Uutisia (17.6.2010)
Ilari Hetemäki

Sähkö on merkittävin innovaatio
Tekniikan Akatemia -säätiö järjesti osana Millennium-kampanjaansa yleisöäänestyksen kaikkien aikojen merkittävimmästä, ihmisen elämään eniten vaikuttaneesta teknologisesta innovaatiosta.
Äänestyksen kärkiviisikkoon valikoitui melko tuoretta teknologiaa. Sähkö valittiin merkittävimmäksi innovaatioksi ylivoimaisella äänimäärällä (619 ääntä). Toiselle sijalle sijoittui Internet (117), kolmannelle höyryvoima (80) ja neljännelle rokotus (58). Viidenneksi sijoittui näistä vanhin innovaatio, painokone (54), joka oli kärkiviisikon toinen viestintäteknologian edustaja. Muita yleisön mielestä merkittäviä innovaatioita olivat mm. penisilliini, tietokone, kirurgia, puhelin ja silmälasit. Ehdotuksia tehtiin myös kulttuurin kehitykselle merkittävistä keksinnöistä, kuten pyörä.

Vuoden 2010 Millennium-teknologiapalkinto
Tekniikan Akatemia-säätiö julkisti 9. kesäkuuta neljännen Millennium-teknologiapalkinnon voittajan. Sen sai väriherkistettyjen aurinkokennojen kehittäjä Michael Grätzel. Maailman suurin teknologiapalkinto myönnetään joka toinen vuosi ihmisen elämänlaatua parantavan ja kestävää kehitystä tukevan teknologisen innovaation kehittäjälle.
Tekniikan Akatemian hallitus valitsi 800 000 euron pääpalkinnon saajan kansainvälisen palkintolautakunnan valitsemista ehdokkaista. Kaksi muuta ehdokasta saivat 150 000 euron kunnianosoitukset.
Päävoittaja on Lausannen teknillisen yliopiston professori Michael Grätzel. Hänen kehittämänsä väriaineherkistetyt aurinkokennot perustuvat keinotekoiseen fotosynteesiin. Ne tarjoavat käyttöön edullisemman ja valmistustavaltaan yksinkertaisemman vaihtoehdon hallitsevalle piipohjaiselle aurinkokennoteknologialle. Halpojen aurinkopaneelien lisäksi Grätzel-kennoista on mahdollista valmistaa esim. aurinkoenergiaa kerääviä ikkunoita ja seinä- ja kattopinnoitteita. Tekniikan Akatemia -säätiön toimitusjohtajan Ainomaija Haarlan mukaan ”Grätzelin innovaatiolla on todennäköisesti tärkeä rooli uusiutuvan energian sovelluksissa ja kestävän kehityksen edistämisessä”.
Tänä vuonna yleisö sai ensimmäistä kertaa valita oman suosikkinsa, antaen selvästi eniten ääniä (48 prosenttia) muovielektroniikan kehittäjälle, Cambridgen yliopiston professori Sir Richard Friendille. Hänen kehittämistään puolijohdannaisista hohtodiodeista (LED) voidaan valmistaa aivan uudenlaisia tuotteita, kuten taipuisia näyttöjä, valaisevia tapetteja tai halvalla painotekniikalla valmistettuja orgaanisia aurinkokennoja.
Ehdolla oli myös Manchesterin yliopiston professori Stephen Furber. Hänen 1980-luvun puolivälissä kehittämänsä yksinkertaisen ja tehokkaan ARM-mikroprosessorin avulla rakennetaan halpoja ja vähän virtaa kuluttavia elektroniikkalaitteita. ARM-prosessori löytyy lähes kaikista kännyköistä, ja sitä käytetään myös kannettavissa tietokoneissa ja musiikkisoittimissa, navigaattoreissa, digitaalisissa kuvauslaitteissa ja langattomissa verkkolaitteissa. Suorittimia on valmistettu jo lähes 20 miljardia kappaletta. (Aleksis Toro)

Ydinvoiman tutkimus
Valtion teknillinen tutkimuslaitos (VTT) esittelee kaksi kertaa vuodessa näyttävästi toimintaansa VTT Impulssi -julkaisussa. Siinä kerrotaan mm, miten monialainen tutkimus johtaa innovaatioihin. Lehti kertoo uudessa numerossaan (1/2010), kuinka VTT on mukana ydinvoiman renessanssissa. Se tutkii ydinvoimaa kolmessa klusterissa ja niiden kahdeksassa eri osaamiskeskuksessa. Ydinvoimaan liittyvässä tutkimuksessa on mukana noin kaksisataa henkilöä, ja tutkimuksen liikevaihto on noin 19 miljoonaa euroa vuodessa. Rahasta valtaosa tulee ydinenergian toimijoilta ja sidosryhmiltä.
VTT:n ydinvoimatutkimus jakautuu reaktoriturvallisuuteen, käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen, uuden sukupolven reaktoreihin ja kansainväliseen lämpöydinreaktoriin Iteriin liittyvään fuusiotekniikkaan. VTT on mukana keskeisissä kansainvälisissä hankkeissa. Se vetää Euroopan ydinvoimaloiden käyttöiän pidentämiseen tähtäävää, EU:n rahoittamaa NULIFE-verkostohanketta. Osallistumisesta fuusiotekniikan tutkimukseen ja tutkimusreaktori JET:iin (Joint European Torus) kerrotaan tämän lehden artikkelissa (s. 4-5/2010), jonka ovat kirjoittaneet tutkijat Markus Airila ja Seppo Karttunen.

Neandertalilainen perimämme
Antropologit ja geneetikot ovat kiistelleet vuosikymmeniä siitä, pariutuvatko nykyihminen (Homo sapiens) ja neandertalin ihminen. Uudessa tutkimuksessa, jonka tulokset julkaistiin toukokuun alussa Science-lehdessä, vertailtiin vanhoista luista saatua neandertalin ihmisen geneettistä materiaalia nykyihmisen geneettiseen materiaaliin. Tutkijat löysivät todisteita sille, että nämä kaksi lajia olisivat risteytyneet ja tuottaneet lapsia. Tämä tapahtui yli 45 000 vuotta sitten. Euroopassa risteytymistä ei näytä enää tapahtuneen. Tutkimuksen mukaa 1–4 prosenttia nykyeurooppalaisten ja -aasialaisten dna-nauhasta on samaa kuin neandertalilaisilla. Tästä yhteisestä perimästä kirjoittaa syksyllä Tieteessä tapahtuu -lehdessä perinnöllisyystieteen professori (emeritus) Petter Portin.

Tieteelliset kirjastot Suomessa
Kansalliskirjastossa vuosittain koottava tieteellisten kirjastojen yhteistilasto kertoo, että Suomen tieteellisiin kirjastoihin tehtiin vuonna 2009 kaikkiaan yli 12,5 milj. käyntiä. Toimintaa pyörittämässä oli noin 2 000 työntekijää. Yhteistilastosta selviää myös, että tieteellisissä kirjastoissa sähköisten aineistojen käyttö jatkoi edelleen kasvuaan, joskin voimakkaan kasvun käyrä myös ensimmäistä kertaa selvästi taittui. Yhteistilaston aloitusvuoteen 2002 verrattuna e-lehtien artikkeleita ladattiin nyt nelinkertainen määrä, kaikkiaan yli kymmenen milj. kertaa.
Vaikka sähköiset aineistot ovat vakiintuneet korkeakoulujen jokapäiväiseksi lähdemateriaaliksi, myös paperille painettua aineistoa käytetään edelleen runsaasti: uloslainauksen ja lukusalilainojen yhteenlaskettu määrä oli Suomen tieteellisissä kirjastoissa yhä hieman suurempi kuin e-aineistolatausten. Fyysisten lainojen määrä on kuitenkin vähitellen laskenut vuodesta 2007 alkaen.

Osoitteessa https://yhteistilasto.lib.helsinki.fi on saatavilla lisää perustietoja, aikasarjoja ja tunnuslukuja niin tieteellisten kirjastojen kokoelmista, tietokannoista, käytöstä ja käyttäjistä kuin myös aukiolosta, toimitiloista, taloudesta ja henkilökunnasta.

Augustin Ehrensvärdin juhlavuosi
1700-luvun Ruotsissa ja Suomessa vaikutti sotamarsalkka, kreivi Augustin Ehrensvärd (1710–72), joka suunnitteli valtakunnan itäosan puolustukseksi Loviisan ja Viaporin eli Suomenlinnan linnoitukset. Ehrensvärd oli mukana myös saaristolaivaston kehittämisessä. Hänen syntymästään on kulunut 300 vuotta 25. syyskuuta 2010. Ehrensvärdin juhlavuoden kunniaksi on koko vuoden tapahtumia Helsingissä ja Loviisassa (www.suomelinnatours.com). Kesäkuun alussa avautui Ehrensvärd-museon näyttely ”Augustin Ehrensvärd – Mies ja hänen aikansa”. Syyskuussa on hänestä luentosarja Helsingin yliopistomuseo Arppeanumissa.
Helsingin kaupunginmuseo piti 7.–13.6. Helsinki-viikolla 1700-luvun kahvilaa. Kahvihuoneet yleistyivät vasta vuosisadan lopulla ja niissä käytiin poliittisia ja tieteellisiä keskusteluita. Tuolloin tunnettiin lukuisia suolaisia ja makeita leivonnaisia. Kaupunginmuseon kahvilassa saattoi maistella Ehrensvärdin kunniaksi leivottua nimikkoleivosta. ”Tiedetään, että hän joi kahvia, mutta mitä hän sen kahvin kanssa nautti, on valitettavasti jäänyt epäselväksi”, kertoo museon tutkija Jere Jäppinen. Ehrensvärdin lempipuu oli pähkinäpensas. Tästä Jäppinen keksi, että suurmiehelle täytyy tehdä hasselpähkinäleivos, johon resepti löytyi vanhasta keittokirjasta.

Ohjeita kirjoittajille ja kääntäjille
EASE (The European Association of Science Editors) on julkaissut verkkosivuillaan (www.ease.org.uk) ohjeita englanninkielisten tieteellisten artikkeleiden julkaisemisesta. Suuntaviivat ovat seurausta EASE-foorumin ja vuoden 2009 Pisa-konferenssin keskusteluista.
EASE:n tavoitteena on tehostaa kansainvälistä tieteellistä viestintää. Sen neuvosto päätti julkaista eri kielillä toimituksellisia suosituksia kirjoittajille ja kääntäjille. Jos he seuraavat ohjeita ennen englanninkielisten käsikirjoitusten lähettämistä, ne tulevat todennäköisemmin hyväksytyiksi julkaisuissa. Lisäksi toimituksellinen prosessi on luultavasti nopeampi, ja niin kirjoittajat, kääntäjät, arvioijat kuin editorit säästävät aikaa. Tulevaisuudessa ohjeisiin aiotaan lisätä liitteitä erityisistä aiheista ja tarkistaa kaikki suositukset vuosittain.

