|
Ei
niin hyvää ettei jotain pahaa?
Vuosi sitten maailmaa kohahdutti tieto siitä, että eräs
asteroidi saattaisi ohittaa Maan sangen läheltä, vain ehkä
noin 40 000 kilometrin etäisyydeltä (Kuun etäisyys Maasta
on siis noin 300 000 km). Eli suomeksi: joltinenkin törmäystodennäköisyyskin
ehkä olisi ollut olemassa. Uutinen osoittautui kuitenkin hätiköidyksi
eikä asteroidi ujellakaan kuin ehkä 900 000 kilometrin etäisyydeltä.
Törmäystodennäköisyys olikin siten käytännässä
nolla.
Juuri kun kaikki ovat ehtineet rauhoittua, kuuluu taas kummia. Toukokuun
11. päivänä järjestettiin Helsingin yliopiston Porthaniassa
seminaari "Lähiavaruuden kappaleiden ympäristö- ja turvallisuusriskit".
Tilaisuudessa puhunut dosentti Karri Muinonen, maamme johtava törmäysspesialisti,
kertoi että elokuussa 2039 Maan läheltä näyttäisi
hyvinkin ujeltavan huomattavan kookas asteroidi, jolle on saatu jopa nollasta
poikkeava törmäystodennäköisyys. Heikkohermoisimpien
rauhoittamiseksi: todennäköisyyden yläraja näyttäisi
olevan 0,85 – mutta silti... Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun
on saatu selvästi nollasta poikkeava törmäystodennäköisyys.
Ensimmäiset havainnot tästä kohteesta on saatu talven
aikana, ja parhaillaan laskelmia tarkennetaan kuumeisesti. Tarkemmat arviot
asteroidin radasta ja mahdollisesta törmäysriskistä saataneen
kesän kuluessa, jolloin kohteesta on saatu uusia havaintoja laskelmien
tueksi.
Alan ihmiset koontuivat kesäkuun alussa Italiaan pohtimaan tiedotusstrategiaa
tällaisten tapahtumien varalle.
Tieteen
päivät etsii elämää
Seuraavat Tieteen päivät (10.–13.1.2001) järjestetään
otsikolla "Tiede ja elämä". Aihetta tullaan koukkimaan vanhan
tavan mukaan oikealta ja vasemmalta, ylhäältä ja alhaalta.
Niin luonnontieteellisiä kuin humanistis-yhteiskuntatieteellisiä
tarkasteluja erilaisiin elämän oleminaispiirteisiin.
Ohjelman runko valmistuu syksyn aikana.
Järjestelytoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin professori Carl
G. Gahmberg, muina järjestelytoimikunnan jäseninä ovat
dosentti Hannu Heikkilä, dosentti Paavo Hohti, professori Seppo
Honkapohja, professori Urpo Kangas, dosentti Tapio Markkanen,
professori Riitta Nikula, professori Marja-Liisa Riekkola
sekä professori Heikki Solin (lisätietoja päivistä:
Tieteen päivien pääsihteeri Jan Rydman, puh. 09-
228 69 227
Tieteen
päivien kirja valmistui
Vuoden 1999 Tieteen päivien esitelmäsarjan pohjalta toimitettu
kirja Matkalla tulevaisuuteen (toim. Jan Rydman, julk. Tieteellisten
seurain valtuuskunta) on ilmestynyt kesäkuun alussa – sopivasti loma-,
mökki- ja rantalukemistoksi.
Kaksien edellisten Tieteen päivien kirjojakin lienee vielä
saatavissa (Tutkimuksen etulinjassa 1995, ja Maailmankuvaa etsimässä
1997, julk. WSOY).
Politiikka
ei enää kiinnosta
Vaali vaalilta äänestämättä jättäminen
tuntuu vain lisääntyvän. Eikö politiikka siis enää
kiinnosta? Vaalitutkijat yrittävät toisinaan kaunistella tilannetta
esittämällä, että äänestämättä
jättäminen, varsinkin nuorilla, olisi tietoinen ja selkeä
poliittinen valinta. Epäilen. Kommunikaatiovälineitä ja
poliittisia oikeuksia piisaa, mutta silti mikään ei enää
mene perille eikä kiinnosta. Tilannetta ei auta politiikankin muuttuminen
ja muuttaminen kiitos nykyisen mediakulttuurin yleiseksi viihdemössöksi.
Politiikka-lehden pääkirjoituksessa (1/1999) päätoimittaja
Jaana
Kuusipalo pitääkin paradoksaalisena sitä, että
"kansalaisten osallistuminen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan
oli aktiivisinta – tai siltä se ainakin näyttäytyy tutkimusten
välityksellä – vuosisadan vaihteessa, jolloin enemmistö
väestöstä oli vielä vailla poliittisia oikeuksia. Suomenkielisyyden
ja -mielisyyden sekä sivistys- ja kansanvalistustavoitteiden avulla
suomalaista kansalaisyhteiskuntaa rakentaneen fennomaanisen liikkeen innoittamat
kansalaisliikkeet vetivät rahvasta mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan.
Piiat, rengit ja tehtaantyöläiset osallistuivat myös työväenliikkeeseen
ja oppivat politiikassa tarvittavia valmiuksia esimerkiksi kansanvalistuskursseilla.
Joka töllin emäntä koetettiin saada vähintään
äänestämään ensimmäisissä demokraattisissa
vaaleissa vuonna 1907."
