olevaan kehitykseen on vaikuttanut yleinen keskustelu ja tavoitteenasettelu, jotka ovat olleet teknologis- ja taloudellispainotteisia. Yliopistoissa tehdään suhteettoman paljon soveltavaa tutkimusta ja kehittämistyötä perustutkimuksen kustannuksella. Muita kehitykseen vaikuttavia ongelmakohtia ovat mm. tutkijakoulutettavien suuri määrä ja tieteellisen infrastruktuurin rapistuminen.
Suomen Akatemia esittää, että Suomen tieteellisen tutkimuksen tuloksellisuuden ja laadun kehittämiseksi on laadittava kymmenvuotinen kansallinen tiedestrategia. Raportti ja sen tiivistelmä on saatavissa pdf-muodossa Akatemian verkkosivuilta (www.aka.fi/julkaisut). Tieteessä tapahtuu -lehden seuraavassa numerossa on Sirpa Jalkasen ja Risto Heiskalan kommenttipuheenvuorot, jotka he pitivät Finlandia-talon tilaisuudessa.
Kansainvälinen arviointiryhmä esitti aikaisemmin syksyllä, että myös Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmä on uudistusten tarpeessa. Tutkimus- ja innovaatiotoiminta on huomattavasti vähemmän kansainvälistynyt kuin usein ajatellaan. Korkeakoulujärjestelmä on hajanainen, ja ammattikorkeakoulujen roolia tulisi täsmentää. Myös sektoritutkimuksen uudistaminen on edennyt hitaasti. Tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa tulisi siirtyä kokeilevampaan ja suurempaa riskinottoa sisältävään toimintatapaan, jolloin byrokraattisuutta ja päällekkäisyyksiä tulisi karsia.
Open access tuli
Tutkimuksen avoin saatavuus edistyy aimo askelin kotimaisessa tiedemaailmassa. Helsingin yliopiston rinnakkaistallennusvelvoite astuu voimaan 1.1.2010. Tutkijat tallentavat tieteellisissä julkaisuissa julkaistut tutkimusartikkelinsa Helsingin yliopiston ylläpitämään avoimeen digitaaliseen arkistoon, HELDAan. Artikkelien lisäksi arkistoon tallennetaan yliopistolla tuotettuja yksiköiden julkaisusarjoja sekä tiedekuntien oppimateriaalia ja laitosten tuottamaa tutkimusaineistoa.
Tampereen yliopiston rinnakkaistallennussuositus astuu voimaan 1.1.2011. Tampere suosittaa ja kehottaa tutkijoitaan rinnakkaistallentamiseen Helsingin yliopiston edellyttäessä tätä. Tampereen yliopiston allianssikumppani Jyväskylän yliopisto on myös aloittanut oman valmistelunsa rinnakkaistallentamisesta.
Helsingin yliopisto laatii parasta aikaa myös tutkimusaineistoja koskevaa datapolitiikkaa. Marjut Salokanteleen johtama työryhmä kartoittaa aineistojen saatavuuteen liittyviä kysymyksiä. Suomen Akatemia on edellyttänyt jo vuoden verran tiedonhallintasuunnitelmaa tutkimussuunnitelman osana. Tiedonhallintasuunnitelmassa määritetään, miten tutkimusaineisto hankitaan ja miten sitä käytetään, miten aineisto säilytetään ja miten sen myöhempi käyttö mahdollistetaan.
Tiedonhallinnasta kiinnostuneelle lukijalle suositellaan Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisemaa Tutkimusaineistojen tiedonhallinnan käsikirjaa. Tarpeellinen opas on klikkauksen päässä: http://www.fsd.uta.fi/tiedonhallinta/index.html. (Reetta Kettunen)
Tähtitorninmäen observatorio
Helsingin yliopiston observatorion 175 vuotta juhlittiin avoimin ovin marraskuussa. Siellä kävi yli tuhat kävijää. Avoimet ovet oli viimeinen tilaisuus yleisölle tutustua observatorioon tähtitieteen laitoksena, sillä tähtitieteilijät ovat siirtymässä fysiikan laitokseen Kumpulan tiedekampukselle. Muuton mukana tähtitiede poistuu myös yliopiston laitosten nimistöstä, mikä on herättänyt kovasti ihmetystä. Tähtitieteen tutkimus ja opetus saavat jatkua vain osana fysiikan laitoksen toimintaa.