 

 

 

Eettisesti kestävä lasten ja nuorten tutkimus
Millaisia tutkimuseettisiä erityiskysymyksiä tulee ottaa huomioon, kun tutkimuskohteena ovat lapset ja nuoret? Mitä saa tutkia, mitä ei, ja millaisia lupamenettelyjä tarvitaan? Lapsuudentutkimuksen seuran ja Nuorisotutkimusseuran yhteishankkeena syntynyt artikkelikokoelma Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka (toim. Hanna Lagström, Tarja Pösö, Niina Rutanen & Kaisa Vehkalahti) on ensimmäinen lapsiin ja nuoriin kohdistuvan tutkimuksen eettisiä kysymyksiä pohtiva yleisteos.
Nuorisotutkimusverkoston keväällä julkaisema teos käsittelee tutkimusta sääteleviä normeja ja käytäntöjä, tutkimuksen aikana esiin tulevia eettisiä kohtauspaikkoja sekä tutkimustiedon käyttöä.

Selällään maaten
Pilvibongaus on helppo ja hauska kesäharrastus, jota voi tehdä missä ja milloin vain – mieluiten selällään maaten. Brittiläisen Gavin Pretor-Pinneyn kirjoittaman Pilvibongarin taskuoppaan (Atena 2010) avulla oppii tunnistamaan 46 erilaista pilveä ja taivaallista ilmiötä. Taivas näyttää erilaiselta vuorokauden eri aikoina ja valon vaihdellessa. Pilvistä ja muista taivaan ilmiöistä saa kiinnostavaa tietoa oppaan valokuvien ja yksityiskohtaisten kuvausten perusteella. Taivaalla näkyvälle esiintymälle löytyy myös nimi kuvahakemiston perusteella. Kirjassa on myös tilaa omien havaintojen merkitsemiseen. Opas on Cloud Appreciation Societyn (www.cloudappreciationsociety.org) julkaisu.

Tieteen päivien rekisteröinti
Tieteen päivät on rekisteröity keväällä Patentti- ja rekisterihallituksessa. Rekisteröinnin haltija on Tieteellisten seurain valtuuskunta. Tieteen päivien taustalla on myös muita yhteisöjä, jotka ovat edustettuina järjestelytoimikunnassa. Tavaramerkki sisältää sanaparin Tieteen päivät (myös sanan Vetenskapsdagarna) ja graafikko Martti Ruokosen suunnitteleman merkin. Tieteen päivien tavaramerkkiin (”tavaroihin ja palveluihin”) sisältyvät mm. painotuotteet, koulutus ja kulttuuritoiminnat sekä tieteelliset ja teknologiset palvelut.

Uutisia (29.4.2010)



Vuoden tiedekirja
Vuoden tiedekirja -palkinto on myönnetty filosofian tohtori Mikko Ylikankaalle teoksesta Unileipää, kuolonvettä, spiidiä. Huumeet Suomessa 1800–1950 (Atena). Palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa. Kunniamaininta (2 500 euroa) on myönnetty dosentti Hille Koskelalle teoksesta Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta (Gaudeamus).
Vuoden tiedekirjana palkitaan edellisenä vuonna ilmestynyt erityisen ansiokas suomalainen tiedekirja. Vuosittain jaettavan palkinnon antavat Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto. Palkintoraatiin kuuluivat tänä vuonna filosofian tohtori Maarit Leskelä-Kärki Turusta, professori Juha Pekka Lunkka Oulusta ja professori Pauliina Raento Helsingistä.
Perusteluissaan raati painotti palkittujen teosten tukeutumista kirjoittajiensa omaan ja Suomessa uuteen alkuperäistutkimukseen sekä niiden rohkeatakin näkemyksellisyyttä. Lisäksi kiitettiin käsiteltävien aiheiden ajankohtaisuutta ja yhteiskunnallista merkitystä sekä teosten kieli- ja ulkoasun huoliteltua viimeistelyä (ks. palkintoperustelut www.tsv.fi/vtk/). Raadin sihteerinä toimi tiedotuspäällikkö Ilari Hetemäki Tieteellisten seurain valtuuskunnasta. Palkinnot jaettiin valtuuskunnan kevätkokouksessa 26.3.2010.

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot 2010
Arkkitehti Panu Kaila palkittiin elämäntyöstään tiedonjulkistajana. Hän on tehnyt mittavan ja ansiokkaan uran rakennuskulttuurin ja siihen liittyvän taitotiedon tutkijana, opettajana sekä tuotteliaana ja taitavana kirjoittajana. Kansainvälisesti tunnettu puuarkkitehtuurin ja konservoinnin asiantuntija ja auktoriteetti tunnetaan erityisesti rakennusten restauroinnin ja konservoinnin perinteitä vaalivana osaajana ja pidettynä esiintyjänä. Kailan vaikutus ei ole rajoittunut vain arkkitehtuurin ammattilaisiin ja alaa opiskeleviin, vaan hänet tunnetaan hyvin myös tavallisten kuluttajien keskuudessa.
Taidemaalari Tom Björklund ja filosofian kandidaatti Seppo Vuokko palkittiin teoksesta Mammutin aika. Elämää jääkaudella (Tammi). Teos vie lukijansa viime jääkauden maisemiin: mammuttiarolle, arometsään ja vuoristoihin. Kuvissa tieto yhdistyy taiteelliseen ilmaisuun. Kokonaisuudessaan kirja on oiva tieteen ja taiteen liitos.
Professori Sirkka-Liisa Kivelä palkittiin teoksesta Depressiosta tasapainoon. Hyvä elämä iäkkäänä (Kirjapaja) sekä syvällistä ymmärtämystä osoittaneesta vanhuuteen ja vanhustenhoitoon liittyvästä asiantuntemuksesta. Hänen erityisalaansa on vanhuuden ja vanhenemisen tutkimus. Yhteiskunnallisena keskustelijana hän on tinkimättä puolustanut tiedon ja asiantuntemuksen merkitystä päätöksenteossa, koulutuksessa ja käytännön hoitotyössä. Kivelän viestissä on keskeistä kansalaisten oikeus hyvään vanhuuteen.
Monipuolinen journalisti ja kirjailija, toimittaja Anna-Lena Laurén palkittiin korkeatasoisesta journalistisesta työstä. Hänen suurin vahvuutensa on kyky luoda teräviä analyysejä kuvaamistaan alueista ja ihmisistä. Laurén on osoittanut poikkeuksellista rohkeutta ja sitkeyttä materiaalin keruussa ja julkistaa tietonsa tuoreella ja usein hauskalla tavalla.
Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun emeritusprofessori Ismo Lindell sai palkinnon teoksestaan Sähkön pitkä historia (Gaudeamus). Teos on vaatimattomiin kansiin piilotettu helmi, joka kertoo elävästi ja monipuolisesti tekniikan kehittymisestä kahden vuosituhannen aikana ja osin vielä kauempanakin historiassa.
Toimitusjohtaja Pekka Mustonen, professori Pertti Mustajoki ja professori Matti Hannuksela saivat palkinnon Terveyskirjasto.fi-verkkosivustosta. Sivusto on kaikille kansalaisille vapaasti saatavilla oleva verkkotietopalvelu. Palvelu tuottaa ja ylläpitää luotettavaa, riippumatonta ja tieteelliseen näyttöön perustuvaa tietoa terveydestä ja sairauksista.
Populaarimusiikin elävä tietosanakirja, toimittaja Jarmo (Jake) Nyman palkittiin asiantuntevasta ja taustoja valottavasta radiotyöstä. Lisäksi palkintoperusteluissa korostettiin Nymania kauniin ja ilmaisuvoimaisen puhekielen vaalijana.
Filosofian tohtori Mikko Ylikangas palkittiin teoksesta Unileipää, kuolonvettä, spiidiä. Huumeet Suomessa 1800–1950 (Atena).  Sama teos valittiin myös Vuoden tiedekirjaksi.
Opetusministeriö myöntää tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. Opetusministeri Henna Virkkunen jakoi palkinnot 28.4.2010 valtioneuvoston juhlahuoneisto Smolnassa. (Reetta Kettunen)

Kovenevia asenteita maahanmuutosta
Taloustutkimus selvitti Suomen Kuvalehdelle (15/2010) kansalaisten mielipiteitä hallituksen onnistumisesta. Huonoimman arvosanan hallitus saa maahanmuuttopolitiikasta. Toiset ovat tyytymättömiä siihen, ettei Suomeen ole saatu houkuteltua tarpeeksi ulkomaalaisia osaajia. Toiset taas arvostelevat poliitikkoja siitä, että maahanmuuttajien kotouttaminen on hoidettu huonosti. Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämässä kyselyssä, joka ilmestyi maaliskuussa, taas tiedusteltiin, pitäisikö Suomen ottaa lisää maahanmuuttajia. Kysely kertoo kielteisen asenteen huomattavasta kasvusta muutamassa vuodessa.
Helsingin Sanomien tausta-artikkelin (16.3.2010) mukaan maahanmuuttovastaisuudessa on kyse laajemmasta asennekokonaisuudesta. Samat ihmiset vastustavat useampia asioita, kuten homojen ja muiden vähemmistöjen oikeuksia tai feminismiä. Mielipiteet keskustelupalstoilla ja varsinkin verkkokirjoittelu ovat Suomessa selvästi koventuneet. Ne kohdistuvat myös tiedeyhteisöön. Maahanmuuttoon perehtyneet tutkijat pelkäävät verkossa esitettyjä rasistisia hyökkäyksiä persoonaansa kohtaan eivätkä halua käydä enää julkista keskustelua. Julkisuudesta vetäytyminen olisi kuitenkin luovutusvoiton antamista ”nettiherjaajille”, mitä tutkijatkaan eivät periaatteessa halua.

Cernin ennätyskoe
Maailman suurin hiukkaskiihdytin LHC onnistui törmäyttämään 30.3.2010 kaksi hiukkassuihkua ennätyksellisen suurella energialla Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa Cernissä Genevessä. Törmäyksien energiatiheys vastaa sekunnin murto-osan ikäisen maailmankaikkeuden energiatiheyttä.  Fysiikan tutkimuslaitoksen tutkijat seurasivat Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella suoran yhteyden avulla kokeen havaitsemia hiukkastörmäyksiä.
Hiukkaskiihdytin on jo aikaisemmin törmäyttänyt protoneja, mutta ei yhtä suurella energialla. Saavutettu ennätyksellinen törmäysteho, seitsemän teraelektronivolttia, on vasta puolet suunnitellusta. Suurella törmäysenergialla on tavoitteena löytää uusia ilmiöitä, synnyttää uusia alkeishiukkasia ja päästä näin eteenpäin aineen perusrakenteen ja maailmankaikkeuden synnyn ymmärtämisessä. Vasta täydellä teholla laitteen lasketaan synnyttävän esimerkiksi Higgsin hiukkasia. Se selittäisi, miksi alkeishiukkasilla, kuten elektronilla, on massa.

