Uutisia (3.5.2013)

Ilari Hetemäki

Vuosisata Ylioppilaslehteä

Sanonta "mitä ylioppilaat tänään, sitä kansa huomenna" kehitettiin Ylioppilaslehdessä 1920-luvulla. Tämä sanonta on toiminut ohjenuorana aktiivisille opiskelijapolville, ja huomattava osa myöhempää suomalaista poliittista ja kulttuurista eliittiä on hionut ilmaisuaan lehden sivuilla. Jukka Kortin laaja kirja Ylioppilaslehden vuosisata (Gaudeamus 2013) on media- ja aatehistoriaa. Lehden historiaa tarkastellaan koko sen satavuotisen historian ajan (1913–2013) kahdesta yhteiskuntateoreettisesta tähystysaukosta, jotka ovat julkisuus ja yhteiskunnallinen sukupolvi.

Muillakin kulttuuri- ja mielipidelehdillä on ollut paljon vapauksia, mutta Ylioppilaslehden resurssit ja levikki ovat olleet ainutlaatuiset. Mahdollisuudet kasvoivat, kun se siirtyi vuonna 1949 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n omistukseen. Lehti ja laajemmin ylioppilaskunta ovat luoneet sukupolviliikkeitä ja hämmentäneet aika ajoin myös valtakunnallista julkisuutta.

Jokaiselle kirjan lukijalle on kiinnostavaa katsoa, miten omaa sukupolvea tarkastellaan. Teos on periodisoitu noin kymmenen vuoden jaksoihin. Sen lopussa vertaillaan kahta merkittävintä 1900-luvulla ylioppilasnuorisoa mobilisoinutta "taistelujärjestöä": AKS:ää ja taistolaisliikettä. Kortti toteaa, että sukupolviliikkeitä ei enää ole samassa mielessä. 2000-luvun atomisoituneella nuorisolla ei ole enää kollektiivista tietoisuutta itsestään. Se on hajonnut yksilöllisiksi ja erikoistuneiksi ryhmiksi. Sosiologista sukupolvikäsitettä ei voi enää oikein soveltaa tämän hetken yhteiskunnallisiin liikkeisiin, kuten globalisaatiokriittisyyteen.

Sotalapsien elämä

Sodan vuoksi Ruotsiin siirrettyjen niin sanottujen sotalasten elämä on ollut selvästi vaikeampaa kuin Suomeen jääneiden. Merkittävät erot ovat näkyneet kohonneena sydäntauti- ja diabetesriskinä sekä lisääntyneinä mielenterveysongelmina. Tämä ilmenee Suomen Akatemian rahoituksella tehdystä tutkimuksesta.

"Vertailemalla sotalapseksi lähteneitä ja tänne jääneitä voimme ymmärtää paremmin, mikä merkitys sotalapsuudella ja sen aiheuttamalla varhaisella stressillä on myöhemmälle elämän kululle", kertoo tutkija Anu-Katriina Pesonen. "Varhaisen stressin merkitys elämänkaareen oli huomattava, vaikka suurin osa sotalapsista koki sotalapsuuden myönteisenä kokemuksena jälkikäteen."

Tutkimus tehtiin niin sanotun Helsinki-kohortin avulla. Se on suomalainen pitkittäistutkimus, johon on osallistunut 13 345 Naistenklinikalla ja Kätilöopistolla vuosina 1934–44 syntynyttä miestä ja naista. Tästä joukosta 1 778 on ollut sotalapsena. Sotalapsitiedot käyvät ilmi Kansallisarkiston lastensiirtoarkistosta.

Finna-hakupalvelu

Ensimmäistä kertaa Suomen eri arkistojen, kirjastojen ja museoiden aineistoihin pääsee yhden hakupalvelun kautta. Finna, Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) asiakasliittymä, parantaa aineistojen, kuten kuvien, asiakirjojen, tietokantojen ja e-julkaisujen, saatavuutta. Suuri osa Finnan kautta haettavana olevasta aineistosta on kaikille verkon käyttäjille avointa. Lisäksi palvelussa on käytöltään tai saatavuudeltaan rajoitettua aineistoa.

Finnassa on sekä kansallisesti merkittäviä että paikallisesti kiinnostavia aineistoja. Ne ovat Kansallisarkiston, kansalliskirjaston, Museoviraston sekä muiden muistiorganisaatioiden kokoelmista ja tarjoavat uusia mahdollisuuksia erityisesti humanistis-yhteiskunnalliselle tutkimukselle. Finna.fi-osoitteessa sijaitsee niin sanottu yhteinen kansallinen näkymä. Sen lisäksi avattiin testikäyttöön Jyväskylän yliopiston oma näkymä. Museoiden näkymä avataan toukokuussa 2013. Tulossa ovat myös Kansalliskirjaston tutkimuskirjaston oma Finna-hakuliittymä ja arkistojen oma näkymä. Finnaa ylläpitää Kansalliskirjasto.

Zeppeliini Pohjois-Hämeessa

Etelä-Suomen taivaalla saattaa touko–kesäkuussa nähdä ilmalaivan eli zeppeliinin, joka kuljettaa ilmakehätutkijoita mittauslaitteineen. Aluksen määränpää on Juupajoella Hyytiälässä, missä sen ottaa vastaan akatemiaprofessori Markku Kulmalan kansainvälinen tutkijaryhmä. Hyytiälän metsäasema on Helsingin yliopiston Metsätieteiden laitokseen kuuluva yksikkö, jonka tarkoitus on mahdollistaa metsätieteellinen kenttäkurssitoiminta sekä tieteellinen tutkimus kenttäoloissa. Aseman yhteydessä toimii myös Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksen ja Ilmakehätutkimuksen keskuksen SMEAR-mittausasema.

Lähes satametriseen zeppeliiniin varustetulla laitteistolla kerätään näytteitä ilmakehän hiukkasista eli aerosoleista. Näytteistä saatua tietoa käytetään muun muassa ilmastonmuutokseen liittyvien ilmiöiden ymmärtämiseen ja ennakointiin. Kulmalan tutkijaryhmä koostuu fyysikoista, kemisteistä ja muista luonnontieteilijöistä. Se on tehnyt ilmakehätutkimuksessa useita kansainvälistä huomiota herättäneitä tieteellisiä läpimurtoja. Zeppeliiniä rahoittavat Helsingin yliopisto ja Euroopan yhteisö tutkimusbudjetistaan.