Kun tähtitorni avattiin syksyllä 1834, se oli Euroopan ja koko maailman uudenaikaisin astronominen laitos. Sen suunnitteli arkkitehti C. L. Engel yhdessä tähtitieteen professori August Argelanderin kanssa. Tähtitornissa on mitattu tähtien paikkoja, kuvattu taivaankantta ja tutkittu taivaanmekaniikan salaisuuksia. Tähtitieteellinen havaintotoiminta siirtyi jo 1970-luvulla muualle; nykyään tieteelliset havainnot tehdään lähinnä suurissa kansainvälisissä observatorioissa. Tähtitorninmäen rakennus on kuitenkin palvelut tähtitieteen tutkijoiden työtilana ja opetuskäytössä. Opiskelijatkin ovat vallanneet observatorion, professorinimityksen takia, vuonna 1969.
Uskonnottoman aikakirjat
Skeptikko-lehti (4/2009) kuvaa uskonnollisten opiskelijoiden järjestämää keskustelutilaisuutta, jossa professorit Kari Enqvist ja Tapio Puolimatka keskustelivat aiheesta ”Johtaako tiede ateismiin”. Puolimatka on ollut näkyvä evoluutioteorian kriitikko. Kirjoituksen mukaan Enqvist ei ehtinyt selostamaan tilaisuudessa maailmankuvaansa. Keskustelunaihe oli hänestä mieletön. Sellaisen voi esittää vain uskonnollinen fundamentalisti. Tiede saisi kulkea omia menojaan, ja uskovatkin uskoa rauhassa.
Enqvist ei pidä itseään ateistina vaan uskonnottomana. Häntä ei yksinkertaisesti uskonto kosketa, varsinkaan kysymys Jumalan olemassaolosta. Hän on kirjoittanut kiinnostavan kirjan Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat (WSOY 2009), jossa hän pohtii maailmankuvaansa: kuolemaa, mm. Nagasakin ydinpommin aiheuttamaa joukkotuhoa, omia vanhempiaan, uskonnon olemusta ja uskomusten luonnetta. Viimeiseen kirjan osuuteen kuuluu myös elämän mielen ja arvokkuuden pohdinta. Enqvist pohtii pitkään, miksi uskonto ei ole hänestä oppi, niin kuin hän on aikaisemmin ajatellut, vaan eräänlainen virus, ja uskonnollisuus on ”aivoissa pesivä kulttuurimeemi”.
Uusi tieteen akateemikko
Professori Leena Peltonen-Palotie on nimitetty tieteen akateemikoksi lokakuun lopulla. Hän on tehnyt uraauurtavaa työtä ihmisgeenien ja erityisesti tautigeenien parissa. Hän on tutkimuksissaan yhdistänyt perusmolekyylibiologiaa ja lääketiedettä erilaisten sairauksien ymmärtämiseksi. Hänen tutkimustuloksensa ovat antaneet uutta tietoa sairauksien perusmekanismeista. Peltonen-Palotie työskentelee Britanniassa Sanger-instituutin Ihmisgenetiikan ohjelman johtajana sekä tutkimusjohtajana Suomen molekyylilääketieteen instituutissa (FIMM) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Hän on vieraileva professori Broad Instituutissa Bostonissa. Hän on työskennellyt 2000-luvulla akatemiaprofessorina ja Suomen Akatemian Tautigeenien tutkimuksen huippuyksikön johtajana.
Verkkosivustoja ja pelejä
Kalevalaseura on tuottanut kaksi kaikille avointa verkkosivustoa. ”Kalevalan kulttuurihistoria” -sivustolla (www.kalevalaseura.fi/kaku) esitellään monipuolisesti Kalevalan taiteellisia, aatteellisia, poliittisia ja tutkimuksellisia tulkintoja, niiden taustoja ja vaikutusta suomalaiseen kulttuuriin. ”Kalevala 175 vuotta” -sivusto (www.kalevala175.net) esittelee puolestaan ensi vuonna vietettävää Kalevalan 175-vuotisjuhlaa. Sivustolla on juhlavuoteen liittyvien perustietojen lisäksi graafikko Markus Itkosen suunnittelema juhlavuoden visuaalinen tunnus ”Kalevala palaa”.
