Taiteilija, tiede ja yliopisto

Anto Leikola

Magnus von Wright, Runebergin ja Snellmanin ikätoveri, tunnetaan ennen kaikkea Suomen taiteen uranuurtajana. Moni ei hänen tuotannostaan muuta muistakaan kuin kypsien vuosien Helsinki-aiheiset kuvat: Katajanokka, Annankatu 15 kylmänä talviaamuna ja eräät muut. Lintumaalarina Magnus von Wright ei ole samassa maineessa kuin 17 vuotta nuorempi veljensä Ferdinand, Taistelevien metsojen tekijä, ja tieteellisenä kuvittajana toinen veli, Wilhelm von Wright, nousi epäilemättä vielä merkittävämmäksi – jos ei laadussa niin ainakin määrässä. Molemmat yhdessä loivat 1820-luvulla yhden viime vuosisadan alkupuolen parhaista luonnontieteellisistä albumeista koko maailmassa, Svenska Foglar -litografiakokoelman.

Magnus von Wright ei ollut uranuurtaja vain Suomen maalaustaiteessa vaan myös taideopetuksessa, sillä vuonna 1847 hän sai nimityksen Aleksanterin-Yliopiston piirustusmestariksi, mitä virkaa hän hoiti kuolemaansa 1868 asti. Hän tuli siten toimineeksi maan johtavana taideopettajana yli kaksikymmentä vuotta.

Magnus von Wrightin yhteys tieteeseen ja yliopistoon ei kuitenkaan rajoittunut tähän. Yhtä hyvin kuin taiteen pioneeriksi häntä voidaan sanoa myös ornitologiamme uranuurtajaksi. Jo 1820-luvulla hän teki havaintoja muuttolintujen tulosta sekä Turkuun että kotikartanoon, Kuopion Haminalahteen, ja julkaisi ne Ruotsin tiedeakatemian toimituksissa. Vuonna 1848 hän julkaisi monivuotisten havaintojensa tuloksena tutkielman Helsingfors Traktens Fogel-Fauna, jota täydellä syyllä pidetään Suomen ensimmäisenä luotettavana paikallisfaunana; seuraava oli Julius-veljen 1857 julkaisema Kuopiotraktens Fogelfauna. Suomen Tiedeseuran jäseneksi Magnus von Wright kutsuttiin jo ennen kuin hän oli julkaissut ornitologisen päätyönsä, Finlands Foglar -teoksen ensimmäisen osan (1859), joka – yhdessä kesken jääneen ja J. A. Palménin loppuun toimittaman toisen osan (1873) kanssa – oli ensimmäinen perusteellinen kuvaus koko linnustostamme, itse asiassa koko lintutieteemme peruskivi.

Haminalahden veljessarjasta ei kukaan päätynyt ylioppilaaksi, ei edes Magnus, joka sentään yritti suorittaa Turussa ylioppilastutkintoa. Hän joutui kuitenkin jo varhain tekemisiin yliopistoväen kanssa 1821 perustetussa luonnontieteellisessä seurassa, joka sittemmin on tunnettu nimellä Societas pro Fauna et Flora Fennica. Hän liittyi seuraan 19-vuotiaana nuorukaisena 1824, ja jo seuraavan vuoden toukokuussa hän saattoi kirjoittaa päiväkirjaansa: "Täytin pilkkasiipikoiraan, jonka annoin aikaisemmin täyttämäni haahkanaaraan kanssa Suomalaiseen museoon, minne jo sitä ennen olin Fauna-seuran toimivana jäsenenä antanut useita lintuja." Kun seura oli yliopiston myötä ryhtynyt uudelleen toimimaan Helsingissä ja Magnus oli palannut monivuotiselta Ruotsin-matkaltaan, hän osallistui sen kokouksiin sekä vuoden 1832 vuosijuhlaan, josta hän antoi päiväkirjassaan eloisan kuvauksen:

"Klo 9 a.p. vaelsin Professorien af Tengström, Sahlberg, Melartin ja Gadolin kanssa purjehtien Sörnäisiin, missä tarkoitus oli juhlia Suomen Eläintieteen ja Kasvitieteen Seuran vuosipäivää. Sinne tuli kaikkiaan n. 40 kpl. Seuran jäseniä. A.p. suoritettiin Seuran Virkailijoiden vaali nyt alkaneelle vuodelle. Minut valittiin yksimielisesti Ensimmäiseksi Intendentiksi. Sitten nautimme mahtavan päivällisen, jonka aikana juotiin melkoisesti viiniä. Sen jälkeen juotiin Punssia ja Bischoffia. Minusta tuli veli Prof. Tengströmin, Seuran kaikkien Virkailijoiden ja eräiden muiden kanssa. Sangen hauskan päivän jälkeen palasimme sieltä lähempänä 9:ää illalla."