Pyhän Henrikin legendan ratkaisu
Tekniikka ja Talous -lehdessä kuvattiin viime marraskuussa, kuinka matematiikka ratkaisi Pyhän Henrikin legendan. Lehden toimittaja Raili Leino sai siitä kunniamaininnan Innovaatiokide 2010 -kilpailussa. Kirjoituksessa kuvataan, kuinka tietojenkäsittelytieteen tutkija Teemu Roos on luonut teoksen alkuperäiskappaleen. Pyhän Henrikin legendaa tutkinut historiantutkija Tuomas Heikkilä tajusi tarvitsevansa supertietokonetta ja laskentamallien asiantuntijaa. Kaksi erilaista tieteenalaa kohtasivat.
Roos vertasi eri kirjakopioiden sisältöä tietokoneella ja etsi niistä eroavaisuuksia. Käsikirjoitukset järjestäytyivät toistensa suhteen haarakuvioksi, ja laskentamalli pystyi jopa arvioimaan, missä kohdassa kuviosta puuttui kadonneita käsikirjoituksia. Historiantutkijan tehtäväksi jäi päättää, mikä on kuvion aikajärjestys ja alkukohta. Tuloksena on kaunis, alaspäin roikkuva sukupuu.

Tutkimuksen tietoaineistot
Kansallisten, julkisin varoin tuotettujen sähköisten tietoaineistojen ja -varantojen saatavuutta ja käytettävyyttä halutaan parantaa. Opetusministeriön asettama Tutkimuksen tietoaineistot -hanke luovutti väliraporttinsa opetusministeri Henna Virkkuselle maaliskuussa. Raportin laati Tieteen tietotekniikan keskus CSC ja sen kokoama asiantuntijaryhmä.
Raportin alkuun on koottu keskeiset johtopäätökset ja suositukset aikatauluehdotuksineen. Siihen on myös kerätty tietoa eri maista ja Euroopan unionista. Raportissa määritellään myös hallintokielellä, mitä on tietopolitiikka. Tutkimuksen tietopolitiikka tarkoittaa ”tutkimuksen tuottamaan ja tarvitsemaan tietoon liittyvää päätöksentekoa ja toimintaa”.
Selvityksen mukaan tutkijoiden laajempi pääsy tietoaineistoihin kasvattaisi tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tehokkuutta sekä jo kerättyjen tietoaineistojen hyödyntämistä. Keskeisenä toimenpiteenä esitetään kansallisen tietoinfrastruktuurin vahvistamista, mihin sisältyy sekä lainsäädännön muuttamista että toimintakulttuurin kehittämistä.

Yliopistomaailma otsikoissa
Yliopistot ja korkeakoulupolitiikka ovat päässeet ehkä yllättäenkin suurten lehtien otsikoihin. Niitä ovat nostaneet opetusministeriön esittämä pääsykoeuudistus, yliopistojen varainkeruu ja niiden tuloksellisuuden vertailu. Kaikki liittyvät tavalla tai toisella yliopistojen vuorovaikutukseen yhteiskunnan kanssa ja myös opetusministeriön harjoittamaan korkeakoulupoliittiseen ohjaukseen.
Hallitus hyväksyi opetusministeriön maaliskuun puolivälissä linjaaman tavoitteen, jonka mukaan valtaosa korkeakoulujen pääsykokeista poistuisi vuoteen 2013 mennessä. Opiskelija saisi vastedes opiskelupaikkansa pääsääntöisesti ylioppilaskokeen tai ammattitutkinnon pisteiden perusteella. Pääsykokeista ei kuitenkaan oltaisi täysin luopumassa. Tarkoituksena on, että kun valintakokeet uudistetaan, valmistusikä alenee vähintään vuodella. Opetusministeriö on lähettänyt korkeakouluille ja opiskelijoiden edustajille uudistuksesta lausuntopyynnön.
Yliopistojen varainkeruu on myös käynnissä. Valtio on luvannut sijoittaa 2,5 miljoonaa euroa jokaista tänä vuonna kerättyä miljoonaa euroa kohti. Varainkeruussa parhaassa asemassa ovat säätiöyliopistot. Julkisoikeudellisissa yliopistoissa tavoitteet ovat vaatimattomampia, ja myös niiden toteutuminen on hyvin erilaista.
Jyväskylässä on selvitetty yliopistojen resurssien ja tulosten suhdetta nyt kolmannen kerran. Tulokset pohjautuvat opetusministeriön KOTA-tietokantaan, joka sisältää yliopistojen toimintaa kuvaavia tilastotietoja vuosittain, yliopistoittain ja koulutusaloittain. Professorit Pekka Neittaanmäki ja Timo Tiihonen ovat kehittäneet tuottavuuden mittaamiseksi laskentamallin, jossa resurssina on opetusministeriön yliopistoille myöntämä perusrahoitus ja yliopistojen kokonaisrahoitus. Tuloksia mitataan perustutkintojen, tohtorintutkintojen sekä vertaisarvioitujen kansainvälisten tieteellisten artikkelien ja konferenssiartikkelien määrällä. Turussa on myös arvioitu yliopistojen tieteellisen toiminnan tuloksellisuutta. Siitä tehtyä raporttia, joka perustuu tieteenaloittaiseen panos–tuotos-tarkasteluun, arvioivat kriittisesti Tieteessä tapahtuu -lehdessä Mika Nieminen ja Otto Auranen (3/2010, 14–22).

Galilein elämä näytelmänä
Kansallisteatterissa on menossa Bertolt Brechtin näytelmä Galilein elämä, jonka ensi-ilta oli maaliskuun lopulla. Sen on ohjannut Katariina Lahti. Näytelmän alku on kuin suoraan viime vuoden Kansainvälisen tähtitieteen vuoden julistuksesta. Mitä seuraa, kun Galileo Galilei suuntasi vuonna 1609 kotitekoisen kaukoputkensa taivaalle ja näkee muun muassa Jupiterin kuut? Galilei vakuuttui, että Kopernikus oli oikeassa: Maa kiertää Aurinkoa, eikä päinvastoin. Moderni, havaintoihin perustuva tiede oli syntynyt, ja uskon tilalle oli astunut epäily. Mutta oliko maailma valmis ottamaan uuden tiedon vastaan?
Tätä käsittelee Brechtin kiinnostava näytelmä. Galilei oli käytännön mies eikä hänessä ollut marttyyriainesta. Häntä vastaan käytiin oikeutta vain kerran, vuonna 1633, vaikka hän oli ollut epäilyksenalainen jo vuonna 1616. Hänet tuomittiin Vatikaanissa ”kerettiläisyydestä epäiltynä”, ja hän peruutti oppinsa. Galilei joutui loppuelämäkseen kotiarestiin. ”Vuoropuhelu”-teos, joka puolsi Kopernikuksen katsomusta, kiellettiin. Vuonna 1638 Galilein toinen tärkeä kirja salakuljetettiin Hollantiin. Tämä ”Discorsi”-kirjaa pidetään modernin fysiikan syntyhetkenä.

Kentällä uskontoja tutkimassa
Uskontotieteen professorin René Gothónin juhlakirja Pilgrimage of Life (Suomen tiedeseura ja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitos 2010) jakaantuu kolmeen osaan: ymmärtämisen ongelmaan, kansatieteeseen sekä pyhiinvaelluksiin ja luostarilaitokseen. Kauniisti toteutetussa, laajassa kirjassa on kollegoiden ja ystävien artikkeleita.
Gothóni on tutkinut uskontoja kentällä – ”olen ollut siellä”. Hän on kirjoittanut 1970-luvulta lähtien kenttätyöstä ja eettisistä kysymyksistä, jotka liittyvät tutkimusaineistojen keräämiseen. Hänen tutkimusaluettaan ovat olleet luostarilaitos ja pyhiinvaellus. Hän on kiinnostunut sekä buddhalaisuudesta että ortodoksisesta kirkosta ja vierailee säännöllisesti Athosvuoren luostariyhteisössä Kreikassa.
Uskontotieteen metodisista kysymyksistä kirjoittaa ”Ymmärtämis-osiossa” filosofian professori Jean Grondin Ottawan yliopistosta. Hän toteaa, että uskontotieteessä on vallinnut viime aikoina pyrkimys ja viehtymys objektivistisiin lähestymistapoihin, joita edustaa strukturalismi ja kognitiivinen uskontotiede. Grondin esittelee kirjoituksessaan hermeneuttista lähestymistapaa. Se on ollut ominainen Gothónille, jolle se on vertaileva ja soveltava lähestymistapa. Grondinin mukaan hermeneuttisesta ymmärtämisen ja tulkinnan kuvauksesta on hyötyä uskontojen tutkimukselle. Se myös haastaa itse tieteen käsitteen.

Kirkkomaalauksia kansallismuseossa
Tyrvään Pyhän Olavin kirkon luonnoksia esitellään Suomen kansallismuseossa. Näyttely on avoinna syyskuuhun asti. Palaneen kirkon monivaiheista restaurointia kuvaa näyttelyn toinen osa, joka avautuu museossa 6. toukokuuta. Osmo Rauhala on maalannut kirkon kuoriin luomiskertomuksen ja paratiisin sekä saarnastuolin kuvat. Hän yhdistää luomiskertomukseen nykyajan luonnontieteellistä tietämystä. Hän viittaa Johanneksen evankeliumiin: ”Aluksi oli Sana”, ja kysyy, oliko sana DNA-koodi. Rauhala kuvaa Jumalan luomiskertomuksen eri vaiheissa isona silmänä. Kuutti Lavonen on maalannut lehterien seinät. Niissä esitetään apostolit, viimeinen tuomio ja Jeesuksen kärsimystie.

