Tieteen päivien avajaiset

Mikä mies oli William Herschel?

Jan Rydman

Tieteen päivien avajaisten musiikkivalinnoissa on aina ollut joku juju. Niin tälläkin kertaa. Niinpä avajaisissa kuullaan musiikinhistoriallisessa mielessä poikkeuksellista musiikkia: Suomen kantaesitys reilun kahdensadan vuoden takaa. Säveltäjä on Tieteen päivien kannalta mitä sopivin: Sir William Herschel (1738–1822), saksalaissyntyinen mutta Englannissa uransa luonut yksi tieteen historian merkittävimmistä tähtitieteilijöistä.

Herschel tunnetaan Uranus-planeetan löytäjänä, hänen Linnunradan rakennetta koskeneet tutkimuksensa olivat uraauurtavia, hän tutki mm. Auringon ominaisliikettä, tähtijoukkoja ja -sumuja sekä saavutti mainetta huomattavana kaukoputkien valmistajana. Mutta oli hänellä toinenkin, hieman vähemmän tunnettu merkittävä ura: 43-vuotiaaksi Herschel elätti itsensä muusikkona, säveltäjänä, orkesterinjohtajana ja musiikinopettajana.

Siirryttyään seitsenvuotisen sodan jaloista 1757 Englantiin tämä entinen hannoverilainen sotilassoittokunnan oboisti elätti itsensä aluksi nuotteja kopioimalla. Koska Lontoossa oli pätevistä muusikoista ylitarjontaa, siirtyi Herschel hakemaan nostetta uralleen Lontoon ulkopuolelta aluksi viulistina, orkesterinjohtajana ja säveltäjänä ja sittemmin urkurina.

Herschelin asema vakiintui, kun hänet nimitettiin 1766 Bathin Octagon Chapelin urkuriksi; Bath oli 1700-luvulla kohonnut yhdeksi maan merkittävimmistä kulttuurikeskuksista Lontoon ulkopuolella. Herschel soitti myös viulua paikkakunnan tärkeimmässä orkesterissa. Vuonna 1776 Herschel nimitettiin orkesterin johtoon; tämän jälkeen hän käytännössä hallitsi koko Bathin musiikkielämää ja julkisia konsertteja.

Herschelin sävellystuotanto on varsin laaja: hän kirjoitti vuosina 1759–1766 kaikkiaan 24 sinfoniaa (Tieteen päivillä kuullaan C-duuri sinfonia vuodelta 1760), kolme alttoviulu-, neljä viulu- sekä kolme oboekonserttoa. Lisäksi hän sävelsi runsaasti capriccioita ja sonaatteja viululle sekä cembalolle. Vuoden 1766 jälkeen painopiste suuntautui vokaali- ja urkumusiikin puolelle; oratorio, psalmeja, madrigaaleja ja kantaatteja sekä urkukonserttoja ja -alkusoittoja. Valitettavasti oratorio sekä suuri osa muusta vokaalimusiikista on kadonnut. Herschel oli myös monipuolinen muusikko: hän esiintyi konserteissa ainakin urkurina, cembalistina, viulistina ja oboistina mutta myös laulajana. Herschel oli lisäksi uuttera opettaja, jolla oli lukemattomia yksityisoppilaita. Herschel sijoittuu säveltäjänä tyylillisesti barokin ja klassisen kauden välimaastoon. – Ja hän oli aivan kelpo säveltäjä.

1770-luvun puolivälin jälkeen tiede tulee yhä voimallisemmin kuvaan mukaan. Herschelin päiväjärjestys tulee selkeäksi: päivät musiikin parissa, yöt tähtitieteen. Lopullista käännekohtaa merkitsi vuosi 1781, jolloin Herschel nousi tähtitieteen parrasvaloihin: hän löysi uuden planeetan, joka sittemmin sai nimen Uranus. Tarkkaan ottaen Herschel arveli, että hänen havaitsemansa kohde olisi komeetta, mutta seuraavana vuonna suomalainen Anders Johan Lexell ja kuuluisa ranskalainen matemaatikko Laplace, toisistaan tietämättään, osoittivat laskelmillaan, että kohde onkin planeetta, ensimmäinen uudella ajalla löydetty.

Helluntaina 1782 Herschel esiintyi viimeisen kerran julkisesti urkurina; tämän jälkeen hänet nimitettiin Kuninkaan tähtitieteilijäksi. Musiikki jäi, tähdet täyttivät nyt myös päivät.

Avajaisissa kuullaan myös Leif Segerstamin "Midnight Sunbeam Greeting", jossa säveltäjä itse esittää pianosoolon. Näin jatketaan Tieteen päivien avajaisiin vakiintunutta ja päivien luonteeseen hyvin sopivaa tapaa soittaa ainakin toisena numerona uudempaa, oman aikamme musiikkia. Avajaisten musiikkin soittaa Helsingin kaupunginorkesteri Leif Segerstamin johtamana.