Suomalaisten energiakäänne

Suomalaisten energian kulutuksessa on tapahtunut selvä muutos. Kulutuksen kasvu on pysähtynyt, ja uusiutuvilla energiamuodoilla ja ydinvoimalla tuotettu energia on ensimmäistä kertaa ohittanut fossiiliset polttoaineet. Suomen Akatemian Ilmastonmuutos- eli FICCA-tutkimusohjelman tutkijoiden mukaan energian kulutuksen muutokset perustuvat kansallisen tason päätösten lisäksi siihen, että yritykset, kunnat ja kansalaiset ovat oma-aloitteisesti ottaneet käyttöön uusia energiateknologioita.

Professori Raimo Lovion mukaan suomalaista energiakäännettä tukee moni seikka. Energian kulutuksen kasvu on pysähtynyt: kulutus ei ole kasvanut kymmeneen vuoteen ja odotettavissa oleva kasvu vuoteen 2020 mennessä jää hyvin pieneksi. Lisäksi viime vuonna tuotettiin ensimmäistä kertaa enemmän energiaa uusiutuvalla energialla ja ydinvoimalla kuin fossiilisilla polttoaineilla ja turpeella. "Vuonna 2012 fossiilisten polttoaineiden ja turpeen hiilidioksidipäästöt olivat ensimmäistä kertaa selvästi alle vertailuvuoden 1990 tason. Kasvihuonekaasujen vähentämisen aika on siis alkanut", Lovio sanoo.

Tähän mennessä energiakäänteen menestyneimpiä teknologioita ovat olleet puuenergia ja lämpöpumput. Myös hitaasti yleistyneet tuuli- ja aurinkoenergia ovat saaneet vauhtia. Aurinkoenergian käytön yleistymisen taustalla on aurinkokennojen hyötysuhteen parantuminen ja niiden hinnan lasku. Professori Peter Lundin tutkimusryhmä kehittää Suomen Akatemian Kestävä energia -tutkimusohjelmassa kolmannen sukupolven aurinkokennoja.

Pimeän aineen kartta

Tähtitieteilijät ovat jo kauan tienneet, että avaruudessa on tavallisen, näkyvän aineen lisäksi suuria määriä toistaiseksi tuntemattomista hiukkasista koostuvaa pimeää ainetta, jonka havaitsemme vain sen painovoimavaikutuksista. Tätä pimeää ainetta on viisi kertaa enemmän kuin tavallista ainetta. Tutkimalla huolella Planck-satelliitin maaliskuun loppupuolella julkaistua kosmisen taustasäteilyn karttaa, jonka laatimisessa Helsingin yliopiston tutkijoilla oli keskeinen osuus, on nyt onnistuttu tekemään ensimmäinen kartta siitä, miten pimeä aine on jakautunut lähes koko taivaalla.

Kun taustasäteily kulkee avaruuden halki ja ohittaa pimeän aineen kasaumia, pimeän aineen painovoima muuttaa valon rataa. Tämän ns. painovoimalinssi-ilmiön takia kosminen taustasäteily näyttää varhaisen maailmankaikkeuden rakenteen hieman vääristyneenä. Tutkimalla näitä vääristymiä voimme laskea, missä suunnissa pimeä aine sijaitsee. Koska taustasäteily tulee maailmankaikkeuden kaukaisimmista näkyvistä osista, yli 40 miljardin valovuoden päästä, julkaistu pimeän aineen kartta näyttää pääasiassa pimeää ainetta, joka on yli 10 miljardin mutta alle 30 miljardin valovuoden päässä meistä kussakin taivaan suunnassa.

Peli-ala monipuolistuu

Suomi on pelialan ehdotonta maailman kärkeä ja neuroteknologian huippuja Euroopassa. Kun nämä kaksi alaa yhdistetään, voidaan paitsi tehdä upeampia ja ajatuksen voimalla toimivia pelejä myös löytää ratkaisuja ja kuntoutuskeinoja aivoperäisiin sairauksiin ja edesauttaa oppimista. Peliteollisuus ei tulevaisuudessa keskity enää puhtaasti viihdeteollisuuteen vaan luo pelillisiä ratkaisuja sairauksien hoitoon ja oppimiskyvyn edistämiseen.

Neurogaming hyödyntää tunteisiin, kognitiivisiin taitoihin ja käyttäytymiseen vaikuttavia teknologioita uudenlaisten pelaamiskokemusten luomiseen. Mahdollisuuksia on rajattomasti, ja toimivia tuotteita on jo saatu kuluttajamarkkinoille Yhdysvalloissa. Eero Castrén, neurotieteen tutkimuskeskuksen professori, patistaa suomalaisia yrityksiä ottamaan alan haltuunsa: "Neurogamingin ala on vielä aluillaan Suomessa. Pelialan toimijat ovat nyt pääsemässä yhteyteen neurotieteen tutkimusta tekevien tahojen kanssa."

Turussa on pelialan koulutuksen ja osaamisen keskittymä. Tulevana syksynä Turun Kirja- ja Tiedemessuilla (4.–6.10.2013) on tiedemessujen teemana pelit ja oppiminen. Tiedemessuilla ovat mukana mm. Turun yliopisto, Turun ammattikorkeakoulu, Tieteellisten seurain valtuuskunta, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Arkistolaitos, Suomen Kotiseutuliitto, Turun kaupungin kirjasto ja Turku Science Park. Viihdepelaamisen lisäksi ohjelmassa annetaan painoarvoa hyötypelaamiselle.

EU:n tiederahoituksen tilastoja

Euroopan komissio on tilastoinut (26.2.2013 mennessä) tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman (2007–13) 381 hakukierroksen osallistujat. 104 069 arvioidussa hakemuksessa on ollut yli 485 000 järjestön ja henkilön osallistumista.

Suomalaisosallistujien onnistumisprosentti on 21,59 %, kun kaikkien EU-maiden onnistumisprosentti on 21,77 %. Suomalaiskoordinoitujen hakemusten onnistumisprosentti on laskenut edellisistä tilastoinneista ja oli 14,46 %, kun maakohtaisten koordinointien onnistumisprosentti EU:ssa oli keskimäärin 19,42 %. Sekä osallistumisten että koordinointien onnistumisprosentit vaihtelevat kuitenkin merkittävästi eri erityisohjelmien välillä.