Uusia jäsenseuroja

Tieteellisten seurain valtuuskunnan kevätkokouksessa 26.3.2010 hyväksyttiin kuusi uutta jäsenseuraa. Kaikkiaan valtuuskuntaan kuuluu 257 tieteellistä seuraa. Uusia seuroja ovat Biostatistiikan seura (per. 1987, pj. Tapio Nummi), Karl Marx-seura (per. 1997, pj. Vesa Oittinen), Korkeakoulututkimuksen seura (per. 1999, pj. Jani Ursin), Sidekudostutkijat ry (per. 1973, pj. Anna-Maija Säämänen), Suomen queer-tutkimuksen seura (per. 2004, pj. Leena-Maija Rossi) ja Suomen Sosiaalipedagoginen Seura (per. 1997, pj. Eeva Timonen-Kallio).

chem  

Kansainvälinen kemian vuosi 2011

Tietoa vuoden ohjelmasta täällä.

Suomen viralliset nettisivut avautuvat huhti-toukokuun vaihteessa osoitteessa http://www.kemia2011.fi

Greenwichin observatorio
Greenwichissä, Lontoon historiallisessa esikaupungissa, sijaitsee kuninkaallinen observatorio. Siellä on myös merisotakoulu ja kansallinen merimuseo. Alue kuuluu maailman perintökohteisiin. Kaupunginosan arvokkaissa rakennuksissa on ollut vuosituhannen vaihteesta lähtien Greenwichin yliopisto ja kuuluisa musiikkikorkeakoulu, Trinity College. Kuninkaallinen Greenwichin observatorio on nykyään Cambridgessa ja merisotakoulu kokonaisuudessaan Dartmouthissa.
Vanhassa, Christopher Wrenin vuonna 1675 suunnittelemassa observatoriorakennuksessa Greenwich Parkissa toimii museo, jossa on myös ensimmäisen kuninkaallisen astronomin John Flamsteedin asunto. Rakennuksen kautta hyväksyttiin vuonna 1884 kulkevaksi nollameridiaani ja sitä vastaava keskiaurinkoaika (Geenwich Mean Time). Paikallisaikavyöhykkeet noudattelevat likimain meridiaanien suuntaa. Tämä on helpottanut navigointia merellä, jossa purjehtijoiden apuna on ollut observatoriossa kehitetty kronometri ja merenkulkualmanakka. Olli Jalosen romaanissa 14 solmua Greenwichiin (Otava 2008) retkikunta seuraa tätä Greenwichin pituuspiiriä maailman ympäri. Se on samalla huikea matka Edmund Halleyn, järjestyksessä toisen kuninkaallisen astronomin, juhlavuonna. Matkaa tehdään jalkaisin, veneellä ja ilmalaivalla.
Lontoossa on myös monia muita hienoja tiedekohteita ja näyttelyitä. Siellä on mahdollista tehdä kiinnostavia, opastettuja kävelyretkiä. British Museumissa on esillä pieni osa viime kesänä löydetystä kaikkien aikojen suurimmasta anglosaksisesta aarrekätköstä, The Staffordshire Hoard. Aarre on kätketty vuoden 650 jälkeen, ja siihen kuuluu kaikkiaan 1 600 esinettä. Museossa on myös näyttely valistuksesta ja museon perustajista sekä kiinnostava kansatieteellinen näyttely ”Elämä ja kuolema eri kulttuureissa”, joka ulottuu nykypäivän ”sairauspäiväkirjoihin” asti.

Tutkimuseettinen pohdiskelu
Tässä lehdessä on artikkeli tieteen etiikasta ja keskustelupuheenvuoro tutkimusvilpistä. Petteri Muukkonen toteaa artikkelissaan, että tutkijan ammattietiikkaan sisältyy tulevaisuuteen suuntautuvan globaalin etiikan lisäksi sekä yleisiä että omaan alaan liittyviä eettisiä periaatteita. Tutkimuseettinen eettinen neuvottelukunta laati viime vuonna ehdotuksen ihmistieteisiin luettavien alojen eettistä ennakkoarviointia varten. Ehdotusta käsittelevässä Arja Kuulan ja Eero Vuorion pääkirjoituksessa (Tieteessä tapahtuu 1/2009) ilmaistiin, että ”vapaaehtoisen tutkimukseen osallistumisen aitous” tulisi aina varmistaa.
Tommi Hoikkala pohdiskelee kentälle pääsyä ja tutkimuksen etiikkaa Mikko Salasuon ja Anni Ojajärven kanssa kirjoittamassaan kirjassa Tunnetut sotilaat. Varusmiesten kokemus ja terveystaju (Nuorisotutkimusverkosto 2009). Kirja edustaa tyylilajiltaan sosiaalireportaasia. Koska tutkimusryhmällä oli hankeyhteistyötä Kansanterveyslaitoksen kanssa, tutkimuseettisiä kysymyksiä selvitettiin tavallista enemmän, mm. asiantuntijaraadin kanssa. Tutkijat olivat lähdössä alokkaiden pariin kahteen varuskuntaan tekemään kenttätyötä – aloittamalla itse varusmiespalveluksen.
Eettisiin periaatteisiin kuului kirjallisten lupien saaminen tutkittavilta, mutta ”kentällä” tilanteet olivat monesti ennakoimattomia ja nopeasti vaihtuvia. Saamaansa luottamusta tutkija ei saanut käyttää väärin. Hoikkala sai kaikkien tupansa varusmiesten nimet paperiin. Hän pohtii myös sitä, mitä jos joku olisi kieltäytynyt. Hoikkala näkee lupapaperin arvon viestinnällisenä sekä eräänlaisena identiteetin vahvistuksena: hän sai hankkeelleen hyväksyntää myös tutkittavilta.

Kävelyllä koiran ja olutpullon kanssa
Kulttuurintutkimus-lehden (4/2009) teemana on kaupunki. Hilla Koskela pohtii puheenvuorossaan iltalenkkiään ”kaupunkipoliittisena ajatuskokeena”. Hän on julkaissut vähän aikaa sitten kirjan Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppaili kaupunkitilasta (Gaudeamus 2009), joka myös arvioidaan samassa lehdessä. Koskela kysyy kolumnissaan, minkälaisen muodon pelon kulttuuri on saanut Suomessa? Tälle kulttuurille on ominaista pyrkimys hallita muuttuvaa ympäristöä kieltojen ja sääntöjen avulla. Suomalaisille on ominaista äärimmäinen nöyryys ja sääntöjen ehdoton noudattaminen.
Koskela lähtee myöhäiselle lenkilleen koiransa ja olutpullon kanssa ja onnistuu rikkomaan useita nykykaupungissa elämistä määrittäviä lakeja ja sääntöjä. Hän rikkoo mm. Läpikulku kielletty -kylttiä, koiran kiinnipitosääntöä ja alkoholinkäyttöä koskevia määräyksiä, vaikka ei suoraan rikkoisikaan lakia. Turvattomuuden tunteella tehdään niin politiikka kuin bisnestäkin. Hän pohtii kolumninsa lopussa, miten kaupunki olisi vähemmän pelottava paikka elää.

Suomen kallioperä -karttapalvelu
Geologian tutkimuskeskuksen GeoFoorumi-lehti (1/2010) esittelee keskuksen tuottaman uudentyyppisen verkkopalvelun, digitaalisen kartta-aineiston Suomen kallioperästä. Karttapalvelu perustuu julkaistuihin ja julkaisemattomiin, jatkuvasti päivitettäviin kartta-aineistoihin. Ne avautuvat saumattomana karttanäkymänä (aluksi mittakaavassa 1:200 000), jota zoomaamalla pääsee yhä syvemmälle yksityiskohtiin. Palvelu on tässä vaiheessa tarkoitettu lähinnä asiantuntijoiden – malminetsinnän, tutkimuksen ja aluesuunnittelun – käyttöön. Palvelun käyttökieli on englanti. Karttapalvelun yhteyteen liitetään julkaisurekisteri, mm. koko maan kattavan, geologisten kallioperäyksiköiden tietokannan tieto.
Suomalaisesta kallioperätietokannasta on tarkoitus tulla osa EU:n suurta paikkatietojärjestelmää, jonka tietosisältö pitäisi olla käytössä vuonna 2019. Karttapalvelun ensimmäinen versio löytyy osoitteesta www.geo.fi/suomkalliop.html.

Suomalainen geeniatlas
Suomen molekyylilääketieteen instituutti FIMM on kansainvälinen tutkimuskeskus, joka aloitti tutkimustoiminansa vuonna 2008. Se on kansallisella tasolla Helsingin yliopiston, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS), Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja VTT:n yhteinen yksikkö. Instituutti toimii kiinteässä yhteistyössä Euroopan molekyylibiologisen laboratorion (EMBL) ja pohjoismaisten molekyylilääketieteen keskusten kanssa.
Instituutti piti kaksipäiväisen avajaistapahtuman maaliskuun puolivälissä Biomedicumissa Helsingissä. Siellä julkistettiin FIMM:n yhteistyökumppaniensa kanssa kokoama Suomalainen geeniatlas, johon on kerätty perimänlaajuista merkkitietoa yli 40 000 suomalaiselta. Tämän eurooppalaisittain poikkeuksellisen laajan kokoelman ensimmäiset löydökset liittyvät suomalaisten murrealueiden geneettisten erojen selvittämiseen. Suomalaiset ovat myöhäisen asutuksen, pienen asukasmäärän ja eristyneisyyden vuoksi ajautuneet perimältään erilleen Keski-Euroopasta ja myös toisistaan.
Suomalaisen geenitutkimuksen keulakuva oli monella tavalla akateemikko Leena Peltonen-Palotie (1952–2010). Hän keskittyi tautigeenien tutkimukseen ja suomalaisia vaivanneiden kansantautien syntymekanismien selvittämiseen. Hänen johdollaan tehty tutkimustoiminta antoi voimakkaan sysäyksen FIMM:n perustamiseen.

Hampaiden valmistuskaava
Akatemiaprofessori Jukka Jernvall, joka tunnetaan kansainvälisesti evolutiivisen kehitysbiologian, ns. evo-devo-tutkimuksen, kehittäjänä, on tutkinut ryhmineen nisäkkäiden hampaiden evolutiivista kehitystä. Yli 15 vuoden työn jälkeen Helsingin yliopiston biotekniikan tutkimusryhmä on saanut kokoon niin paljon tietoa, että hampaiden valmistuskaavan pääpiirteet alkavat olla selvillä. Ryhmä on kehittänyt tietokonemallin, joka valottaa populaatiotason muuntelua hampaiden ja elinten kaltaisissa monimutkaisissa rakenteissa. Tutkijat testasivat kehittämäänsä mallia tutkimalla laatokannorppien hampaita, joita on Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa.
Hampaiden erilaistumiseen johtavan monimutkaisen geenipalapelin taustalla näyttää olevan melko yksinkertainen peruskaava. Samaan populaatioon kuuluvien yksilöiden hammaskalustojen väliset erot saattavat juontaa juurensa vain yhteen tai kahteen geeniin. Tutkijaryhmän esittämä matemaattinen malli voi tarjota uudenlaisen ymmärryksen eliöiden kolmiulotteisten muotojen rakentumisesta. Tuoreet tutkimustulokset saattavat edistää lääketieteen kehitystä, kuten uusien elimien kasvatusta.