”Arkkitehtuurimme vuosikymmenet” -pelin ensimmäiset viisi vuosikymmentä (1900–1950) ovat valmiit. Peli (www.mfa.fi/arkkitehtuuripeli), joka on kohta myös ruotsiksi, sopii hyvin peruskoulujen yläluokkien ja lukion kuvataiteen ja historian opetussuunnitelmaan sekä kuvataidekoulujen arkkitehtuurin opetukseen. Peli liittyy Suomen rakennustaiteen museon samannimiseen näyttelyyn ja kirjasarjaan.
Aboa Vetus & Ars Nova -museon keskiajan historiaa esittelevään perusnäyttelyyn on lisätty keskiajan tietämystä punnitseva, nuorille suunnattu pelikone ”Rakennusmestari Jacobus”. Pelaajan päämääränä on kysymyksiin oikein vastaamalla saada valmiiksi kivinen asuinrakennus.
Tieto-Finlandia-voittaja
Filosofian tohtori Henrika Tandefeltin kirja Porvoo 1809. Juhlamenoja ja tanssiaisia (SKS 2009) voitti tämän vuoden Tieto-Finlandian. Kirja on ilmestynyt myös ruotsiksi Svenska litteratursällskapet i Finlandin kustantamana. Kuudesta esiraadin valitsemasta tietokirjasta lopullisen valinnan teki Sampo Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos. Tandefelt seuraa teoksessaan Porvoon maapäiviä niiden suunnittelusta syksystä 1808 alkaen aina heinäkuun 1809 päättäjäisiin. Sen ohella, että neljä säätyä paneutui keisarillisiin esityksiin, maapäiviin kuului oleellisena osana suuri määrä arvokkaita juhlamenoja. Tandefelt selvittää tarkasti, kuinka maapäivien tärkeät valtiolliset aktit, seremoniamuodot ja juhlat auttoivat vakiinnuttamaan Suomen uuden järjestyksen.
AIKAISEMMAT UUTISET
Lukijatutkimus
Kiitos kaikille Tieteessä tapahtuu -lehden lukijakyselyyn osallistuneille. Lehden viime numerossa ollut lukijakysely tuotti yhteensä 140 vastausta, joista verkossa kyselyyn vastasi 79 % ja paperisen version palautti 21 %. Vastaajista miehiä oli 71 % ja naisia 29 %. Korkeakoulututkinnon oli suorittanut 80 % vastaajista, opiskelijoiden edustaessa 11 % kyselyyn vastanneista. Suurin osa vastanneista (53 %) luki lehden kotona. Lukumuotona painettu lehti pitää pintansa 62 %:n lukiessa lehtensä ainoastaan painettuna. Silti verkkolehdellekin on kysyntää, 18 %:n lukiessa ainoastaan verkkoversiota. Tieteellisiin seuroihin kuului 35 % vastanneista; eri seuroja oli edustettuina yhteensä yli 40, kattavasti kaikilta tieteenaloilta. Yleisesti ottaen lehteä pidettiin asiantuntevana ja ajankohtaisena.
Vastauksia käytetään lehden lukijaprofiilin tarkasteluun sekä ennen kaikkea lehden kehittämiseen.
Eettinen ennakkoarviointi laajenee
Opetusministeriön asettama Tutkimuseettinen neuvottelukunta on laatinut vuoden 2009 aikana ehdotuksen ihmistieteisiin luettavien alojen (humanistinen, yhteiskuntatieteellinen ja käyttäytymistieteellinen tutkimus) eettistä ennakkoarviointia varten. Opetusministeriö on hyväksynyt järjestelmän, jonka periaate on sama kuin neuvottelukunnan vuodelta 2002 olevissa ohjeissa Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen.