Puiteohjelmasta on rahoitettu 414 suomalaisen organisaation 2 000 osallistumista (1 378 hanketta) noin 671,9 miljoonalla eurolla. Näiden hankkeiden volyymi on noin 7,7 miljardia euroa. Suomalaiskoordinaattoreita jo allekirjoitetuissa sopimuksissa on 273. Suomeen tuleva puiteohjelmarahoitus on 2,1 % koko jaetusta rahoituksesta. Suomalaisittain suosituimpia teemoja ovat olleet ICT, nanotieteet ja -teknologiat, materiaalit ja prosessit (NMP) sekä terveydentutkimus. Tiede yhteiskunnassa -ohjelmassa on 25 suomalaisosallistumista, joihin on saatu EU-rahoitusta noin 3 miljoonaa euroa.

Uusia jäsenseuroja

Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) kevätkokouksessa 22.3.2013 hyväksyttiin kuusi uutta jäsenseuraa. Uusi jäseniä ovat Edistyksellinen tiedeliitto ry, Lapsuudentutkimuksen seura ry, Mikael Agricola -seura, Suomen Matkailututkimuksen Seura, Suomen valtiosääntöoikeudellinen seura ry ja Suomen Yhdysvaltain tutkimuksen seura ry.

Kokousta ennen jaettiin TSV:n 100-vuotisrahaston apurahat. Rahasto toimii Alfred Kordelinin rahaston yhteydessä, ja sen tarkoituksena on tieteen tulosten tunnetuksi tekeminen. Apurahoja myönnettiin seitsemälle eri hankkeelle, joista kolme edusti tiedeviestintää. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, professori Risto Nieminen piti esitelmän "Tiede kuuluu kaikille!", jossa hän esitteli ensimmäistä kansallista tiedeviestinnän toimenpideohjelmaa (www.tjnk.fi).

TSV:n hallituksen puheenjohtajana jatkaa kansleri Ilkka Niiniluoto. Varapuheenjohtajaksi on valittu professori Hannu Sariola. Valtuuskuntaan kuuluu neljä tiedeakatemiaa ja 263 tieteellistä seuraa kaikilta tieteenaloilta.

 

Uutisia (28.3.2013)

Ilari Hetemäki

Tieteen kriisi 1933–1945

Laajalle vaikuttanut tieteen lähihistorian kriisi syntyi Saksassa kansallissosialistien valtakauden ja ideologian seurauksena. Se ulottui 2. maailmansodan päättymiseen vuonna 1945. Kansallissosialistien valtaannousua 80 vuotta sitten seurasi huomattava pakolaisuus pois Saksasta. Valtaannoususta pidetään tänä vuonna laajoja näyttelyitä Berliinissä.

Lähtijöinä olivat kirjailijat ja älymystön edustajat, mm. lähes 2 000 kirjailijaa. Joukossa oli myös tieteen edustajia. Osa oli juutalaisia ja poliittisesti liberaaleja tai vasemmistolaisia. Jo vuoteen 1935 mennessä Saksasta oli emigroitunut 80 000 henkeä, joista 65 000 rodullisista syistä. Pakoreitti kulki aluksi mm. Ranskaan, Tšekkoslovakiaan ja Neuvostoliittoon. Pariisi oli henkisen ja Praha poliittisen palolaisuuden keskus. Myöhemmin pakolaisuus ulottui hyvin laajalle – saksalaisten levittäessä valtansa lähes koko Eurooppaan – mm. Yhdysvaltoihin, Meksikoon ja muualle Latinalaiseen Amerikkaan.

Tiedemiesten ja -naisten vaikutus ("aivovuoto") oli hedelmällinen sekä Euroopassa että Amerikassa. Vaikeuksia emigranteilla oli paljon, kieliongelmista työlupiin asti. Pakolaisiksi lähteneitä tutkijoita jäi mm. Yhdysvaltoihin, mutta useat palasivat sodan jälkeen Saksaan – sekä länsi- että itäpuolelle. Saksan jako ja olosuhteet vaikuttivat paluuseen. Länsi-Berliiniin perustettiin vuonna 1948 Freie Universität, kun Humbolt-yliopisto jäi Itä-Berliinin puolelle.

Tieteen päivillä tammikuussa käsiteltiin kansleri Ilkka Niiniluodon johtamassa sessiossa tieteen kriisejä etupäässä tieteenfilosofian näkökulmasta. Professori Leila Haaparanta esitelmän otsikko tässä sessiossa oli "Edmund Husserl länsimaisen tieteen kriisistä". Edmund Husserl (1859–1938), jota pidetään fenomenologiaksi kutsutun filosofisen suuntauksen aloittajana, otti kantaa 1930-luvun Euroopan henkiseen ilmapiiriin. Hän esitelmöi toukokuussa 1935 Wienissä aiheenaan filosofia ja eurooppalaisen ihmisen kriisi. Marraskuussa samana vuonna hän luennoi Prahassa eurooppalaisten tieteiden kriisistä ja psykologiasta. Vuotta myöhemmin ilmestyi Philosophia-vuosikirjassa hänen tekstinsä "Die Krisis der europäischen Wissenschaften und die transzendentale Phänomenologie", joka pohjautui Prahan-luentoihin.

Haaparannan mukaan voisi miettiä, esittääkö Husserl Krisis-teoksessaan sellaisen ajatuskulun tai näkökulman, joka olisi filosofisesti kestävä ja edelleen harkinnan arvoinen. Husserl "kysyy, kuinka tieteen idea on muuttunut uudella ajalla. Krisis-teoksessa hän yrittää jäljittää muutosta, jonka hän ajattelee johtaneen tieteen kriisiin ja vielä enemmän eurooppalaisen ajattelun ja ihmisyyden kriisiin. Husserl kritisoi sekä irrationalismia että objektivismiksi kutsumaansa näkemystä, jonka hän löytää aikansa tieteellisestä asenteesta."

Tieto jakoon!

Luonnon Tutkija -lehden teemanumeron otsikkona on "Tieto jakoon!" (5/2012). Se perustuu Suomen Biologian Seura Vanamon syystapahtuman esityksiin, joissa "koluttiin biologian ja yhteiskunnan rajapintoja". Otsikolla haastettiin pohtimaan suomenkielisen biologisen tiedonvälityksen eri puolia. Teema heijasti hyvin myös tieteellisten seurojen tehtäväkentän muutosta ja pyrkimystä löytää uusia yleisöjä. Vanamo-seura on siirtynyt kuukausiesitelmistä vuosittaisten erityistapahtumien järjestämiseen. Luonnon Tutkijassa kirjoitetaan, kuinka monet suomenkielisen biologian kannalta keskeiset aineistot ja tietorakenteet ovat siirtymässä internetiin ja siten uuden, entistä laajemman käyttäjäkunnan saataville. Esityksissä luodattiin myös suomenkielisen tiedekustantamisen ajankohtaisia näkymiä ja esiteltiin konkreettisia kirjahankkeita. Lopuksi kuvattiin verkossa olevia lajintuntemuksen tietoaineistoja ja oppimisympäristöjä.