Lukukausimaksukokeilu
Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevia opiskelijoita koskeva lukukausimaksukokeilu käynnistyy yhdeksässä yliopistossa ja kymmenessä ammattikorkeakoulussa. Yhteensä kokeiluun osallistuu 130 koulutusohjelmaa. Tänä vuonna alle puolet kokeilun ohjelmista on maksullisia, muissa maksujen periminen on tarkoitus käynnistyä tulevina vuosina. Kokeilu päättyy vuoden 2014 lopussa. Lukukausimaksujen perimisen edellytyksenä on, että korkeakoululla on apurahajärjestelmä, jolla voidaan tarvittaessa tukea maksullisiin koulutusohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden opiskelua.
Lukukausimaksukokeilun aikana on tarkoitus selvittää, miten maksulliset koulutusohjelmat vaikuttavat korkeakoulujen kansainvälistymiseen. Tämä kokeilu ja korkeakouluopintojen nopeuttamiseksi esitetyt maksut (esim. 1 000 euroa lukuvuodessa) ovat herättäneet voimakasta kritiikkiä ylioppilaskunnissa.

Tieteen kohtaamisia
Tieteessä tapahtuu -lehdessä (numerosta 3/2010) alkaa uusi kolumnisarja. Tieteen kohtaamisia -sarjassa käsitellään vuorovaikutusta sekä tieteen piirissä että tieteen ja muun yhteiskunnan välillä. Aiheet vaihtelevat strategisista kysymyksistä tieteidenvälisessä yhteistyössä tutkijoiden arkea koskeviin käytännöllisiin kysymyksiin. Käsiteltäviä teemoja ovat esimerkiksi luottamuksen rakentuminen yhteistyössä, kansainvälinen vuorovaikutus tieteessä, tieteen autonomia ja teollisuuden intressit, rahoituksen logiikat, tiede sosiaalisena ja kognitiivisena toimintana, tieteen sisäinen ja ulkoinen julkisuus, tieteen ulkopuolisten tahojen ymmärrys tieteen merkityksestä, tieteen ja taiteen välinen suhde, ihmissuhteet tieteenteossa sekä tieteenteon johtaminen.
Kolumnisarjaa toimittaa yhdessä lehden toimituksen kanssa dosentti Timo Honkela Aalto-yliopiston teknillisestä korkeakoulusta (timo.honkela@tkk.fi).

 

Uutisia (25.2.2010)

Siemenpankit
Yhdistyneet kansakunnat on julistanut vuoden 2010 Kansainväliseksi biodiversiteettivuodeksi. Luonnon monimuotoisuuden säilymisestä keskusteltiin tammikuussa Luonnontieteellisessä museossa. Kasvitieteellisen puutarhan johtaja Leif Schulman kertoi siemenpankeista. Monissa tapauksissa ns. lähisuojelu, alkuperäisluonnon suojelu, ei enää riitä ja tarvitaan myös etäsuojelua. Tähän kuuluvat erilaiset geenipankit, joihin sisältyvät elävien kasvien kokoelmat, solukkoviljelmät ja ennen kaikkea siemenpankit. Useat kasvilajit ovat pelastuneet juuri etäsuojelun avulla.
Siemenpankeissa säilötään riittävä määrä kypsiä, eläviä siemeniä (jos mahdollista noin 10 000 kpl per kasvipopulaatio). Ne säilötään alhaisessa lämpötilassa ja kuivina. Siementen itävyys tarkistetaan säännöllisesti. Ne säilyvät hyvin pitkään itämiskykyisinä.
Vuonna 2009 Millenium Seed Bank sai täyteen 10 % maailman floorasta. Se sijaitsee Isossa-Britanniassa Lontoon lähellä. Suomi tulee perässä, mutta Luonnontieteellisellä keskusmuseolla on keruusuunnitelma, johon se on hakenut rahoitusta. Suomi keräisi pohjoisen havumetsävyöhykkeen kasveja. Kysymyksiä herättää, mikä on suojelun kärki (noin 150 lajia). Samoin keskustellaan siitä, kuka päättää kasvien luontoon palauttamisesta.

Radziwillien kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto (nykyinen Kansalliskirjasto) sai vuonna 1829, osana Pietarin tiedeakatemian kirjalahjoitusta, yli 1 200 nidettä, jotka olivat kuuluneet puolalais-liettualaisen Radziwillien mahtisuvun Nieswiezin palatsin kirjastoon. Ruhtinassuvun arkisto ja palatsin kirjasto on hyväksytty Unescon kulttuuriperintörekisteriin vuonna 2009.
Tämänhetkisten tietojen mukaan kuuden sadan vuoden aikana koottu Radziwillien kirjallinen kulttuuriperintö on jakaantunut useiden maiden ja kymmenen eri instituution kesken. Pietarin tiedeakatemian lahjoituksena Helsinkiin saatiin Turun palon jälkeen Radziwillien kokoelman oikeustieteellinen ja teologinen kirjallisuus. Näistä kirjoista on tunnistettu vajaat 900 nidettä.

Kulttuurijournalismin muutos
Heikki Hellman ja Maarit Jaakkola kirjoittavat Media & viestintä -lehdessä (4–5/2009) kulttuurijournalismin muutoksesta Helsingin Sanomissa. He käsittelevät kolmenkymmenen vuoden ajanjaksoa 1970-luvun lopulta alkaen. Heidän tulostensa perusteella kulttuurijournalismin asema on lehdessä monella tapaa murtunut. Yleisemminkin Suomessa on näkynyt huoli ”näkemyksellisyyden ja debatin puutteesta mutta myös kritiikin lajityypin vähenemisestä ja kulttuurisivujen kutistumisesta”. Keskustelu kulttuurijournalismin kriisistä ei ole vain Suomelle ominainen, esimerkkejä on muualta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kriisipuhe ilmentää kirjoittajien mukaan kahden erilaisen kulttuurijournalismia ohjaavan näkemyksen yhteentörmäystä, jossa vastakkain ovat esteettinen ja journalistinen lähestymistapa.
Hellmanin ja Jaakkolan analyysin perusteella Helsingin Sanomien kulttuurisivut ilmentävät kasvavaa pyrkimystä nojata ensisijaisesti journalistisen paradigman arvoihin esteettisen sijasta. Jos kulttuuriosaston perinteinen uutiskriteeri on ollut teoksen tai tapahtuman ”hyvä laatu”, journalistinen paradigma nostaa esille tavanomaiset tärkeyden, suuruuden, läheisyyden ja uutuuden kriteerit. Journalistisen paradigman vallitessa ongelmaksi nousee, ketä oikein palvellaan.
Aiheelle haetaan lehden kulttuurisivuilla mielestäni uutisarvoa myös etsimällä konfliktia tai näkemyseroa, joka ei välttämättä ole todellinen. Tietokirjakritiikeissä ja -esittelyissä nousevat esiin elämäkerrat ja henkilöhistoriat. Viime vuonna olikin herkullisia henkilökuvia tarjolla. Muut tietokirjat jäävät lehdessä vähemmälle huomiolle, mikä näkyi syksyn kuuden Tieto-Finlandia-palkintoehdokkaan kohdalla. Vain paria niistä oli sivuttu kulttuurisivuilla ennen ehdokasasettelua, mikä aiheutti lehdessä pientä selittelyä.

Nanomikroskopiakeskus
Espoon Otaniemeen on valmistunut kansallinen Nanomikroskopiakeskus, joka on yksi Euroopan suurimmista mikroskopiakeskuksista. Sinne on sijoitettu keskitetysti sekä nanomateriaalitutkimuksen että biomateriaalitutkimuksen tarvitsemia herkkiä atomiresoluution tutkimuslaitteita. Tärkeimmät uudishankinnat ovat uuden sukupolven läpäisyelektronimikroskoopit (TEM), joita Suomessa ei ole aiemmin ollut. Rakennuksessa on pyritty minimoimaan kaikki ulkoiset häiriötekijät. Tilat ja laitteistot tulevat olemaan eri yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten käytössä. Rakennus- ja laiteinvestoinnit olivat yhteensä yli 10 milj. euroa.
Keskuksen avajaisissa tammikuussa opetusministeri Henna Virkkunen totesi, että tieteen infrastruktuurien toimivuus on yliopistouudistuksen onnistumisen edellytys. Vuonna 2010 kansallisiin tutkimusinfrastruktuureihin voitiin osoittaa kaksi miljoonaa euroa elvytysrahaa, mikä on vain murto-osa kansallisen tutkimuksen tiekarttahankkeen toimeenpanon edellyttämästä rahoituksesta.

Elintarvikeketjun ympäristövastuu
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkaisi joulukuussa Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportin. Raportti käsittelee ensimmäistä kertaa koko laatuketjun ympäristövaikutuksia pellolta pöytään. MTT:n kehittämän mallin avulla tehty arvio käsittää ketjun vaikutukset ilmastomuutokseen, vesistöjen rehevöitymiseen, alailmakehän otsonin muodostumiseen ja happamoitumiseen.
Kotimaisista ympäristövaikutuksista elintarvikeketjulla on suurin, eli yli 50 %:n, osuus vesistöjen rehevöitymisestä ja 14 %:n osuus ilmastonmuutoksesta. Koko ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista elintarviketeollisuuden osuus on alle 5 %. Tuonnin osuus elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista on 30–40 %, mikä kohdistuu siis tuontimaihin.
Elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista suurimman osan vievät maatalouden elinkaaren vaiheet. Maatalouden osuus typpi- ja fosforihuuhtoutumista on yli puolet. Suurin tekijä on kasvinviljelys. Itämeri-huippukokouksessa helmikuussa Suomi lupautui edistämään maatalouden ravinteiden suljettua kiertoa. Sitoumuksessa mainittiin toimenpide-ehdotuksia, joilla voidaan saada esimerkiksi lannan ravinteet paremmin käyttöön.

UBI-tutkimusohjelma
Oulun yliopiston sähkö- ja tietotekniikan osaston MediaTeam Oulu -tutkimusryhmän koordinoima UrBan Interactions (UBI) -tutkimusohjelma laajentuu ihmistieteisiin. Suomen Akatemia on myöntänyt kulttuuriantropologian jokapaikan tietotekniikan tutkimushankkeelle rahoituksen vuosille 2010–12. UBI Anthropos -hanke on mukana luomassa käyttäjäystävällistä ubiikkia kaupunkia. Hankkeessa tarkastellaan osallistuvan havainnoin ja haastattelujen keinoin erilaisten ihmisten tapoja omaksua ja käyttää urbaania tietotekniikkaa, kuten Oulun keskustaan asennettuja UBI-pisteitä. Käyttäjälähtöisestä innovaatiopolitiikasta kirjoittaa tämän lehden Keskustelua-osastossa kulttuuriantropologi Minna Ruckenstein (1/2010).