Yhdysvalloissa äänestysprosentit jäävät jonnekin
50 prosentin tuntumaan. Jos ja kun meilläkin kehitys käy samaan
suuntaan, onko äänioikeudesta vähitellen tulossa turha ja
tarpeeton, paljon rahaa kuluttava ylellisyys? Ja vaaleista galluppeineen
osa television ja iltapäivälehdistön viihdemössöä,
poliitikoista (ml. presidentit ja presidenttiehdokkaat) kertakäyttökulutustavaroita?
Ei hyvältä näytä
Tohtorit
– nuo kelvottomat fakki-idiootit
Filosofian tohtori Heikki Kuutti on tutkinut toimitusten tapaa
rekrytoida uusia toimittajia. Uudessa Journalismikritiikin vuosikirjassa
1999 (Tiedotustutkimus 1/1999 erikoisnide) hän tiivistää
tuloksensa: toimitukset etsivät hyviä tyyppejä, eivät
liian koulutettuja fakki-idiootteja.
Toimituksissa "journalistiset kyvyt" nähtiin Kuutin mukaan synnyinlahjoina.
Usein hän sai vastaukseksi kommentin "Toimittajaksi synnytään,
tohtoriksi opiskellaan". Siis toimittajat, nuo Jumalan armosta syntyneet,
ovat yhteiskunnallista eliittijoukkoa ja parhaimmistoa?
Heikki Kuutin kyselyssä kolme neljästä toimituksesta
ilmoitti, että tohtoreita ei kaivata toimituksiin. Tohtorien yleisiksi
ongelmiksi toimituksissa nähtiin Kuutin mukaan "toimitustyössä
tarvittavan laaja-alaisuuden puuttuminen, tohtorien heikoksi arvioitu kyky
reagoida nopeasti toimitustyössä esiin nouseviin tilanteisiin
ja vähäiseksi mielletty halukkuus yhteistyöhön toimituksen
sisällä." Kuutin mukaan yleisten käsitysten mukaan tohtorit
olisivat yksinäisinä kammioissaan nyhertäviä ja pikkutarkkuuksiin
kompastelevia, arkitodellisuudesta vieraantuneita teoreetikoita.
Toimitukset haluavat erityisesti palkata toimittajia, jotka pystyvät
"tekemään juttua aiheesta kuin aiheesta." Tohtorien nähtiin
olevan "oman asiantuntemuksensa vankeja." Tältä todellisuus usein
valitettavasti vaikuttaakin: asiantuntemuksesta viis, kunhan lennokasta
juttua piisaa. Mutta toimittajathan ovatkin syntymälahjakkaita kaiken
asiantuntijoita?
Kuutti itse huomauttaa, että hänen kyselyynsä vastanneet
toimitukset eivät lainkaan pohtineet sitä mahdollisuutta, että
"tohtorit pystyisivät laajentamaan asiantuntemuksensa piiriä
soveltamalla jo olemassa olevaa tutkimuskompetenssiaan muihin tutkimusalueisiin."
Kuutti arvelee, että suomalaiset tiedotusvälineet eivät
kylläkään pystyisi hyödyntämään tohtoritaustaisia
toimittajiaan edes mahdollisessa imagollisessa markkinoinnissaan,
"koska Suomesta puuttuu selkeä laatulehdistö, johon tohtoreita
on rekrytoitu esimerkiksi Saksassa ja Sveitsissä." Suomalaiset sanomalehdet
ovat omaksuneet Kuutin mukaan "täydenpalvelun periaatteen" eli asian
ja viihteen yhdistämisen sisällössään.
Kuutti huomauttaa terävästi, että journalisti on lähinnä
"tiedon teknikko, ja hänen suhteensa tietoon ja kerrottaviin asioihin
on hyvin käytännöllinen ja ulkokohtainen ja (tavallaan)
yleisöä kosiskeleva."
Kaikki tohtorit eivät varmaankaan ole lainkaan hyviä toimittajia,
eivät edes hyviä kirjoittajia. Mutta syntymälahjakkaat skribentitkin
taitavat olla kiven alla. Yleensä kaikki hyvä vaatii kovaa työtä
ja opiskelua, ei sen enempää. Ehkä tohtorit sentään
ovat hyviä opiskelijoita.
Vaikka tohtori onkin, kelvannee Heikki Kuutti itse kuitenkin sanomalehdelle:
hän työskentelee nyt tutkijana Jyväskylän yliopistossa,
mutta on virkavapaalla sanomalehti Keskisuomalaisesta.
Muinaiskulttuurit
vetävät
Tiedekeskus Heurekan Muinaiset kulttuurit -näyttely alkaa kavuta
kohti kaikkien aikojen yleisöennätystä; kävijöitä
on ollut jo yli 200 000. Suosion vuoksi näyttelyn päättymispäivä
on siirretty elokuun lopulta vuoden 2000 maaliskuulle. Tähän
mennessä eniten väkeä Heurekaan ovat vetäneet dinosaurukset.
Valtuuskunnan
juhlat syksyllä
Tieteellisten seurain valtuuskunta viettää syksyllä
100-vuotisjuhliaan. Onnittelujen vastaanotto on perjantaina 1. lokakuuta
Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki) klo 13-18. Onnitteluaikoja voi
varata numerosta 09- 228 69 221.
Pääjuhlaa vietetään seuraavana päivänä
2. lokakuuta Helsingin yliopiston juhlasalissa sekä Kalastajatorpalla.
Jan Rydman |