Koneen Säätiön tiedeasiamies Kalle Korhonen edusti tiederahoittajan näkökulmaa. Hän kirjoittaa lehdessä tiedejulkaisemisesta ja tieteen monikielisyydestä. Hän katsoi, että myös yleishyödylliset säätiöt voivat edellyttää tutkimustulosten vapaata saatavuutta. Tutkimuksen vaikuttavuutta tiedeyhteisössä mitataan viittausindekseillä, mutta sen vaikuttavuutta yhteiskunnassa on vaikeampi mitata. Säätiö on pyrkinyt rahoituksen avulla lisäämään tutkimuksen vaikuttavuutta yleisesti tukemalla tietokirjoittamista tieteellisistä aiheista. Tutkimusrahoittajaa kiinnostaa myös tutkimuksen näkyvyys, mitä lisää myös erilaisten tiedejulkaisemisen muotojen vapaa saatavuus. Korhonen pohtii, millaisia rooleja tutkijoille muodostuu tiedejulkaisemisen kentällä. Onko tutkijan osattava kirjoittaa omasta tutkimuksestaan eri yleisöille?

Korhonen viittasi Koneen Säätiön Vuoden tiedekynä -palkintoon, joka myönnetään tieteelliselle artikkelille, jossa suomen kieltä on käytetty ansiokkaasti. Vuoden 2012 palkintosumma jaettiin tällä kertaa kuuden kirjoittajan kesken yhteiskuntatieteen alan kirjoituksesta. Ne ilmestyivät Yhteiskuntapolitiikka-, Tiede & Edistys ja Nuorisotutkimus-lehdissä. Myös Aikuiskasvatus-lehti ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura ovat palkinneet viime vuonna ilmestyneen tiedeartikkelin.

Tiedeviestinnän toimenpideohjelma

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) on laatinut ensimmäisen kansallisen tiedeviestinnän toimenpideohjelman. Toimenpideohjelmalla neuvottelukunta haluaa korostaa tutkimustietoon perustuvan yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tärkeyttä suomalaisen yhteiskunnan ja kansalaisten hyvinvoinnin kehittämisessä. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan laatima toimenpideohjelma on ensimmäinen kerta, kun tiedeviestinnän kehittämistä koskevat ehdotukset on koottu ohjelmaksi. Ehdotuksissa korostetaan tiedeviestinnän opetuksen ja tiedekasvatuksen kehittämistä sekä laadukkaan tiedejournalismin ja tietokirjallisuuden tukemista.

Neuvottelukunta korostaa, että vastuu viestinnästä on yksittäisen tieteentekijän lisäksi myös tiede- ja tutkimusyhteisön toimijoilla sekä medialla. "Avoimet tietovarannot ja nopeasti kehittyvä mediamaisema mahdollistavat uusia tapoja tuottaa ja vastaanottaa tietoa. Samalla vuorovaikutteisen tiedeviestinnän tärkeys korostuu", muistuttaa TJNK:n varapuheenjohtaja Katja Bargum.

Toimenpideohjelman ehdotukset suuntautuvat yliopistoille ja korkeakouluille, hallinnolle ja tieteen rahoittajille sekä muille tiedeviestintää tekeville tahoille. Toimenpideohjelma antaa myös esimerkkejä hyvistä tiedeviestinnän käytänteistä Suomessa ja muualla. Neuvottelukunnan mukaan yksi tärkeimmistä tavoitteista tulevaisuudessa on laatia yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen laatu- ja palkitsemisjärjestelmä. Tutkijan ansioitumisessa tietokirjoittamisella ja tietokulttuuritoiminnalla tulee olla oma selkeä kannustinjärjestelmä. Toimenpideohjelman voi ladata sekä suomeksi että ruotsiksi osoitteesta www.tjnk.fi.

Korkeakouluopiskelijoiden terveys

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö julkisti helmikuussa Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen 2012. Tutkimus toteutettiin siten, että se on vertailukelpoinen aikaisempien neljän vuoden välein tehtyjen valtakunnallisten terveystutkimusten kanssa. Kohteena ovat olleet alle 35-vuotiaat suomalaiset perustutkinto-opiskelijat: vuosina 2000 ja 2004 yliopisto-opiskelijat ja vuosina 2008 ja 2012 lisäksi ammattikorkeakouluopiskelijat.

Kiinnostavia erityisteemoja ovat mm. kiusaamisen ja väkivallan kokeminen, alkoholin käyttö ja tupakointi, peliriippuvuus ja internetin käyttö sekä ylipaino. Runsas 40 % miehistä kertoo altistuneensa fyysiselle väkivallalle ja joka kymmenes nainen on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Tutkimuksen mukaan koulukiusatuksi on joutunut melkein puolet vastaajista. Yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoiden alkoholin- ja tupakankäyttö on viime vuosien aikana kääntynyt laskuun, vaikka alkoholia käytetään edelleen humalahakuisesti. Tuoreen terveystutkimuksen mukaan opiskelijoiden painoindeksi on kasvanut tasaisesti. Tutkimukseen vastanneista opiskelijamiehistä 41 % ja -naisista 23 % on ylipainoisia – taustalla näkyvät elämäntavat.

Terveystutkimuksissa on kartoitettu laajasti opiskelijoiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveydentilaa, terveyskäyttäytymistä ja näihin liittyviä tekijöitä, kuten sosiaalisia suhteita, opiskelua ja toimeentuloa. Peruskysymykset on toistettu samalla tavoin eri vuosina. Lisäksi mukana on ollut vaihtuvia erityisteemoja. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen aineistosta on tehty toistasataa julkaisua, mm. väitöskirjoja, tutkimusraportteja ja artikkeleita.

MOOC-opetus

Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston avoin verkkokurssi tekoälystä sai syksyllä 2011 yli 160 000 osallistujaa kaikkialta maailmasta. Pian tämän jälkeen Stanford ja MIT lähtivät liikkeelle järjestämällä useita MOOC-kursseja (engl. massive open online cource). "Nyt maailmalla puhutaan jo miljoonista kuulijoista", toteaa tietojenkäsittelytieteen laitoksen opintoesimies Jaakko Kurhila. MOOC tarkoittaa avointa verkkokurssia. Se on paikasta ja ajasta riippumatonta opiskelua verkossa, mikä muuttanee vielä joskus yliopistojen kilpailuasetelmia.

Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen ensimmäinen ohjelmoinnin MOOC alkoi tammikuussa 2012. Silloin ohjelmointikurssi pystyttiin tarjoamaan avoimena kaikille halukkaille. Myös opinto-oikeudesta sovittiin matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kanssa. Kurssille osallistui 417 henkilöä, mikä oli yllätys. Heistä noin 50 haki opiskelupaikkaa MOOCin kautta, eli he hakivat sekä laitokselle opiskelemaan että suorittivat 12 viikkoa kestäneen kurssin. Potentiaaliset hakijat myös haastateltiin. Uudet kurssit ovat juuri käynnistyneet, ja esimerkiksi koululaisille lähtö on lentävä: MOOC-kurssin kautta opiskelija voi saada opintopaikan laitokselta ja hoitaa osan alkupään opinnoista yliopistossa ennen opiskelun alkamista.

Kemian päivät ja LUMA-päivät

ChemBio Finland on kemian ja bioalan ammattitapahtuma. Se tarjosi 20.–21.3.2013 Helsingin Messukeskuksessa Kemian päivien luentoja, bioalan seminaareja ja laajan näyttelyn. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa kaksipäiväisenä. Uutuutena näyttelyssä on vesialan yritysten vesikatu ja startup-yrityksille suunnattu oma alue tietoiskulavoineen. Tapahtuman ohjelma on tehty tiiviissä yhteistyössä tapahtuman toimeksiantajien, Suomen Kemian Seuran ja Suomen Bioteollisuus ry:n, kanssa.

Kemian päivien luentojen teemat olivat luonnonvarat, nanoteknologia, elintarvikekemia, ympäristö ja sisäilma. Messuilla olivat myös Biotieteen päivä ja valtakunnalliset kemian opetuksen päivät (Luma-päivät), joiden aiheina olivat kestävä kemia ja virtuaaliset oppimisympäristöt. Biobio-seura myönsi yhdessä Ravitsemuksen Tutkimussäätiön ja Suomalaisten Kemistien Seuran kanssa vuoden 2013 A.I. Virtanen palkinnon akatemiaprofessori Kari Alitalolle.

Tutkimusrahoitus julkisessa keskustelussa

"Tapaus Himanen" on herättänyt laajan keskustelun julkisuudessa ja mielipidepalstoilla tutkimusrahoituksesta ja tiedepolitiikasta. Pekka Himasen saaman tutkimusrahoituksen kohdalla on puhuttu päätöksentekoa tukevasta tutkimushankkeesta ja keskusteltu, onko sellaista tarvetta kilpailuttaa. Turo Virtanen kirjoittaa Helsingin Sanomissa (6.3.2013), että näissä hankkeissa ei käytetä vertaisarviointia, koska "ulkopuoliset arvioijat ovat tuskin perillä päätöksentekotilanteen asettamista hyvän tiedon vaatimuksista". Hän kannattaa Kari Raivion ehdotusta tiedeasiantuntijan asettamisesta valtioneuvoston kansliaan. Raivio viittaa (HS 1.3.2013) Himasen esimerkin lisäksi myös ehdotukseen sektoritutkimuslaitoksia koskevasta uudistuksesta. Ehdotuksessa varataan valtioneuvoston kanslian käyttöön jopa 30 milj. euroa strategisia tutkimushankkeita varten. Kansliassa tarvitaan osaamista ja asiantuntemusta.

Tutkimusrahoituksen uudistamiseen liittyy myös suunnitelma perustaa Suomen Akatemiaan uusi strategisen tutkimuksen neuvosto, jonka käyttöön ohjataan 200 milj. euroa. Siirtymä toteutuisi ensi vuodesta alkaen. Valtioneuvosto valitsisi neuvoston jäsenet tutkijoista ja tutkimuksen asiantuntijoista. Tutkimushankkeet valittaisiin avoimen kilpailun kautta.

Kritiikin kohteeksi julkisuudessa ovat joutuneet myös strategisen huippuosaamisen keskittymät eli niin sanottu SHOK-toiminta. SHOKit ovat yhteistyöalustoja innovatiivisille yrityksille ja huippututkimukselle. Valtaosa SHOKien julkisesta rahoituksesta tulee Tekesin kautta. Asian nosti esiin toimittaja Elina Grundström kolumnissaan (HS 5.3.2013). Työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa kansainvälisessä arviossa, joka julkistettiin helmikuussa, todetaan, että toimintamalli kaipaa uudistamista, vaikka järjestelmä on tervetullut yrityslähtöisen tutkimuksen edistäjä.

Suomen Akatemia on julkaissut kannanoton, jossa pääjohtaja Heikki Mannilan mielestä tutkimus- ja innovaatiorahoituksen jatkuva kehittäminen on tarpeen. "SHOK-mallia on tärkeä kehittää edelleen, ja samalla on hyvä muistaa, että tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kehittäminen ja rahoittaminen on iso kokonaisuus, jossa on monia rahoitusmuotoja. SHOKit ovat vain yksi tätä toimintaa edistävistä välineistä."

Uusi yliopisto

Pirjo Ståhle toteaa tämän lehden pääkirjoituksessa, että tiedepolitiikka ei ole yhtä kuin innovaatiopolitiikka. Vaikka yliopistouudistus on parantanut tilannetta ja lisännyt yliopistojen autonomiaa, tiedepolitiikkamme on heikkoa ja ristiriitaista. Kokemuksia yliopistouudistuksesta on kertynyt runsaan kolmen vuoden ajalta. Millaisia vaihtoehtoisia toimintaideoita yliopistolle olisi ja miten arvioida niitä keskenään? Tuore kirja Uusi yliopisto – Yritys, puolue vai oppineiden tasavalta? (toim. Pertti Ahonen, Paul-Erik Korvela & Kari Palonen, SoPhi 2013) vastaa kysymyksiin, joita tähänastisessa yliopistokeskustelussa ei ole juuri asetettu.

Keskustelukirjassa politiikan tutkijat paneutuvat yliopiston historiaan, nykytilaan ja tulevaisuuden näkymiin. Oman analyysinsä saavat niin yleistyneet strategiat kuin New Public Management -ajattelukin. Kirjan punaisena lankana on yliopiston pitäminen "oppineiden tasavaltana", jolle kaikki muut konseptiot ja strategiat ovat tavallaan alisteisia. Uusimuotoisessa yliopistossa tuota käsitystä voisi kenties toteuttaa entistä paremmin. Akateemisen vapauden maksimointi voisi olla aito kilpailuvaltti kilpailtaessa kansainvälisistä huippuosaajista ja yliopistovertailutkin näyttäisivät taatusti erilaisilta, jos niissä vertailtaisiin määrällisen "tehokkuuden" sijaan tutkijoiden ja opettajien akateemista vapautta.