Ensimmäinen Aalto-professori
Aalto-yliopiston avajaisia vietettiin 8.1.2010 Finlandia-talolla Helsingissä. Siellä nimitettiin ensimmäinen Aalto-professori. Hän on professori Risto Nieminen teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan laitokselta. Arvo annetaan Aalto-yliopiston rehtorin Tuula Teerin mukaan henkilölle, joka on saavuttanut alallaan kansainvälisen aseman. Muuten Aalto-yliopiston professorien tittelit ovat pitkiä ja monimutkaisia, kuten Tekniikan päivien keskusteluissa ja puhujaesittelyissä tuli ilmi. Henkilö voi olla esimerkiksi Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun teollistumisen historian professori.

Royal Society 350 vuotta
Brittiläinen tiedeakatemia, joka perustettiin vuonna 1660 nimellä Royal Society of London for the Improvement of Natural Knowledge, katsoo olevansa vanhin yhä toiminnassa oleva tieteellinen järjestö. Tällä hetkellä järjestöä johtaa lordi Rees of Ludlow. Akatemian itsenäisiä sivuhaaroja ovat Skotlannin Royal Society of Edinburg (per. 1738) ja Irlannin Royal Irish Academy (per. 1785). Lontoon kuninkaalliseen tiedeseuraan on kuulunut suomalainen Johan Welin (n. 1705–44), jonka värikkäästä elämästä Jyrki Siukonen on kirjoittanut kirjan Mies palavassa hatussa (SKS 2006). Nykyään siihen kuuluu akatemiaprofessori Ilkka Hanski.
Uusi verkkosivusto (http://trailblazing.royalsociety.org/) aloittaa juhlallisuudet, jotka huipentuvat Royal Societyn viralliseen 350-vuotisjuhlaan marraskuussa. Muita juhlaan liittyviä tapahtumia ovat yhdeksänpäiväinen tiedefestivaali Lontoossa ensi kesänä ja tieteen kehityksestä kertovan kirjan julkistaminen.

Juhlivat seurat 2010
Finska Läkaresällskapet täyttää 175 vuotta, Suomen muinaismuistoyhdistys 140 vuotta, Tekniska Föreningen i Finland 130 vuotta, Svenska litteratursällskapet i Finland 125 vuotta ja Historiallinen yhdistys 120 vuotta. Svenska litteratursällskapet on julkaissut juhlansa kunniaksi Bo Finnen kirjan Donatorernas bok (SLS 2010). Se kertoo ihmisistä, jotka ovat seuran rahastojen takana. Vuosien aikana seura on hallinnoinut yli 140 rahastoa.
Suomen Tilastoseura täyttää 90 vuotta ja Historiska samfundet i Åbo 80 vuotta. 75-vuotiaita tieteellisiä seuroja ovat Pohjoismainen tie- ja liikennefoorumi, Suomen Hyönteistieteellinen Seura, Suomen kouluhistoriallinen seura ja Valtiotieteellinen yhdistys. 70 vuotta täyttävät Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, Luther-Agricola-Seura ja The Westermarck Society. 60-vuotias on Suomen Limnologinen yhdistys sekä 50-vuotias Alkoholi- ja huumetutkijain Seura ja Yhteiskuntasuunnittelun seura.

Palkittuja
Suomen Hammaslääkäriseuran Apollonian merkittävin palkinto, Apollonia-palkinto, luovutettiin professori, tutkimusjohtaja Irma Thesleffille Hammaslääkäripäivien avajaisissa viime marraskuussa. Häntä pidetään maailman johtavana asiantuntijana hampaiden ja muiden syntyperältään samanlaisten elinten kehityksessä.
Professoriliitto on valinnut Vuoden professoriksi akatemiaprofessori Howard T. Jacobsin. Liitto julkisti valinnan joulukuun alussa 40-vuotisjuhlaseminaarissaan. Lontoossa syntynyt Jakobs on toiminut vuodesta 1996 lähtien professorina lääketieteellisen teknologian instituutissa (MIT) Tampereen yliopistossa. Hän on kansainvälisesti arvostettu tiedemies ja myös esimerkillinen opettaja. Hänen tutkimusalanaan ovat solujen energiatehtaat, mitokondriot.
Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälän palkinnot on annettu joulukuussa matematiikan professori Kaisa Miettiselle ja fysiikan professori Adam Fosterille. Miettisen tutkimusala on monitavoiteoptimointi, jolla tarkoitetaan parhaan kompromissin tekemisen matemaattista teoriaa tilanteessa, missä on ristiriitaisia tavoitteita. Foster on laskennallisen fysiikan tutkija, joka tunnetaan erityisesti tunnelointi- ja atomivoimamikroskopian kuvantamismenetelmien kehittäjänä ja soveltajana.
Turun yliopiston sisätautiopin professori Jorma Viikari on saanut tammikuussa lääketieteen Matti Äyräpää -palkinnon. Hän on tutkinut sepelvaltimotaudin riskitekijöitä etenkin lapsilla ja nuorilla. Lääkäripäivien yhteydessä palkittiin myös professori Jussi Huttunen. Hän sai Pohjolan ja Suomi-yhtiön palkinnon ansioistaan suomalaisen terveydenhuollon laaja-alaisena vaikuttajana ja kansanterveyden edistäjänä.
Suomen tiedetoimittain liitto on myöntänyt Vuoden tiedetoimittaja -palkinnon Tuula Vainikaiselle. Hänet palkittiin innostavasta ja monipuolisesta toiminnastaan erityisesti lääketieteellisen viestinnän eri tehtävissä – toimittajana, tiedottajana ja kouluttajana. Vainikainen on myös tietokirjailija. Palkinto luovutettiin liiton Valon päivän juhlassa helmikuun alussa.

Uutisia (10.12.2009) Ilari Hetemäki

Tekniikan päivät 14.-15. tammikuuta 2010 Dipolissa


Tekniikan päivät
Tuli on teemana seuraavilla kaksipäiväisillä Tekniikan päivillä. Ohjelmassa
on lyhyitä mielenkiintoisia luentoesityksiä savusaunan rakentamisesta ja
tulisijojen suunnittelusta hiilidioksidin talteenottoon ja biopolttokennoihin. Osallistujia viihdyttävät Heurekan tulishow, tuliteatteriryhmä Tulikansa, RWBK, Suomen Pelastusalan keskusjärjestö paloautoineen ja sammutusnäytöksineen, Suomen Akatemian tiedekahvila. Ja kaikki tämä tuliteeman ympärillä.
Tapahtuma on kaikille avoin ja sinne on vapaa pääsy. TULE OTTAMAAN SELVÄÄ!
Lisätietoja, suora lähetys ja videotallenne osoitteessa www.tekniikanpaivat.fi

Matkalla Kööpenhaminaan

YK:n ilmastokokous (http://en.cop15.dk) on tämän lehden ilmestyessä alkanut Kööpenhaminassa, jossa se pidetään 7.–18. joulukuuta. Tanska on kutsunut sinne 191 valtion päämiehet. Lisäksi Kööpenhaminassa on paljon sekä tieteellisiä tarkkailijoita että toimittajia. Journalisti-lehden (20/2009) kolumnissa todettiin, ”maalaistoimittaja ei lähde Köpikseen vaan lukee oikeiden ilmastotoimittajien raportteja”. Suomalaisia toimittajiakin on siis paikan päällä.
Kotimaisissa lehdissä on ollut paljon kirjoituksia pitkin syksyä otsikolla ”Kohti Kööpenhaminaa”. Aiheina on ollut paitsi kokouksen onnistuminen ja päätökset myös mm. EU:n rooli ja kehitysmaat, ilmastomallit, päästövähennykset ja hiilinielut. Julkisen keskustelun voimistumiseen on parin viime vuoden aikana vaikuttanut erityisesti Britannian hallituksen tilaama ilmastoselonteko, ekonomisti Nicholas Sternin kirjoittama raportti, ja Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) julkaisema neljäs arviointiraportti – sekä tietysti paneelin ja Al Goren jakama Nobelin rauhanpalkinto.
Journalisti-lehdessä (19/2009) oli teemakokonaisuus ”Median ilmastomuutoksesta”. Ilmastomuutosjournalismi pääsi Suomessakin vauhtiin melko hitaasti, mutta nykyään myös isommilla mediataloilla on ilmastokysymykseen perehtyneet toimittajat. He ovat hyvin perillä viimeisimmistä tutkimustuloksista ja poliittisista neuvotteluprosesseista, kuten Luonto-liiton pääsihteeri Leo Stranius toteaa kirjoituksessaan. Suomessa kuitenkin säätilan vaihtelut vaikuttavat mediaan liikaa, kuten poikkeuksellisen lumeton talvi 2006–2007. Samoin media keskittyy ehkä liiaksikin yksittäisten kuluttajien ilmastotekoihin. Journalistiikan professorin Risto Kuneliuksen mielestä media voisi haastaa enemmän poliitikkoja – toimimaan niin kotimaassa kuin kansainvälisellä tasolla.
Helsingin yliopiston viestintä järjesti median edustajille ”Eväitä Kööpenhaminaan” -tilaisuuden 13.11.2009. Siellä esiintyi joukko ilmastotutkijoita. He kertoivat mm. ilmakehän pienhiukkastutkimuksesta ja ekosysteemien palauteilmiöistä, jotka voivat vaimentaa tai vahvistaa ihmisen aiheuttamia muutoksia. Professori Timo Vesala kertoi lisäksi kansainvälisestä ICOS (Integrated Carbon Observation System) -hankkeesta, johon Suomi on saanut rahoitusta. Siinä seurataan hajautetusti erilaisin laittein kasvihuonekaasujen pitoisuuksia sekä nieluja ja lähteitä. Suomi on ilmaissut myös halunsa ja mahdollisuutensa ns. operaatiovaiheen päämajaan. Poikkitieteellinen Suomen Akatemian huippuyksikkö, joka tutkii ilmakehän koostumusta ja ilmaston muutosta, lähettää tarkkailijoita Kööpenhaminaan. Lehtemme saa sieltä yksikön edustajalta matkaraportin.