Ehdotettu ennakkoarviointi koskisi vain tarkoin määriteltyjä tutkimusasetelmia (esim. jos tutkimuksessa puututaan tutkittavien fyysiseen koskemattomuuteen). Ennakkoarviointi voidaan toteuttaa myös, jos tutkimuksen julkaisufoorumi, rahoittaja tai kansainvälinen yhteistyötaho sitä edellyttää. Valtaosa tutkimuksesta voitaisiin tehdä edelleen ilman eettistä ennakkoarviointia. Neuvottelukunta ehdottaa, että neuvottelukunnan aikaisempiin ohjeisiin sitoutuneet yliopistot ja tutkimusorganisaatiot järjestävät uuden suosituksen (ks. www.tenk.fi) mukaisen ennakkoarvioinnin parhaaksi katsomallaan tavalla. Mikäli eettisten kysymysten käsittelyyn ei ole elimiä, eettisiä toimikuntia voidaan perustaa organisaatiokohtaisesti tai alueellisesti yhteistyössä.FiDiPro-professorit
Finland Distinguished Professor (FiDiPro) -ohjelma on Suomen Akatemian ja Tekesin yhteinen rahoitusohjelma, joka tarjoaa yliopistoille ja tutkimuslaitoksille mahdollisuuden palkata ulkomaisia tai pitkään ulkomailla työskennelleitä suomalaisia huippututkijoita määräajaksi Suomeen. Ohjelma aloitettiin vuonna 2006. Suomen Akatemian tekemän selvityksen mukaan FiDiPro-ohjelmalla on merkittävä rooli tutkimusorganisaatioiden kansainvälistymisen edistämisessä. Professuurit ovat myös selkeästi vahvistaneet yliopistojen määrittämiä vahvuusalueita. Havainnot käyvät ilmi erikoistutkija Timo Kolun tekemästä kyselytutkimuksesta, joka tehtiin FiDiPro-rahoitusta Akatemiasta saaneiden tutkimushankkeiden vastuuhenkilöille.
Tiedeviestinnän koulutus
Työkseen tieteestä viestiviä ammattilaisia on Suomessa koulutettu vuodesta 2001 lähtien Oulun yliopistossa, jossa on tiedeviestinnän maisteriohjelma. Helsingissä tiedeviestinnän koulutus alkoi kaksi vuotta myöhemmin. Siellä opetus ei johda erilliseen tutkintoon, vaan eri tiedekuntien jatko-opiskelijat voivat liittää opintonsa osaksi tohtorintutkintojaan. Vaasan yliopistossa on tiedeviestinnän opintojakso ja avoimen yliopiston opintoja. Tampereen yliopistossa on lyhytkestoista täydennyskoulutusta.
Tuula Vainikainen on koonnut Tiedetoimittaja-lehteen (2–3/2009) tietoa tiedeviestinnän koulutuksesta ja tavoitteista, joista kertovat mm. alan opettajat ja opiskelijat. Oulun yliopiston professorin Erkki Karvosen mukaan tiedeviestinnän tavoitteeksi on nousemassa ”kaksisuuntainen viestintä, parhaassa tapauksessa tieteilijöiden ja kansalaisten dialogi”. Tiedetoimittaja on tässä dialogissa tärkeä välittäjä ja yhteyden rakentaja, ”kahden maailman kansalainen”.
Akateemiset blogit
Jopa kaksi kolmasosaa kaikista Internetin käyttäjistä hyödyntää sosiaalisia verkostoja: lukee blogeja, vaihtaa kuulumisia Facebookissa, tallentaa videoita ja valokuvia sekä kuuntelee musiikkia. Tilastokeskuksen mukaan (2008) sadasta suomalaisesta netin käyttäjästä 90 käytti sähköpostia, 38 luki blogeja, 35 pikaviestitteli, 30 kirjoitti keskustelupalstoille tai uutisryhmiin, 18 soitti internetpuheluita ja 5 piti blogia. Blogilista.fi:n listalle oli viime keväänä rekisteröitynyt yli 23 000 blogia.