 

Uutisia (21.2.2013)

Ilari Hetemäki

Merkittäviä tiede- ja tietokirjoja

Vuoden tiedekirja -palkinto 2012 myönnettiin Tieteen päivillä tammikuussa professori Kirsi Vainio-Korhoselle teoksesta Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa (WSOY). Kunniamaininnan saivat professori Veli-Pekka Lehtola teoksesta Saamelaiset suomalaiset. Kohtaamisia 1896–1953 (SKS) ja tutkijatohtori Annamari Vänskä teoksesta Muodikas lapsuus. Lapset mainoskuvissa (Gaudeamus).

Vuoden tiedekirja -palkinnon myöntävät Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto. Palkintoraati pohti laajalti tieto- ja tiedekirjan eroja ja päätyi siihen, että tiedekirjana halutaan palkita vahvaan ja analyyttiseen lähdetyöhön perustuva sujuva esitys. Erityisesti arvostettiin kirjoja, jotka toivat uusia avauksia tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Tieto-Finlandia-palkinnon voitti viime vuoden lopulla Elina Lappalaisen kirja Syötäväksi kasvatetut. Miten ruokasi eli elämänsä (Atena). Voittajateos valottaa suomalaisten tuotantoeläinten elämää, ja se on herättänyt laajan keskustelun eläinten oikeuksista Suomessa. Kirja sai aikaisemmin syksyllä myös uuden Kanava-tietokirjapalkinnon.

Tieto-Finlandian voittanut kirja edustaa laadukasta journalismia. Sen valitsija, päätoimittaja Janne Virkkunen totesi palkinnonjakotilaisuudessa voittaneesta teoksesta: ”Laadukkaan journalismin – sitähän tämä kirja edustaa – hyviin pelisääntöihin kuuluu se, että kirjoittaja pyrkii tasapainoiseen ja puolueettomaan raportointiin, mutta haastaa samalla vastaajat perustelemaan toimintansa. Kirjoittajalla pitää olla myös kyky syventää ja analysoida.”

Suomen Kirjasäätiö on määritellyt palkinnon reunaehdot seuraavasti: ”Tieto-Finlandia-palkinto voidaan myöntää ansiokkaalle suomalaiselle yleistajuiselle tietokirjalle, jonka voidaan katsoa merkittävästi edistävän lukijoiden kiinnostusta kerronnaltaan taidokkaaseen tietokirjallisuuteen.” Määritelmässä on selvästi otettu huomioon myös myynnillinen näkökulma eli voittajakirjan kaupallinen menestys.

Lauri Jäntin säätiö tukee myös vuosittain tietokirjojen tekijöitä. Säätiön palkinto voi mennä sekä merkittävälle tieto- että tiedekirjalle. Lauri Jäntin palkinnon vuonna 2013 sai Esko Valtaoja teoksesta Kaiken käsikirja (Ursa). Lisäksi kunniamaininnat saivat Jukka Koskelaisen Rakas rappio. Pelastus ja perikato länsimaisessa ajattelussa (Atena), Matti Nuortevan Meripihkan kiehtova maailma. Kirja Baltian meripihkasta (Maahenki) sekä Kirsi Vainio-Korhosen Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa (WSOY).

Suomen ensimmäinen tietokirjallisuuden professori

Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan on perustettu Suomen ensimmäinen tietokirjallisuuden ja kirjoittamisen professuuri, jonka myötä alan tutkimus ja opetus vahvistuvat merkittävästi. Professorin tehtävän täyttö on käynnistetty, ja haku avataan lähiviikkoina. Uuden pysyvän tehtävän mahdollistavat lahjoitukset, joita Helsingin yliopistolle ovat tehneet Tietokirjallisuuden edistämiskeskus, Suomen tietokirjailijat ry, Tieteen tiedotus ry ja Lauri Jäntin säätiö.

Tähän asti kirjallisuuden alan kaikki noin 25 professuuria Suomessa ovat olleet kaunokirjallisuuden opetukseen ja tutkimukseen liittyviä. Kuitenkin 80 prosenttia suomalaisesta kirjallisuudesta ja 90 prosenttia kotimaisten tekijöiden teoksista on tietokirjallisuutta.

Tietokirjallisuudeksi määritellään esimerkiksi historiateokset, oppikirjat, matkaoppaat, sanakirjat ja tieteelliset monografiat. Ajankohtaista tieto- ja oppikirjallisuutta tarvitaan suomalaisessa yhteiskunnassa, jonka menestys perustuu vahvasti koulutukseen, opetukseen ja sivistykseen. Tavoitteena on, että jatkossa esimerkiksi biologian, lääketieteen, historian, sosiologian tai kielitieteen opiskelijat voivat pääaineensa ohella halutessaan saada tietokirjoittamisen opetusta.

Vuodenvaihteen palkintoja

Professoriliitto on valinnut Vuoden professoriksi kasvitieteen professori Eva-Mari Aron Turun yliopistosta. Aro johtaa Integroidun fotosynteesi- ja metaboliittitutkimuksen huippuyksikköä, jonka fotosynteesi- ja aurinkopolttoainetutkimus keskittyy Turun yliopiston biokemian ja elintarvikekemian laitokselle. Liitto julkisti valinnan Tieteen päivillä Helsingissä.

Liiton mukaan professori Aron tutkimustyö on tuloksellista ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen laaja-alaista. ”Painotimme valinnassamme myös hänen uransa kansainvälisyyttä ja tutkimusryhmänsä monitieteisyyttä. Professori Aro tähtää tieteellisen perustutkimuksen avulla kauas: maailman energiakysymysten ratkaisemiseen.”

Vuoden 2013 Björn Kurtén -palkinto on myönnetty toimitusjohtaja John Hartwallille. Hän on usean vuoden toiminut sen puolesta, että jääkauden eläimiä esitettäisiin pysyvässä näyttelyssä suurelle yleisölle. Paleontologi Björn Kurténin nimeä kantavan palkinnon jakoi Nordenskiöld-samfundet Tieteen päivillä.