Suomen tieteen tila

Suomen Akatemia on saanut valmiiksi ”Suomen tieteen tila ja taso 2009” -raportin. Se julkistettiin Finlandia-talolla Helsingissä marraskuussa. Raportti tieteen tilasta laaditaan kolmen vuoden välein. Myönteisiä piirteitä ovat tutkimus- ja kehittämistyön kansantuoteosuuden säilyminen korkealla ja yritysten tutkimus- ja kehittämisinvestointien määrä, yritysten tiivis yhteistyö tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa, tutkijoiden osuus työvoimasta ja tieteellisten julkaisujen lukumäärä asukasta kohti.
Huolestuttavia piirteitä on raportin mukaan nähtävissä. Tutkijoiden vierailut ja työskentelyt ulkomailla sekä tieteellisten artikkelien määrät ovat vähentyneet. Tieteellisen merkittävyyden ja laadun mittareina pidettävät julkaisujen viittaukset ovat laskusuunnassa. Mukana eivät kuitenkaan ole humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat, mihin kansleri Ilkka Niiniluoto puheenvuorossaan julkistamistilaisuudessa viittasi. Näiden alojen mitattavuutta tulisi parantaa.
Meneillään olevaan kehitykseen on vaikuttanut yleinen keskustelu ja tavoitteenasettelu, jotka ovat olleet teknologis- ja taloudellispainotteisia. Yliopistoissa tehdään suhteettoman paljon soveltavaa tutkimusta ja kehittämistyötä perustutkimuksen kustannuksella. Muita kehitykseen vaikuttavia ongelmakohtia ovat mm. tutkijakoulutettavien suuri määrä ja tieteellisen infrastruktuurin rapistuminen.
Suomen Akatemia esittää, että Suomen tieteellisen tutkimuksen tuloksellisuuden ja laadun kehittämiseksi on laadittava kymmenvuotinen kansallinen tiedestrategia. Raportti ja sen tiivistelmä on saatavissa pdf-muodossa Akatemian verkkosivuilta (www.aka.fi/julkaisut). Tieteessä tapahtuu -lehden seuraavassa numerossa on Sirpa Jalkasen ja Risto Heiskalan kommenttipuheenvuorot, jotka he pitivät Finlandia-talon tilaisuudessa.
Kansainvälinen arviointiryhmä esitti aikaisemmin syksyllä, että myös Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmä on uudistusten tarpeessa. Tutkimus- ja innovaatiotoiminta on huomattavasti vähemmän kansainvälistynyt kuin usein ajatellaan. Korkeakoulujärjestelmä on hajanainen, ja ammattikorkeakoulujen roolia tulisi täsmentää. Myös sektoritutkimuksen uudistaminen on edennyt hitaasti. Tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa tulisi siirtyä kokeilevampaan ja suurempaa riskinottoa sisältävään toimintatapaan, jolloin byrokraattisuutta ja päällekkäisyyksiä tulisi karsia.

Open access tuli

Tutkimuksen avoin saatavuus edistyy aimo askelin kotimaisessa tiedemaailmassa. Helsingin yliopiston rinnakkaistallennusvelvoite astuu voimaan 1.1.2010. Tutkijat tallentavat tieteellisissä julkaisuissa julkaistut tutkimusartikkelinsa Helsingin yliopiston ylläpitämään avoimeen digitaaliseen arkistoon, HELDAan.  Artikkelien lisäksi arkistoon tallennetaan yliopistolla tuotettuja yksiköiden julkaisusarjoja sekä tiedekuntien oppimateriaalia ja laitosten tuottamaa tutkimusaineistoa.

Tampereen yliopiston rinnakkaistallennussuositus astuu voimaan 1.1.2011. Tampere suosittaa ja kehottaa tutkijoitaan rinnakkaistallentamiseen Helsingin yliopiston edellyttäessä tätä. Tampereen yliopiston allianssikumppani Jyväskylän yliopisto on myös aloittanut oman valmistelunsa rinnakkaistallentamisesta.

Helsingin yliopisto laatii parasta aikaa myös tutkimusaineistoja koskevaa datapolitiikkaa. Marjut Salokanteleen johtama työryhmä kartoittaa aineistojen saatavuuteen liittyviä kysymyksiä. Suomen Akatemia on edellyttänyt jo vuoden verran tiedonhallintasuunnitelmaa tutkimussuunnitelman osana. Tiedonhallintasuunnitelmassa määritetään, miten tutkimusaineisto hankitaan ja miten sitä käytetään, miten aineisto säilytetään ja miten sen myöhempi käyttö mahdollistetaan.

Tiedonhallinnasta kiinnostuneelle lukijalle suositellaan Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisemaa Tutkimusaineistojen tiedonhallinnan käsikirjaa. Tarpeellinen opas on klikkauksen päässä: http://www.fsd.uta.fi/tiedonhallinta/index.html. (Reetta Kettunen)

Tähtitorninmäen observatorio

Helsingin yliopiston observatorion 175 vuotta juhlittiin avoimin ovin marraskuussa. Siellä kävi yli tuhat kävijää. Avoimet ovet oli viimeinen tilaisuus yleisölle tutustua observatorioon tähtitieteen laitoksena, sillä tähtitieteilijät ovat siirtymässä fysiikan laitokseen Kumpulan tiedekampukselle. Muuton mukana tähtitiede poistuu myös yliopiston laitosten nimistöstä, mikä on herättänyt kovasti ihmetystä. Tähtitieteen tutkimus ja opetus saavat jatkua vain osana fysiikan laitoksen toimintaa.
Kun tähtitorni avattiin syksyllä 1834, se oli Euroopan ja koko maailman uudenaikaisin astronominen laitos. Sen suunnitteli arkkitehti C. L. Engel yhdessä tähtitieteen professori August Argelanderin kanssa. Tähtitornissa on mitattu tähtien paikkoja, kuvattu taivaankantta ja tutkittu taivaanmekaniikan salaisuuksia. Tähtitieteellinen havaintotoiminta siirtyi jo 1970-luvulla muualle; nykyään tieteelliset havainnot tehdään lähinnä suurissa kansainvälisissä observatorioissa. Tähtitorninmäen rakennus on kuitenkin palvelut tähtitieteen tutkijoiden työtilana ja opetuskäytössä. Opiskelijatkin ovat vallanneet observatorion, professorinimityksen takia, vuonna 1969.

Uskonnottoman aikakirjat

Skeptikko-lehti (4/2009) kuvaa uskonnollisten opiskelijoiden järjestämää keskustelutilaisuutta, jossa professorit Kari Enqvist ja Tapio Puolimatka keskustelivat aiheesta ”Johtaako tiede ateismiin”. Puolimatka on ollut näkyvä evoluutioteorian kriitikko. Kirjoituksen mukaan Enqvist ei ehtinyt selostamaan tilaisuudessa maailmankuvaansa. Keskustelunaihe oli hänestä mieletön. Sellaisen voi esittää vain uskonnollinen fundamentalisti. Tiede saisi kulkea omia menojaan, ja uskovatkin uskoa rauhassa.
Enqvist ei pidä itseään ateistina vaan uskonnottomana. Häntä ei yksinkertaisesti uskonto kosketa, varsinkaan kysymys Jumalan olemassaolosta. Hän on kirjoittanut kiinnostavan kirjan Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat (WSOY 2009), jossa hän pohtii maailmankuvaansa: kuolemaa, mm. Nagasakin ydinpommin aiheuttamaa joukkotuhoa, omia vanhempiaan, uskonnon olemusta ja uskomusten luonnetta. Viimeiseen kirjan osuuteen kuuluu myös elämän mielen ja arvokkuuden pohdinta. Enqvist pohtii pitkään, miksi uskonto ei ole hänestä oppi, niin kuin hän on aikaisemmin ajatellut, vaan eräänlainen virus, ja uskonnollisuus on ”aivoissa pesivä kulttuurimeemi”.

Uusi tieteen akateemikko

Professori Leena Peltonen-Palotie on nimitetty tieteen akateemikoksi lokakuun lopulla. Hän on tehnyt uraauurtavaa työtä ihmisgeenien ja erityisesti tautigeenien parissa. Hän on tutkimuksissaan yhdistänyt perusmolekyylibiologiaa ja lääketiedettä erilaisten sairauksien ymmärtämiseksi. Hänen tutkimustuloksensa ovat antaneet uutta tietoa sairauksien perusmekanismeista. Peltonen-Palotie työskentelee Britanniassa Sanger-instituutin Ihmisgenetiikan ohjelman johtajana sekä tutkimusjohtajana Suomen molekyylilääketieteen instituutissa (FIMM) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.  Hän on vieraileva professori Broad Instituutissa Bostonissa. Hän on työskennellyt 2000-luvulla akatemiaprofessorina ja Suomen Akatemian Tautigeenien tutkimuksen huippuyksikön johtajana.

Verkkosivustoja ja pelejä

Kalevalaseura on tuottanut kaksi kaikille avointa verkkosivustoa. ”Kalevalan kulttuurihistoria” -sivustolla (www.kalevalaseura.fi/kaku) esitellään monipuolisesti Kalevalan taiteellisia, aatteellisia, poliittisia ja tutkimuksellisia tulkintoja, niiden taustoja ja vaikutusta suomalaiseen kulttuuriin. ”Kalevala 175 vuotta” -sivusto (www.kalevala175.net) esittelee puolestaan ensi vuonna vietettävää Kalevalan 175-vuotisjuhlaa. Sivustolla on juhlavuoteen liittyvien perustietojen lisäksi graafikko Markus  Itkosen suunnittelema juhlavuoden visuaalinen tunnus ”Kalevala palaa”.
”Arkkitehtuurimme vuosikymmenet” -pelin ensimmäiset viisi vuosikymmentä (1900–1950) ovat valmiit. Peli (www.mfa.fi/arkkitehtuuripeli), joka on kohta myös ruotsiksi, sopii hyvin peruskoulujen yläluokkien ja lukion kuvataiteen ja historian opetussuunnitelmaan sekä kuvataidekoulujen arkkitehtuurin opetukseen. Peli liittyy Suomen rakennustaiteen museon samannimiseen näyttelyyn ja kirjasarjaan.
Aboa Vetus & Ars Nova -museon keskiajan historiaa esittelevään perusnäyttelyyn on lisätty keskiajan tietämystä punnitseva, nuorille suunnattu pelikone ”Rakennusmestari Jacobus”. Pelaajan päämääränä on kysymyksiin oikein vastaamalla saada valmiiksi kivinen asuinrakennus.