Akateemisia blogeja pitävät monet yhteisöt ja yksityishenkilöt. ”Akateemisen talousblogin” ovat perustaneet Helsingin kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen laitoksen tutkijat. Sen osoite on http://blog.hse-econ.fi/. Sivu on ollut yllättävän suosittu, päivittäin 400–800 käyntiä eri IP-osoitteista. Siellä on ajoittain käyty varsin vilkasta keskustelua. Sivun tarkoituksena on välittää suurelle yleisölle taloustieteellistä näkemystä ajankohtaisiin asioihin. TSV:n verkkosivuilla on lista (http://www.tsv.fi/jasenseurat) jäsenseurojen nettisivuista. Niiltäkin voi löytyä kiinnostavia blogeja.
Valtuuskunnan juhlapäivä
Tieteellisten seurain valtuuskunta piti 30.9.2009 syyskokouksen ja juhlaseminaarin, jonka jälkeen oli vastaanotto. Valtuuskunta täytti 110 vuotta. Siihen kuuluu nykyään 251 tieteellistä seuraa kaikilta tieteen aloilta.
Juhlaseminaarissa ”Publish or perish – miten ja kenen ehdoilla?” tarkasteltiin tieteellisen julkaisutoiminnan näkymiä. Seminaarin päävieras oli yhdysvaltalainen fyysikko ja päätoimittaja Martin Blume. Tutkimusta ei voi olla ilman julkaisuja, mutta julkaisujen luonne tulee muuttumaan. Blume nosti esiin avoimen verkkojulkaisemisen ongelmat. Ne tulevat näkyviin muun muassa julkaisemisen taloudessa, tieteellisten artikkeleiden vertaisarvioinnissa ja tekijänoikeuksien kunnioittamisessa. Seminaarissa vertailtiin kansainvälistä ja kotimaista julkaisemista ja painotettiin myös suomenkielisen julkaisutoiminnan merkitystä, josta myös Auli Hakulinen kirjoittaa tässä lehdessä.Valtuuskunta hyväksyi syyskokouksessaan viisi hallituksen jäsentä kolmivuotiskaudeksi 2010–12. Hallituksessa jatkavat professori René Gothóni (Finska Vetenskaps-Societeten – Suomen Tiedeseura) ja professori Juhani Keinonen (Suomen Fyysikkoseura). Uusia jäseniä ovat professori Ulla-Maija Kulonen (Suomalais-Ugrilainen Seura), professori Pirjo Markkola (Suomen Historiallinen Seura) ja professori Harry Schulman (Suomen Maantieteellinen Seura).
Suomen Metsätieteellinen Seura 100 vuotta
Metsätieteen päivän yhteydessä 4.11.2009 julkistetaan historiateos Metsätyypeistä laserkeilaajiin – Suomen Metsätieteellinen Seura 100 vuotta (toim. Tero Halonen). Teos antaa kiinnostavan ja monipuolisen kuvan seurasta, sen jäsenistä ja toiminnasta. Seuran piirissä toimivat Metsäekonomistiklubi ja Taksaattoriklubi ovat myös tehneet omat historiikkinsa. Taksaattoriklubin historiikki Taksaattorien taipaleelta. Sata ja yksi vuotta suomalaista metsänarviointia julkistetaan myös Metsätieteen päivänä. Metsäekonomistiklubin 20-vuotisjuhlajulkaisu ilmestyi jo keväällä.
Vuoden tiedekirja -raati
Vuoden tiedekirja -palkinto myönnetään vuosittain edellisenä vuonna ilmestyneelle ansiokkaalle suomalaiselle tiedekirjalle. Palkinnon myöntävät Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto, joka myös rahoittaa palkinnon saamistaan kopiointikorvauksista.
Vuonna 2009 ilmestyneitä kotimaisia tiedekirjoja arvioi raati, johon kuuluvat filosofian tohtori Maarit Leskelä-Kärki (Turun yliopisto), professori Juha Pekka Lunkka (Oulun yliopisto) ja professori Pauliina Raento (Helsingin yliopisto). Raadin sihteerinä toimii tiedotuspäällikkö Ilari Hetemäki Tieteellisten seurain valtuuskunnasta. Palkinto luovutetaan TSV:n kevätkokouksen yhteydessä maaliskuun lopulla. Raadin sihteerille voi tehdä ehdotuksia palkittavasta kirjasta tammikuun 2010 loppuun asti.