Matematiikan professori Marko HuhtanenOulun yliopistosta ja fysiikan professori Sebastiaan Van DijkenAalto-yliopistosta ovat saaneet Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälän palkinnot. Huhtasen tutkimukset ovat keskittyneet funktionaalianalyysiin ja matemaattisen fysiikan sovelluksiin. Van Dijken on perustanut Aalto-yliopistoon nanomagnetismin ja spintroniikka-tekniikan tutkimusryhmän.

Lääkäripäivillä tammikuussa jaettiin Matti Äyräpään palkinto sekä Pohjolan ja Suomi-yhtiön lääketieteen palkinto. Duodecimin vuoden 2013 Matti Äyräpään palkinto myönnettiin Oulun yliopiston tutkimusrehtorille, professori Taina Pihlajaniemelle, jonka johtama Oulun yliopiston kuudesta tutkimusryhmästä koostuva yksikkö valittiin Suomen Akatemian Solujen ja soluväliaineen vuorovaikutuksen huippuyksiköksi vuosille 2012–17. Professori Martti Kekomäelle myönnettiin vuoden 2013 Pohjolan ja Suomi-yhtiön lääketieteen palkinto. Kekomäki palkittiin pitkäjänteisestä ja ansiokkaasta työstä terveydenhuollon johtamisen ja terveystaloustieteen periaatteiden edistäjänä. Hän on toiminut HUS:n hallintoylilääkärinä ja Helsingin yliopiston terveyden- ja sairaanhoidon hallinnon professorina.

Helsingin yliopisto on myöntänyt ensimmäisen Yliopisto yhteiskunnassa -palkintonsa Valtakunnalliselle LUMA-keskukselle. Palkinnosta päättänyt yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen neuvosto kiinnitti huomiota etenkin keskuksen toiminnan pitkäaikaisuuteen ja monipuolisuuteen. LUMA-keskus koordinoi koulujen, yliopistojen ja elinkeinoelämän yhteistyötä Suomessa. Sen tavoitteena on edistää luma-aineiden, eli luonnontieteiden, matematiikan, tietotekniikan ja teknologian, mielekästä oppimista ja opetusta.

Maanviljelyn alkoi Suomessa 2000 vuotta oletettua aikaisemmin

Siitepölytutkimusta ja arkeologiaa yhdistävä tutkimushanke "Kouvolan seutu muinaisuudessa, korpea vai kaskenkaatajia" on selvittänyt vuosina 2010–12 nykyisen Kouvolan pohjoisosan esihistoriaa ja maankäyttöä jääkaudelta 1200-luvulle jKr. Hankkeen tuloksena on syntymässä uudenlainen näkemys suomalaisen maatalouden alkutaipaleesta.

Tutkimusalue sijaitsee Kouvolan pohjoisosassa, Jaalan Huhdasjärvellä. Saadut tulokset muuttavat käsitystä maanviljelyn alkuvaiheista niin kivikauden kuin rautakauden osalta. Varhaisin metsänraivausvaihe ajoittuu kivikaudelle 5300–4000 eKr. Ensimmäisenä viljelykasvina oli tattari 5300 eKr., ja noin 4200 eKr. ilmestyvät ensimmäiset merkit ohran viljelystä. Nämä viljelyn merkit ajoittuvat kivikaudelle, samaan aikaan saviastioiden valmistustaidon omaksumisen kanssa (varhaiskampakeramiikka). Tulokset ovat merkittäviä. Ne osoittavat viljelyn alkaneen Suomessa yli 2000 vuotta oletettua aikaisemmin, suurin piirtein samaan aikaan kuin maanviljely levisi Keski-Eurooppaan. Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen tutkimuksen rahoittivat Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö ja Jaalan kotiseutusäätiö.

Suomen luonto köyhtyy

Suomen lajiston uhanalaistuminen jatkuu. Tämä käy ilmi uhanalaisuusindeksistä (Red List Index), joka on nyt laskettu ensimmäistä kertaa Suomessa. Uhanalaistuminen on voimakkainta linnuilla. Eräillä eliöryhmillä tilanne on kuitenkin onneksi parantunut. Tulokset julkaistaan Conservation Biology -lehdessä.

Uhanalaisuusindeksi antaa luotettavaa tietoa yksinkertaistetussa muodossa: sen laskemisessa huomioidaan ainoastaan sellaiset muutokset, jotka ovat seurausta lajien tilanteen aidosta muutoksesta eivätkä esimerkiksi arviointikriteerien muuttumisesta tai tiedon tason paranemisesta.

”Tutkimus on kansainvälisesti uraauurtava, sillä uhanalaisuusindeksi on laskettu ensimmäistä kertaa näin monesta eri eliöryhmästä. Samalla arvioimme indeksin sovellettavuutta kansalliselle tasolle. Tutkimus osoittaa myös lajiston tuntemuksen korkeaa tasoa Suomessa”, toteaa Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteen yksikön johtaja Aino Juslén.

Kansainvälisenä tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. Myös Suomi on sitoutunut tuohon tavoitteeseen. Uhanalaisuusindeksin avulla tullaan arvioimaan tavoitteen saavuttamista sekä maailmanlaajuisesti että kansallisilla tasoilla.

Ilmatieteen laitos 175-vuotias

Suomen Ilmatieteen laitos on tarjonnut sääpalveluja jo 175 vuoden ajan. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 175 vuotta Ilmatieteen laitoksen toiminnan aloittamisesta. Ilmatieteen laitoksen varhaisin edeltäjäorganisaatio, Helsingin yliopiston magneettis-meteorologinen observatorio, perustettiin keisari Nikolai I:n allekirjoittamalla päätöksellä 28.3.1838. Jo tuolloin Ilmatieteen laitoksen tieteellinen toiminta oli varsin kunnianhimoista ja sen havainnot ja palvelut edustivat aikansa ehdotonta huippua. Näistä varhaisvaiheista kirjoittaa Heikki Nevanlinna Tieteessä tapahtuu -lehden seuraavassa numerossa.