Tieto-Finlandia-voittaja
Filosofian tohtori Henrika Tandefeltin kirja Porvoo 1809. Juhlamenoja ja tanssiaisia (SKS 2009) voitti tämän vuoden Tieto-Finlandian. Kirja on ilmestynyt myös ruotsiksi Svenska litteratursällskapet i Finlandin kustantamana. Kuudesta esiraadin valitsemasta tietokirjasta lopullisen valinnan teki Sampo Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos. Tandefelt seuraa teoksessaan Porvoon maapäiviä niiden suunnittelusta syksystä 1808 alkaen aina heinäkuun 1809 päättäjäisiin. Sen ohella, että neljä säätyä paneutui keisarillisiin esityksiin, maapäiviin kuului oleellisena osana suuri määrä arvokkaita juhlamenoja. Tandefelt selvittää tarkasti, kuinka maapäivien tärkeät valtiolliset aktit, seremoniamuodot ja juhlat auttoivat vakiinnuttamaan Suomen uuden järjestyksen.

AIKAISEMMAT UUTISET

Lukijatutkimus

Kiitos kaikille Tieteessä tapahtuu -lehden lukijakyselyyn osallistuneille. Lehden viime numerossa ollut lukijakysely tuotti yhteensä 140 vastausta, joista verkossa kyselyyn vastasi 79  % ja paperisen version palautti 21  %.  Vastaajista miehiä oli 71 % ja naisia 29 %.  Korkeakoulututkinnon oli suorittanut 80 % vastaajista, opiskelijoiden edustaessa 11 % kyselyyn vastanneista. Suurin osa vastanneista (53 %) luki lehden kotona. Lukumuotona painettu lehti pitää pintansa 62 %:n lukiessa lehtensä ainoastaan painettuna. Silti verkkolehdellekin on kysyntää, 18 %:n lukiessa ainoastaan verkkoversiota. Tieteellisiin seuroihin kuului 35 % vastanneista; eri seuroja oli edustettuina  yhteensä yli 40, kattavasti kaikilta tieteenaloilta. Yleisesti ottaen lehteä pidettiin asiantuntevana ja ajankohtaisena.

Vastauksia käytetään lehden lukijaprofiilin tarkasteluun sekä ennen kaikkea lehden kehittämiseen.

Eettinen ennakkoarviointi laajenee

Opetusministeriön asettama Tutkimuseettinen neuvottelukunta on laatinut vuoden 2009 aikana ehdotuksen ihmistieteisiin luettavien alojen (humanistinen, yhteiskuntatieteellinen ja käyttäytymistieteellinen tutkimus) eettistä ennakkoarviointia varten. Opetusministeriö on hyväksynyt järjestelmän, jonka periaate on sama kuin neuvottelukunnan vuodelta 2002 olevissa ohjeissa Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen.

Ehdotettu ennakkoarviointi koskisi vain tarkoin määriteltyjä tutkimusasetelmia (esim. jos tutkimuksessa puututaan tutkittavien fyysiseen koskemattomuuteen). Ennakkoarviointi voidaan toteuttaa myös, jos tutkimuksen julkaisufoorumi, rahoittaja tai kansainvälinen yhteistyötaho sitä edellyttää. Valtaosa tutkimuksesta voitaisiin tehdä edelleen ilman eettistä ennakkoarviointia. Neuvottelukunta ehdottaa, että neuvottelukunnan aikaisempiin ohjeisiin sitoutuneet yliopistot ja tutkimusorganisaatiot järjestävät uuden suosituksen (ks. www.tenk.fi) mukaisen ennakkoarvioinnin parhaaksi katsomallaan tavalla. Mikäli eettisten kysymysten käsittelyyn ei ole elimiä, eettisiä toimikuntia voidaan perustaa organisaatiokohtaisesti tai alueellisesti yhteistyössä.

FiDiPro-professorit

Finland Distinguished Professor (FiDiPro) -ohjelma on Suomen Akatemian ja Tekesin yhteinen rahoitusohjelma, joka tarjoaa yliopistoille ja tutkimuslaitoksille mahdollisuuden palkata ulkomaisia tai pitkään ulkomailla työskennelleitä suomalaisia huippututkijoita määräajaksi Suomeen. Ohjelma aloitettiin vuonna 2006. Suomen Akatemian tekemän selvityksen mukaan FiDiPro-ohjelmalla on merkittävä rooli tutkimusorganisaatioiden kansainvälistymisen edistämisessä. Professuurit ovat myös selkeästi vahvistaneet yliopistojen määrittämiä vahvuusalueita. Havainnot käyvät ilmi erikoistutkija Timo Kolun tekemästä kyselytutkimuksesta, joka tehtiin FiDiPro-rahoitusta Akatemiasta saaneiden tutkimushankkeiden vastuuhenkilöille.

Tiedeviestinnän koulutus

Työkseen tieteestä viestiviä ammattilaisia on Suomessa koulutettu vuodesta 2001 lähtien Oulun yliopistossa, jossa on tiedeviestinnän maisteriohjelma. Helsingissä tiedeviestinnän koulutus alkoi kaksi vuotta myöhemmin. Siellä opetus ei johda erilliseen tutkintoon, vaan eri tiedekuntien jatko-opiskelijat voivat liittää opintonsa osaksi tohtorintutkintojaan. Vaasan yliopistossa on tiedeviestinnän opintojakso ja avoimen yliopiston opintoja. Tampereen yliopistossa on lyhytkestoista täydennyskoulutusta.

Tuula Vainikainen on koonnut Tiedetoimittaja-lehteen (2–3/2009) tietoa tiedeviestinnän koulutuksesta ja tavoitteista, joista kertovat mm. alan opettajat ja opiskelijat. Oulun yliopiston professorin Erkki Karvosen mukaan tiedeviestinnän tavoitteeksi on nousemassa ”kaksisuuntainen viestintä, parhaassa tapauksessa tieteilijöiden ja kansalaisten dialogi”. Tiedetoimittaja on tässä dialogissa tärkeä välittäjä ja yhteyden rakentaja, ”kahden maailman kansalainen”.

Akateemiset blogit

Jopa kaksi kolmasosaa kaikista Internetin käyttäjistä hyödyntää sosiaalisia verkostoja: lukee blogeja, vaihtaa kuulumisia Facebookissa, tallentaa videoita ja valokuvia sekä kuuntelee musiikkia. Tilastokeskuksen mukaan (2008) sadasta suomalaisesta netin käyttäjästä 90 käytti sähköpostia, 38 luki blogeja, 35 pikaviestitteli, 30 kirjoitti keskustelupalstoille tai uutisryhmiin, 18 soitti internetpuheluita ja 5 piti blogia. Blogilista.fi:n listalle oli viime keväänä rekisteröitynyt yli 23 000 blogia.

Akateemisia blogeja pitävät monet yhteisöt ja yksityishenkilöt. ”Akateemisen talousblogin” ovat perustaneet Helsingin kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen laitoksen tutkijat. Sen osoite on http://blog.hse-econ.fi/. Sivu on ollut yllättävän suosittu, päivittäin 400–800 käyntiä eri IP-osoitteista. Siellä on ajoittain käyty varsin vilkasta keskustelua. Sivun tarkoituksena on välittää suurelle yleisölle taloustieteellistä näkemystä ajankohtaisiin asioihin. TSV:n verkkosivuilla on lista (http://www.tsv.fi/jasenseurat) jäsenseurojen nettisivuista. Niiltäkin voi löytyä kiinnostavia blogeja.

Valtuuskunnan juhlapäivä

Tieteellisten seurain valtuuskunta piti 30.9.2009 syyskokouksen ja juhlaseminaarin, jonka jälkeen oli vastaanotto. Valtuuskunta täytti 110 vuotta. Siihen kuuluu nykyään 251 tieteellistä seuraa kaikilta tieteen aloilta.

Juhlaseminaarissa ”Publish or perish – miten ja kenen ehdoilla?” tarkasteltiin tieteellisen julkaisutoiminnan näkymiä. Seminaarin päävieras oli yhdysvaltalainen fyysikko ja päätoimittaja Martin Blume. Tutkimusta ei voi olla ilman julkaisuja, mutta julkaisujen luonne tulee muuttumaan. Blume nosti esiin avoimen verkkojulkaisemisen ongelmat. Ne tulevat näkyviin muun muassa julkaisemisen taloudessa, tieteellisten artikkeleiden vertaisarvioinnissa ja tekijänoikeuksien kunnioittamisessa. Seminaarissa vertailtiin kansainvälistä ja kotimaista julkaisemista ja painotettiin myös suomenkielisen julkaisutoiminnan merkitystä, josta myös Auli Hakulinen kirjoittaa tässä lehdessä.
Valtuuskunta hyväksyi syyskokouksessaan viisi hallituksen jäsentä kolmivuotiskaudeksi 2010–12. Hallituksessa jatkavat professori René Gothóni (Finska Vetenskaps-Societeten – Suomen Tiedeseura) ja professori Juhani Keinonen (Suomen Fyysikkoseura). Uusia jäseniä ovat professori Ulla-Maija Kulonen (Suomalais-Ugrilainen Seura), professori Pirjo Markkola (Suomen Historiallinen Seura) ja professori Harry Schulman (Suomen Maantieteellinen Seura).

Suomen Metsätieteellinen Seura 100 vuotta

Metsätieteen päivän yhteydessä 4.11.2009 julkistetaan historiateos Metsätyypeistä laserkeilaajiin – Suomen Metsätieteellinen Seura 100 vuotta (toim. Tero Halonen). Teos antaa kiinnostavan ja monipuolisen kuvan seurasta, sen jäsenistä ja toiminnasta. Seuran piirissä toimivat Metsäekonomistiklubi ja Taksaattoriklubi ovat myös tehneet omat historiikkinsa. Taksaattoriklubin historiikki Taksaattorien taipaleelta. Sata ja yksi vuotta suomalaista metsänarviointia julkistetaan myös Metsätieteen päivänä. Metsäekonomistiklubin 20-vuotisjuhlajulkaisu ilmestyi jo keväällä.

Vuoden tiedekirja -raati

Vuoden tiedekirja -palkinto myönnetään vuosittain edellisenä vuonna ilmestyneelle ansiokkaalle suomalaiselle tiedekirjalle. Palkinnon myöntävät Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto, joka myös rahoittaa palkinnon saamistaan kopiointikorvauksista.
Vuonna 2009 ilmestyneitä kotimaisia tiedekirjoja arvioi raati, johon kuuluvat filosofian tohtori Maarit Leskelä-Kärki (Turun yliopisto), professori Juha Pekka Lunkka (Oulun yliopisto) ja professori Pauliina Raento (Helsingin yliopisto). Raadin sihteerinä toimii tiedotuspäällikkö Ilari Hetemäki Tieteellisten seurain valtuuskunnasta. Palkinto luovutetaan TSV:n kevätkokouksen yhteydessä maaliskuun lopulla. Raadin sihteerille voi tehdä ehdotuksia palkittavasta kirjasta tammikuun 2010 loppuun asti.