Maanmittauskonttorin 27-vuotias kartanpiirtäjä oli juuri Fauna-seuran kautta läheinen tuttu luonnonhistorian professorien C. R. Sahlbergin ja J. M. af Tengströmin kanssa, mutta myös teologian professorit Melartin ja Gadolin kuuluivat samaan seuraan. Lokakuussa 1832 oli seuran "Suomalaisen Museon" inventointi, ja uusi intendentti vastaanotti nisäkäs- ja lintukokoelmat; saman kuun kokouksessa kokoelmat karttuivat seitsemällä linnulla ja kahdella munakokoelmalla. Vuoden 1833 vuosikokous pidettiin jälleen kesäkuun alussa Sörnäisissä, mutta vaikka Magnus jätti intendentintoimensa, hänet valittiin taiteilijalle hyvin sopivaan virkaan, ikonografiksi. Päivällistä syötiin jälleen, viinistä ja muista juomista Magnus ei maininnut mitään, mutta keilapelin ja pallonlyönnin hän merkitsi muistiin, samoin kotiinpaluun iltasella kahdeksan ja yhdeksän välillä. Vielä seuraavakin vuosikokous oli Sörnäisissä; sinne Magnus meni isällisen tuttavansa rovasti Crohnsin kanssa ja palasi jälleen kello 8. "Jos minulla olisi ollut pyssy mukanani, olisin saanut ammutuksi kauniin punavarpuskoiraan, joka oli poikkeuksellisen kesy."

Seurustelu luonnontieteilijöiden ja luonnontieteen harrastajien parissa ruokki taiteilijan tieteellistä intoa, joskaan yhtä eteviä lintujen tuntijoita ei Fauna-seurassa ollut ketään. Muitakin kosketuksia yliopistoon oli. Toukokuussa 1832 vihittiin uusi Akatemiatalo, ja seuraavana päivänä Magnus oli professori Avellanin luona auttamassa tämän 15-vuotiasta Ida-tytärtä maisterinseppeleiden sitomisessa:

"Kun tulin sinne, tapasin 12 tai 13 kpl. nuoria Tyttöjä sitomassa seppeleitä aivan tuoreista ja tuoksuvista Laakerinlehdistä. Tyttöjen joukosta mainittakoon S. Sallmén - Sophie Sallmén, Magnus von Wrightin tuleva puoliso -, 3 kpl. Neitejä Schauman sekä Mamsellit Törnqvist. Täti Crohnskin oli siellä. Olin ajatellut mennä Spektaakkeliin, mutta asetin etusijalle Seppeleensitojaiset, joissa minulla oli aika hauskaa varsinkin lopppua kohti, kun olimme kolmistaan Sofin ja Idan kanssa..."

Kartanpiirtäjä Magnus von Wright siis vastasi osaltaan maisterinpromootion onnistumisesta, mutta Maisteribaaleissa, joihin osallistui kaikkiaan n. 500 henkeä, hän kaipasi omalta osaltaan "erästä Persoonaa"; täti Crohns, jonka luona Sophie asui, oli ilmoittanut että heidän garderobinsa ei ollut asianmukaisessa kunnossa. Tanssi kuitenkin kesti kuuteen aamulla, ja sitten tanssittiin vielä useita "niinsanottuja Saapaskatrilleja", niin että maatamenon aika tuli vasta seitsemältä. Kolmantena päivänä itse promootion ja baalin jälkeen maistereilla oli erojaisaamiainen:

"Minutkin kutsuttiin sinne, mutta kun näin kaksi suunnattoman suurta Boolia ja melkein lukemattomia puteleita, joiden Nektarilla aamiainen tuli päättää, otin järkeni päästä kiinni ja häivyin paikalta kaikessa hiljaisuudessa."

Seuraavana kesänä vierailivat Keisari ja Keisarinna Helsingissä ja tarkastivat myös Akatemian. "Keisarinnakin oli Akatemiassa etc." Vaikka Maanmittauskonttori oli varuillaan koko päivän, se ei saanut armoa nähdä heidän Majesteettejaan; Magnukselle itselleen tämä armo oli langennut jo aamulla laivarannassa. Kun keisariparin käynnin muistoksi sitten päätettiin pystyttää muistomerkki, ns. Keisarinnan kivi, sen huipulle sijoitetun kullatun kotkan suunnittelijaksi oli käytettävissä taiteilija joka samalla oli myös lintutieteilijä. Magnus von Wright ei siten jättänyt jälkeään vain Suomen taiteeseen ja tieteeseen vaan myös Helsingin Kauppatorin maisemaan.

Anto Leikola toimii oppihistorian professorina Helsingin yliopiston historian laitoksella. Hän on myös Suomen Oppihistoriallisen Seuran puheenjohtaja.

Leikolan, Juhani Lokin, Torsten Stjernbergin ja Johan Ulfvensin toimittamana on juuri ilmestynyt teos "Magnus von Wright: Dagbok 1824-1834. Konstnärsbröderna von Wrights dagböcker 1" (Svenska Litteratursällskapet i Finland, 1996, 407 s. + register 48 s.).