Ilmatieteen laitoksen 175-vuotisjuhlallisuuksissa 15.1.2013 puhuivat mm. laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas ja Kalifornian yliopiston (UCLA) professori Laurence C. Smith. Taalas tähdensi, minkälaisia ovat yhteiskunnan uudet haasteet. ”Tällä hetkellä etsimme vastauksia mm. siihen, miten ilmastonmuutos vaikuttaa eri yhteiskunnan sektoreihin, millaisia uhkia ja mahdollisuuksia muutokset luovat ja millaisia tarpeita yhteiskunta kohtaa. Arktinen alue ja siellä tapahtuvat muutokset ovat yksi tutkimuksemme ja palvelukehityksemme painopistealueista.” Smith kuvasi sitä, miltä maailma voi näyttää pohjoisissa maissa joidenkin kymmenien vuosien päästä, jos nykyiset trendit koskien väestönkasvua, resurssien kysyntää, globalisaatiota ja ilmastonmuutosta toteutuvat. Monica Tennberg on arvioinut Tieteessä tapahtuu -lehdessä (2/2012) Smithin kirjan Uusi pohjoinen. Maailma vuonna 2050 (Ursa 2011).

Tiedeyhteisön toivotaan sitoutuvan uuteen tutkimuseettiseen ohjeeseen

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on uudistanut yhdessä tiedeyhteisön kanssa kansallisen ohjeistuksen hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja sen loukkausepäilyjen käsittelemisestä (HTK 2012 -ohje).  Ohje velvoittaa tutkimusorganisaatioita sekä edistämään hyviä käytäntöjä että viivyttelemättä tutkimaan ja ilmoittamaan TENKille kaikki tutkimukseen kohdistuneet vilppiepäilyt, kuten plagiointitapaukset.  Ohjeeseen on kirjattu myös niin sanottuja harmaan alueen vastuuttomia menettelyjä, joita tiedeyhteisössä ei sallita.

Uusi ohje astuu voimaan 1.3.2013. Tavoitteena on, että myös mahdollisimman moni uusi, tutkimusta harjoittava ja/tai rahoittava organisaatio sitoutuisi noudattamaan ohjetta.  Lisäksi toivotaan, että tieteelliset seurat voisivat yhdessä TENKin kanssa ryhtyä ennaltaehkäisemään tutkimusvilppiä omalla alallaan. Lisätietoja HTK-ohjeeseen sitoutumisesta on TENKin verkkosivuilla (www.tenk.fi). Sieltä löytyy myös uusi tutkijan ansioluettelomalli suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Uusi tutkimuseettinen neuvottelukunta aloitti kolmivuotisen toimikautensa 1.2.2013. Puheenjohtajana jatkaa kansleri Krista Varantola Tampereen yliopistosta. Tässä lehdessä (1/2013) kerrotaan neuvottelukunnan perustamisvaiheista Paavo Löppösen ja Eero Vuorion artikkelissa. (Sanna Kaisa Spoof)

Kriisit Tieteen päivillä

Tieteen päivien teemana oli tänä vuonna ”Kriisi – uhka ja alku”. Päivillä vieraili viitenä päivänä (9.–13.1.) lähes 11 800 kävijää. Lisäksi verkossa tapahtuman videolähetyksiä ladattiin yhteensä 4 855 kertaa. Tieteen päivät aktivoitui myös sosiaalisessa mediassa keräten Facebookissa satoja seuraajia.

Tieteen päivien ohjelman perusrunko koostui Helsingin yliopiston päärakennuksessa järjestetyistä luentokokonaisuuksista ja paneelikeskusteluista. Päärakennuksen ohjelma keräsi lähes 8 400 kiinnostunutta kuulijaa. Lisäksi Tieteen päivät jalkautui kaupungille erilaisten oheistapahtumien voimin. Kaksipäiväisessä ”Tiesitkö tämän? Tiedettä Kampissa” -tiedetapahtumassa kävijöitä oli yli 1 000. Kruununhaassa järjestetyssä Tieteiden yössä ohjelmaan tutustui liki 2 400 kulkijaa. Yläaste- ja lukioikäisille suunnattu Nuorten päivä puolestaan keräsi 450 kävijää. Esiintyjiä Tieteen päivillä oli kaikkiaan 380. Tieteen päivien kirja Kaikki syntyy kriisistä (Gaudeamus) julkaistiin päivien aikana.

Seuraavat Tieteen päivät järjestetään tammikuussa 2015. Sitä ennen Tieteen päivät järjestetään kuluvana vuonna 19.–20.3. Jyväskylän yliopistossa, 30.8. Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa ja Kuopiossa, 6.–7.9. Lapin yliopistossa Rovaniemellä sekä 18.–19.10. Turussa Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyönä.

Tänä vuonna erityisesti talousaiheiset sessiot saavuttivat suosiota yleisön keskuudessa. Päivien viisi suosituinta sessiota olivat:

  1. Mikä on talouskriisi ja kuinka se vaikuttaa?
  2. Geo- ja astrofysikaaliset katastrofit
  3. Päivän paini: Talouden vai politiikan kriisi?
  4. Ilmastonmuutos kansainvälisestä ja suomalaisesta näkökulmasta
  5. Ihmismieli kriisissä

Ihmismieleen liittyivät myös suositut sessiot, häpeä ja pahuus, jotka olisivat kaivanneet kaksi kertaa suuremmat salit. Tieteen päivien videotallenteet ovat nyt verkossa (saleista 1 ja pieni juhlasali), samoin diaesitykset Ympäristöfoorumin sessiosta, joka käsitteli talouskriisin vaikutusta ympäristöön.

Uusia vuorovaikutteisia tapahtumia oli Tieteen päivillä useita. Kampin kauppakeskuksessa kävi kahtena päivänä punnitsemassa ostostensa ilmastopainon noin 40 kävijää ”ilmastotohtorin vastaanotolla”, jonka oli järjestänyt Suomen ympäristökeskus ja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Uteliaita katsojia oli moninkertainen määrä. Diabeteksestä kerrottiin Tieteiden yönä pienoisnäytelmässä Kroppa kriisissä (käsikirjoitus Teija Riikola), jonka esittivät Teatteri Viiruksen näyttelijät. Nuorten päivässä Porthaniassa oli sosiaalipolitiikan jatko-opiskelijoiden yhteiskuntasimulaatio ”Elämän valttikortit”, jossa koululaiset konkreettisesti pääsivät etenemään tai laskeutumaan luentosalin portaita. Parhaat edellytykset selvitä yhteiskunnassa oli roolihahmolla, joka oli 10-vuotias lääkäripariskunnan tytär.

Tieteen päivien järjestäjätahot ovat Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen Kulttuurirahasto, Suomalainen Tiedeakatemia, Finska Vetenskaps-Societeten – Suomen Tiedeseura, Teknillisten Tieteiden Akatemia ja Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland. Päiviä tukivat mm. Tieteen tiedotus ry ja Koneen Säätiö

vuoden 2012 uutiset
vuoden 2011 uutiset
vuoden 2010 uutiset
vuoden 2009 uutiset